keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hajatelmia

Viime aikoina on ollut syytä rasittaa vähän omaakin päänuppia erilaisten pohdintojen ja ajatelmien myötä. Vähän väkisin ne ajatelmat ovat kääntyneet hajatelmiksi. Oma treenimotivaatio ja into haastaa itseäni on kai hautautunut jonnekin lumikinosten alle. Motivaatiopulan takia on myös reenaaminen jäänyt vähemmälle, ainakin agilityn ja tokon osalta. Tällä hetkellä ainut laji, joka iskee on valjakkohiihto. Onneksi edes se! Olisihan meillä nyt tulevana sunnuntaina kauden eka kokomatkan kisa, joka on myös samalla bortsujen rotumestis. Toivottavasti saataisiin tuonne mukava ja ehjä suoritus. Nonan kanssa on treeneissä vedetty nyt sitä vitosta parissa pätkässä, joten jospa se matka huilais.

Vetolajeista voitaneen vielä mainita viime sunnuntain uusi aluevaltaus. Nona kävi vedättämässä lapsia pulkalla tai oikeestaan rekihän se oli. Yllättävän hyvin Nona suhtautui hommaan, vaikka aisat ensin hieman ahisti. Mutta siitä se neiti lähti kerta kerran jälkeen vaan selkeämmin työskentelemaan ihmisvilinässä. Ihanaa oli taas todeta kuinka helppoa Nonankin kanssa on mennä yleisille paikoille. Kierros kun oli heitetty, niin neiti odotteli rauhallisesti seuraavaa kyytiläistä. Onneksi jotkut lapset muistivat tulla kiittäämään Nonaa rapsutuksin, sillä se valjaissa nököttäminen oli kuitenkin vähän ikävää, kun ei päässyt luikertelemaan ihmisten iholle. Huomaa, että Nona on kasvanut, kun se jotenkin osaa suhtautua lapsiin niin sopivalla volyymilla.
Rekikoira ja sen kyytiläinen.
 Mutta sitten niihin hajatelmiin. Tällä viikolla on kyllä ollut myös niitä hetkiä, jolloin se into hetkeksi purskahtaa pintaan. Kontaktien suhteen tultiin loppupäätelmään, että Nonalla ei vaan ole käsitystä, mitä toivotaan. Tässäpä yksi hajatelma, sillä en ilmeisemmin osaa olla kertomatta koiralle, että pieleen meni. Nona jarruttaa puomin alastulolle tultaessa edelleen, jolloin loikkaa kontaktin yli. Kontaktit siis joudutaan aloittaa alusta. Muutaman kerran olemme saaneet aikaiseksi lenkkien yhteydessä ottaa juoksutusta. Koska sopivaa mattoa en vielä mukaan löytänyt, ollaan jäältä valittu kelkan ura, jota pitkin juostaan. No nämä juoksutukset on sujuneet mukavasti, vaikka minun silmä ei osaa kovin hyvin havannoida laukkaa. Ruska ja Nukkakin ovat päässeet tekemään tätä. Lenkkien yhteydessä on myös vähän muistetltu tokoa, mutta aika höntsäilen. Voi kun saisin sen motskan reenata Ruskan ja Nonan kokeisiin. Pitäisi kai mennä vaan ilmoamaan ne kokeeseen. Tosin eipä sekään auta - hajatelma sekin. Nona on kyllä taas näyttänyt sitä asennettaa, joka sykähdyttää. Kyllähän sillä matsua löytyis, mutta...en kai osaa käsitellä sitä oikein. Tällä viikolla nimittäin sattui ja tapahtui taas vaihteeksi. Jäällä ollaan nyt lenkit tehty ja välillä tytöt ovat ottaneet ilon irti siitä. Nyt taas maanantaina mahtoi jää jonkun verran poksahtaa Nonan kohdalla, joka aiheutti tietty reaktion. Nona tulee noissa tilanteissa minun luokseni sellasena säällittävänä rättinä - korvat luimussa ja häntä alhaalla. Muutenkin pälyilee ympärilleen kuin säikky kauris. Koska minulla ei juuri tuolla kerralla ollut yhtään nappuloita taskussa, niin kuin useasti on, niin yritin olla reagoimatta Nonan käytökseen. En kai vaan ole riittävän uskottava noissa tilanteissa, kun Nonalle jää nuo hetket vähän liian hyvin muistiin. Jäältä onneksi selvittiin pois suunnilleen normaalisti, mitä nyt se hyvä fiilis loistavasta kelistä oli kadonnut kai laskevan auringon kanssa yhtä matkaa. Myöhemmin illalla sitten vetotreenien yhteydessä verryttelylenkillä Nona totesi lähes kaiken hyvin epäilyttäväksi alustaksi. Parkkipaikalla piti kulkea reunoja myöten, sillä autonurat olivat niitä pahoja. Itekin kai suhtauduin asiaan ihan liian totisesti ja sen huomasi koirasta. En oikeen tiedä ottaako Nona nuo tilanteet itse liian vakavasti, vai johtuuko se minun veetutuksesta, miksi sille ne jää päälle. Tämäpä onkin se johto hajatelma - miksi jään liikaa kiinni niihin negatiivisiin asioihin. Ärsyttävää ja hyvin kuluttavaa.

