Kuttukuussa

Viikonloppu meni leireillessä Kuttukuun lammastilalla. Ennen Vehmersalmelle suuntaamista pyörähdimme Kajaanin aksareeneissä ja tiputimme Sonin matkan varrelle. Sinne se Soni lähti haltijansa kanssa omaan kotiin.

Kajaanissa reenasivat Nukka ja Nona. Ruska sai nyt taukoilla, kun juoksut selvästi vähän syö parasta työintoa. Nukka teki A:lle asti, kepit erikseen muutaman ohjurin kanssa. Ensimmäinen haastava kohta meille oli 4 niisto-sokkari. Tämä ei oikeen koskaan ole meillä Nukan kanssa onnistunut, mutta nyt kun ajoitus oli kohdallaan, niin kyllähän se Nukkakin sieltä tulee. Putkeen jatkettaessa onnistuin ensin peittämään putken suun, joten Nukka meni ohi putkesta. Nukan kanssa pitäisi muistaa, että minun täytyy ottaa jonkun verran sitä sivuetäisyyttä koiraan, muuten ajan sen linjaa kauemmas. Hyppysuoralle lähdössä oli muka kauhea kiire, joten unohtu odottaa koira putkesta (5). Hyvinhän sinne ehti, vaikka jäikin odottamaan. Hypyt Nukalla mahtoi taas ollan vähän varmuuden vuoksi tarpeeksi korkeita eli se söi taas vähän vauhtia. Hyppytekniikkaa siis saisi taas harjoitella. 12 putkeen tuli hyvin liikkeen avulla ja 14 putken jälkeen kääntyi ihan ok. Rengas piti käydä varmistamassa, mutta hyvin Nukan kanssa ehti vielä persjättöön. Muurin jälkeen persjättö ja siitä 22 läpijuoksu, jonka jälkeen persjättö. Ekalla kerralla olin myöhässä, joten tuli hypyn 23 ohi. Puomin alastulolla ei ensin muistanut pysähtyä.pittus olikin sitten varsin mielenkiintoinen, tehtiin jaakotuksella. Ensin oli hieman myöhässä, joten hyppy karkasi kauas ja linja hypylle 26 oli huono. Samalla minun ohjaus vähän unohtui  ja A juostiin ohi. Toisella parempi. Vähän oli Nukka tahmea, kelit kai vaikuttavat siihenkin, vaikka lelulla leikki hyvin ja palkkautui sillä. Nonan kanssa tehtiin 14 putkeen asti. Ensin alkua 1-5, sitten hyppysuoraa. Hieman hirvitti moinen suora. Alussa Nona olisi tarjonnut väärää putken päätä. Hassu koira, kun se muistaa niin hyvin viimeksi opetetut asiat. Ponjasi lopulta oikean pään ja ehdin jopa niisto-sokkariinki. Hyppysuoralla, niin kuin arvata saattaa tuli alkuun kiire, joten eihän sitä muistanut ohjata. Pienen etumatkan turvin sain hyvin vietyä suoran, mutta hirtto putkeen tollaisesta vauhdista oli vähän hankala. Pieni linjaus ja käsiin ottaminen toimivat. Renkaalla vähän hätiköin, rikki meni.Putkijarru toimi kivasti ja haki hypyn takaa hyvin. Nona oli varsin pätevä aksaaja ja ohjaaja sai vähän itseluottamusta ohjaamiseen. Ehkä meillä on pieni toivo saada ohjaus kohdalleen..

