sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vauhti kiihtyy ja haikeutta ilmassa

Meitä on ilahduttaneet mukavat syyskelit. Nyt on ollut useampana aamuna pakkasta. Ihanaa.

Pakkasaamu ja muutama koira.
Vetohommat ovat olleet nyt ykkösinä ja pari tiukkaa treeniä päästiin vetää viime viikonloppuna. Se tosin vähän veti Nona jumiin, vaikkakin osaltaan luulen, että aksatreeneillä on ollut myös osuutta asiaan. Näytti vähän pahalta maanantaina, että päästäänkö kisaamaan, kun Nona alkoi pompottaa takakinttuaan. Pikaisella komennuksella saatiin kuin saatiinkin hieronta-aika ja kireydet onneksi laukesi käsittelyssä. Treenien osalta kulunut viikko oli sitten varsin hiljainen. Keskityttiin huoltamaan kisakaveri kuntoon. Perjantain motskatreeni lupasi ihan hyvää lauantaille. Lauantaina oli sitten vuorossa Ylikiimingissä Alma off Snow valjakkokisat. Nona juoksi yhdessä Muikku-seisojan kanssa ja hyvin juoksikin. Kolmikko kiri toiseksi ihan hyvällä ajalla ja kivalla keskivauhdilla. Isot seisojat meni vähän kovempaa, mutta pikkukoirat on pikkukoiria. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle viikonlopulle, jolloin vuorossa kolmikolla on sulanmaan SM-kisat Jämillä. Myös Nukka juoksi Ylikiimingin kisoissa harrastusjuoksuluokassa. Juoksija oli nyt tyytyväinen Nukan juoksuun, sillä Nukka veti hyvin koko matkan. Pari voittikin luokan parantaen aikaa viime vuodesta yli minuutilla. Niin hieno parivaljakko!!
Kovaa mennään. Kuva Marika Kunnari
Nukka juoksee naru kireenä. Kuva MariM.

Meillä koittaa varmaankin järjestäytyminen uudelleen, sillä pitkällisen ja hankalan pohtimisen seurauksena Nukka lähtee kokeilemaan siipiään maailmalle. Nukalle löytyi mukavanoloinen paikka, jossa pääsee tekemään sitä mitä rakastaa eniten; juoksemaan metsässä. Nukan kanssa meillä on ollut elo välillä hyvin stressaavaa, sillä joku meidän keskinäisessä suhteessa ei toimi, enkä löydä sitä syytä, miksi Nukka paineistuu niin kovasti kummallisissa tilanteissa. Ruokailut ovat esimerkiksi joskus hyvin hankalia ja parhaimmillaan Nukka ei voi tulla syömään, vaikka miten koitan houkutella. Toisaalta nyt on ollut niin mukava katsoa iloista ja onnellista Nukkaa metsäilessä pentujen kanssa, että en taas tiedä luovutinko liian helpolla. En vaan osaa poistaa sitä juttua itsestäni, mikä vapauttaisi Nukan. Nukka ei kuitenkaan millään tavalla ole hankala, arka tai vaikea, se on vaan niin kummallinen pieni sähikäinen ja rukka, että toivon sen vapautuvan paikassa, jossa siltä ei vaadita liikaa. Minä kai en vaan siihen pysty. Voihan riittämättömyys!

 Tällainen pieni elohiiri NukkaRukkanen se on. <3

Peltoilua. Täti on vahtivuorossa.
Kuuliaisia pieniä koiranalkuja. Riipi ja velipoika.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Syksy on täällä

Se on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Ei me ihan laakereilla olla maattu, vaikka harrastelut ovat olleet aika minimissä. Pennut ovat kasvaneet ja suurin osa maailmalle laitettu. Nyt olisi siis hyvä aika palata mammakoiralla uraputkeen. Ollaan kuitenkin rauhassa vielä otettu ja kuntoutettu Ruskaa metsälenkeillä. Aksassa olisi tarkoitus aloitella hyppyjumppa siis hyppytekniikalla muistella taas asioita. Jumppaa ja dopoiluakin saisi tehdä. Hakua pitäisi päästä treenimään. Muutama esineruutu ollaan mielenvirkistykseksi tehty. Katsotaan milloin saadaan aikaiseksi, sillä pentustenkin kanssa pitäs vielä jaksaa tutkia maailmaa.

Nona on palannut lepokaudelta touhujen pariin. Aksaa ollaan treenitty ja siinä neiti osoittaa varsin mukavia otteita, kunhan ohjaajakin on läsnä. Kontaktit toimivat A:n ja keinun osalta jo melko hyvin, mutta vahvistaahan niitä saa. Puomille on vähän unohtunut se toivottu asenne ja käyttäytyminen. Toki olen kyllä itsekin unohtanut ne kriteerit. Sitäpä vielä hinkataan ja hiotaan. Muuten se olisi kyllä niin kisavalmis, kun vaan oma aikataulu antaisi periksi. Kisatunnelmaa käydään hakemassa sulanmaan vetohommista. Vetoja ollaan tehty elokuun lopusta lähtien. Nyt olisi ensi viikonloppuna ekat kisat Ylikiimingissä. Pääsen itse helpolla, sillä jatketaan kevään kuvioita ja laitetaan kaksvaljakko vetoon. Nona siis kisaa yhdessä seisojan kanssa. Kauden päätavoite on SM:ssä Jämillä 17.-18.10. No ihan huumorilla toki kisat otetaan, kun pikkukoirat on pikkukoiria ja Nonan juoksut sotkivat treenejä. Ihan parhaassa iskussa ei vielä olla, mutta onhan tässä pariviikkoa vielä aikaa.
Niin täyttipä tuo pikkukoira vuosiakin tuossa välissä. Neiti on jo kolme vee. Äkkiä se aika sitten menee. Nona on monessa vielä niin keskeneräinen, vaikkakin ei kyllä koirasta johtuvista syistä. Kaikkeen ei vaan aika riitä. Haussa voisi olla kisavalmis, kun saisi hiottua ilmaisun kuntoon ja tottiksenkin myös. Paukut on vähän vaiheessa, etenkin paikallaolossa. Metrin hyppykin on neidille vielä jännä paikka. A estettä ei ole tehty koemuodossa. Töitä siis vielä olisi, mutta kun siihen tottikseen tarvisi sitä valvovaa silmää. Meni heti selittelyksi.

Nona 3v.


Nukkakin on tehnyt vetoja ja käynyt leirillä ja kisaamassa canicrossia oman treenarinsa kanssa Kajaanissa ja Kouvolassa. Myös Ylikiiminki on Nukan ohjelmassa.

Meidän uusin vahvistus Riipi tyttö on aloittanut opinnot isoksi kasvamisessa. Varsinainen tehotyttö mahtaa tulla neidistä, jolla on kyllä omaa päätä. Riipin kanssa tehdään varmaankin agilityä ja PK-puolta. Ensin kuitenkin ihan rauhassa kasvetaan ja opetellaan yhteistyötä. Yritetään kerrankin rakentaa pohjia ihan rauhassa, eikä oteta paineita kisaiän täyttymisestä.

Meidän Riipi

torstai 2. heinäkuuta 2015

Lomailua

Me ollaan oltu lomalla. Lomaa on pidetty myös kaikista harrasteluistakin, joten täälläkin melko hiljaista ollut.

Käytiin SM-agien jälkeen kaupunkilomalla Turussa. Nonalla oli varsin tylsää, kun ei päässyt edes uimaan. Pikanen visiitti tehtiin Turusta kotiuduttia ProPerron aksatreeneissä. Nona oli varsin kiva treenikaveri. Se olis kyllä pientä hiomista vaille mukava peli. Olisi kiva, kun saisi nuo treenivedot myös kisaradoille,sillä treeneissä se tekee varsin varmaa rataa. Ehkäpä se vika onkin toisessa päässä. 😉 Pitäs varmaan kisata enemmän niin vois saada toimivan paketin. No Nonalle on vähän odotettu juoksuja, josko se lähtee sit miehelään, joten kisaamaan lähdetään syksyllä sit kun saatu pentuprojekti voiton puolelle.

Ollaan pääsääntöisesti lenkkeilty ja uitu. Vähän ollaan myös käyty hiekkakuopilla juoksee rinnettä sekä juoksemassa portaita. Myös esineitä ollaan tehty pienenä aktiviteettinä. Ruskan työskentely ruudussa on edelleen vähän rönsyilevä, toisaalta merkkaa rajat melko hyvin ja esineen palauttaminen melko hyvä. Luovutus sais olla parempi, sillä vähän mälvää pehmeitä esineitä. Nona työskentelee mukavasti, mutta saa olla aika tarkkana, että homma pysyy Nonalle selvänä. Vähän epävarmana ei oikeen uppoo syvälle. Nona merkkaa esineet hyvin ja mielestäni tarkkoo ihan kivasti. Palautus on hyvä muuten, mutta puree leluja. Nukka on oma lukunsa. Hirveesti kiihtyy hetsaamisesta, mutta työskentely on hyvin epävarmaa. Uudelle pistolle lähtö (ilman löytöä) etenkin on hyvin hankalaa, kun...Toisaalta nyt ollaan saatu pari hyvää työvoittoa, joten josko se sieltä varmistuisi. Löydettyään esineen palautus sujuu kivasti.

