sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Hakuleirillä

Nyt viikonloppuna oli yksi kesän kohokohdista, kun osallistuimme SPL Ylä-Savon järjestämälle hakuleirille. Kouluttajana meillä oli Ulla Komppa. Leiri oli kyllä hyvin antoisa ja toivottavasti oppi meni selkärankaan. Mukavaa oli myös nähdä erilaisia ja eritasoisia koiria. Vähän taas avasi paremmin tätäkin maailmaa.

Lauantaina meillä oli kaksi kierrosta ja päivä venyikin 12 tuntiseksi. Osallistuin lauantaina Ruskan kanssa, joka teki ensimmäisessä vedossaan helpohkon perusreenin. Tiesin kyllä, että ollaan hyvinkin Ruskan mukavuusalueella, mutta tahdoin tehdä ihan vaan hauskan ja helpon harjoituksen, kun viime reenit ovat olleet aika kakkoja. Toki sitten näillä ei juuri koiraa eteenpäin viedä. Ruskalla oli siis neljä suoraa pistoa. Ensimmäinen etukulma oli n.70 metrissä. Toisella oli umppari. Umpparilla kävin hakemassa koiran, muilla maalimiehet kuljettivat. Ruska teki aika perusvarmasti ja omaan tyyliin. Suorat se teki hyvin sinne 30 metriin asti, jonka jälkeen hieman poikkesi linjalla, mutta jatkoi matkaa syvemmälle. Kouluttajan mielestä näissä ei nyt suurta ongelmaa ole, kun jatkaa määrätietoista etenemistä ja etsimistä, eikä kovin kauksi lähde haahuilemaan. Etukulmat löytyivät hyvin, mutta toiselle lähti ensimmäisellä lähetyksellä vinoon ja jouduin korjaamaan. Toisella meni paremmin, mutta aika samaa rataa kuin ensimmäinenkin suora. Kolmonen ja nelonen ihan ok. Ilmaisu oli hyvää ja käyttäytyi hyvin maalimiehellä. Ilmaisi jokaisella maalimiehellä sen joku 10-15 haukkua. No, tämänhän se Ruska osaa. Toisella kierroksella lähdettiin vahvistamaan laatikoita ja hieman pidennettiin reeniä. Nyt tehtiin siis kuusi pistoa, joista etukulmat olivat samanlaiset, mutta toisinpäin. Kolmonen ja nelonen olivat avuilla, niin että maalimies antoi äänen suorasta linjasta, jonka jälkeen lähti etenemään takalinjalla. Nämä toimi Ruskalla hyvin, vaikka lähetin koiran liian hätäisesti äänen jälkeen. Kaksi viimeistä olivat sitten taas vaan suoraa takalinjalla. Nyt sai haukkua hieman pitempään. Ruska toimi taas varsin mukavasti ja sillä oli hauskaa. Jaksoi myös toisen kieroksen hyvin, vaikka oli eka kieros jo takana ja ilma oli lämmin, suorastaan kuuma.

Kouluttaja antoi meille ohjeeksi vahvistaa laatikoita juuri tuollaisella ääni avulla. Suoria kannattee vahvistella, mutta ne eivät ole ongelma. Kyllähän se Ruska lähti tuolla taas selvästi paremmin tekemän niitä suoria kuin mitä se on omissa reeneissä esittänyt. Myös maalimiehen asentoa voisimme muutella ja laittaa maalimiehiä yllättäviin paikkoihin, kuten esimerkiksi puihin ja kivien päälle. Reenit pitäsi pitää vaihtelevina ja hyvä huomio oli, että loppu kohden voisimme nostatella virettä avuilla.

Sunnuntaina teimme sitten ensimmäisen etukulman tyhjänä. Lähti hyvin meni minusta aikalailla takakulmaan, jossa lähti hyvin työskentelemään eteenpäin. Kaarsi itsenäisesti takaisin ja sitten huutelinkin luokse. Nätti ja hyvä tyhjä. Sitten toinen etukulma, joka oli taas syvällä ja siellä oli umppari. Meni mielestäni aika hyvin ja löysi maalimiehen. Yhdessä kohdassa vähän katkoi ilmaisua, mutta jatkoi. Maalimies kuljetti takalinjaa pitkin ja toi sitten keskilinjaa kohti. Kolmonen ja nelonen olivat taas äänellä, niin että maalimies eteni taas takalinjalla joitain 20-30 metriä. Nousi äänestä hyvin ja lähti suoraan ja oli kuulemma tehnyt hyvän laatikon molemmilla, vaikka taas turhan hätäseen päästin menemään. Nelosella ilmaisi niin pitkään, että pääsin paikalle. Viides oli suora. Ruska oli aika liekeissä, joka kuului sitten myös ilmaisussa. Jospa me näillä opeilla päästäisiin eteenpäin, kun vaikuttaa olevan just eikä melkeen Ruskan laji tämä.

