sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulun tuloa odotellessa

Talvi alkaa näin joulun seudulla ottamaan jo otettaan. Tämä tarkoittaa meillä tietenkin sitä, että vetotreenit siirtyvät suksille. Syksyllä on vetotreenejä vedetty pääsääntöisesti kikkarilla ja pyörällä. Juoksemaan en ole tohtinut ryhtyä, kun murtunut jalka on vielä vähän antanut viitteitä siitä, että se ei pysy vauhdissa mukana. Lokakuun alussa käytiin vähän ottamassa tuntumaa kisapaanoilla ALMA OFF SNOW kisoissa, jotka olivat myös SM-kisat. Otin osaa lainakoira Paukun kanssa, jonka kanssa mentiin harratekikkarissa 3km. Päivän lopuksi Paukku urakoi toisenkin kikkarikolmosen SM-viestissä, jossa meidän tyttöjengi sijoittui sijalle 4. Nona pääsi aloittamaan meidän viestin juoksuosuudella Alinan kanssa, toisen osuuden hoiti Jasmin, joka myös juostiin. Harmikseni en saanut suunnittelemaani canicross starttia Riipille tälle syksyä. Riipi ja Manu ovat nyt treenailleet melko säännöllisesti, pääsääntöisesti kaksvaljakkona. Manu hoitaa innostamisen ja Riipi handlaa suunnat ja reitin valinnan. Nona on myös varsin lupaavassa kunnossa, vaikka ei syksyllä saanutkaan enempää startteja.

SM-viestin lähtö: Nona ja Alina oikeassa reunassa nauhan vieressä



Vetojen lisäksi ollaan tässä marras-joulukuun aikana muutamat treenit päästy tekemään agilityä uudessa hienossa Koiramekassa. On kyllä luksusta, kun tuollainen halli on ihan lähellä. Marraskuun alussa kävimme Lappalaisten Superpäivillä Riipin kanssa agilityssä, Ruskan kanssa rally-tokossa ja Manun kanssa noseworkissa. Varsin kiva päivä lappalaisseurassa. Riipi alkutahmeuden jälkeen osoitti taas olevansa ihan kehityskelpoinen. Loppupuolella treenejä luki sokkareita jo todella kivasti, niin että piti ihan lähteä jo miettimään ajoituksia. Vauhtia ja irtoamista Riipi tarvisi enemmän, että päästäisiin samaan rytmiin, mutta tämä vaatisi kyllä sitä treenaamista. Ruska oli kyllä vallan innoissaan päästessään tekemään rallya. Aika kisavalmishan se olisi alokasluokkaan, harmi vaan kun ohjaaj ei ole. Manukin oli ihan pähkinöinä, kun pääsi hajuhommiin. Aika äkkiä herra ymmärsi jutun juonen. Vähän tarttui tuosta päivästä intoa päästä tekemään enemmän noita lajeja, mutta tällä hetkellä aikataulut eivät ole meidän puolella.

Muutama viikko sitten sijoitustyttö Viima piipahti meillä hoidossa. Viima hyppäsi laumaan muitta mutkitta mukaan, vaikka sisko koitti vähän nurista ja lukea lakia. Viima on kyllä ihana diplomaattinen ja lunki noissa tilanteissa. Viiman kanssa oli tarkoitus käydä vetotreeneissä, mutta harmittavasti sairastettiin juuri tuolla viikolla, joten päästy vetoja ottamaan. Agilityä kävimme pikku omatoimitreenit ottamassa. Innokas, vauhdikas ja äänekäs menijä on Viima. Siis ihan valtavan loistava etenijä, mutta hyvin ohjattavissa oleva. Koitimme kuvata pienen ratapätkän treeneistä, mutta harmittavasti ihan ei kuvajaa onnistunut saamaan kuin alun pikkupätkän ikuistettua.
Viiman agilitypätkä: Viiman aksaa 24.11.-18

Viima, Ruska ja Riipi

Manu täytti 6 vuotta. Aikamies jo.