Nonan kanssa käytiin myös yks ilta katsomassa lampaita. Nona on varsin kummallinen bortsu. Kouluttajakin totesi, että varsin hauska koira. Nonalla ei ole liiemmin silmää lampaille vaan olisi enemmän kroppakoira. Vähän meinasi aina pöhistä ja haukkuakin, kun kävi vähän jännäksi homma. Keskityttiin noston harjoitteluun ja pysäytykseen/ maltiin. Oltiin taas niin ulkona mun mukavuusalueelta, että ihan en pysynyt ite aina mukana tilanteissa. Nona keskittyessään teki varsin kivasti hommia ja se lukee kuitenki painetta varsin hyvin sekä lampaiden että ohjaajan.

Vallan lauman kanssa treffattiin myös lenkkeilyn ja uintikerhon myötä. Kolme kuudesta koirasta suostui uimaan. 😃

Meillä alkaa loma loppua, mutta varmaan treeniloma jatkuu hetken. Kohta tiedetään Ruskan tila ja se aletaanko toden teolla odotella pentuja. Jos saadaan pentuja, niin sittenpä pidetään vähän rauhallisempaa menoa. Nonalle kuitenkin suunnitellaan uittamisia, niin ei ihan oloneuvoksena tarvi olla. Samalla saadaan hyvää pohjatreeniä talveä ajatellen.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesää pukkaa

Kesä se alkais olla täällä. Meillä oli ihan touhukas toukokuu. Nona kävi suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti sellaisella ihan kivalla tottiksella. Hihnaseuraaminen alkoi kaaottisesti, sillä koira vaan raahusti mukana. Täyskäännöksen jälkeen syttyi joku lamppu ja Nona hoiti loppuosuuden varsin kivasti. Paikallaolossa meillä oli superhaastetta, sillä paikkamakuu oli sijoitettu urheilukentän viereen. Meidän vuorolla aivan aidan vieressä oli joku aamu-urheilija työntämässä kuulaa. Tämä urheilija päätti vielä juuri Nonan aikaan siirtyä siihen koiraa lähempänä olevaan työntökaukaloon. Kylläpä minulla jännitti ja yritin vilkuilla tuomaria ja henkilöryhmää, että mitä tapahtuu. Koko ajan kuitenkin sain siinä näpöttää, sillä Nona pysyi maassa. Oli kuulemma vähän vilkuillut ja osoittanut kiinnostusta lentäviä kohteita kohtaan, mutta muistanut tehtävänsä. Jipii!! Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeitä, mitä tuo vetokoira ei oikeen osannut kävellä rennolla hihnalla.

Nona kävi myös urakoimassa Simon Artic Cross sulanmaan kisoissa kaksvaljakossa seurakaverin seisojan kansss. Voittoon ylsi tuo kolmikko varsin hyvällä menolla. Kyllä on varsin kovapäinen kaksikko tuossa valjakossa. Menohaluja löytyy ja päätä juosta, sillä koolla ei ole noita pilattu.

Muuten toukokuussa vetojen lisäksi on maastoiltu niin haun kuin jäljenkin osalta. Ruskan kanssa käytiin myös vappuviikonloppuna seuran järjestämässä hakukoulutuksessa. Kouluttajana oli Hanna Laasanen. Vähän erilainen kanta tuli hakuiluun, mutta saipa kyllä uusia ajatuksia tuolta. Haussa ollaan Ruskalle työstetty yliheittoja, jotka onnistuu ihan ok silloin kun koira tekee kunnon piston. Ruska on alkanut taas vähän kiirehtimään, joten kääntyy turhan aikaisin eteen alueella ja ottaa maalimiehen takatyöskentelyllä. Eipä siinä muuta, mutta PK-haussa ei oikeen tuota arvosteta. Nona on ollut mukavan varma työskentelijä. Sillä on ihan hyvät pistot. Pitäisi alkaa viemään eteenpäin, mutta ilmaisu takkuaa edelleen. Ei ole selvästi ihan omimmillaan haukun kanssa. On vähän tullut mieleen, josko se rulla sittenkin olisi toimivampi. Tuo tykkää kuitenkin juosta ja tuoda esineitä.

Viikonloppuna oli se kesän yksi kohokohdista: agilityn sm karkelot. Me osallistuttiin vain joukkuekisaan, jossa juoksi sekä Nona että Ruska. Ruskan kanssa ei sitten uskallettu osallistua henkilökohtaisiin, koska astutuksesta oli kulunut reilu viikko. Tiineys olisi juuri herkimmillä vaiheilla, joten tein päätöksen jättää henkilökohtaiset välistä.

Meidän joukkue sijoittui sijalle 20. Nona toi meidän joukkueelle hylsyn, joten Ruskan kanssa oli pieni paine saada tulos. Joukkutoveri Kirsi piti meidät hyvin tuloksessa kiinni, vaikka vähän virheitä tuli kerättyä. Nona teki ihan kivan radan, jossa oli muutama vähän kyseenalainen kohta. Hylky tuli, kun Nona luki persjätön jälkeen esteen takaakierroksi. Siitäpä sitten jatkettiin väärään putken päähän, koska väärin otettu hyppy syötti sinne, eikä omat pasmat olleet vielä mukana. Ottipa Nona sen verran huikean loppukirinki, että jätti yhden hypyn ottamatta. Puomi onnistui kuitenkin loistavasti kisavireessä. Jipii!! Aalta tosin saatiin vitonen, joten siinäpä projektia. Ei pysy rytmi koossa, jos yritän ottaa ohjaukseen. Ruska sitten teki oman varman ja varmistellun suorituksen, joka oli nollarata. Kepit ja keinu olisi voineet olla vähän paremmat, mutta muuten meno oli mukavan iloista. Minun luottotykki!! <3

Aksavirettä käytiin toukokuussa hakemassa omissa kisoissa sekä Kuopiossa ja Nonan kanssa vielä Pieksämäellä. Ruska juoksi omissa kisoissa hyppäriltä kivan nollan, muuten on tullut vähän kauneusvirheitä. Nonalla puolestaan on meno tasoittunut ja varmistunut. Pieksämäellä sitten lopulta melko pitkän odottamisen jälkeen saatiin se eka nollarata, jolla tultiin toiseksi. Jospa se tästä, vaikka kontaktit edelleen hieman teettävät työtä.



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Keväteloa

Kevättä on ilmassa ja kesää se tekee, vaikka kylläpä ne lumet vielä käväisi maassa menneellä viikolla. Me ollaan saatu tutustua taas niin ihaniin öttiäsiin kuin punkkeihin. Yhdeltä metsälenkiltä keräsin yli kymmenen punkkia tytöistä, joten lähtipä äkkiä litkut niskaan. Niin ihanaa kuin tuolla metsässä olisikin juoksennella, niin noita ötököitä on siellä vaan liikaa. Onneksi ollaan saatu käydä taas vetotreeneissä Nonan kanssa. Nonalla on menohaluja riittänyt. Kaksvaljakointi seisojan kanssa toimii hyvin ja koirat selvästi tsemppaavat toisiaan.

Muutenpa ollaan sitten tyydytty laittamaan tätä hihnanpäätä vähän parempaan kuntoon, kun kuumelentsu vei vähän kuntoa. Juoksukausi ja pyöräilykausi avattu. Aksaa ollaan tehty jonkun verran. Siellä ollaan Nonan kanssa keskitytty kontakteihin. A alkaa olla jo aika toimiva. Puomin kanssa käännettiin takkia ja aloitettiin pysähdyksen opettelu. Pakko kai se vaan on myöntää, että en saa juoksemaan. Olisi pitänyt aloittaa ihan eri kaavalla koko homma, niin ehkäpä se olisi onnistunut. Mutta nyt me opetellaan se pysäri sinne puomille, niin saan ehkä mielenrauhan. Muutamalla reenillä homma on jo melko selvä Nonalle. Vähän on maltti tiukassa, mutta toisaalta tulee kuitenkin kontaktille, vaikka liukuukin pois ennen aikojaan. En tiedä pitäiskö käydä testaa kisamoodia mölleissä, vaan mennäänkö vaan kisoihin opettelemaan. Olis nimittäin aika kiva päästä kisailee, sillä Nona kulkee muuten varsin kivasti. Tosin tämän viikon treeneissä se löysi paljon putken päitä ja teki ihan omia valintoja. Ehkä joudun tunnustamaan, että itsellä ei ollut ihan paras ohjauspäivä ja oma keskittyminen herpaantui niin Nona alkaa tekemään omiaan. Nonalla on kyllä vaan hetkiä, että se yhteys jotenkin katoaa ja neiti toistaa jotain samaa eikä suostu korjaamaan. Ruskakin pääsi aksailee ProPerrolle. Ruskalla alkaa olla jo vähän otetta hommiin, vaikka kyllä siitä ihan himppasen parempaa irtoais. Kepit saisivat olla paljon nopsemmat ja usein kisoissa ne onkin melko hitaat. Tehtiin sitten kepeille palkkaa ja kun koutsikin oikein kannusti Ruskaa, niin kyllähän siitä tuli ihan eri koira. Omissa treeneissä ollaan tehty myös kontakteja. Ruska juoksee puomin aika ok, vaikka se ylösmeno on siinä kiikun kaakun. Alastulon ottaa etutassuilla. Koitettiinpa sitten rytmittää juoksua ylösmenolle, mutta ihan toimivaa hommaa ei vielä saatu aikaan. Parhaiten toimi, kun speed pump laitettiin noin puolen metrin päähän puomista ja siitä lähtö, mutta tämä ei toiminut enää vauhdissa. Speed pumpin jos laittoi kontaktin yläpäähän, niin Ruskan mielestä se pitää roikasta yli kunnon loikalla. Vähän pitää vielä työstää puomia, mutta A toimii puolestaan melko hyvin. Nukankin kanssa ollaan aksailtu. Nukan kanssa ollaan keskitytty lähinnä suht helpoon ja nostattavaan treeniin. Kontakteja ja keppejä on tehty pienillä ratapätkillä. A on aika hyvä ja kepitkin ihan ok, vaikka Nukan tekniikalla ne pääsisi kovempaakin. Kepit ovat kuitenkin Nukalle tosi hankala este ja ollaan yritetty keskittyä siihen hyvään tunnetilaan. Nukkahan leikkii todella kivasti ja tätä leikkiäkin on nyt tehty. Leikkiminen on selvästi parantunut ja kyllä koiran asennekin on jo vähän valoisampi. Nukka tulee jo ihan mielellään aksailemaan ja sitä ihan himppasen harmittaa odottaa vuoroaan. Aika liikuttava pieni Nukkarukka.

