sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Hakua & esineitä

Meidän treenit ovat olleet nyt haku painoitteiset. Nonan kanssa kyllä aloiteltiin taas tokon muistelu Ponderalla ja aksaamassa käydään Pro Perrolla. Kisoihin pitäisi Nonan kassa taas lähtee yrittämään, joko mahduttais samalle kartalle molemmat. Treenit ovat kyllä olleet melko lupaavia etenkin aksassa.

Viikolla tehtiin Ruskalle palauttava reeni neljällä maalimiehellä. Pistot olivat suoria ja vaikuttaisi siltä, että Ruska muistaa taas edetä suoraan riittävän syvälle. Ruskan mielestä sillä olis voinut jatkua hommat vielä pidempään. :D Nonan kanssa tehtiin suoria pistoja ääniavulla. Ensin lähti liikaa etenemään alueelle ja kerran oli jo ollut maalimiehellä, kun huusin pois. No onneksi se löytyi kuitenkin kolmannella lähetyksellä. Ilmaisu jätettiin nyt pois, sitä on yritetty rakentaa metsään mukaan, mutta ilmeisemmin etsintä ei ihan vielä ole niin varmalla pohjalla, että ilmaisu lähtisi käyntiin kunnolla. Kolme viimeistä pistoa teki aika hyvin, eikä ollut oikeastaan mitään ongelmaa irrota sinne 70metriin. Pimeäkin vielä sopivasti oli tuloillaan, joten nenään oli syytä luottaa.

Viikonloppuna sitten käytiin tekasemassa uudet treenit. Ruskalle n. 200metrin rata, jossa oli viisi maalimiestä ja pari tyhjää. Ei ongelmia. Ruska teki just niin kuin suunniteltiin: otti maalimiehet suoran päästä, teki tyhjät hyvin ja ilmaisi moitteettomasti. Pari maalimiestä oli umpparissa, eikä nekään mikään juttu Ruskalle ole. Vähän alkoi näkyä lämmin keli loppupuolella, mutta ei se Ruskaa haitannut. Nonan kanssa tehtiin neljä maalimiestä. Mukaan otettiin myös ihan etenemistä,tulikohan sitä n.100metriä. Nonalla sujui todella loistavasti. Suorat oli taas ylisyviä, eikä Nonalla ollut niissä mitään ongelmaa. Hieno pieni!! Nyt meidän pitäisi rakentaa ilmaisu kunnolla valmiiksi kentällä. Tämä syksy ehkä keskitytään sitten etsintään maastossa.

Hakutreenien jälkeen käytiin illemmasta vielä tekemässä esineitä. Ruska on kyllä saanut esineisiin kivan motskan. Kolme esinettä löytyi hyvin 5 minuutissa. Nona se suorastaan tykittää esineillä. Meni ehkä pari minsaa, kun se oli kaikki kolme hakenu. Hyvin osaa Nona nenäänsä käyttää. Päivän positiivisin yllätys oli kuitenkin Nukka. Käytiin Nukan kanssa ensin kiertämässä ruutu liinassa. Merkkasi tällä matkalla jo yhden, joten annoin hakea. Sitten jatkoimme lähetyslinjalle ja laitoin Nukan ruutuun. Nukkahan on toki aina lähtenyt hyvin, mutta usein tehnyt stopin 15-20 metrin kohdalla. Esineetkin se kyllä löytää, mutta niiden palauttaminen on sitten toinen juttu. Nyt Nukka lähti todella hyvin ja eteni takalinjalle (ruutu ei ihan ollut täysmittanen) ja hetken kuluttua tuli takasin päin esineen kanssa. Palautus oli niin vauhdikas ja innokas, että ei meinannut riittää ylistyssanat minulla. Lähdimme Nukan kanssa vielä purkamaan ruudun ja samalla Nukka sai nostaa loput esineet. Nekin tulivat hyvin ilman mitään venkoilua. Joskohan me oltais saatu pahin paine pois esineiltä. Josko sitä uskaltais jäljelle kokeilemaan.

Viikonloppuun sisältyi myös omatoimiaksat. Ruska ja Nukka ovatkin nyt taukoilleet aksareeneistä pari viikkoa. Ruskalla alkaa taas löytyä into hommaan, Nukan kanssa saadaan edellen painia paineistumisen kanssa. Nonan kanssa ei oikeen edetty keppitreenissä toiveiden mukaan. Nona on alkanut sössimään keppien sisäänmenoa etenkin avokulmasta. Niistollakaan ei muista jarrata tarpeeksi, joten ei vaan taivu kakkosväliin. Keppejä pitäisi siis työstää, mutta ei näkkyy osata tehdä sitä. Yritettiin siis tarjoamisen kautta rakentaa keppien aloitusta, mutta homma kosahti siihen, kun koira ehdottaa kaikkea muuta kuin sitä mitä haluttais. Jotenkin Nona alkaa ottaa näissä tilanteissa tosi helposti painetta ja jumittaa, kun ei palkkaa tulekaan. Vaudin kanssa saatiin vähän parempi tatsi hommaan, mutta se tarkkuus kyllä kärsi. Keppien aloitus oli nimittäin ihan putken vieressä. Nona aloitti kepit kyllä oikesta välistä, mutta ei koskaan ehtinyt kakkosväliin, kun putki veti puoleen. :P Noh, treeniä treeniä..

Muutama syksyinen kuvatus:
Pohdiskellen

Pieni koikkeli hönökorva <3

Ruska rulettaa ruskaa.