Kajaanista suuntasimme sitten kohti Vehmersalmea ja Kuttukuuta. Luvassa oli paimennusleiri. Osallistuttiin pääsääntöisesti Nukan kanssa. Nona pääsi pari kertaa kokeilemaan lampailla tasapainoa. Perjantaina lähinnä majoituttiin takatalolle. Saatiin oma huone, tosin jätin Nonan ja Ruskan nukkumaan autoon ja otin ekaksi yöksi Nukan sisälle. Illalla tehtiin pieni lenkki ja tutustuttiin paikan eläimiin. Nona suhtautui yllättävän rauhallisesti kanoihin ja vähän hämmästeli pientä possua, joka ihan pokkana tuli suoraan koiran luokse.
Lauantai aamuna ekaksi puolen tunnin lenkki metsään kolmikon kanssa. Sitten 9 aikoihin aloitimme työjaon. Aamupäivä päätettiin käyttää oikeisiin työihin. Me Nukan kanssa pääsimme porukkaan, jossa menimme laitumelle pitämään vahtia, kun lampaat söivät. Sitten lampaat piti tuoda laitumelta poissa. Okei, ihan helppoa..paitsi, että laitumelle oli 3kilsaa matkaa ja taivalta tehtiin ihan yleisellä kylätiellä. Onneksi meidän mukaan lähti jo melko osaava aussie ja toinen porokoira Mahla sekä tilan bordercollie Weedy. Laitumella olo olikin melko helppoa ja Nukka sai rauhassa tutustua lampaisiin. Se pystyi hyvin olemaan irti ja välillä vähän käytiin pysäyttelemässä lampaita, etteivät mene mökin pihaan. Weedy kyllä hoiti näitä tehtäviä melko itsenäisesti. Pari kertaa Nukan kanssa yritimme kääntää lampaita, mutta lampaat eivät meinanneet uskoa Nukkaa, joten jouduin vähän avittamaan. Ihan ei riittänyt Nukan voima, mahtoi vähän olla epävarma ja lampaat kyllä sen huomaavat. Laidun aika täyttyi ja lähdimme kuljettamaan lampaita kotia kohti. Meille tuli pari liikenteenohjaajaa, jotka pysäyttivät tarpeen tullen autot siksi aikaa, että saatiin lampaat sivuun. Eteen jarrukoiraksi meni alkuun Weedy ja Viia aussie. Porokoirat jäivät taakse kuljettamaan. Alkuun vauhti yltyi turhan rivakaksi, kun Mahla porokoira oli turhan vahva takana ja Viia aussie ei tahtonut pysyä edessä. Nukka kulki mukavan rauhallisesti, pari kertaa mahtoi vähän ääntäkin käyttää. Siirrettiin Mahla eteen ja vauhti selvästi hidastui. Lopulta Viiakin tuli taakse, kun ei vaan pysynyt edessä. Nukka kuunteli ohjeita ja alkoi vähän tajuamaan ajatusta. Kävi pyydettäessä sivummalta hakemassa vähän harhailevia lampaita mukaan. Matkan varrella pysähdyimme juottamaan lampaita. Se oli vähän operaatio, mutta janoisimmat mahtoivat saada kostuketta kurkkuun. Matkaa jatkettiin samalla kokoonpanolla. Seuraava haaste olikin sitten takaa tuleva auto. Lampaat sivuun ja auto ohi. Hyvin meni, kun Weedy hoiti hommaa mukana. Nukka mahtoi matkan varrella saada vähän itseluottamusta, kun kävi jo vähän ronskimmin kiertämässä haahuilevia takaisin laumaan. Lampailla alkoi olla hyvä veto kotiin ja tieristeyksessä käännyttäessä alkoi hirveä juoksu, kun karitsat huutivat emiään. Sinne menivät nätisti lampolaan. Hirveästi ei töitä tehty minun mielestä, mutta oli mielenkiintoinen ja ihan tarpeellinen aloitus Nukalle. Sai rauhassa tutustua tilanteeseen ja samalla vähän opetalla kuljettamista. Ruokatauolle ja koira vähän lepäämään. Illasta sitten otettiin aidassa pientä harjoitusta. Ensin oli kokeneemmat koirat ja sitten aloittelevat. Ensin Sinikka ohjeisti meitä keltanokkia sauvan käytöstä ja siitä kuinka koiraa ohjataan. Sitten koiran kanssa aitaan. Nukka oli ensin hihnassa ja me jäimme yhdessä taakse, kun Sinikka ohjasi koiraa lampaiden edestä. Nukka teki pari syöksyä lampaita kohti. Tämä oli yllättävää, sill päivällä se oli lompsinu lampaiden lähellä ihan rentona. Melko pian hihna otettiin pois, mutta kuljin edelleen Nukan kanssa lapaiden takana. Nukka vähän väisteli sauvaa, vaikka lähti kyllä hakemaan välillä tasapainoa ihan hienosti. Muutamia käännöksiä, jolloin ohjattiin koira hakemaan tasapainoa. Muutaman vauhdikkaamman syöksyn mahtoi Nukka kokeilla. Nukan hommat alkoivat olla lauantain osalta pulkassa, joten kävimme vähän lenkkillä kolmikon kanssa. Iltatouhuilua ja nukkumaan. Päivä oli melko lämmin, joten viileässä talossa oli mukava nukkua. Aamulla sama kaava. Nyt me jäimme harjoittelemaan tasapainoa aidalle. Nukka alkoi vähän vastustelemaan sauvaa ja olisi tahtonut tulla minun luokse. Varikon portilta, johon lampaat tahtoivat jumittua, ei meinattu saada lampaita irti, kun seinään ei oikeen riittänyt Nukalla rohkeus ja voima. Sinikka tuli nyt Nukan tueksi, niin päästiin irti seinästä. Ihan hyviä pätkiä tuli, mutta välillä piti lähteä pohtimaan asiaa pjaskakasalle. Toisella kerralla alkoi selvästi jo väsymään ja meni vähän vänkäämiseksi. En oikeen taas osannut olla sellainen ohjaaja, minkä Nukka vaatisi. Nona päsi myös tässä välissä käymään aidassa. Samalla kaavalla kuin Nukan kanssa aloitimme. Nona oli huvittava, kun se selvästi koitti ilmasta haistella lampaita. Mukavan rauhalliset otteet olivat ja melko herkästi reagoi sauvaan. Nonalla meni minusta himpun verran paremmin kuin Nukalla, vaikka kylläpä se sauva vähän ällöltä vaikutti Nonastakin. Toisella kerralla ohjasin itse ja Sinikka oli tukena Nonalle. Hyviä pätkiä ja välillä vähän pohtimista. Kävimme sitten Nonan kanssa hakemassa laitumella olevat lampaat kotiin tai me olimme oikeastaan liikenteen ohjaajina. Nonaa olisi kovasti kiinnostanut lampaat ja isossa ylämäessä Nonakin sai toimia vähän jarrukoirana, kun meinasivat lampaat rynnistää. Iltapäivästä Nukka kävi vielä kertaaleen aidassa. Alkoi koira olla sen verran poikki, ettei olisi millään jaksanut työskennellä. Sittenpä meillä olikin kamojen pakkaus ja suunta kotia kohti. Reissu oli kyllä huisin mukava. Kiva oli nähdä muita lappalaisia, joita oli melko runsaasti tällä leirillä. Mukana oli myös tuttujakin sekä uusia mukavia tuttavuuksia. Tästä vois kyllä tehdä tavan. Ruska sai tämän reissun vetää lonkaa, mutta toivottavasti kesän edetessä pääsisimme uudemman kerran lampaille, myös Ruskan kanssa.