Tänään kävimme myös Erämessuilla esittelemässä valjakkolajeja ja saipa nuo Nukka ja Ruska tehdä vähän rotuesittelyäkin. Nukka kävi esiintymässä canicrossissa ja Ruska pyörähti kehässä esittämässä työkoiraa, joka osaa haukkua käskystä. ;)
Uusilla pannoilla kelpaa esiintyä.
Ruskaa muistetiin Lappalaiskoirat ry:stä myös tällaisella kunniakirjalla:
3.sija Vuoden 2014 PK-lappalaiskoira

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hakukausi korkattu

Tänään pääsimme korkkaamaan tämän vuoden ekat hakutreenit. Ruska oli aika liekeissä. Niin liekeissä, ettei jaksanut kunnolla tarkastaa etunurkkaa, kun sai hajun maalimiehestä, joka oli samalla puolella takalinjalla n. 50metrissä. Muuten se teki ihan kivat treenit ja suoratkin näyttivät suorilta. Tyhjät nyt oli mitä oli, mutta ei jaksettu ekoissa reeneissä jäädä niihin kiinni. Nonakin oli varsin pätevä. Se työskenteli hyvin ja löysi maalimiehet helposti. Oli tarkoitus ottaa suorapalkalla, mutta Nona tuumi ihan itse, että täytyypä ilmaista. Joskos se ilmaisu sieltä tulisi pikkuhiljaa mukaan. Kolmannella maaimiehellä meitä kohtasi lähes major hazard, kun joku irtokoira oli bongannut Nonan ja maalimiehen leikit. No Nona ei jasanut liikoja välittää häiriötekijästä, vaan oli sitä mieltä, että nyt tehdään hommia. Täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki neidille, kun oli niin töissä, ettei haitannut moiset yllätykset. Viimeinekin maalimies löytyi hienosti. Tästäpä toivottavasti jatkuisi nousujohteisesti. Jos vaan osaisi suunnitella treenit sopiviksi.

Viikolla kävimme myös aksaamassa ja joku lamppu on syttynyt Nonalla. A:n kontakti alkoi toimia.Halleluja!! Keinullekin tehtiin vähän malttia, kun meinaa singota sieltä ihan ennen aikojaan. Muutenpa ei rataa tehtykään kuin muutaman esteen verran. Ruskan kanssa yritimme työstää tunneoppimista, josko se vähän pitäsi Ruskan kiireisempänä radalla.

Perjantaina Nona pääsi vielä vetotreeneihin, sillä täällä on vielä latua mitä suksia. Itse kyllä jätin suksimet jo talviteloille, mutta onneksi oli seurakaveri hiihättämässä Nonaa. Varsin onnellinen koira kyllä oli tuo Nona, kun pääsi juoksemaan. Pieni paussi kai oli tehnyt terää ja menohaluja löytyi. Tehtiin 3 x1km. Viimeinen veto tehtiin vielä kaksvaljakkona seisojan kanssa ja hiihtäjä totesi, että hyvin jäätävää menoa molemmilla. Nukkakin sai käydä vähän muistelemassa hommia. Ihan ei se tyhjälle lähteminen onnistu, mutta kun palkka on tiedossa, niin sitten kyllä mennään.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen vietossa

Suuntasimme pääsiäisen viettoon pohjoiseen, jossa ei ollut lumesta uupelo. Meidän pääsiäinen piti sisällään aktiivista lenkkeilyä suksien, kiksparkilla ja toki jalkasinkin. Vetoja ei Nonan kanssa otettu, kun totesin, että en uskalle juottaa vielä. Nonalla kun tuo masu on ollut nyt vähän enemmän ja vähemmän sekaisin. Pääsiäisviikolla alkoi taas ripaskashow, joka onneksi talttui helposti. Vaihdettiin sitten lopulta nappulat ja jätettiin lihat nyt hetkeksi pois. Tällä hetkellä masu vaikuttaa voivan hyvin, vaikka lihaa ollaan nyt varovasti lisäilty taas mukaan ja sapuskamäärää nostettu. Nona on ilmeisemmin ollut syypää niihin tuotoksiin, jotka minua ovat kohdanneet töistä tullessa kotiin tässä muutamien kuukausien aikana.
Kuvatuksia pääsiäiseltä:
Kaverikuva: Nona, Jyty, Ruska, Nukka ja Jetta.
Nukka lähdössä ajelulle.
Vaarallinen pikkukoira.

Pilkkikisojen tuomaristo.



Pääsiäisenä käytiin myös vähän kokeilemassa aksailua Rovaniemellä. Nonan kanssa agilityradat loppuivat aika lyhyeen. Ehtihän se toisella radalla ottaa kaikista kontakteista virheet, kunnes puomille jäätiin. Voihan surkeus! Hyppärillä Nona jäi lähdössä jumittamaan jotenkin hassusti maalia kohti. Näin jo heti, ettei aio tulla hypyn kautta vaan sinkoaa jonnekin omalle kiertoradalle, joten tulin vastaan ja yritin kalastella sen ekalle hypylle. Ei auttanut, tuli hypyn ohi ja sen jälkeen otettiinkin lentävä lähtö. Tämäpä rata menikin sitten muuten aika nappiin, vaikka loppukiemuroissa ei oikein saatu sulavia linjoja käyttöön. Siellä oli kyllä muuten tosi mukavia kohtia mm. suoran putken jälkeen tultiin okserille, jonka jälkeen jatkeen samaiseen putkeen. Olin melko varma, että en saa jarrutettua ideaalisti, niin ettei tulis ihan valtavaa kaarrosta, mutta jotenkin Nona hoiti tämän tosi hienosti. Muutenkin oli mukavasti ohjattavissa, jos nyt ei niitä kontakteja lasketa. Ruskakin kävi juoksemassa yhden agilityradan ja hyppärin. Agilityrata alkoi vähän tahmeasti ja kepit takkusi ja sieltäpä jäikin viimeinen keppiväli ottamatta, kun yritin ottaa sivuetäisyyttä. Korjattiin se jatkettiin menoa ja niin vaan se Ruskankin kone lämpesi. Tuli loppuradan tosi kivasti ja teki tosi hienon keinun. Etenemä tuolle radalle oli 3,75m/s, joten loppupätkän meno oli varmasti siinä 4m/s tiennoilla. Oltiin saatu toinen vitonenkin tuolta radalta, ehkäpä A:n kontaktista. Hyppärillä alku oli taas vähän nihkeetä, mutta loppuakohden parani. Lopun kiemurat vaan koituivat meidän kohtaloksi, koska yritin sylivekkiä Ruskalle. Eihän se kääntynyt oikean siivekkeen kautta ja siinä koitin kalastella Ruskan sylkkäriin, joka onneksi vielä onnistui. Noh Ruska vaan ajautui väärille urille ja kaahotti ohi viimeisen esteen ja kun korjailemaan aloin, niin hyppäsi esteen väärinpäin. Mutta olipa ihan mahtavaa nähdä taas Ruska tuossa vireessä.
Hienoja kuvia sentään saatiin tuolta reissulta. Kuvat ottanut Tero Siivola.