Nonan kanssa päästiin sunnuntaille mukaan. Tehtiin sitten ensimmäisenä kaksi hajuhakua niin, että lähdettiin kiertämään maalimiehen taakse. Käytiin ponjaamassa maalimies ja kierrettin takaisin keskilinjalle. Siitä suora lähetys. Maalimiehet olivat n.20 -30 metrissä. Ensimmisellä maalimiehelle Nona oli kovasti menossa, mutta en lähetyksessä vielä päästynyt. Sitten kun päästin, niin lähti aika lepposeen tahtiin, mutta kiersi hyvin maalimiehen luokse. Ei oikeen innostunut leikkimään pallolla. Söi kyllä ensin ruuat. Toinen maalimies meni hieman nuivemmin. Lähetyksessä ei oikeen reagoinut, vaan lähti siitä tallustelemaan nenä maassa. Sitte kuitenkin keksi mennä maalimiehen luokse. Kolmas ja neljäs oli äänellä. Kuunteli kyllä äänen, mutta lähetyksessä ei enää oikeen reägoinut siihen, että pitäsi mennä, vaan jäi nuohoamaan jälkiä. Mentiin hieman lähemmäksi ja siitä lähti taas aika verkkaseen, mutta meni maalimiehelle. Neljännellä lähti vähän paremmin, juoksi tarpeeksi pitkälle, mutta ei oikeen osannut työstää maalimiestä ja tuli takaisin, mutta sujahtikin nuohomaan jälkiä vähän matkan päähän. Uudestaan taas vähän lähempää, nyt meni maalimeiehelle asti. Nona oli kyllä hyvin nuiva ja aika haluton. Meidän pitäsi siis ilmiesemmin hieman nostetella sitä, että harjoitukset eivät vaan olisi tuollaisia matalavireisiä. Hajuhakuja voisimme alkaa tekemään, mutta nyt maalimiehet voisivat näyttäytyä kunnolla. Minun myös pitäsi mennä maalimiehen luokse, kun koira on sen löytänyt. En ymmärrä, miksi minä en tässä reenissä mennyt. Tämä oli toisaalta eka kunnollinen harjoitus, sillä en ole Nonaa juurikaan lähetellyt, vaan se on saanut lähteä hajun saatuaan. Reenien loputtua Nona jäi hengailemaan alueelle ja oli jo paljon halukkaampi leikkimään pallolla. Kerättiin merkit pois ja lähti innolla juoksemaan metsään ja ponjaili välillä ihmisiä..oli siis paljon enemmän oma itsensä. Pitää kai koittaa laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää korjata tilannetta, jos se vielä onnistuu.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tuplanolla & tuplaserti