Kelit ovat olleet melko helteiset, mutta Nona on päässyt perille uinnin ihanasta maailmasta. Siitä kuoriutui melkoinen vesipeto. Nonan vesileikit
Sitten vielä vähän kuvia sijoituskoira Vallasta, kun kerrankin sain kameraan muutaman tallennettua.

Rantavahti

Maastoilua

Viime viikon perjantaina vuorossa RumaRakin reenit. Nukan ja Ruskan vuoro aksailla. Rata oli kiva ja sisälsi hyppysuoran, jossa sai painaa ihan täysillä. Ruskasta on selvästi terävin särmä hioutunut ja vauhti vähän latistunut. Ihan kivasti Ruska kuitenkin etenee, mutta jotain tuolle vireelle taas saa alkaa keksimään. Alkupätkä meni ihan perusohjauksella, hyppysuoran jälkeen 17 harjoiteltiin sylivekkiä. Nää on niin hankalia meille..puuh. Sitten kontaktin muistuttelua. Jos Ruska tulee puomin hyvällä vauhdilla, niin meinaa se pysähtyminen unohtua. Keinu saisi edelleen olla nopeempi ja kepit ovat nyt kyllä selvästi hidastuneet. 30 ja 31 välinen valssi oli taas melko myöhässä, joten se seuraava valssi jäi sitten jo tosi myöhäiseksi. Voihan ajoitus..Viimeisillä esteillä kokeiltiin paikoillaan pysymistä, mutta eihän se voi olla vaihtoehto minulle.
Nukka teki rataa renkaalle asti. Nukalla oli hyvä päivä ja mukava ote. Hyppysuoran hypyt tuli vaan varmuuden vuoksi kunnon pompuilla, jolloin vauhti vähän kärsi. Etupalkalla uudestaan ja hieman paremmat hypyt tuli, kun eteenpäin oli hinku. Ajoitukset valsseissa taas vähän kyseenalaisia, mutta Nukka toimi hyvin. Lopuksi vielä keppejä vähän ohjureiden kanssa ja ilman. Nuo kepit ovat vielä hyvin epävarmat. Pitäsi olla alkuun ne pari ohjuria, niin lähtisi sujumaan.

Sunnuntaina oli vuorossa hakuharkat. Ruska teki etenemistä. Sille käytiin polkemassa laatikot myös tyhjille. Kaksi maalimiestä oli sijoitettu takalinjalle. Ensimmäinen pisto tyhjä ja toiselle puolelle maalimies etunurkasta noin 20m eteenpäin. Ihan ok tyhjä, vaikka jäi vähän sinnillä etsimään sitä ukkoa. Toinen pisto hyvä, mutta mahtoi löytää ukon vasta takatyöskentelyllä. No joo, se oli selvästi hankalampi puoli. Ilmaisu tuli vahvasti ja selkeästi. Maalimies kuljetti ja sitten kutsusta jatkettiin keskilinjalle ja toiselle puolella. Lähetyksellä lähti oikasemaan, joten otin takasin ja uudestaan. Vähän parempi, mutta vähän oikaisi taas, oli varmaan jo haju nokassa. Hyvä ilmaisu ja kutsusta luo ja nyt suoraan ilman pysähdyksiä kolmannelle maalimiehelle, joka oli eteenevä, ilman ilmaisua. Hienosti Ruska veti reenit läpi, vaikka keli oli melko kammottava (+25). Maastot olisivat Ruskalla kyllä hyvässä vaiheessa, mutta se tottis ei ole olleenkaan valmis, joten saa nähdä saadaanko me aikaseksi tänä vuonna raahautua kokeisiin. Nona teki sitten hajuhakua. Lähdettiin etsimään hajua ja odotettiin, että koira merkkaa ukon. Ensimmäisen ukon kohdalla kuljettiin ihan ukon vierestä, jolloin Nona merkkasi tosi selvästi. Merkkasi näin jälkeenpäin ajeteltuna jo selvästi aikasemmin, mutta en itse oikeen luottanut koiraan. Toisella ukolla saatiin hakea aika kauan, vaikka koira kyllä merkkasi ukon taas selvästi aikasemmin. Nyt kuitenkin saatiin haju vähän kauempaa ja päästin koiran ukon luokse heti, kun oli merkannut ja pyrki hajun mukaan. Vielä kolmas ukko ja nyt merkkasi tosi nopeaa ja lähti saman tien maalimiehen luokse. Varsin hyvä reeni siis ja Nona selvästi ponjasi idean.