Paluumatkalla pyörähdimme vielä viimeisen kerran poroilla. Ruskan kanssa meno oli jo varsin hyvää. Porot olivat alkuun melkoisen liikkuvaisia ja vähän pökkivät tosisiaan, joka tietenkin vähän kiihdytti Ruskaa. Muutaman pöljäilyn jälkeen kuunteli ja malttoi hyvin. Toki tuo asennekin on selvästi muuttunut, eikä enää mene hampaat edellä poron kimppuun. Porot testasivat Ruskaa urakalla kääntymällä vastaan ja näissä tilanteissa Ruska selvästi yritti pohtia sopivia keinoja. Ihan hyviä ratkaisuja sieltä alkoi löytyä, vaikka välillä piti muistutella asenteesta. Mutta loppupeleissä taas niin hienoa huomata tämä kehityskaari Ruskassa. Se lukee jo ihan eri tavalla poroja. Jes!! Nukka taas oli sitten omanlaatuinen rukkanen. Teki alkuun syöksähtelyä yhden poron kimppuun ja siitä kun annettiin palautetta, niin lopetti hommat ja keskittyi mieleistelyyn. Välillä mukana oli toinenkin koira, mutta Nukka katseli enemmän toisen koiran työskentelyä kuin poroja. Ei oikeen päästy selvyyteen Nukasta. Välillä se on tekevinään hommia, mutta sitten toisinaan ei yhtään lue laumaa vaan esittää varsin hienoa seuraamista. Sellainen pieni Nukkarukka se on.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Oikeaa asennetta etsimässä

Pyörähdimme taas vaihteeksi paimentelemassa poroja Kerppumutkassa. Tehtiin päiväreissuna, joten kilometrejä kertyi lähes sellainen 650. Otettiin mukaan myös Valla ja Vallan oma ihminen. Mukana menossa Ruskan ja Vallan lisäksi oli Ruskan lapsoset Manu (Korpikairan Ikirouta) ja Lumi (Korpikairan Ikilumi). Mukavaa oli nähdä tuota jälkikasvua näissä hommissa. Lieneekö sattumaa vain, mutta olin jotenkin huomaavinani samanlaisia piirteitä työskentylyssä kuin tuolla emällä. Manu olisi ensin tahtonut kaasutella ja huudella vähän liikaakin, mutta parin tilanteen jälkeen huomasi, ettei se ole suotavaa. Kyllä vaan oli jopa liikuttavaa huomata se asenteen muutos koirassa. Sen huomasi myös poroista, kun koira ei enää ollut liikaa saaliilla. Toisella kierroksella Manu työskenteli jo varsin mukavalla asenteella. Manulla mielestäni näkyi melko vahvasti kiertämistä ja se selvästi halusi hallita partiota. Varsin hienoa ekakertalaiselta. Kylläpä huomasi pojasta, että joutui pohtimaan asioita. Lumikin hallitsi itsensä hienosti, vaikka ääntä olisi tahtonut käyttää alkuun turhan paljon. Lumilla oli havaittavissa kiertämistä aavistuksen verran enemmän, joka kenties johtui lammastreeneistä. Lumilla oli havaittavissa myös hyvin ruskamainen toimintamalli ns. pattitilanteissa, sillä periksi ei oikeen anneta, vaan vähän väkisin painostetaan niskuroiva poro takaisin. Tämä tosin voi olla ihan vaan tyypillinen nartuille. Kaiken kaikkiaan hienoja lapsosia kyllä oli! Vallakin oli selvästi pohtinut porojen liikuttelua taipumustestin jälkeen. Hieman oli tilanteet Vallalle vielä kysymysmerkkiä, sillä kovasti yritti käydä kysymässä ihmiseltä neuvoja. Valla työskenteli kuitenkin varsin mukavalla asenteella, vaikka välillä vähän vahingossa ajautui turhan lähelle poroja. Hauska tuo Vallan tyyli, kun se vaan on sellainen pieni harmiton paimen.

Ruskan kanssa meillä sitten oli sitä zen-tilan etsintää. Alku vaikutti lupaavalta, vaikka hvyin, hyvin hankalaa se Ruskalle oli. Se teki pajon sijaistoimintoja, mutta työskenteli pyydettäessä yllättävän hyvin. Kuunteli ohjeita mukavasti, vaikka sitten muutamissa hetkissä paine kasvoi liikaa ja vanha Ruska tuli esiin. No onni onnettomuudessa, kyllä se Ruska nykyään onneksi uskoo jo, ettei noita hyökkäysiä suvaita. Päästiin ensimmäisellä kierroksella ehkä muutaman kerran tilanteeseen, jossa Ruska pyynnöstä löysäsi painetta ja siirtyi syömään paskaa. Toisella kierroksella samaan malliin jatkettiin, välillä se kuppi kiehahti, vaikka nyt tuli niitä tilanteita, joissa Ruska yritti keksiä erilaista toimintamallia porojen liikkeelle saamiseen. Ne pari omatoimista ehdotusta paineen löysäämisella ja haukun käyttämistä oli kyllä liikuttavia. Ehkäpä,ehkäpä me opitaan tämä!! Huikeaa on kyllä tuo muutos, mikä ollaan tämän talven aikana saatu aikaan. Ruska alkaa selvästi hallitsemaan hermojaan.

Muutamia kuvia reissusta:
Ruskan kuljettelua. Tilanteita, joissa näkyy kuinka kovasti yritetään keskittyä oikeen mielentilaan.
Muutama kuva myös lapsosista:
Manu
Alkuun oli liikaa kaasua, joka onnekseen saatiin hallintaan.
Loppua kohden Manu ymmärsi hienosti toivotun asenteen.


Lumingsti. Toipa niin mieleen maailman ihanimman pikkujätkän <3
Lumi
Lumi
Valla

Valla tansahdellen
Valla kiertää
Sunnuntaina käytiin sitten taas tekemässä esineitä. En kyllä osaa sanoa, mitä noiden Ruskan ja Nonan pääkopassa on tapahtunut, mutta taas ne tekivät varsin loistavat esineet. Ei ollut enää hankikantoa, joka teki liikkumisestä aavistuksen verran raskaampaa, mutta varsin sukkelaan ja vaivattomasti nousi kolme esinettä. Molmmilla oli nyt pari esinettä takanurkassa ja yksi keskellä. Ruskan työskentely näytti kyllä taas niin hienolta. Nona teki pari pientä pistoa ennen kuin muisti liikkua eteenpäin. Ilmaisussa sitten ollaan hieman kysymysmerkkinä. Nonalle on työstetty haukkua ja se kyllä sujuukin varsin sujuvasti. Yrityksenä on ollut tehdä myös paikkaa, niin että Nona haukkuu makuulta. Nyt ei meinannut millään mennä maahan muutamassa ilmaisussa. Haukkui kyllä hyvin paikaltaan, mutta se maahanmeno oli ihan unohtunut. Mieleen heräsi vaan kysymys: kannattaako tuota maahan menoa oikeen vaatia, kun se kuitenkin on tietyissä maastoissa hyvin hankalaa. Alkuun ajatuksena oli rauhoittaa tuota ilmaisua, sillä Nona hyppi, pomppi ja kiersi ensimmäisissä versioissa ilmaisuja. Pohditaan, pohditaan.

Pohdintaa riittäsi myös niissä kontakteissa. Se puomin kontakti on vaan jotain sellaista, mikä ei meinaa mennä tajuntaan. Tätä pohdittiin tämän viikon agitreeneissä ProPerrolla. Kävi ilmi, että Nona varmaankin yrittää ottaa osumaa etutassuillaan, joka kovasta vauhdista on kyllä varmasti hyvin haastavaa, jopa vaarallista. Tämän seurauksena sitten loikkaa aika tehokkaasti kontaktin yli tai sitten jarruttaa ja kääntyy katsomaan. Kaipa me vielä yritetään, vaikka en tiedä saanko tuon tajuamaan takajalkojen tarkoituksen. Pääsiäisenä käydän kokeilemassa kisaratoja muutaman startin verran.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Talviteloilta esineille

Tänä viikonloppuna aktivoiduttiin vaihteeksi treenailemaan esineitä porukalla. Onhan mun pitänyt tehdä motska treeniä tässä talven mittaan, mutta ihan muutamaan kertaan ne on jääneet. Ruskapa sitten yllätti minut ihan totaalisesti. En tiedä oliko ne pari treeniä jo tuonneet sen tavoitellun esinemotivaation, mutta hienolta näytti Ruskan meno, vaikka itse sanonkin. Siinä oli jo sitä asennetta, mitä niin toivon. Kas tässäpä Ruskan menoa jopa kerrankin ihan videolla.

Eka lenkki oli joku härölenkki, joka kaartoi pois alueelta ( ei näy videolla), mutta sitten se loksahti kohdalleen ja kolmella pistolla nousi esineet. Tuuli tuli tarkoituksella edestä. Nonakin teki lähes yhtä hienoa jälkeä. Hyvin käyttivät nenää, vaikka tuuli kyllä oli sen verran selvä, että kyllähän tuossa pitäiskin saada haju helposti. Nona teki myös pari ilmaisua ja ne vaikutti jo ihan lupaavilta.

Muuten me ollaan käyty hiihtämässä lyhyitä vetoja ja nautittu hankikeleistä. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että perjantain hiihtotreenit kuluttivat Nonan tassuja sen verran, että neiti alkoi ensin aristelemaan ja nyt sepelillä selvästi kinkkaili. Tossuja en vaan saa pysymään kunnolla jalassa, joten Nona joutuu nyt siputtelemaan hihnassa lenkit. Hanget ovat onneksi sen verran sileät, että siellä ei tassuja tarvi aristella, kunhan ei vaan ihan päättömästi juoksennella.

Olihan se vähän odotettavissa, että kohta jonkun tassut aukee, kun melkoista rallia ovat tytöt vetäneet lenkeillä vetäneet. Nonan kohdalla vielä nuo hiihtovedot ovat olleet hyvin tassuja kuluttavia.