Eilen käytiin Ruskan kanssa Maaningalla aksaamassa. Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Ensimmäisellä radalla tehtiin aika perusvarmaa suoritusta. Jotain kertoo sekin, että en oikeestaan edes muista, miten se rata meni. Puhtaasti päästiin kuitenkin loppuun ja aikakin riitti. Ruska kulki nyt ihan mukavasti, alussa oli vähän tahmee, mutta loppukohden hieman meno parani. Oman suorituksen jälkeen mentiin kävelylle ja kun sieltä tultiin takasin kisa-alueelle valmistauduttiin siellä jo palkintojen jakoon. Tulokset olivat hyvin mieleiset, kun meidät kuulutettiin toiselle sijalle. Voiton vei seurakaveri ja koska hänen koira oli valio siirtyi agilityserti meille. SIIS SERTI...MEILLE. Aika eufoorinen olo oli tämän kisan jälkeen. Seuraava agilityrata vaikutti mukavalta, muutama vähän tiukempi kohta, mutta Ruskan kanssa niistä selvittiin. Alku oli taas tahmeaa ja alussa oli hieman käännöstä, niin Ruskakaan ei päässyt vauhtiin. Loppua kohden parani. Puomin ylösmenokontakti vähän jännitti, koska puomille ammuttiin suoraan putkesta. Piti jäädä varmistaan ylösmeno, joka vähän aiheutti sen, että tuli hieman kiire alasmenolle. Puomin jälkeen tuli hyppy ja kännös, johon piti ehtiä linjaamaan. Ruska kuunteli hyvin sekä yläsmenon että alasmenon, vaikka vähän jäin jälkeen. Lopun pyöritykset eivät menneet ihan niin kaunisti kuin ajattelin, mutta puhtaasti tultiin maaliin. Samalla kaavalla kävelylle heti suorituksen jälkeen ja kun taas saavuimme metsästä kisa-aluelle lueteltiin siellä juuri tuloksia. Tällä kertaa aloittivat palkintojen jaon mineillä. Luettelivat ensin kolmanneksi sijoittuneen, joten sai jännittää todella tuliko sijoitusta tällä radalla. Tulihan se, toiseksi taas ja yllätys oli suuri, kun meille ojennettiin toinenkin agilityserti. Voittaja koirakko ei voinut vielä vastaanottaa sertiä, joten se siirtyi meille. SIIS TUPLASERTI!! Ihan tähän en olisi uskonut, vaikka kyllähän me ollaan haaveiltu serteistä. Eilen oli kyllä tuuri hyvin kohdallaan, kun eihän me mitään nopeimpia olla. Positiivista kuitenkin oli, että voitettiin kuitenkin joitakin koirakkoja ihan vaan ajassa, joten kyllä se Ruska sieltä koomastaan alkaa taas herätä. Nyt saadaan rauhassa ootella vuoden päivät ja toivoa, että kolmaskin serti olisi meille mahdollinen. Hyppyrata vaikutti aika mukavalta, vaikka alussa oli vähän vääntöä ja kääntöä. Yritimme lähteä Ruskan kanssa yhtä aikaa, mutta siltikin meno oli aika nihkeää. Kun pääsimme hieman sujuvammille linjoille, niin meno parani ja loppusuoralla jo mentiinkin hyvää vauhtia. Oli Ruskalla kiire palkalle. Harmiksi viimeinen hyppy jäi ottamatta, en oikeen tiedä mikä häiriö Ruskaan tuli, mutta siitä hypyn ohi se vaan juoksi. Loppusuora oli kolmen hypyn mittainen vinosuora, joten ihan paras linja ei meillä ilmeisesti ollut. Päivä oli sen verran huikea jo muuten, joten yksi hyppy nyt mitään enää haitannut. Palkinnoksi saatiin vielä kasa possunkorvia, niin on mitä rouskutella.

Sertikuva.




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lomailua vol. 2

Suuntasimme kulkumme taas pohjoiseen. Tarkoituksena oli pyhittää osa lomasta hillojen etsimiseen, mutta näyttää siltä, että se on turhaa työtä, ainakin täällä meillä päin. Ennen pohjoiseen lähtöä kävimme reenimässä hieman hakua ja aksaa.

Viime keskiviikkona tehtiin hakua sekä Ruskan, että Nonan kanssa. Nona otti tuuliharjoituksen maastossa. Merkkasi taas tosi ajoissa, mutta sitten vähän ajatus katkesi ja joutui työstämään, että löytäisi maalimiehen. Meni taas hieman nokka maassa kiinni, mutta lopulta otti ukot ilmasta. Jaksoi kyllä hyvin työskennellä löytääksen ukon. Nyt saisimme alkaa työstämään suoraa, mutta pitää pitää tuuliharjoitukset vielä mukana. Ruskan kanssa tehtiin hallintaa ja suoraa. Sitähän sanotaan, että virheistä oppii, toivottavasti opittiin näissä reeneissä paljon. Maalimiehet etunurkissa, toisessa nurkassa umpari. Ei sujunut taas haltuunotot niin kuin pitäisi. Ilmaisut ihan ok ja maalimiehet löytyivätkin hyvin. On ilmeisesti mennyt liian pitkä aika haltuunotto reeneistä, joten kenttäreenit pitää palauttaa kunnolla ohjelmaan. Viimeisenä suora n. 60-70, jonka piti olla helppo, mutta eipä Ruska uponnut tarpeeksi, vaan lähti etenemään liian aikaisin. Piti ottaa lähetys kolmesti uudestaan. Maalimiehen kanssa oli sattunut vielä joku epäselvyys palkkauksen suhteen, joten sai haukkua pitkään. Aika urpo olo jäi näistä reeneistä, mutta pää pystyyn ja kohti uusia urpoiluja. Uskon ja luotan nyt Ruskaan, että se kestää nää mun toilailut.