Tiistaina jatkettiin tuuliharjoituksilla. Käytiin lentokenttäalueella, jossa oli aukeaa, mutta kuitenkin peitettä. Tuuli oli oikeen loistava. Nona otti taas kolme ukkoa ja merkkasi jo tosi kaukaa ukot, vähän vaan vanhojen piilojen hajut sekotti, kun tuuli puhalteli sen verran navakasti. Hienosti teki Nona töitä ja juoksujalkaa painoi maalimiehen luokse. Hyvin on ajatus sisäistynyt päähän. Nukkakin pääsi muistelemaan ukkojen etsimistä. Hyvin nenällä otti hajua ja kun merkkasi päästin irti. Vähän matkan päässä Nukka pysähtyi ja selvästi koitti silmillä etsiä kohdettaan. Tämä silmillä etsiminen on ollut Nukalle joku luontainen ominaisuus. Se vaan tahtoo turvautua mielummin silmiin.( aika huono tekosyy :) ) Metsässä se pongailee myös elukoita silmillään, vaikka hajulla osaa kyllä etsiä. Noh, pienen tuuminen jälkeen otti taas hajun ja meni suoraan maalimiehen luokse. Toinen ukko vielä ja etsittiin hajua. Sen jälkeen, kun oli merkannut mentiin vähän taaksepäin ja lähetin sen sitten pistolle. Lähti hienosti suoraan maalimiehelle. Sitten Ruska, jolla oli vaan yksi ukko hukassa. Annoin maalimiehelle melko vapaat kädet piiloutua mihin halusi sillä tietyllä alueella, enkä edes katsonut mihin menee. Lähdettiin eka partiomalla liikenteeseen, mutta koska tuuli oli sen verran hyvä ajattelin pistoittaa menoa. Ensin meidän toimintasuunnitelma oli melko surkea ja Ruska ehti vähän juosta turhaa kiekkaa. Vanhat hajut kävi tarkistamassa ja sitten aloitettiin vähän järjestelmällisempi pistoitus. Käytiin toinen puoli läpi (lentokentän kiitorata keskilinjana) ja koira alkoi selvästi jo hyytymään. Vähän alkoi itselläkin epäilyttää, olikohan tässä hommassa järkeä. Siirryttiin kuitenkin vielä toiselle puolelle ja jatkettiin pistoittamista. Ehkä neljännellä tai viidennellä pistolla Ruska lopulta löysi hajun ja aloitti ilmaisun. Huh! Löytyi sittenkin. Saas nähdä saatiinko me pilattua tällä harjoituksella jotain. Sinänsä ihan hyvä harjoitus, että väsyneenä ei meinannut millään irrota riittävän syvälle, mutta joutui vähän väkisin työskentelemään ja sai vielä palkan siitä. Ruska sai isot kehut ja kylläpä se vaan oli tärkeän oloinen reenin jälkeen.

Ennen tuuliharjoituksia käytiin hallilla aksaamassa. Nonan kanssa harjoiteltiin putkeen lähettämistä ja pakkovalssia. Olipa vaan vähän haastava ja Nonakin vähän lannistui, onnistuin ilmeisemmin jotenkin painostamaan sitä turhan kovasti (vaikka tarkoitus ei ollut mitenkään edes painostaa koiraa, mutta osaavat lukea sen niin helposti minusta. Huono minä.). En tiedä ohjaanko koiraa oikeesti niin huonosti vai mikä siinä hommassa mätti. Nona kuitenkin tauolle ja Nukka kentälle. Nukan kanssa pieni rata läpi aivan mahtavalla menolla. Nukka kulki hyvin ja tuli ohjaukseen. Hieno Nuksu!! Ruskan kanssa sama ja Ruska oli paljon tahmeempi kuin Nukka, eikä edes tullut hirttoon, vaan syöksyi väärän putken päähän. Sitten taas Nona ja olipa neidillä nyt vähän eri asenne hommiin. Sama rata läpi pienissä osissa. Renkaan haki hienosti ja irtosikin eteen, kun liike oli sopiva. Reagoi kyllä tosi helposti siihen, jos lähden ennakoimaan. Pussin tuli vauhdilla, mutta pakkovalssi putkeen ei vaan meinannut onnistua. Pitää jäädä pohtimaan tilannetta. Kokonaisuutena hyvin se Nona veti reenit läpi ja jaksoi keskittyä hommiin. Ruskan ja Nukan kanssa otettiin sitten vielä puomin kontakteja. Ruskan ylösmenot ovat aika hiuskarvan varassa onnistuuko..hmm.

Aksaa, aluevalmennusta ja tuplanolla

Puuh...viikko on vierähtänyt hurjan nopeesti. Viime viikon perjantaina käytiin aksaamassa RumaRakilla. Ruska ja Nona pääsivät taas hommiin. Hieman paremmalla fiiliksellä koitimme reeneihin mennä, vaikka oma motivaatio olikin vähän jossain hukassa edelleen. Onneksi reenit olivat kivat ja mieli vähän siinä koheni. Ruskan kanssa ongelmana oli vaan kakkos ja kolmos esteen välinen valssi ja sen ajoitus. Ihan ei leieröintikään onnistuut 7-10 esteen kohdilla, kun en vaan saanut liikettä oikeaan aikaan. Helpompi oli juosta mukana ja tehdä persjättö 11 jälkeen.13 ja 14 meni ihan mukavasti, kun pysyin 3 esteen ja puomin välissä ja siitä 15 pakkovalssi-valssilla. Puomin jälkeen taas persjättö, kepit haki hyvin, mutta sitten putkeen viennillä vähän hätäilin liikaa. Meni kyllä putkeen, mutta tuli liikaa liikettä 20 hyppyä kohti. Tuo 20 hyppy vähän liian kiireellä ja meni taas putkeen. Kun otin koiran mukaan lähti hyvin A:lle. Putkelle vienti ihan ok ja siitä mukava vauhtipätkä 25 putkeen. 26 ja 27 välinen linjaus vähän kehno, mutta tulihan se kaarroksella oikein 28 hypyn. Ruskalla oli hyvä fiilis, vaikka kepit ovat kyllä hidastuneet. Nona teki alkuun vauhtiympyrää: 6 putkesta 11 ja siitä 22 putkeen. Putkeen lähettäminen oli taas joku JUTTU. Ei lähde vielä ihan satavarmasti hakemaan, samoin vähän hyppyjen kanssa. Hyppysuoralla en ennättänyt mukaan, joten tuli minun luokse hyppyjen välistä. Tehtiin sitten pelkkää suoraa pätkää etupalkalla, se onnistui hyvin. Sitten vielä 1-3 ja 12 putki, 16 hyppy, pituus ja 6 putki. Niin se Nonakin vaan on melko herkkä tuon ajoituksen suhteen. Lähtee muutenkin helposti liikkeeseen, jolloin ei hae esteitä edestä. Hyvin kuitenkin teki kakara hommia ja sillä oli oikeen loistava asenne reeneissä.