Vähän ollaan otettu lenkkien yhteydessä tokoilukin. Aksaakin käytiin taas muistelemassa ensin omissa treeneissä ja Nonan kanssa vielä ProPerron valmennusryhmässä. Pari viikkoa taukoa näkyy etenkin ohjaajassa, joka ei oikeen muista liikkua. Josko me kohta taas päästäis kokeilee kisamenoa, vaikka eihän ne kontakti nyt ihan kunnossa ole.

Muutaman viikon takaisia kuvia poroilla vierailustakin saatiin. Kuvat ottanut Merja Soudunsaari.
Ruska
Ruska


Nukka

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Vauhti kiihtyy

Menneenä viikonloppuna käväistiin suksimassa Jämin SM-viestit. Yksilömatkalle ei tänä vuonna päästy osallistumaan pakollisten muiden menojen takia. Saimme kuin saimmekin joukkueen kasaan naiset C-sarjaan, vaikka vielä lauantaina se oli hieman epävarmaa, koska yksi viestinviejä olikin perunut osallistumisensa. Ladun kunto sai aikaan melkoista porinaa ja aika moni jättikin osallistumasta jäisen paanan takia. Sunnuntaina paana oli kyllä saatu varsin hyvän kuntoon, enkä itse ihan käsittänyt sitä nurinaa. No minulla onkin pieni ja hidas koira, jonka kanssa ei edes tarvitse kovin pitkää matkaa hiihdellä. Ymärrän toki, että voimakkaampien koirien kanssa haasteet kasvaa, mutta minusta tämä on laji, jossa myös suksijan on osattava pestinsä. Entisenä maastohiihtäjä sunnuntain paana oli melkoisen iisi laskuineen kaikkineen. Suuressa maailmassa oli vähän haastavampia laskuja ja ne piti aikoinaan laskea täysillä alas, toki pystyssäkin piti vielä pysyä.

Meidän sarjaan oli ilmoitettu neljä joukkuetta, joista yksi oli jäänyt poissa. Kaksi joukkuetta koostui varsin nopeakinttuisista koirista, joten oli aika selvää, että voitosta ei taistella. Meillä oli Nonan kanssa ankkuriosuus. Eroa kärkeen oli syntynyt jo reilusti, joten omaa suoritusta tehtiin. Nona työskenteli ihan hyvin, mutta reitti ei oikeen ollut neidille tarpeeksi selkeä. Joka käännöksessä vähän arvottiin mihin suuntaan lähdetään, mutta muuten tasaisen varmaa työtä tehtiin. Kääntöpaikan jälkeen tuli kumpuileva alamäki ja ihan yhtäkkiä huomasin olevani pepullani. En oikeen vieläkään käsitä, miten sinne päädyin. Nona kääntyi katselemaan tätä tapahtumaa, mutta onneksi sain kammettua itseni takaisin jaloille ilman suurempia stoppeja. Loppupätkä oli melko tasaista paanaa ja välissä Nonan ote oli hieman löysempi. Vähän toki jännäsin sitä, miten lämmin keli vaikuttaa jaksamiseen. Maaliin päästiin hienolla loppukirillä, jos ei muuta. Oman kellon pysäytin aikaan 10:16, joten ei se mitenkään huonosti mennyt. Kisajärjestäjien kellot olivat laittaneet tuohon vielä toka viestinviejän hiihtämän ajan vaihtoon. Meidän lopputuloksena oli kolmas sija, joka tarkoitti myös SM-pronssia.

Nonan vauhti on kiihtynyt koko ajan ja jos katsoo nopeimpia koiria tuolla Jämin SM-kisoissa, niin tuolla ajalla jäätiin 45 sekkaa SM-ykkösestä. Yli minuutti ollaan vuodessa otettu kiinni, joten varsin onnistunut kausi on ollut. Nyt tarvittais vielä aavistuksen suurempi pykälä sekä koiralle, että hiihtäjälle. Jos hiihtäjä vielä oikeasti saisi laitettua itseään enemmän likoon, niin ehkäpä kaikki olisi mahdollista.

Keskittyneesti mennään. Kuva DogSportsPhotos.
 Vauhtia ollaan kiihdytetty myös keväthangilla. Ilmat ovat olleet sen verran loistavia, että on passanut lenkkeillä. Muut treenit ovat nyt vähän odottamassa omaa aikaansa, josko sitä kohta taas saisi aikaiseksi.
Ilme sen kertoo - ihan mahtavuutta.
SilmäpuoliNon
Naatiskellen.
Kevät on hyvä aika pistää vähän hösseliksi. Ruskan ja Nukan tyylinäytettä.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hiihtoa, tokoa ja poroja!

Viime viikon sunnuntaina tehtiin reissu Kangasniemelle. Luvassa oli valjakkohiihtokisat, jotka olivat vielä bordercollieiden ja kelpieiden rotumestaruudet. Viime vuotista mestaruutta lähdettiin puolustamaan eikä suotta, sillä Nona uusi rotumestaruuden myös tänä vuonna. Hieno pikkukoira kerrassaan!! Kaiken lisäksi voitimme myös naisten C-luokan ihan mukavalla tuloksella.

Keliolot olivat melkoiset. Lunta tulla tuprutti koko ajomatka ja lämpötila oli siinä nollassa, joten tiedossa oli varsinainen työkeli. Kisapaikalle löydettiin perille hyvin. Onneksi sai seurakaverin perässä suunnistaa. Pieni ilonaihe oli huomata, että kisajärjestäjät olivat ajaneet paanan koneelle vast`ikään. Ei siis sentään ihan tarvinut tarpoa siellä lumipöperössä. Toisaalta se oli lopulta pieni lohtu, kun suksi selvästi imi kostealla lumella. Verryttelylenkki oli siis aika leppoisa, kun ei suksi huilannut sitten yhtään. Paanakin vaikutti melko pehmeältä, joten koirillekin oli luvassa haasteita. Suksen testaukset ja lämppäilyt saatiin hoidettua ihan kivasti ja koitti se lähdön aika. Nona oli mukana hommassa hyvin heti alusta alkean. Lähtösuoralla oli sen verran pehmeää, että kyllä se Nonakin sinne upposi. Vähän neit tästä hämmentyi, mutta jatkoi työskentelyä. Ekat kilsat menivät etsiessä ei-niin-upottavia uria. Sitten alkoi ylämäki pätkä, joka oli kohtaisen työläs. Hienosti tämä sujui, vaikka näin jälkikäteen totesin, että olisi pitänyt laittaa itseään vähän enemmän peliin. Loppumatkalla oli sen verran vauhdikkaita laskuja, että niissä pääsi hyvin palautumaan. Nonakin sai taas paremman vaihteen silmään, kun saatiin edellä meneviä kiinni. Kaksi ohitusta matkalla tehtiin. Ennen maalisuoraa oli käännös ja tienylitys, jossa Nona oli kyllä vähän pihalla. Niin oli useammat muutkin. Maaliin päästiin jo tutulla kirillä. Siinä vaatteita päälle laittaessa Nona olisi voinnut lähteä vielä toiselle kierokselle, kun katseli viimeisiä lähtijöitä.

Tulokset kertoivat sitten mukavan sanoman. Voitimme oman sarjamme ja aikakin oli mielestäni ihan hyvä. Yli minuutti oli lähtenyt pois viime kerran kiekasta.

Lunta tuli lähdön aikaan. Kuva Katja Juntunen.
Maaliin tulossa. Kuva Marjo Halmiala.
Palkalle tullaan. Kuva Katja Juntunen.

Hiihtoa jatkettiin viime viikolla treenimuodossa. Vitonen huilaa jo ihan kivasti kahdessa osassa. Vähän otettiin taas irrottelua kaksvaljakossakin. Nukan kanssa ollaan saatu tehtyä kahden kilsan kokonaismatkaa osissa. Viime treenit osoittivat, että Nukka ei vielä irtoa tyhjälle. Omatoimitreenissä ei ollut palkkaajaa, joten Nukalle piti tehdä ihan lyhyitä vetoja.

Viime viikolla tehtiin Nonan kanssa myös aksaa. Kontaktitreeniä pitäisi päästä tekemään nyt, kun niitä uusia työvälineitä on saatu käyttöön. Vähän kyllä meinaa iskeä epätoivo tämän projektin kanssa, kun Nonalla on kuitenkin se kaikki vanha siellä niin tiukasti kiinni. Ratareenissä ollaan löydetty yhteistyö. Aika kiva tunne, kun voi luottaa koiraan. Ruskankin kanssa ollaan saatu aksaan vähän asennetta, kun ollaan pidetty meno varsin suoraviivaisena. Ruska kepittäis parhaimmillaan varsin mukavasti. Kontakteja pitäs kasailla Ruskallekin, mutta josko sitten aikanaan.