Torstaina käytiin sitten ottamassa tuuliharjoituksia ja aksaa. Tuuli oli nyt vähän haastava, joten Nonan kanssa ei oikeen saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan. Se työskenteli taas hyvin, mutta vähän meni jälkien nuohoamiseksi. Nukka pääsi ottamaan yhden suoran. Matkaa ukolle oli jotain 50-60 metriä ja lähetin suoraan, niin lähti ihan eri suuntaan, kuin mitä piti. Tuuli kävi hieman sinne, joten ajattelin sen etsivän hajua sieltä. Jouduin hieman kovasanaisesti ottaamaan sen takaisin ja kun meinasi lähteä uudestaan sinne, niin kielsin. Tämän jälkeen ei oliskaan enää tahtonut lähteä, kun ei kerta saanut tehdä, mitä halusi, joten otin kiinni ja lähdimme hakemaan hajua. Hajun löydyttyä palasimme takaisin n. 40 metriin ja lähetin siitä. Lähti hyvin, meni n. 15m päähän maalimiehestä ja koitti taas etsiä silmillä. Jatkoi matkaa ja löysi ukon, ilmeisesti kuitenkin hajulla. Voihan Nukka!! No Nukalle nämä nyt on vaan pieniä aktivointihetkiä, joten ei oteta vakavasti. Ruskalle yksi haltuunotto, joka oli jo parempi, mutta edelleen aika levoton. Nyt kunnolla vaan kenttäreeniä tuohon, niin ehkä se menee päähän.
Sitten vuorostaa aksaa. Rakennettiin pätkä SM-finaalin rataa. Nonan kanssa otettiin alkua eli siis kolmea ekaa estettä ja siitä putkeen. Alkua reenattiin eri tavoin sekä koitettiin myös muistutella lähdössä pysymistä. On nyt vähän alkanut nousemaan lähdöistä, etenkin jos menee kauemmas. Paha minä, kun en ole tarpeeksi vahvistanut pysymistä. Hyvin Nona toimi ja haki kakkoesteen hienosti, vaikka olin kolmennen luona. Ruskan kanssa tehtiin putkelle asti. Kontakti-putki erottelu meni hyvin, kepit vähän hitaat ja putken hakeminen eka vedolla vähän hukassa. Ihan hyvä meininki kuitenkin, ehkä Ruska alkaa jo palautumaan juoksujen jälkeisestä laamailuistaan.

Perjantaina suunta sitten pohjoiseen. Täällä ollaan otettu tokoilua ja jälkeä. Nonan kanssa ollaan alettu tekemään askellusta. Vähän on taas häiriöt haitanneet Nonan keskittymistä, mutta jatkaa kyllä itsenäisesti jälestystä. Olen nyt käyttänyt makkaraa jälellä, kun erotan itekin paremmin missä jälki kulkee. Pellot on vasta niitetty, joten ruohokaan ei ole niin pitkää, että näkisi jäljen kunnolla. Välillä olen myös lisännyt matkaa eli mennyt hihnan päähän, etten olisi ihan aina vierellä sähläämässä. Parhaimmillaan Nona menee hyvin keskittyneesti ja rauhallisesti. Kyllä tämä tästä eteenpäin menee. Nukan kanssa vähän samaa kuin Nonan kanssa. Nukka ei nyt ole tehnyt yhtä monta jälkeä kuin Nona, mutta ihan hyvältä vaikuttaa. Askelluksen mukaan ottaminen on ollut Nukalle selvästi helpompaa kuin Nonalle. Nukka työskkentelee mukavan intensiivisesti, mutta keskittyneesti. Toki vähän on rynnimistä, jos antaa sitä tehdä.