Onneksi aurinko on taas vilauttanut itseään taivaalla ja me ollaan saatu hyödyntää sen valoenergiaa...




ja onneksi oikealla asenteella (ja välineillä) jäällä ulkoilu sujuu taas normaalisti. Jospa tuo valoenergia tosi myös motivaation takaisin. Sillä aikaa keskitymme kai pieniin askeliin. Ei se päämäärä vaan se matka sinne.



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Black & white

Näillä väreillä on treenit edenneet ja "edenneet". Nonan kanssa ollaan taas vaihteeksi melko solmussa aksailun suhteen. Kontaktitreeni ei ole tuonut toivottua käyttäytymistä, vaikka eipä noita treenikertojakaan ole liiaksi. Kaikki kontaktit kusee ja se suurin ongelma on se, että minulta puuttuu sopivat työkalut. En osaa. Puomissa ei vaan laukat satu kohdalleen, kun ehkä joka viidennellä. A:lta tulee kovassa vauhissa liian korkealta alas. Keinun tekee joko lentokeinuna tai sitten juoksee puoleen väliin, hidastaa, odottaa, että laskeutuu ja loikkaa pois. Aksassa muutenkin tökkii asenne, etenkin ohjaajan. Ei kestäis jäädä yhtään nyrpeilemään ja jallittaan, kun tuo Nona ottaa siitä sen verran herkästi itteensä.