Meillä alkoi talviloma, joten loman alkuun otettiin sitten äkkilähtö möllitokoon. Alkuun ilmotin vain Nonan, mutta viime hetkellä, juuri ennen luokan alkua, ilmoitin Ruskankin muistelemaan. Ruska teki hyvin omantasoisen suorituksen. Estehypyn nollasi, kun meni maahan. Eipä olla miesmuistiin tokohyppyä tehty ja Ruska vähän heijasteli eteenmenoa. Pisteitä kerättiin melko löysällä arvionnilla 165p. Virallisiin kokeisiin sais siis suunnata. Nona tokoili myös ALOa. Treeniin nähden ihan kivaa tekemistä. Seuraaminen on ainut mikä on minusta hyvä. Sekin aavistuksen edessä, mutta asenne siinä on kiva. Maahanmenossa on tahmea. Seisomisessa nimittäin näytti oikeen hienon maahanmenon. Seisominen ei vaan mene jakeluun. Höh! Hypyssäkin pysähtyi ensin hyvin, mutta valahti istumaan ennen kuin olin lähelläkään koiraa. Kaikista eniten rassaa Nonan yleisvire. Toki kokeenomaisia ei meillä ole tehty, mutta silti. Parin liikkeen jälkeen alkoi nimittäin se haahuilu kehässä. Piti käydä haistelemassa liikkeenohjaaja ja muutenkin koira vaikutti paineistuneelta. Eikä oikeen riemuitse kehuistakaan kunnolla. Puuh...No kaiken kaikkiaan saatiin kuitenkin pisteitä 170,5, joskin tosi löysällä arvioinnilla. Ehkäpä se siitä kokemuksen ja treenin myötä helpottaisi. En vaan oikeen tiedä uskallanko tuolla asenteella lähteä virallisiin.

Loman toisena päivänä suunnattiin kohti pohjoista. Matkan varrella tehtiin stoppi Kerppumutkaan poroja katselemaan. Ruska oli tapansa mukaan hieman kierroksilla. Pari kertaa ehti taas tehdä pöllöilyä, vaikka nyt kyllä sentään kuunteli kieltoja. Heti kun päästään porojen lähellä, tulee Ruskalla tuo pöllytys mieleen. Ruska saattaa esittää näennäisesti hyvin rauhallista, mutta ei tarvita kun pieni äkkiliike poroilta, niin neiti on menossa. Saatiin onneksi tätä taas vähän hanskaan ja Ruska näytti jo ihan lupaavia otteita. Se yllätyksekseni ei heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka vähän jouduttin kieltämään. Pitäisi itse vaan osata lukea tilanteita, että osaisi puuttua asiaan. Ihan vähän olen tässä kuitenkin kehittynyt. Nukan kanssa keskusteltiin sitten siitä työn tekemisestä. Meillä on Nukan kanssa taas pieni dilemma päällä, joten yritimme kokeilla, josko Nukka lähtis kouluttajan kanssa tekemään paremmin. Minun kanssasi Nukka nimittäin vaan keskittyy mielistelyyn ja vierellä kulkemiseen. Minun silmään vaikutti siltä, että Nukka selvästi paremmin käsitteli asian vieraan kanssa. Yritti välillä vaikuttaa poroihin, vaikka vähän ilmeni turhaa haukkumista. Toisella kierroksella sitten tehtiin yhdessä. Nukka kulutti suuren osan aikaansa leikkimällä kakkikikkareiden kanssa, sijaistoiminto kai se tämäkin. Muutaman kerran oli kartalla ihan kivasti, mutta enemmän hengailua se oli. Hyvä mieli kuitenkin jäi tästä reissusta. Ehkä olen jo vähän ymmärtänyt noiden mielenliikkeitä. Nukkka todennäköisesti kaipaisi tuota hengailua ja itsetunnon vahvistelua, Ruskan kanssa saadaan panostaa asenteeseen ja siihen, että Ruska ymmärtäisi purkaa painetta, jos se meinaa kasvaa turhan suureksi. Muutaman kerran olin havaitsevinani, että Ruska kovasti yritti olla kiihtymättä. Käänsi katseensa pois, vaikka porot tuijotti.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hajatelmia

Viime aikoina on ollut syytä rasittaa vähän omaakin päänuppia erilaisten pohdintojen ja ajatelmien myötä. Vähän väkisin ne ajatelmat ovat kääntyneet hajatelmiksi. Oma treenimotivaatio ja into haastaa itseäni on kai hautautunut jonnekin lumikinosten alle. Motivaatiopulan takia on myös reenaaminen jäänyt vähemmälle, ainakin agilityn ja tokon osalta. Tällä hetkellä ainut laji, joka iskee on valjakkohiihto. Onneksi edes se! Olisihan meillä nyt tulevana sunnuntaina kauden eka kokomatkan kisa, joka on myös samalla bortsujen rotumestis. Toivottavasti saataisiin tuonne mukava ja ehjä suoritus. Nonan kanssa on treeneissä vedetty nyt sitä vitosta parissa pätkässä, joten jospa se matka huilais.

Vetolajeista voitaneen vielä mainita viime sunnuntain uusi aluevaltaus. Nona kävi vedättämässä lapsia pulkalla tai oikeestaan rekihän se oli. Yllättävän hyvin Nona suhtautui hommaan, vaikka aisat ensin hieman ahisti. Mutta siitä se neiti lähti kerta kerran jälkeen vaan selkeämmin työskentelemaan ihmisvilinässä. Ihanaa oli taas todeta kuinka helppoa Nonankin kanssa on mennä yleisille paikoille. Kierros kun oli heitetty, niin neiti odotteli rauhallisesti seuraavaa kyytiläistä. Onneksi jotkut lapset muistivat tulla kiittäämään Nonaa rapsutuksin, sillä se valjaissa nököttäminen oli kuitenkin vähän ikävää, kun ei päässyt luikertelemaan ihmisten iholle. Huomaa, että Nona on kasvanut, kun se jotenkin osaa suhtautua lapsiin niin sopivalla volyymilla.
Rekikoira ja sen kyytiläinen.
 Mutta sitten niihin hajatelmiin. Tällä viikolla on kyllä ollut myös niitä hetkiä, jolloin se into hetkeksi purskahtaa pintaan. Kontaktien suhteen tultiin loppupäätelmään, että Nonalla ei vaan ole käsitystä, mitä toivotaan. Tässäpä yksi hajatelma, sillä en ilmeisemmin osaa olla kertomatta koiralle, että pieleen meni. Nona jarruttaa puomin alastulolle tultaessa edelleen, jolloin loikkaa kontaktin yli. Kontaktit siis joudutaan aloittaa alusta. Muutaman kerran olemme saaneet aikaiseksi lenkkien yhteydessä ottaa juoksutusta. Koska sopivaa mattoa en vielä mukaan löytänyt, ollaan jäältä valittu kelkan ura, jota pitkin juostaan. No nämä juoksutukset on sujuneet mukavasti, vaikka minun silmä ei osaa kovin hyvin havannoida laukkaa. Ruska ja Nukkakin ovat päässeet tekemään tätä. Lenkkien yhteydessä on myös vähän muistetltu tokoa, mutta aika höntsäilen. Voi kun saisin sen motskan reenata Ruskan ja Nonan kokeisiin. Pitäisi kai mennä vaan ilmoamaan ne kokeeseen. Tosin eipä sekään auta - hajatelma sekin. Nona on kyllä taas näyttänyt sitä asennettaa, joka sykähdyttää. Kyllähän sillä matsua löytyis, mutta...en kai osaa käsitellä sitä oikein. Tällä viikolla nimittäin sattui ja tapahtui taas vaihteeksi. Jäällä ollaan nyt lenkit tehty ja välillä tytöt ovat ottaneet ilon irti siitä. Nyt taas maanantaina mahtoi jää jonkun verran poksahtaa Nonan kohdalla, joka aiheutti tietty reaktion. Nona tulee noissa tilanteissa minun luokseni sellasena säällittävänä rättinä - korvat luimussa ja häntä alhaalla. Muutenkin pälyilee ympärilleen kuin säikky kauris. Koska minulla ei juuri tuolla kerralla ollut yhtään nappuloita taskussa, niin kuin useasti on, niin yritin olla reagoimatta Nonan käytökseen. En kai vaan ole riittävän uskottava noissa tilanteissa, kun Nonalle jää nuo hetket vähän liian hyvin muistiin. Jäältä onneksi selvittiin pois suunnilleen normaalisti, mitä nyt se hyvä fiilis loistavasta kelistä oli kadonnut kai laskevan auringon kanssa yhtä matkaa. Myöhemmin illalla sitten vetotreenien yhteydessä verryttelylenkillä Nona totesi lähes kaiken hyvin epäilyttäväksi alustaksi. Parkkipaikalla piti kulkea reunoja myöten, sillä autonurat olivat niitä pahoja. Itekin kai suhtauduin asiaan ihan liian totisesti ja sen huomasi koirasta. En oikeen tiedä ottaako Nona nuo tilanteet itse liian vakavasti, vai johtuuko se minun veetutuksesta, miksi sille ne jää päälle. Tämäpä onkin se johto hajatelma - miksi jään liikaa kiinni niihin negatiivisiin asioihin. Ärsyttävää ja hyvin kuluttavaa.

Onneksi aurinko on taas vilauttanut itseään taivaalla ja me ollaan saatu hyödyntää sen valoenergiaa...




ja onneksi oikealla asenteella (ja välineillä) jäällä ulkoilu sujuu taas normaalisti. Jospa tuo valoenergia tosi myös motivaation takaisin. Sillä aikaa keskitymme kai pieniin askeliin. Ei se päämäärä vaan se matka sinne.