Tokoilussa ollaan Nonan kanssa työstetty seuraamista, joka välillä näyttää tosi hyvältä. Hyvässä vireessä tekee hyvin aktiivisesti, välillä kontakti tippuu ja painaa jalkaan vähän liikaa. Myös käännöksiä ollaan työstetty, vasemmalle kääntyminen on välillä vähän hakusessa. Luoksetuloa, noutoa, hyppyä ja jääviäkin ollaan harjoiteltu. Ihan ollaan osissa reenailtu näitä, että saataisiin se hyvä mieli pidettyä reeneissä. Nona syttyy hyvin leluista ja silloin tekeminen on selvästi parempaa. Ruualla meinaa vähän lätsähtää. Paikallaoloa on myös otettu ruuan kanssa. Aika hyvä on, vaikka sellainen levollisuus vielä tarvittaisiin. Välillä saattaa lösähtää lonkalle ja katsella muualle. Häiriöitä ei vielä juurikaan ole ollut ja palkkaustiheyskin on vielä melko suuri. Nukan kanssa ollaan työstetty ALO liikkeitä. Paikallaoleminen on se suurin haaste, lämpimällä kärpäset ja paarmat häiritsevät, muuten aika hyvä. Vähän vaan liian pitkiä aikoja on koitettu ottaa, joten vaihtaa lonkalle ja korjauksen jälkeen on vähän herkkä. Nyt pieniä lyhyitä pätkiä, niin saa varmuutta. Seuraaminen jo aika hyvää, välillä kontakti tippuu, mutta pysyy hyvin mukana. Jäävissä maahanmeno jo melko varma, seisominenkin aika hyvä. Luoksetuloa ja hyppyä pitäisi vielä työstää, niitä ei ole otettu kuin osissa. Ruskan kanssa sitten tottistelua takapalkalla. Vire ihan hyvä, mutta välillä vaan vähän huonoa tekemistä. Ollaan nyt vähän menty kaavalla seuraamista ja tehty useampia liikkeitä putkeen. Ehkä tuo tottiskin saadaan suunnilleen kuntoon, niin että voisi olla mahdollisuus saada se 70 pistettä. Esteitä pitäsi vaan päästä harjoittelemaan ja ampumista ja noutoa oikealla kapulalla. Ehkäpä haen halon tuolta rantteelta ja reentaan sillä alkuhätään. Myös haltuunottoa tehty ja niin, aika kova pää tuolla Ruskalla vaan on. Heti kun on ollut yksi päivä välissä, niin meinaa karata uudestaan maalimiehelle. Nyt tulee kyllä sivulle hyvin, mutta se pysyminen...grrr. Näillä jatketaan eteenpäin. Suunnitelmissa myös tehdä vähän verijälkeä Jytyn kanssa. Katsotaan muistaako poika, mitä siinä tehdään.

Jytyn kanssa pyörähdettiin myös Oulun KV näytelmissä sunnuntaina. Ei tullut suurta menestystä, vaikka oli vaan kolme koiraa. Jytylle EH. Tuomarin mielestä vähän liian pieni ja lyhyt ja kapea ja...No onhan se aika pieni urokseksi. Mitattiin nyt nyt 57senttiseksi, vaikka talviturkissa on mitattu 61 senttiseksi. Poika käyttäytyi kuitenkin varsin mallikkaasti sekä kehässä että sen ulkopuolella, joten pääasia saavutettu. Jyty pääsi treffaamaan myös Sonia, Ruskan poikaa. Soni olisi pistänyt leikiksi, eikä tämä ajatus Jytyä haitannut. Soni kävi pyörähtämässä myös kehässä ja hienosti poika siellä osasi käyttäytyä. Mukavan arvostelun kera tuli sietä poiskin. Kehän jälkeen käytiin vielä kiertelemässä myyntikojuja Jytyn kanssa ja mukaan tarttui vähän herkkuja tuliaisiksi ja pallo Nonalle. Pallo oli ilmeisesti hyvä ostos, sillä Nona oli ihan pöljänä siihen. :) Nyt harmittaa, että en raskinut ostaa toistakin.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tokoilua ja kyytä

Perjantaina käytiin hallilla tokoilemassa. Ruskan kanssa tehtiin takapalkan kanssa tottista. Yritys olisi rakentaa kestävyyttä tottikseen, josko me sinne kokeeseen uskallettaisiin kokeilemaan (jos edes päästään). Ruska toimii ihan hyvin ja selvästi on hyvässä vireessä, mutta...seuraamisessa alkaa vähän poikittaa ja takasin tullessa (kun palkka on edessä) kontakti vähän katkeilee. Luoksetulo on taas jotain ihan hirveää, ei meinaa lähtee ollenkaan liikkeelle, jos lähtee pysähtyy parin askeleen jälken. Voihan pylly!! Etupalkkalla lähtee kyllä. Mahtaa tuo takapalkka sekoittaa luoksetulon tokon pysäytykseen. Noh, tätä pitää työstää.
Nonan kanssa yritimme lähinnä leikkiä ja ottaa perusasentoharjoituksia. Nämä onnistuu ihan ok, mutta seuraamista saisi alkaa viemään eteenpäin. Minulla ei selvästikään ole oikat keinot käytössä, kun koira lässähtää heti kättelyssä. Lenkillä Nona saattaa kyllä esittää oikeen mallikasta seuraamista eli tunnetilaa pitäsi työstää "koulutushetkissä". Otettiin myös paikallaoloa vähän eri ympäristössä, sillä tätä on tehty lähinnä vaan kotona. Tämä Nonalla aika hyvä, nyt pitäisi työstää vielä nouseminen perusasentoon.
Nukan kanssa yritimme lähinnä pitää hauskaa. Kappas, Nukkahan sytty tekemään hommia, sillä esitti hyvin taitavaa koiraa. Otettiin seuraamista pätkissä ja käännöksiä. Namit olivat auttamassa, mutta välillä kesti jo hyviä pätkiä ilman palkkaa. Tästä Nukasta tykkään kovasti: se tekee hommia keskittyneesti ja halukkaasti ja sillä on siinä myös tekemisen meininkiä mukana. Jospa me vielä päästäis eteenpäin.