Syskyllä ahkeroitiin Ruskan kanssa yksi hakukoe, joka oli samalla lappalaisten rotumestis. Ihan hirveesti ei saatu tottista treenailtua, kun Ruskalla oli lihaksistossa ollut kremppaa sen verran, että en tohtinut sitä esteitä hyppyyttää. Koe alko henkilöetsinnällä, joka meinasi päättyä vähän yllättävästi. Ruska aloitti radan työstämisen tuttuun tyyliin. Ensimmäinen maalimies löytyi vähän ennen satasta umpparista. Maltoin olla yllättävän luottavainen koiraan, vaikka etukulmista ei heti löytynytkään ketään. Ekan jälkeen matka jatkui. Meidän tyyli tehdä rataa on edelleen risteily, joten lähetin työstämään toista puolta. Seuraavan piston, minkä laitoin samalle puolelle, mistä oli ensimmäinen löytö otettu, niin Ruska alkoi taas ilmaisemaan. Hyväksyin ilmaisun ja heti kun lähdin kulkemaan kohti koiraa tajusin, että nyt on sama paikka ilmaisussa kuin mitä oli ekalla löydöllä. Siinä sitten kiireen vilkkaan raahustin koiran luo ja otin tuomarin ohjeiden mukaan haltuun. Matkalla keskilinjalle sapetti kyllä hirveesti, miksi ihmeessä en tarkistanut ennen ilmaisun hyväksymistä sen tarkkaa suuntaa. No ei ollut muutenkaan Ruskan tyylistä ottaa umppareita uudestaan. Keskilinjalle päästyämme ensimmäinen maalimies helpotuksekseni kertoi unohtaneensa piilon kiinni. Puuh! Selitys tapahtuneelle! Jatkoimme rataa normaalisti eteenpäin. Ruska työskenteli kivasti, vaikka vähän olisi saanut toisella puolella tehdä syvempää pistoa. Toinen puoli oli joko enemmän hajustettu tai tuuli oli sen verran sivusuuntainen, että sinne Ruska työskenteli jopa ylipitkiä ja vähän liiankin eteneviä pistoja. 200 metrin tiennoilla Ruska oli ottanut lähes 50 metrin etenemän oikean puolen sivulinjaa. Huusin takaisin päin ja iloisesti neiti sieltä laukkoi, mutta vähän ennen keskilinjaa huomasin Ruskan ottaneen hajun. Pitikin huutaa sitten ihan napakasti, että Ruska palaa keskilinjaa luokseni, sillä maalimies oli toisella puolella aluetta. Minun ei myöskään kannattanut lähteä koiran luokse, kun osa alueesta jäisi sitten työskentelmättä. Ruska lopulta saapui luokseni ylittämättä kesklinjaa, joten reippaasti koira matkaan. Ja hetken päästä alkoi ilmaisu. Kun menin piilolle, niin vähän tuhmasti Ruska muutaman kerran hyppäsi piiloa kohti etutassuillaan. Hallintaan tuli onneksi nätisti. Vähän oli jäänyt tyhjä umppari harmittamaan. Rataa oli vielä noin 100 metriä jäljellä. Jatkettiin sitä ilmeisesti kohtuu järkevästi loppuun asti ja viimeinen maalimies löytyi pienen tarkentelun jälkeen lähes takarajalta. Aikaa jäi rutkasti jäljelle sen verran reippaasti Ruska työskenteli. Arvionti jännitti hirveesti. Lopulta tuomari päästi pälkähästä ja jätti ns. valeilmaisun hyväksymättä virheen takia. Kerättiin henkilöetsinnästä kivat 165 pistettä vain 5 pistettä maksimista jäi uupumaan.