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Black & white

Näillä väreillä on treenit edenneet ja "edenneet". Nonan kanssa ollaan taas vaihteeksi melko solmussa aksailun suhteen. Kontaktitreeni ei ole tuonut toivottua käyttäytymistä, vaikka eipä noita treenikertojakaan ole liiaksi. Kaikki kontaktit kusee ja se suurin ongelma on se, että minulta puuttuu sopivat työkalut. En osaa. Puomissa ei vaan laukat satu kohdalleen, kun ehkä joka viidennellä. A:lta tulee kovassa vauhissa liian korkealta alas. Keinun tekee joko lentokeinuna tai sitten juoksee puoleen väliin, hidastaa, odottaa, että laskeutuu ja loikkaa pois. Aksassa muutenkin tökkii asenne, etenkin ohjaajan. Ei kestäis jäädä yhtään nyrpeilemään ja jallittaan, kun tuo Nona ottaa siitä sen verran herkästi itteensä.

Käytiinpä viikonloppuna Nonan kanssa Oulussa aksaa kolme rataa. Ekalla hyppärillä tehtiin jo jotain historiaa, sillä saatin tulos 5. Aika oli todella hidas, etenemä just neljän pinnassa. Tällä radalla alussa oli mielenkiintoinen pyörittelyhässäkkä, josta sitten muutaman valssailun kautta kepeille ja suoraviivaiseen paahdatukseen. Lopussa oli taas muutama valssi melko tiukkaan ja loppusuora alkoi putkesta. Nonan kanssa lopun valssit koitui kohtaloksi, kun ei ajoitus sattunut oikein ja jouduin kalastelee toiselle valssille, jonka takia sitten eksyin putkilinjasta ja Nona tuli mukaan ohi putken suun. Siitäpä sitten kielto. Ruskan kanssa käytiin hiputtelemassa myös tuo hyppäri. Ruska teki suht varmaa työtä, mutta hitaasti. Kepit olis saanut olla räväkämmät ja pussiinkin jäi asumaan (vaikka se oli kyllä tosi pimee pussi, josta monet kakkosluokan koirat tuli pois). Valssit Ruskankaan kanssa ei olleet niitä parhaimpia, mutta ilman ratavirheitä maaliin tultiin. Vieläkään vaan ei ylletä Topran Samin aikoihin, sillä yliaikaa tuli 0,11. Nonan kanssa jatkettiin pari agirataa ja odotetusti puomilta tuli kontaktivirheet. En kyllä radalla jäänyt katsomaan, miten se ne juoksee, kun yritin vain ehtiä ohjaamaan. Agiradoilla tuomarina oli Minna Jokisaari. Ekalla agiradalla oli meno jo varsin mukavaa. Radalla oli vaan sellainen 30metrin suora paahdatus, joka loppui renkaaseen ja siitä piti kääntyä hypylle ja kepeille. Rata alkoi kivasti sillä sain puomille vähän etumatkaa ja ehdin ottaa koiran mukaan ja laittamaan sen viskillä oikeeseen putkeen. Toinen putki olisi ollut tarjolla, mutta kerrankin oltiin kartalla yhdessä. Siitä sitten sinne suoralle, joka sujui melko hyvin omalta osalta. Nonaa taisi taas vähän arveluttaa jarrujen käyttö ja kiersi renkaan. Korjailttin se kuitenkin ja jatkettiin. Ei löytänyt keppien sisään, vaan juoksi ekasta välistä pois. Alettiin korjailee ja Nona oli sitä mieltä, että nythetijustkerromitätehdäänminnemennään. Siinä huutaessa se sitten otti ylimääräsen hypyn ennen kuin löysi kepit. Puuh.. Loppurata sujui taas ihan kivalla meiningillä. Vika rata oli sitten aika kammotus. Ohjaaja ei muistanut / ehtinyt edetä suunnitelman mukaan, joten kaikki kusi. Kaikki sai oikeastaan alkunsa keinusta, joka oli kolmas este. Jäin katsomaan, että loikkaako ja unohdin koko homman. Nona otti keinun tosi hitaasti. Argh. Muu sitten olikin omaa tupeksuntaa. Hylky mahtoi tulla vasta vikalla esteellä, kun se jäi ottamatta. Mahtoi siellä kieltokin tulla yhden hypyn kohdalla, kun olin ihan väärässä paikassa väärään aikaan ja meinasin törmätä koiraan. Sellastapa se taas vaihteeksi. Aika tummalta näyttää tuo aksamotivaatio tällä hetkellä. Eniten ahdistaa just nuo kontaktit. Kun en tiedä miten toimia niiden kanssa, että päästäis oikeesti eteenpäin. Ehkä me sittenkin jäädään vaan treenitauolle ja katsotaan kisoja sitten, kun oikeesti osataan jotain.

Ruskan kanssa aksailu on ollut sitä pikkusievää piiperrystä. Se tsemppaaminenkaan ei auta, kun se kenties vähän liikaa häiritsee Ruskaa. Parempi tunnetila kai pitäsi saada treeneihin, kun siellä on välillä niin kamalaa Ruskastakin. Kunpa vaan osaisi ja muistaisi sen itse. Nukan osalta olen jo melkeen todennut, että en kehtaa vääntää aksaa sen kanssa.

Valoisampia näkymiä on sentän ollut tuolla ladulla. Siellä ollaan treeniä tehty Nonalle ja Nukalle. Nonan kanssa on siirrytty normimatkan reenaukseen. Ollaan siis vedetty se vitonen kolmessa osassa kaavalla 2+2+1. Tuo meidän treenimaasto ei ole mikään helpoin, sillä ylä- ja alamäkeä löytyy. Sen on kyllä Nonastakin huomannut, että alkaa vähän tassuissa tuntumaan. Sinnikkäästi se silti töitä tekee ja alamäissä se on petrannut ihan hirmuisesti. Nyt ollaan sitten parissa treeneissä vedetty vielä loppusilauksena Nona parivaljakkoon kaverin seisojan kanssa. Melko hyvältä näyttää näiden meno, josko se tois Nonallekin vähän vielä tehoja lisää. NukkaRukkakin on kunnostautunut näissä hommissa. Se vetää jo tosi hienosti, vaikka uudet urat aiheuttaa vielä ihmetystä. Nukalle ollaan tehty kilsan lenkkiä parissa osassa. Nyt viimeisissä treeneissä vedettiin pari kilsaa neljässä osassa. Melko maltilla koitetaan Nukan kanssa edetä, kun tarttuu vähän häiriöihin ja selvästi tarvitsee sen palkan sinne eteen.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Aksatuntumaa hakemassa

Niin se koitti tämän vuoden ekat aksailut. Nonan kanssa kävimme ACEn kisoissa pari agilityrataa juoksemassa tai ei me oikeesti niitä juostu. Tavoitteena oli saada kivat hyvänmielen suoritukset, jossa ei jäädä virheisiin ja väärän rataan kiinni, mutta penkin alle meni. Eka rata oli ihan kivanoloinen. Puomiltakin oli oikeen sopivasti suora paahdatus putkeen. Me Nonan kanssa emme tosin sinne asti edes päässeet. Meno alkoi ihan kivasti ja päästiin esteelle numero 11, joka oli A. A:n vieressä oli putken suu ja Nona ampui suoraan sinne kuuntelematta kontaktikäskyä. Tätä käytiin oikeen varta vasten vielä reenaamassa ennen kisoja. Toisella kerralla muisti jo kuunnella. Siitäpä otettiin sitten suoraan loppusuora ja poistuttiin radalta. Sinänsä ihan hyvänmielenrata, mitä nyt Nonan tupeksuntaan kaatui. Nona kun tahtoo putkeen. Toisella radalla ei sitten onnistunut mikään. Ennen lähtöä Nona alki nostaa kierroksia nähdessään edellä menevän koirakon suoritusta. Tämä jäi jotenkin minulla päälle ja lähdössä kutsuin koiran ihan liian aikasin liikkeelle, enkä edes itse tajunnut liikkua. Kolmosesteelle piti saada valssi ja kääntyä putkeen, mutta koska oli vähän jälessä, niin hätiköin valssin, jonka seurauksena Nona kielsi hypyn. Siitä matka jatkui kuitenkin esteelle numero 8, joka oli muuri. Muurille tultiin suorasta putkesta. Nona kaahotti putkesta tulemaan ja päättikin sitten, ettei muuria voikaan hypätä. Nonahan ei ole koskaan ollut mikään kohelo rämäpää ja sitä oikeastaan inhottaa tiputella rimoja. Muuri kovasta vauhdista oli ilmeisemmin taas vähän turhan haastava pala, etenkin kun Nona tahtoo juosta kovaa. Aloin sitten korjailemaan muuria, kävellen. Tämä ohjaajan jumittuminen aiheutti sitten sen, että Nona ehti hypätä seuraavan hypyn, joka olisi pitänyt ottaa takaakiertona. Siitä sitten koitettiin kepeille räpeltää ja ne onneksi löytyikin. Mutta sitten hupsista taasen, viimeinen keppiväli jäi tekemättä. Kepit uudestaan. Keppien jälkeen piti viedä taas takaakierrolle ja siinä matkan varrella arvoin, että pyöritänkö vai niistänkö. En osannut päättää ajoissa ja lähdin muka pyörittämään, mutta sitten vaihdoinkin niistoksi. Olinpa reilu. Tämä aiheutti sen, että Nona hyppäsi hypyn viistosti ja kiersi toisen siivekkeen kautta. Vielä koitettiin jatkaa matkaa ja kyllähän se sillä suoralla pätkällä onnistui ihan ookoo. Päästiin puomille, enkä kyllä millään ehtinyt nähdä, millaset kontaktit tuli. Siinä kun koitin tsiikailla kontakteja, niin Nona ehti paahtaa putkeen, joka odotti siellä puomin edessä. Nyt menoa olisi pitänyt jatkaa ihan toiseen suuntaan hypylle. Minä vielä sähellän Nonan ottamaan sen kuuluneen hypyn ja taas Nona ajautuu ihan väärille urille. Onneksi maali jo häämötti ja sinne juostiin vaan ilman hyppelyitä. Sellanen reissu se.