Reenien jälkeen lähdimme käymään vielä lenkillä, joka sai sitten vähän ikävän päätöksen. Olimme juuri kääntymässä eli melko kaukana jo autosta, kun Nukka syöksähti pientareen puolella. Se oli koko matkan ajan tehnyt näitä "myyräloikkia". Nyt heti loikan jälkeen Nukka hyppäsikin takasin ilmaan ja ulvahti. Menin katsomaan, mikä ihme oli aiheuttanut tämän reaktion. No kyyhän sieltä pientereelta pilkisteli. Sitten alkoi eläinlääkärien numeroiden metsästäminen. Kyllpä sitä oli taas niin huonosti varautunut tällaisiin, kun ei itseltä lyötynyt päivystysnumeroita tohtoroille saati sitten tiennyt, miten kannattaa toimia. Onneksi oli auttavainen kaveri, joka kaivoi meille numeron. Siinä yrittäessä tavoitella tohtoria, pohdin voinko kävelyttää Nukkaa koko matkaa takaisin autolle, joka oli ainakin 3 kilometrin päässä. Eipä siinä muu auttanut, kun yrittää tallustella autoa kohti, vaikka Nukka alkoi selvästi mennä melko vaisuksi ja kuono alkoi turpoamaan.Viimeisen kilsan otin koiran sitten hartiolle ja kannoin loppuun, kun oli sen verran vaisu ja haluton liikkumaan. Matkan aikana saimme onneksi eläinlääkärin kiinni ja kutsun tulla näytille. Heti autolle päästyämme karautimme kohti Iisalmea, jossa Nukalle laitettiin suonensisäinen nesteytys ja annettiin vähän kipulääkettä. Ilta vierähtikin siellä nesteytyksessä ja kotiin pääsimme puolenyön tiennoilla. Jospa tästä selvittäisiin ilman suurempia vauriota. Kuono turposi melkoiseksi, mutta muuten Nukka on ollut melko pirteän oloinen.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Maastoilua

Keskiviikkona pääsimme vihdoin ja viimein taas hakujuttuja muistelemaan. Nonan kanssa jatkoimme tuulihakuja. Ensimmäinen ja toinen ukko meni vähän plörinäksi, kun päästiin koiran menemään heti, kun se mielestäni merkkasi. Nona merkkasi tosi kaukaa jo ja lähti ihan oikeaan suuntaan, mutta sitten menikin nuohomaan jotain ihan muuta, nenä maassa. Löytyi ne ukot kyllä lopulta sieltä, eikä päälle laskeutunut ukkonen juuri häirinnyt Nonan työskentelyä. Kolmennella saatiin sitten taas kunnon jackpot: merkkasi kaukaa ja lähti kiireesti maalimiestä kohti nenä pystyssä. Näitä lisää eli reeniä vaan. Ilmaisua saisi myös alkaa reenata varmemmaksi näiden tuulihakujen ohellla. Vaikuttaa siltä, että haukku voisi hyvin sopia Nonalle. Vähän oli jännät paikat noissa reeneissä, kun ukkonen tosiaan painosti meitä siinä jonkun tovin reenien alusta ja vaikutti, että kohta se taivas repeää. Vähän aikaa jyrisytteli siinä, mutta ei onneksi pahemmin tullut vettä, joten reenejä saatiin huoletta jatkaa. Ruska teki n. 100 radan, jossa ensimmäinen pisto tyhjä, toisella ukko ja haltuunotto, kolmannella ukko, neljäs tyhjä ja viimeinen ukko takanurkassa. Olipa vaan Ruska liekeissä, kun vähän porsasteli menemään. Otti jo hajun ukosta jo tullessa alueelle, mutta lähti ihan ok tyhjään, tosin eihän se meinannut suoraan mennä, eikä oikeen uponnutkaan sinne 70, missä etunurkka oli. Otin lähetyksen kaksi kertaa ja sitten luovutin ja laitoin toiseen nurkkaan. Sama vika, lähti turhan aikasin etenemään, löysi kyllä hajun ukosta ja ilmaisi hyvin. Mentiin "tuomarin" kanssa ukolle ja otin haltuun tai siis..ei menny ihan niin kuin strömsössä. Ei olis meinannut millään jättää ukkoa, kävi vierellä ja hyppäs takas. Tässäpä siis rojektia. Mulla ei varmaan ole ihan paras ote aina noissa reeneissä, kun jään vähän ihastelemaan Ruskan työskentelyä. Ei sille voi mitään, mutta Ruska vaan niin on liekeissä tuolla metsässä. Mistähän tuollaisen vireen sille löytäisi muihinkin lajeihin? No, hommat jatkui. Kolmas oli suora pisto, mutta lähti taas vähän turhan aikasin etenemään, joutui palaamaan. Tyhjälle lähti hyvin ja upposikin mukavasti ja mitä työskentelyä tekikään takalinjalla..vauvauvau!!! Kuunteli kuitenkin hyvin ja tuli kutsusta, viimeiselle lähetin suoraan, kun tuli niin hyvällä vauhdilla. Aika makia reeni oli meille, vaikka kyllähän se kertoi selvästi, mitä reeniä seuraavaksi.