Seuraavana vuorossa oli esineruutu. Ruska oli jo vähän väsähtäneen oloinen, kun sen verran innoissaan oli laukkonut hakuradan. Työskenteli yllättävän kivasti kuitenkin ruudussa ja kohta jo tulikin esineen kanssa. Sattui vaan matkalla törmäämään toiseen esineeseen ja vaihtoi siihen. Toinen esine tuli vasemmalta sivurajalta lähietäisyydeltä. Kolmas oikealta takareunalta. Viimeistä esinettä etsittiin pitkään. Ruska otti lopulta sen kerran jo löydetyn esineen suuhunsa ja lähti tuomaan sitä kohti, kun huudettiin aikaa. Uskomatonta, että kaikki neljä esinettä löytyi. Esineruutuun saatiin vähän työstettyä motivaatiota, mutta koskaan en uskonut, että Ruska koetilanteessa jaksaisi työstää kaikki. Olin väärässä!! Esineruudusta kertyi 28 pistettä.

Viimeisenä oli vuorossa tottis. Hirmuisia odotuksia ei ollut, kun Ruska oli tehnyt jo pitkän päivän maastossa. Kaiken lisäksi meidän vuoro oli jälleen aloittaa paikkamakuulla. Yritin luottaa siihen, että noudot ja esteet pitävät meidät 70 pisteen kannassa. Paikkamakuu oli hyvä, vaikkakin heti vietyäni koiran sinne tiesin, että varsinainen tottis on ihan kamlaa. Ruska alkoi raahustaa heti seuraamisessa. Koitin olla höpöttämättä ja antamatta lisäkäskyjä, mutta ihan en pystynyt. Todella luokattoman huonoa tekemistä kyllä. Yritin kuitenkin kiitellä koiraa ennen istumista, että joku herääminen tapahtuisi. Istuminen meni makuulle, muut jäävät ok mitä nyt luoksetulot laamailua lopussa. Toivoin tasamaanoudossa heräämistä, mutta kun sitäkään ei tullut, niin olo oli itselläkin aika tukala. Ennen hyppynoutoa oli aikaa valmistella koiraa, kun tuomari kirjoitti. Ruskan lähtö hypylle oli todella löysä. Yli mentiin ja kapulakin otettiin, mutta takaisin tulo li vielä onnettomampi, joten Ruska kompastui hyppyyn ja tiputti kapulan. Otti sen itse kuitenkin takaisin ilman käskyä ja toi joten kuten perille asti.
Aalle Ruska ei sitten suostunutkaan lähtemään. Kiersi ja haki kapulan ja yritti suunnata takaisin Aan kautta, mutta onneton vauhti esti sen. A-este jäi suorittamatta. eteenlähetyksen teki jopa tähän tasoon nähen yllättävän kivasti. Puuh! Kyllä oli rämpimistä! Vaikka tiesin oikeastaan A-esteen jälkeen, että pisteet ei voi riittää hyväksyttyyn tulokseen, niin kovasti kuitenkin sitä toivoin. Ei ollut tuomari anteliaalla päällä, joten pisteitä kertyi vain 61. Se tarkoitti sitä, että tulos ja koulutustunnus jäi tekemättä. Harmituksen harmitus!! Istuminen tai edes se A-este jos olisi onnistunut, niin olisimme saaneet juhlistaa rotumestaruutta. Mutta onneksi maastot toivot onnistumista ja oppia. Tottis oli osaltaan ihan omaa syytä. Sen verran kokenut kettu alkaa Ruska olemaan, että selvästi kokeenomaista treeniä olisi tarvittu. Nyt saa Ruska kuitenkin jäädä eläkkeelle PK:sta. Se rally-toko olisi kyllä vallan mainio eläkelaji.
Manu, Viima, Riipi ja Ruska: äiti ja sen lapsukaiset


Viima marraskuun auringossa bikineissään.

Nonakin juhlisti syksyllä 6-vuotis päivää. Ihana hönökorva.