Lauantaina 11.5. käytiin sitten aluevalmennuksessa Nukan kanssa. Ensin oli valssiharjoitus ilman käsiä. Lähes joka väliin piti tehdä ennakoivaa valssia ja rytmittää jaloilla. Toisella kierroksella sai ottaa kädetkin mukaan. Nukan kanssa ei tietenkään oikea ajoittaminen valsseihin onnistunut ja puomi imi Nukkaa yhden esteen jälkeen kovasti. Mukava asenne Nukalla kuitenkin oli ja sen pystyi palkkaamaan lelulla. Toisena reeninä oli "kisanomainen" sielläkin oli valsseja sekä puomi ja keinu ja kepit. Nukan kanssa jätettiin kepit välistä. Kontaktit olivat tosi hitaat, vähän vierasteli niitä, mutta tuli kuitenkin ihan itse. Minun valssit taas vähän venyi, jolloin Nukka hyppäsi turhan kauas. Suoran putken jälkeen en saanut sitä niin hyvin käteen kuin olisi pitänyt ja Nukka ehti karkaamaan putkeen, joka ei kuulunut rataan. Mutta nyt oli taas ihan erilainen Nukka hommissa kuin aiemmilla kerroilla ja se tykkäsi tehdä hommia ja leikkiä. JEPAA!!

Sunnuntaina jatkettiin aksailuteemaa, kun lähdettiin Ouluun aksakisoihin. Siellä oli luvassa kaksi starttia agilityrata ja hyppyrata. Oltiin hyvin ajassa ja katselin minien rataa ja tuumasin radan olevan melko haastava. Oli taas luvassa putki puomi erottelua. Noh, mitään odotuksia ei oikeen ollut, joten harjoittelumielellä lähdettiin. Hyvin Ruska selvitti erottelun ja kepitkin haki hyvin, mitä nyt aika hitaat ne oli, kun alku oli vähän pyörittelyä. Puomin kontaktit otti hyvin, mutta A:lla tuli vauhdilla alas (otti kuitenkin kontaktit). Muutenkin kulki hyvin ohjauksessa, vaikka nyt oli selvästi hitaampi mitä Varkauden kisoissa. Tuloksena kuitenkin 0 ja neljäs sija. 0.7 sekunttia olisi ollut agilitysertiin, joka meni toiseksi sijoittuneelle.
Hyppyrata oli myös melko mielenkiintoinen, ihan hauska kuitenkin. Muutama kinkkinen kohta oli, mutta päätin luottaa liikkeeseen. Se toimi hyvin, mitä nyt yksi valssi taas meni pitkäksi. Hyppäriltä myös nolla, mutta nyt tuli nollia sen verran paljon, että oltiin vasta kuudensia. Tuplanolla kuitenkin, joten jospa tämän myötä motivaatio taas heräisi. Ruska aloitti juoksut maanantaina, joten mitään SM-nollia ei ehditä kasaamaan. Kolme nollaa kun vasta olisi kasassa. Noh, mukavahan se on mennä kerrankin vaa turistiksi katsomaan kisoja. :)

Jälkeilyä ja mätsäriä

Viikko on vierähtänyt melko rauhallisesti, kun auto on ollut huollossa. Olen koittanut etsiä sitä kadonnutta motivaatiota, mutta en ole oikeen onnistunut. Olemme sitten suosiolla siirtyneet vähän muihin puuhasteluihin. Nonan kanssa ollaan opeteltu jälkeä. Muutaman jälen olen neidille väsännyt lähipuistoon nurmelle ja vaikuttaa siltä, että neiti on ponjannut ajatuksen. Pisin jälki mahtoi olla jotain 40-50m ja vanhenemisaika oli ehkä jotain 15min. Tälle jäljelle otin mukaan esineet. Nonahan ei osaa ilmaista esineitä, mutta menee käskemällä maahan. Aika herkkä on neiti korjaukselle ja liiallisella liinan kiristyksellä jää vähän katselemaan, että mitä tässä pitääkään tehdä. Liinaa on pitänyt vähän kiristellä, kun meinaa Nona kiirehtiä turhaan ja jättää osan askeleista tarkistamatta. Tässä vaiheessa tahtoisin opettaa jäljestämisen tarkaksi, vaikka meidän ajatuksena onkin metsäjälki. Homma parani ensimmäisistä jäljistä selvästi ja tällä viimeisellä nenä kyllä kävi askeleella, mutta nakit jäi syömättä. Nakkia tai oikeestaan ihan peruskuivamuonaa (turvotettuna) on ollut joka askeleella. Täytyy jatkaa opiskeluita. Toiveissa olisi päästä kesällä jokun vähän osaavamman oppiin, niin ei ihan metsän mentäs.