Käytiinpä viikonloppuna Nonan kanssa Oulussa aksaa kolme rataa. Ekalla hyppärillä tehtiin jo jotain historiaa, sillä saatin tulos 5. Aika oli todella hidas, etenemä just neljän pinnassa. Tällä radalla alussa oli mielenkiintoinen pyörittelyhässäkkä, josta sitten muutaman valssailun kautta kepeille ja suoraviivaiseen paahdatukseen. Lopussa oli taas muutama valssi melko tiukkaan ja loppusuora alkoi putkesta. Nonan kanssa lopun valssit koitui kohtaloksi, kun ei ajoitus sattunut oikein ja jouduin kalastelee toiselle valssille, jonka takia sitten eksyin putkilinjasta ja Nona tuli mukaan ohi putken suun. Siitäpä sitten kielto. Ruskan kanssa käytiin hiputtelemassa myös tuo hyppäri. Ruska teki suht varmaa työtä, mutta hitaasti. Kepit olis saanut olla räväkämmät ja pussiinkin jäi asumaan (vaikka se oli kyllä tosi pimee pussi, josta monet kakkosluokan koirat tuli pois). Valssit Ruskankaan kanssa ei olleet niitä parhaimpia, mutta ilman ratavirheitä maaliin tultiin. Vieläkään vaan ei ylletä Topran Samin aikoihin, sillä yliaikaa tuli 0,11. Nonan kanssa jatkettiin pari agirataa ja odotetusti puomilta tuli kontaktivirheet. En kyllä radalla jäänyt katsomaan, miten se ne juoksee, kun yritin vain ehtiä ohjaamaan. Agiradoilla tuomarina oli Minna Jokisaari. Ekalla agiradalla oli meno jo varsin mukavaa. Radalla oli vaan sellainen 30metrin suora paahdatus, joka loppui renkaaseen ja siitä piti kääntyä hypylle ja kepeille. Rata alkoi kivasti sillä sain puomille vähän etumatkaa ja ehdin ottaa koiran mukaan ja laittamaan sen viskillä oikeeseen putkeen. Toinen putki olisi ollut tarjolla, mutta kerrankin oltiin kartalla yhdessä. Siitä sitten sinne suoralle, joka sujui melko hyvin omalta osalta. Nonaa taisi taas vähän arveluttaa jarrujen käyttö ja kiersi renkaan. Korjailttin se kuitenkin ja jatkettiin. Ei löytänyt keppien sisään, vaan juoksi ekasta välistä pois. Alettiin korjailee ja Nona oli sitä mieltä, että nythetijustkerromitätehdäänminnemennään. Siinä huutaessa se sitten otti ylimääräsen hypyn ennen kuin löysi kepit. Puuh.. Loppurata sujui taas ihan kivalla meiningillä. Vika rata oli sitten aika kammotus. Ohjaaja ei muistanut / ehtinyt edetä suunnitelman mukaan, joten kaikki kusi. Kaikki sai oikeastaan alkunsa keinusta, joka oli kolmas este. Jäin katsomaan, että loikkaako ja unohdin koko homman. Nona otti keinun tosi hitaasti. Argh. Muu sitten olikin omaa tupeksuntaa. Hylky mahtoi tulla vasta vikalla esteellä, kun se jäi ottamatta. Mahtoi siellä kieltokin tulla yhden hypyn kohdalla, kun olin ihan väärässä paikassa väärään aikaan ja meinasin törmätä koiraan. Sellastapa se taas vaihteeksi. Aika tummalta näyttää tuo aksamotivaatio tällä hetkellä. Eniten ahdistaa just nuo kontaktit. Kun en tiedä miten toimia niiden kanssa, että päästäis oikeesti eteenpäin. Ehkä me sittenkin jäädään vaan treenitauolle ja katsotaan kisoja sitten, kun oikeesti osataan jotain.

Ruskan kanssa aksailu on ollut sitä pikkusievää piiperrystä. Se tsemppaaminenkaan ei auta, kun se kenties vähän liikaa häiritsee Ruskaa. Parempi tunnetila kai pitäsi saada treeneihin, kun siellä on välillä niin kamalaa Ruskastakin. Kunpa vaan osaisi ja muistaisi sen itse. Nukan osalta olen jo melkeen todennut, että en kehtaa vääntää aksaa sen kanssa.

Valoisampia näkymiä on sentän ollut tuolla ladulla. Siellä ollaan treeniä tehty Nonalle ja Nukalle. Nonan kanssa on siirrytty normimatkan reenaukseen. Ollaan siis vedetty se vitonen kolmessa osassa kaavalla 2+2+1. Tuo meidän treenimaasto ei ole mikään helpoin, sillä ylä- ja alamäkeä löytyy. Sen on kyllä Nonastakin huomannut, että alkaa vähän tassuissa tuntumaan. Sinnikkäästi se silti töitä tekee ja alamäissä se on petrannut ihan hirmuisesti. Nyt ollaan sitten parissa treeneissä vedetty vielä loppusilauksena Nona parivaljakkoon kaverin seisojan kanssa. Melko hyvältä näyttää näiden meno, josko se tois Nonallekin vähän vielä tehoja lisää. NukkaRukkakin on kunnostautunut näissä hommissa. Se vetää jo tosi hienosti, vaikka uudet urat aiheuttaa vielä ihmetystä. Nukalle ollaan tehty kilsan lenkkiä parissa osassa. Nyt viimeisissä treeneissä vedettiin pari kilsaa neljässä osassa. Melko maltilla koitetaan Nukan kanssa edetä, kun tarttuu vähän häiriöihin ja selvästi tarvitsee sen palkan sinne eteen.