Nonan ja Nukan kanssa ollaan jatkettu taas jälkiharjoituksia. Nona on selvästi petrannut nyt asennettaan, vielä ottaa välillä häiriötä esim. ohi ajavista autoista, mutta muuten minun silmään näyttää tosi hyvältä. Nukan kanssa on vähän tehty mutkaa, osittain vahingossakin. Nukka menee kyllä ihan mukavasti, mutta nyt on vähän alkanut hosumaan, eikä ihan ole saanut selvitettyä mutkakohtia. Josko vielä jatkaisimme, kun olemme löytäneet hyvän pellonkin.

Tänään oli minun vuoro vetää agilityreenit Iisalmessa ja siellähän se meni sitten ilta. Nukan kanssa ollaan taas ihan jossain metässä, katollaan. Nukka alkaa vaan rauhoittelemaan ja tekemään kaikkea sijaistoimintoja, jos yritän innostaa, leikittää tai kehua sitä..en ihan pysy tuon mukana. Metässä lenkillä se voi kyllä leikkiä ja riehua myös minun kanssa, mutta aksaamaan, kun mennään niin vetää vaan korvat linttaan. Puuhpuuhpuuh...En jaksanut sitten tapella Nukan kanssa, joten otin Nonan kanssa. Tehtiin Nonan kanssa ihan etenemistä eli muutaman esteen melko suoraa pätkää. Ei ollut neiti ihan terävimmällä päällä, joten sain vähän muistutella esteiden hakemista tai sitten halu edetä oli vaan liian suuri. Rengasta ei ilmeisemmin osannut hakea, jos olin liian kaukana, mutta rengas olikin vähän hankalassa linjassa. Hyvin löytyi vauhtia, kun tehtiin suoraa tai pientä kaarta etupalkalla ja kyllähän se vielä irtosikin. Nyt pitäsi kohta pohtia, että uskaltaisko sille alkaa nostaa noita rimoja, vai vieläkö mennään noilla 30cm. Ruskan kanssa tehtiin rataa, jonka otin agilitylehdestä. Alku oli vähän kinkkinen ja enhän minä saanut valssia ajoitettua kunnolla, kun lähdettiin lähes yhtä aikaa. Valssin kaarros venyi ja kun seuraava hyppy olisi pitänyt mennä takaa, kaarsi Ruska selän takaa hypyn väärin. Yhdessä toisessakin kohtaa, jossa oli takaakiertoja Ruska livahtikin selän takaa. Voisiko tämän tarkoittaa sitä, että se on saamassa edes hieman vauhtiaan takaisin..? Ruska nimittäin teki tosi mukavalla asenteella nyt hommia, eikä laamailusta ollut tietoakaan. Nyt ehkä katsomme sittenkin jotain kisoja..:)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Aluevalmennusta ja höntsäilyä