Koska Nona on saanut opetella jäljestämisen saloja, niin porot pääsivät muistelemaan ja kokeilemaan verijälkeä. Ruskalla tein lähes "kokeenomaisen" jäljen eli noin 900m pitkä ja kaksi kulmaa. Nukalle sitten joku 150m puolikaareena. Molemmat olivat reilu 12h vanhoja. Nukka aloitti jälestyksen hyvin. Tutki aloituksen ja pienen miettimisen jälkeen lähti maavainulla, mutta stoppasi muutaman metrin jälkeen ja katseli ihan toisaalle mihin jälki olisi menny. Pienen mietiskelyn ja jäljen osoitamisen jälkeen jatkoi jäljestämistä, mutta otti jonkun harhajäljen ja olisi seurannut sitä. En päästänyt vaan seisoin jäljellä liinan päässä. Tästä akoi sitten kauhea vääntäminen, jota ei kyllä oikeen jäljestämiseksi voi sanoa. Seisoskelu ei oikeen auttanut mitään, mutta ei se Nukka oikeen usuttamallakaan lähtenyt kunnolla ajamaan jälkeä. Metsään vaan katseli kaihoisasti. Pienen vääntämisen ja taistelun jälkeen (liikuttiin silloin, kun neiti meni suunnilleen jäljen mukaisesti) päästiin kaadolle, joka sitten kiinnosti. En tiedä havainnoiko Nukka metsässä jotain jälkeä kiinnostavampaa vai loppuiko sillä vaan kiinnostus vai tuliko vähän epävarmuus, kun ei päässyt sinne minne tahtoi. Jospa saataisin tehtyä uusi jälki pian, ehkä vähän tuoreempi ja lyhempi, niin se kaato löytyisi pikaisemmin. Ruska lähti ajamaan jälkeä hyvin ja hyvällä vauhdilla. Jo ennen ensimmäitä kulmaa olisi lätenyt jonnekin harhajäljelle, mutta korjaamalla jatkoi oma jälkeä. Kulma merkittiin hyvin, mutta ihan väärään suuntaan meinasi jatkaa, tosin korjasi itse. Tällä pätkällä oli kauhea pusikko vastassa, joten jouduin jarruttamaan menoa melkoisesti. Ruska kai luuli liinan kiristymistä vääräksi suunnaksi ja sitten vähän poikkoili sinne tänne. Melko hyvin pysyi jäljen tuntumassa. Seuraavaan kulmaan tultiin vähän vinosti ja meinasi oikaista, mutta en päästänyt, jolloin hakeutui kulmaan ja merkkasi sen. Viimeisellä pätkällä hakeutui taas harjajäljille ja vähän ennen kaatoa olisi kiertänyt ihan eri kautta. En tosin tiedä saiko ilmavainulla hajun ja seurasi sitä. Paljon olisi vielä tekemistä, että kokeihin kannattaisi edes mennä. Mutta jospa nyt innostuttais tekemään vähän aktiivisemmin jälkiä, niin eiköhän se sieltä löydy. Sonikin kävi vähän tutkimassa veriviivaa ja kyllä nenä kovasti nuuskutteli.

Helatorstaina kävimme sitten nauttimassa vesisateesta Iisalmen mätsäreissä. Nona ja Soni pääsivät näyttämään esiintymistaitonsa. Mitään harjotteluahan me ei kehdattu tehdä, joten vähän jännitti minkälaisia pukkihyppyjä siltä tulee. Kurjasta säästä huolimatta paikalla oli ihan hyvin porukkaa. Meinattiin myöhästyä kehästä, kun piti käydä autossa lämmittelemässä välillä. Tässä mätsärissä, kun kerättiin ensin kaikki luokan koirat kehään ja vasta sen jälkeen arvosteltiin pareittain. Eihän me mitään harjauksia ja puunauksia ehditty tekemään, Nona oli jo uitetun koiran näköinen muutekin. Näyttelyhihnat juuri ehdin vaihtaa ja sitten ensin Nona kanssa kehään. Meidän parina oli labradori. Ensin juostiin yhdessä kierros ja sitten lyhyt seisotus ja tuomari katsoi liikkeet vielä yksitellen. Nona tarjosi nyt hienoa kontaktia, joten liikkeet menivät poikittain. Tämän takia meille sitten sininen nauha. Sitten Sonin vuoro. Soni juoksikin oikeen nätisti, kun en vaan mennyt turhan kovaa, jolloin siirtyi laukalle. Nätisti seisoikin paikallan, vaikka eihän se kovin pitkään malttanut seisoskella ilman namia. Tuomari olisi halunnut antaa molemmille punaisen, mutta Soni sitten sai sen, kun oli vähän whippet pariaan nuorempi. Sinisten kehässä Nona ei oikeen jaksanut esittää näyttelykoiraa, vaan tuumasi, että kun nakkia ei tule seisomisesta täytyy yrittää jotain muuta. Sitä sitten istuttiin, mentiin maahan jne. Aika äkkiä tiputtiin pois joukosta. Ei siis tarvitse haaveilla mätsäriurasta. ;) Sonin kanssa punaisten kehään. Nyt pitikin juosta monta kierrosta kehää ympäri ja Soni juoksenteli oikeen nätistä, loppuvaiheessa alkoi vähän tutkimaan maata. Siinä juostessa tuomari tiputteli joukosta porukkaa pois. Sonin kanssa jäätiin vielä kehään, kun siellä oli ehkä noin kymmenkunta koiraa ( yhteensä punaisia oli varmaan se parikymmentä). Tästä joukosta tuomari valitsi sijoitettavat ja me ei oltu niiden joukossa. Molemmat kakarat käyttäytyivät oiken nätisti alkuhösellyksen jälkeen. Nonakaan ei kehässä kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin, eikä Sonikaan ihme ja kumma juurikaan haukkunut paikan päällä.