Jäipä kyllä niin paljon hampaankoloon tuolta viimeiseltä radalta, että... Eniten harmittaa se, että harmitti niin pirusti tollainen sähläily ja Nonakin sen jo huomasi. Meidänhän nimenomaan piti keskittyä siihen hyvänmielen aksailuun. Puuh...Peiliinhän sitä saa katsella, josko sieltä vaikka laittais yhden tyypin tilille. Onneksi Elastinen jaksaa tsempata, sillä me aiotaan edelleen JATKAA ja JAKSETAAN, VAIKKA VÄKISIN. Vaikka se treenimotska on taas hukassa, ja kaikki on kaaosta ja me ei osatakaan mitään. Jospa seuraavalla kerralla sitten päästäs edes siihen hyvänmielen aksaan kiinni, sillä tulin päätökseen, että kisareeniä tarvitaan vaan enemmän.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kultaa ja VKM15

Ukomatonta mutta ihan täyttä totta! Nona on Suomen mestari ja ansaitsi itsellensä tittelin VKM15 (Valjakkohiihdon mestari 2015). Me siis avasimme Nonan kanssa hiihtokauden valjakkohiihdon SM-sprinteissä 12.1, mitkä olivat meille kotikisat. Melkeen meinasin jättää jo nämä kisat välistä, kun epäilin että lähtötilanne ei Nonalle ole välttämättä se ideaali. Muutama lähtötreeni osoitti sen, että ihan turhaa jännäilin sitä, sillä Nonalla ei ollut lähdössä mitään ongelmia.

Me saimme sunnuntaina juhlia,vaikkakin melko maltillisesti, sillä todellakin ylitimme maaliviivan ensimmäisenä sprintin SM-karkeloissa. Meidän sarjassa eli naiset C-luokassa oli kisojen runsain osanotto - 9 kilpailijaa. Viime vuoden normimatkojen mestari oli jäänyt pois, mutta mielestäni mukana oli varsin kovia koiria meidän näkökannasta. Nona jokatapauksessa teki kolme hienoa juoksua, vaikka itse sorruin parilla kertaa painamaan alamäessä liikaa koiran kannoille, joka aiheutti sen, että Nona alkoi väistää reunaan ja upposi lumihankeen. Onneksi Nona ei kuitenkaan häkeltynyt tästä liikaa vaan jatkoi juoksemista hyvin, kun muistin itekin pitää tuntuman narussa. Aika-ajoissa me saatiin yllättäen nopein aika ja se toi mieleen paljon toiveita. Välierät tulivat niin pikasesti vastaan, että taktiikkaa en ehtinyt juuri ajatella. Mutta kun kärkipaikalla lähdettiin, niin aattelin, että siellä olisi helpointa pysyäkin, jos fiinaaliin mieli. Välierässä tulitiin oman erän ekoina ja koska kilpakumppanit olivat ilmeisemmin vähän kompastelleet matkalla, niin meidän ei tarvinut maaliin asti edes painaa täpöllä. Tipalle vaan meni sitten se nopein aika, joka tarkoitti piikkipaikkaa finaalin lähtöön, nimittäin sadasosalla oltiin toisen erän voittajaa nopeampia. Finaalia odotellessa omat kierrokset kasvoivat melkoisesti. Sain seurakavereilta sisäpiiritietona, että toisena lähtevää malinossia ei kannate ohi päästää, sillä sen jälkeen siitä ei pääse ohi. Eli taktiikkana olisi taas oltava, että keulassa vedetään niin pitkään kuin voidaan. Keulassa vedettiin sitten ihan loppuun asti ja ihan selvällä erolla vieläpä. :)

Aika-ajot käynnistymässä. Kuva Katja Juntunen

Saimme finaaliin ihan nappilähdön. Sprintissähän lähtö tapahtuu erässä niin, että koiraa pidetään valjaista ekat 50 metriä ja ite lykitään toisella sauvalla tasatyöntöä. Sen jälkeen saa koiran narun vapauttaa ja hiihtää normaalisti. Karattiin jo lähdössä hieman meidän pahimmalta kilpakumppanilta. Siitä annettiin sitten painaa niin täysillä kuin uskalsi mennä. Itse onneksi sain tehtyä aika mukavasti vielä töitä ylämäkiin ja tasasella koitin pitää vauhtia yllä. Nona juoksi kyllä aivan huipusti, vaikka itsekin hiihdin ihan tosissaan perässä. Me ei nimittäin olla mitään vauhtireeneja pidetty, vaan reeneissä ollaan menty enemmän Nonan mukaan. Noin puol kilsaa ennen maalia kuulosti siltä, että ihan seläntakana ei ole ketään, mutta taakse en uskaltanut katsella. Maalin häämöttäessä painelin vielä ihan täysiä sinne, kun en tienyt mikä tilanne on ihan tarkasti. Ihan utopinen olo kyllä tuli, kun maaliviiva ylitettiin ja mestaruus varmistui.
Tukka putkella mentiin. Kuva Eija Rytkönen

Nona oli vaan niin huippu. En voi varmaan tarpeeksi ylistää tuota mestaria, mutta tähän en olisi uskonut meidän kuunaan päivänä yltävän. Meidän tiimi on vaan näkkyy melko toimiva ja olihan meillä vähän kotirataetukin. Viimeiset treenit saatiin vetää tuolla kisapaanalla, joten reitti oli Nonalle tuttu.
Tyytyväinen juoksija maalissa. Kuva Katja Juntunen
 Aamulla oli vielä vähän epäselvää, että onko koko kisoja, kun pakkanen näytti kotimittarissa -17, joka on kilpailuraja. Vartti ennen kisojen alkua saatiin kuitenkin teto, että pakkasta ei ole liikaa ja kisat pidetään. Mukavaa oli myös todeta, että kisatankkaus oli selvästi ihan onnistunut. Aloitin tankkauksen jo keskiviikkona eli juotin Nonalle n. 0,3 -0,5l ylimääräistä nestettä kaiken muun lisäksi joka päivä.


Mestaruushumun jälkeen ollaan toki jo laskeuduttu arkeen. Vetotreenejä, tokoilua ja agia on mahtunut viime viikkoon. Tokoilua tehdään nyt ihan itekseen. Katotaan mitä siitä tulee. Nona on taas ihan unohtanut jäävät ja arpoo liikkeitä. Enkä kyllä oikeen saa siihen sellasta ilmettä, mitä toivosin. Seuraamisessa ollaan yritetty korjailla edistämistä ja kontaktia. Tämä toimii jo aika kivasti. Nouto on toinen ongelma meille. Tahtosin palautukseen lisää vauhtia tai ainakin intoa. Nyt se on sellaista pikkusievää. Toinen asia on sitten taas ne ylempien luokkien liikkeet. Kaukoja ollaan yritetty jumppailla ja perustekniikka jo ihan kiva. Tunnari vaikutti jo melko kivalta, tosin pureskelee ihan kerpeleesti kapulaa, mutta nyt viimeksi on taas ottanut vääriä. No katsellaan, josko vaan itsekin tietäsi mistä narusta vetää. Agissa Nona esittää melko kivaa tekemistä, jos kontakteja ei lasketa. Juoksutustreeniä ei olla hirmuisen säännöllisesti päästy tekemään. Käydään kuitenkin kokeilemassa kisaamista tulevana viikonloppuna ja pohditaan sitten lisää.

Ruskan kanssa on myös muisteltu tokohommia. Ruskahan olisi vallan pätevä siihen, jos sen ohjaajakin jaksais ja osais. Ruskalle tehtiin myös seuraamiseen häiriötä ja kontaktin pitoa ja alun häsellyksen jälkeen seuraaminen alkoi olla varsin kivaa. Luoksetulon stoppia ollaan saatu muistella urakalla. Nyt alkais taas vaikuttaa, että Ruskakin muistaa stopin. Agia käytiin tekemässä torstaina ja yllättäen Ruska esitti ihan kivaa tekemistä, vaikka omissa reeneissä oli taas hyvin vaisu. Keinuun saatiin myös vähän työkaluja, jolla sitä saatais nopeemmaksi. Pitäsi muistaa keskittyä nyt ihan etenemistreeneihin, josko saatais intoa ja vauhtia ylläpidettyä. Nukan kanssa olen jo kohta valmis nostamaan kädet pystyyn. En vain ymmärrä sitä. Sai taas viime agitreeneissä toimimattomuuskohtauksen ja karkasi kesken radan häkkiin turvaan. Pussi oli sitten niin hirveä paikka, että Nukka mieluummin poistui paikalta. Tokotellessa se taas on esittänyt varsn kivoja otteita, mitä nyt pieniä seuraamispätkiä ollaan tehty.