Se koitti taas aluevalmennuksen vuoro. Teemana kisanomaiset harjoitukset, nyt otettiin myös etenemiä. Harri oli rakentanut Open Class radan meille. Ennen rataan tutustumista meillä oli alkuverryttelynä jalkapalloa..tää oli oikeesti parasta tässä reenissä. Mutta niin..rata oli aika simppeli ja mukava. No meillehän ne vaikeimmat paikat eivät olleen niin vaikeita, kun ollaan hitaita. ;) Eka vedolla Nukka jäi jo lähdössä jonnekin, oli vähän kuin muissa maailmoissa. Puomin tuli tosi hitaasti, myös sen alastulon. Mentiin muuten virheettömästi rata paitsi kepeillä ei ihan osannut hakea aloitusta. Kepit olivat muutenkin hitaat ja Nukka koitti taas liehitellä minua, ei alkanut leikkimään ollenkaan, joten oli aika masentavaa koittaa tsempata neitiä. Puuh..etenemäksi saatiin joku 3,00 ei siis tosi hitaasti mentiin. Toisella kieroksella parantelin ohjausta Harrin ohjeiden mukaan ja yritin vedättää ihan kunnolla. Vähän parempi yritys oli nyt. Nukka mahtoi pompata A:n kontaktilta alas (otti siis kontaktin, mutta ei hakeutunut 2on2off asentoon). Kepeillä ei osannut taas hidastaa vauhtiaan, joten siitä vitonen. Tämän radan jälkeen yritimme ottaa keppejä etupalkan kanssa ja kyllähän se meni ne ihan oikein, mutta vauhtia ei ollut kyllä yhtään. Tällä radalla saimme etenemäksi 3,3 eli vähän paremmin, mutta niin Nukka pystyis paljon parempaan, mutta millä ilveellä sen saisi siitä ulos. Viimeisellä vedolla teimme päivän ainoan nollan ja etenemä oli 3,26. Kyllähän näillä vielä ykkösissä ehtii, mutta sitten taas alkaa ongelmat.

Illasta ajelimme hallille ja reenattiin Ruskan ja Nonan kanssa pientä pätkää tuosta samasta radasta. Tai oikeastaan otin muutamia vaikutteita tuosta Open Class radasta. Nona oli vähän hissukka..en tiedä olenko onnistunut pilaamaan senkin vauhdin..puuh. Pitäisi kai enenemmän ottaa lentäviä lähtöjä. Se selvästi vähän latistaa Nonaa, kun joutuu istumaan ja odottomaan. Otettiin rata pätkissä ja sitten koko pätkä etupalkalla. Alkoi se vauhti löytymään ja meinasi pieni  murmeli varastaakin palkalle. Viimeisenä esteenä oli rengas ja sen Nona otti tosi varmasti, vaikka oli hurja kiire palkalle. Nonan kanssa tehtiin sitten vielä kontakti puomilla. Ollaan tehty kontaktia sivulta, mutta nyt aloin nostaa Nonaa puomin alastulon yläpäähän. Myös keppien aloitusta tehtiin. Ruska teki samaa pätkää, jossa lisänä vielä kepit. Tehtiin ensin keppejä etupalkalla, sitten koko rataa. Vähän se Ruskakin innostui hommasta. Lopuksi vielä kontaktia puomilla, onnistui ihmeen hyvin, myös ylösmenot.

Tänään käytiin ajamassa taas pienet jäljet Nukan ja Nonan kanssa. Molemmilla oli 50 askeleen jälki, Nukalla oli vähän kiemuraa välissä. Vähän meinaa Nukka alkaa hosumaan, mutta korjaa ihan hyvin, kun huomauttaa. Loppupalkalla ei oikeen osaa vielä toimia oikein ja meinaa lähteä jatkamaan jälkeä, kun mitään ei tapahdu. Olen siis odottanut, että itse menisi maahan ja meneehän se lopulta, kun alkaa rasiaa aukasemaan. Nona teki kyllä nyt selvästi parasta työskentelyään ja alkaa myös kestämään korjaamista. Meni tuo 50 askelta tosi nopeasti, kun oli hyvin etenevä, mutta kuitenkin tarkka meno ja loppupalkalla menee hienosti maahan. Nyt lisää jälkeä vaan. Jälkeilyn jälkeen ajettiin hallille ja tehtiin jotain tokoilun tapaista. Ruskan kanssa tottistelua takapalkalla. Osais se Ruska ne liikkeet, mutta eihän se täydellistä ole. Tuo takapalkaa tuntuu toimivan ihan hyvin, joten nyt pitäisi vaan pidentää palkaamisväliä. Nukan kanssa oltiin taas vaihteeksi ihan tuuliajolla..ei vaan ymmärrys pysy tuon koiran mukana..puuhpuuh..lopulta päästiin jopa vähän kavereiksi eli Nukka suvaitsikin leikkiä. Nonan kanssa yritimme työstää vähän perusasentoa ja seuraamista. Välillä seuraaminen on hyvää, mutta välillä ihan jotain muuta. Lopuksi otettiin noutoa muutaman kerran ja sitten puomin kontakteja. Nyt otettiin ihan koko puomi muutamia kertoja ja hyvin Nona muisti pysähtyä.