Motivus laiskimus ja post-it

Se iski taas, motivaatio-ongelma..puuh. Tämä motivaatio-ongelma on ihan allekirjoittaneella itsellään. Kaikkea pitäsi tehdä ja saada aikaan, mutta miten, jos ei huvita ja ei osaa.. Kaiken lisäksi onnistuin siirtämään tämän motivaatiopulan jopa beeceehen, se mielummin huitelee muiden koirien tai ihmisten luona, kun työskentelee minun kanssa. No, en varmaan ole paras reenikaveri ollut, joten peiliin saa katsoa. Siksipä me sitten ollaan suosiolla oltu reenittä tai ainakin tokoilu on saanut olla "tauolla" hetkisen.

Perjantaina taas Rumarakin reeneissä ja suoraan sanottuna aika hirveät reenit. Nona ja Ruska olivat suoritusvuorossa ja tytöt kyllä tekivät parhaansa mukaan hommia ( ja kouluttaja myös). Agissa Nona on mukavasti mukana ja keskittyy hommiin hyvin. Ainut vaan, että kun vaaditaan vähän enemmän keskittymistä tiettyyn tehtävän, niin silloin meinaa neitiä tympästä. Vauhtia, vauhtia ja vauhtia on Nonan motto. Miksi reenit sitten oli hirveät on ihan minun omaa syytä, ei vaan luista tuo ohjaus ja meinaa vallata tuo motivus laiskimus otetta myös agissa. Nonan kanssa saatiin vielä mukavalla asenteella vietyä hommat läpi. Valssailu ei vaan suju oikea-aikaisesti ja saan olla Nonan kanssa tarkkana käsien ja ajoituksen kanssa. Nonan kanssa saisi keskittyä nyt kunnolla esteiden opetukseen, niin, että koira itse tarjoaa sitä. Leikkauksia saadaan myös alkaa opettelemaan, ne oli vähän hakusessa näissä reeneissä. Ruskan kanssa nyt tulikin hyvin selväksi, että sitä karraatusta ja kierrosta tulee, kun ohjaus on vähän sinne päin ja lähes poikkeuksetta myöhässä. Niisto-sokkaritkin on ihan kamalia, kun saan vaan koiran sinkoamaan jonnekin kiertoradalle. Eka veto oli kyllä aika kamalaa ja Ruskakin veti parhaimillaan RAVILLA. Toiselle koitettiin vähän tsempata ja kyllähän se vähän lennokkaampaa menoa oli, mutta edelleen se ajoitus...Kylläpä muuten huomaa koirasta kuinka helposti se reagoi minun viretilaan. Mutta puuh..taitaa jäädä meillä startit kohta väliin, kun turha kai sinne on lähteä starttaamaan, kun ohjaus on mitä on. Kisoissa se on varmasti myöhässä ja ihan persiillään.

Rumarakin reenit 3.5. Nona 1-9 & 12-15.

Aloitettiin Ruskan ja Nonan kanssa tieteellinen kokeilu tunnarin opettamiseen post-it -menetelmällä. Tuo tunnari tuntuu niin olevan meidän akilleenkantapää, että se ei vaan mene eteenpäin. Ruskan kanssahan on aloitettu piilottamalla kapulaa. Mutta kun yritimme siirtyä kasavaiheeseen ei se onnistunut millään. Nyt siis lappusten kanssa yritämmä päästä kartalle siitä, mitä tunnarissa pitää tehdä. Ruskan kanssa päästiinkin melko pian siihen, että lappusta voi viedä piiloon ja koira etsii lapun. Nyt otettiin jo vieraita lappuja mukaan ja pienen härkkimisen jälkeen alkoi idea iskostua Ruskan pähän. Kaksi vierasta lappua ollut nyt mukana ja kyllä, Ruska tajuaa haistella. Vielä on tehty lappujen vaihdot niin, että koira näkee. Mutta ehkäpä meillä on vielä toivoa. Nonan kanssa ollaan vasta tehty lappua selväksi. Koskemista (nenällä) lappuun, kun lappu oli minulla kädessä, sitten latialla tai kaapissa ja vielä vaihdellen lapun paikkaa, niin että on nähnyt mihin lappu viety. Vielä näyttää hyvältä. Katsotaan mihin tämä tutkimus johtaa.