Syksyn tuoksuja ilmassa!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Onnenpäivä

7.9. on meille jollain tapaa hyvin onnekas päivä. Viime vuonna saimme Ruskan kanssa juhlistaa agilityn maksien piirinmestaruutta kyseisenä päivänä. Tänä vuonna voimme iloita haun rotumestaruudesta ja HK1 koulutustunnuksesta. Jotta tämä päivä olisi todellinen jackpot, voitti Jyty äipän ohjaamana Lady-haukut upealla 95 pisteen tuloksella.

Me tosiaan ajelimme Rovaniemelle, kun olin niin pyhästi luvannut, että tänä vuonna uskaltaudumme hakukokeisiin Ruskan kanssa. Rovaniemellä oli lappalaiskoirien PK-rotumestaruudet, joihin osallistui valitettavan vähän koirakkoja: vain kolme hakukoiraa. Tämä oli tosin meidän onni, sillä ohjaaja pysyi sentään jotenkin kasassa, kun oli sen verran mukavat "pikkukisat". Sunnuntain koe alkoi tottelevaisuudella ja sain kuulla, että ainoana ykkösluokan koirana aloitamme Ruskan kanssa liikkeet. Noh, niin se vaan koitti se kauan pelätty tottis, mutta me selviydyimme siitä. Eikä tuloskaan ollut ollenkaan pöllömpi, sillä tuomari Allan Aula antoi meille huikeat 95pistettä. Ruska kyllä teki tottiksen hyvin nousujohteisesti, seuraaminen oli minusta aika surkeaa, sillä alkoi katsomaan laukauksia ja sen jälkeen paikka eli liikaa sivuttaissuunnassa, henkilöryhmässä oli jo ihan leipääntynyt ja ötökätkin muka häiritti. Seuraamiseen jälkeen meno kuitenkin kohentui ja jäävät Ruska suoritti ilmeisen hyvin ja todellakin Ruska istui. Luoksetuloon tuli mukavalla vauhdilla muistaakseni jopa loppuun asti. Tasamaanouto oli muuten hyvä, mutta luovutti vähän vinoon. Hyppynouto ja estenouto oli superhienot ja tuli takaisin ihan oikeaa reittiä. Kylläpä kannatti käydä edellisenä iltana reenaamassa noihin esteisiin hyvä fiilis. Eteenlähetykseen lähti hyvin, mutta tarvi kaksi käskyä maahan. On nyt alkanut ennakoimaan palkkaa, kun ekalla käskyllä jää istumaan. Paikallaolossa ilmeisemmin suht ok, vaikka kauhukuvia näin, kun kuulin ketjun helinää aina välillä. Loppupeleissä oikeen kiva esitys Ruskalta. Seuraaminen saisi olla parempaa, mutta oikeen tyytyväinen täytyy olla noutoihin ja ehjään suoritukseen.

Sitten ne maastot. Ensin oli esineruutu, jossa meidän vuoro oli viimeisenä kahden voittajakoiran jälkeen. siinäpä oli sitten hyvä aika jännäillä sitä muistaako Ruska todella etsiä niitä esineitä. Noh, muistihan se! Kahden eka piston jälkeen kyllä meinasin vaipua epätoivoon, sillä Ruska rallatteli niillä ruudun reunat läpi nenä ihan ylhäällä. Kolmannella pistolla sitten suorastaan törmäsi esineeseen, otti sen suuhun ja pysähtyä hetkeksi, kunnes muisti mitä pitikään tehdä. Esineruudusta saimme täydet 30 pistettä. Olin aika ällistynyt tässä vaiheessa, mutta se viimeinen koitos oli vielä edessä. Maasto vaikutti hyvin helpolta kangasmetsältä. Ainut asia, mikä pelotti oli umpipiilo maakuoppana. Ensimmäinen lähetys sai ohjaajan kyllä haukkomaan pahasti henkeä, sillä juuri lähetyksen jälkeen huomasin, että lähetin koiran ihan väärään suuntaan. Toinen pisto tehtiin toiselle puolelle ja kun sieltäkään nurkasta ei löytynyt ukkoa tiesin tehneeni melkoisen mokan. Yritin korjata sen pienellä siirtymällä ja vähän lähetyksen jälkeen huokaisin helpotuksesta, kun näin koiran suuntavaan vasempaan etukulmaan. Ja sieltä alkoikin kuulua lähes heti haukku. Paikalle päästyä totesin Ruskan haukkuvan kuopassa, jossa oli vaneri päällä,se pelätty maakuoppa oli kuin olikin. Otin koiran haltuun melko pitkältä matkalta ja Ruska tuli varsin kiltisti vierelle istumaan. Homma jatkui seuraavaalle puolelle ja sieltäkin heti toinen ukko. Haltuunotossa jäi nyt seisomaan. Tuomarin arvostelua kuunnellessa meinasi silmät tippua päästä, sillä maastosta tuli täydet 170 pistettä ja hyvät kehut vielä päälle. Saimme myös kuulla, että Ruska oli kolmesta koirasta ainoa, joka otti vasemman etukulman maapiilon. Onneksi Ruska osaa nää hommat, ohjaajalla on selvästi vielä opeteltavaa. Meidän tulos oli siis huikea 295 pistettä ja samalla saimme lappalaiskoirien haun ykkösluokan rotumestaruuden.

Loppupeleissä reissu oli huikean hieno, sillä tunnelma oli mukavan leppoisa ja oli todella hienoa seurata meidän näkökulmasta kokeneita kisaajia niin hienojen koirien kanssa.

Muutama kuvakin tuli todistusaineistoa: kuvat maastosta on ottanut Kaisa Kemppainen.