Tänään pyörähdimme hallilla mutkan ja koitimme reenailla kevyesti ja motivoivasti. Keskityimme nyt enemmälti tokoiluun ja tunnetilaan. Ruskan kanssa ensin seuraamista namin kanssa. Kontakti oli ihan ok, mutta viretilaa olisi pitänyt saada vieläkin ylemmäksi. Nukan kanssa samaa, mutta koitimme keskittyä kontaktiin, niin ettei ole kädessä kiinni. Ei kestänyt kunnolla ja kontakti tippui, jos yhtään pidempää pätkää yritti ottaa. En oikeen tiedä, miten saisin tämän Nukan seuraamisen etenemään se ei oiken millään mene eteenpäin. Reeniä kai vaan selvästi enemmän pitäsi ottaa ohjelmaan. Nonan kanssa tehtiin myös perusasentoa ja tunnetilaa. Sopivasti sattui vielä läheiseltä ampuradalta kuulumaan paukettakin häiriöksi. Alkuun oli taas Nonalla perusasento hakusessa, ehdotettiin istumista, maahanmenoa tai ihan vaan silmiin katsomista. Pienen muistuttelun jälkeen löytyi perusasentokin sieltä. Palkkaus lelulla ja muutamia toistoja, jolloin Nona alkoi hyvin hakeutumaan perusasentoon. Lyhyitä ihan parin askeleen seuraamispätkiä ja palkkausta. Tämä toimi, Nona teki hyvällä ilmeellä hommia ja kontakti oli loistava. Tätäkin siis reeniohjelmaan. Sitten samaa homma Ruskan ja Nukan kanssa lelun kanssa, selvästi parempi viretila. Tämä se tuntuu olevan iänikuinen probleema, namilla vai lelulla..Nyt törkeästi käytän vähän miten sattuu. Välillä leluun kyllästytään tosi pian, vaikka "koti"oloissa Nukka jaksaa leikkiä hyvin. Mutta sitten vielä vähän aksaa. Nukka opetteli keppejä ilman ohjureita, ensin 6, sitten kaikki 12 ja kappas sehän menee kepit molemmilta puolilta. Vauhti ei vielä ollut kovin hurja, mutta asento hyvä. Keinua sitten. Sekin sujui ihan itsenäisesti, mutta vauhti vähän uupui. Muttä tämähän voisi vaikuttaa siltä, että Nukka saattaisi olla kisakunnossa syyskuussa, kun aluevalmennusryhmä päättyy, ehkä. Nonan kanssa tehtiin myös keppejä. Ollaan sitä kolmanneksi viimeistä väliä nyt tahkottu ja se ehkä alkaa juurtumaan Nonan päähän. Keppien lisäksi kontaktia, joka on hyvin mielessä ja putkijarrua. Ruskan kanssa myös vielä putkijarrua yritimme opetella. Sitten kaikkien kanssa vielä lenkin kautta kotia. Soni palasi hoidosta takaisin, joten vauhtia ja äksöniä riitti.

Vappuilua

Vappu vietettiin rauhallisissa merkeissä tai no tulihan sitä käytyä päivystyksessä paikkauttamassa kättä. Kahdeksan tikkiä sain vasempaan käteen, kun onnistuin sen lyömään lasin läpi. Tämä on näin jälkeenpäin jo melko huvittava juttu, mutta eilen se ei kovin naurattanut. Olin menossa nukkumaan ja lähdin vähän kiirellä päästämään koirat sisälle takapihalta, johon olin ne vähä aikaa sitten laittanut iltatarpeilleen. Siinä säheltäessä onnistuin jotenkin kompuroimaan saappaisiin, jotka olivat oven edessä. Tasapainon menetyksen seurauksena aloin ottamaan tukea takapihan ulko-ovesta, joka siis on ihan normaalia lasia osaksi. Osuin juuri siihen lasi osaan, joka poksahti kappaleiksi siinä vihreässä sekunnissa. Ensin tiedostin vaan lasinsirut oven edessä ja kauhea hätä tuli yrittää noukkia koirat sisälle, jouduin siis kantamaan. Kun olin saanut koirat sisälle tajusin, että käteen oli tullut haava, joka vuosi verta. No vesihanan alle huuhtelemaan samalla painaen kättä. Mitään sidetarpeitahan ei tietenkään ollut, joten vessapaperirulla paineeksi ja käsi ylös.Vähän ajan jälkeen pieni tarkastus haavaan osoitti, että en oikeen millään saa sitä itse paikattua. Haava alkoi kämmenenstä ja meni ranteen sisäpuolelle, ei kovin syvä, mutta lihas oli tullut näkyviin. Eipä sitä auttanut muu kuin soittaa 112, kun kello läheni jo yhtä ja tilata hoitajat kattomaan ja paikkaamaan haava. Apu tuli nopeasti paikalle ja he katsoivat haavan läpi ja totesivat sen tarvitsevan tikkejä. Siitä sitten taksilla kohti päivystystä, joka oli siihen aikaan yöstä Iisalmessa. Päivystyksessä ei ollut onneksi ruuhkaa, joten tikit saatiin paikalla melko sutjakkaan ja olokin alkoi vähän puudutusaineen myötä helpottaa. Kotiin takaisin ja sitten vihdoin nukkumaan.

Mutta se vapun vietosta, ja sitten takaisin asiaan. Kävimme korkkaamassa hakukauden viime sunnuntaina. Ruska pääsi hieman muistelemaan hakuilua teemanaan ilmaisu. Aloitettiin helpolla: kaksi ukkoa etunurkkiin. Työskenteli hyvällä asenteella ja ilmaisut tuli juuri niin kuin pitääkin. Nona pääsi myös vähän tutustumaan uusiin ihmisiin. Olin ajatellut, että Nona voisi aloittaa ihan vaan leikkimällä, mutta ujopiimä iski, eikä leikki nyt ollutkaan niin jee. Otettiin vielä Nonalle viimeisenä pieni leikkipätkä, joka sujui jo selvästi paremmin. Mutta nyt uusien ajatusten kanssa seuraaviin reeneihin.

Alkuviikko ollaan vietetty hiljaiseloa ja käyty haistelemassa kevän tuoksuja metsässä. Vähän on otettu tokoilua lenkkien yhteydessä ja Nonan kanssa aloitettu opettelemaan ilmaisua. Ajatuksena on saada Nona haukkuvaksi, mutta toki koiran kukaan mennän. Jos näytää siltä, että haukkuilmaisu ei Nonalle sovi, niin sitten vaihdetaan.

Kävimme nauttimassa mukavasti vappusäästä kameraa ulkoiluttaen. Minun kamera on vaan ihan peruspokkari, joten laatu on sen mukaista.