Vuoden 2013 tavoitteet

Vuosi 2013 alkaa olla kohta taputeltu ja koittaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Tälle vuodelle asetettiin joitain tavoitteita, joten lienee aika katsastaa listaa.
Tämän vuoden tavoitteet meillä kuului näin:
Taika:  -pysyä terveenä ja pitää kuntoa yllä
Ruska: - Agilityssä päästä vauhtiin --> nollia kolmosissa, edes yksi.
- Tokoilla AVO1, saada tottis kuntoon
- Uskaltautua hakukokeisiin (edellyttää, että tottis on kunnossa)
- Poropaimennuskoe
- Luonnetesti
Nukka: - jatkaa agilityä, saada kepit ja kontaktit kuntoon ja löytää se oikea vauhti ja tekeminen.
- Tokoilla perusteita, ehkä kokeeseen kokeilemaan.
- Päästä harjoittelemaan jälkeä.
- Poropaimennuskoe tai kokeilla paimennusta poroilla.
- Terveystarkastukset
Nona: - kasvaa isoksi ja pysyä terveenä
- jatkaa agilityn ja tokon alkeiden opettelua --> aloittaa tavoitteellinen harjoittelu
- Aloittaa haun ja jäljen opettelu
- Käydä katsomassa lampaita

Taikan osalta voisi sanoa, että tavoitteissa pysyttiin. Taikan elämä hieman muuttui, kun se muutti vanhempieni luokse Neela jämtin seuralaiseksi. Muorit muoriutuivat tämän vuoden aikana selvästi, mutta Taika on pysynyt kohtuu terveenä ja ihan hyvässä kunnossa. Turkin kanssa ollaan saatu tapella, kun sterilisaation myötä karvaa tuli lisää ja siitä tuli pehmeää. Toivottavasti Taika jatkaa samaa porhaltamistaan myös tulevana vuona. Taikan tavoitteena on siis edelleen pysyä terveenä.

Ruskan kanssa meillä oli jo jonkinlaisia tulostavoitteita, joista saavutimme tokon AVO1 siinä ainokaisessa kokeessa, missä kävimme. Tokoilu jäikin sitten siihen, tottista yritimme saada kuntoon, mutta ihan ei motivaatio riittänyt. Hakukokeeseen emme näin ollen sitten "päässeet". Agilityn osalta voi sanoa, että ihan hyvään vauhtiin päästiin paikoitellen. Nollia kolmosissa kerättiin vuoden aikana jotain 14 kappaletta, startteja meillä oli 25. Karsintanollat ja pääsy SM-kisoihin saatiin kokoon sekä pari kappaletta agilitysertejä. Hieman saatiin myös "mainetta ja kunniaa" voittamalla Pohjois-Savon maksien piirinmestaruus. Bonuksena oli vielä sijoittuminen agilityn rankingissä kymmenen sakkiin tämän vuoden viimeisinä kuukausina. Lisäksi keväällä käytiin juoksettamassa poroja paimennuskokeessa, joka hylättiin liiallisen kiivauden takia. Pääsiäisenä kävimme uudemman kerran poroilla, nyt panostettiin rauhallisuuteen. Elokuussa saatiin vihdoin paikka luonnetestiin, jonka Ruska hipsutteli kivasti läpi saaden yhteistuloksen +155, laukausvarma.

Nukan kanssa koimme vuoden aikana huimaa yhteenkasvamista. Opimme ymmärtämään toisiamme selvästi paremmin, vaikka edelleen välillä mustia aukkoja ilmaantuu. Agilityssä päästiin kivasti vauhtiin ja ainakin kontaktit saatiin kuntoon. Keppien kanssa meillä riittää vielä hiomista, mutta nekin sujuvat parhaimmillaan mukavasti. Agissa starttasimme ykkösluokassa Nukan olessa 19kk ja tällä hetkellä startteja on kertynyt 9 kappaletta, joista 2 on nousunollia. Kisaradoilla positiivisinta on ollut Nukan vauhti ja ilme. Tokossa ollaan edelleen junnattu perusasioita, jotka alkavat olla ihan tolkulla. Keäsäkautena ajoimme jälkeä varsin hyvällä menestyksellä. Nukalla on hyvä motivaatio jälkeen, joten seuraavaa kautta odotellessa. Kesällä kävimme tutustumassa myös lampaisiin ja niiden käsittelyyn parin paimennusleirin myötä sekä terveyttä tutkittiin kyynärien ja lonkkien osalta.

Nona on kasvanut isoksi ja on pysynyt myös terveenä. Vielä ei mitään suurempia ongelmia terveyden suhteen ole tullut vastaan ja toivotaan ettei tule tulevaisuudessakaan. Agilityä ollaan harjoiteltu ja treenattu, välillä vähän enemmän, välillä vähemmän. Nona on agilityssä parhaimmillaan hyvin intensiivinen, nopea ja tarkka. Nona on kieltämättä tuonut agilityyn lisämausteen, jota kaipasin. Joudun tunnustamaan, että porokoirien kanssa ajoitus ei ole ollut läheskään niin justiinsa. Nonan kanssa oikea ajoitus ja liikkeen rytmittäminen ovat ihan erimaailmasta kuin porokoirien. Tämän ongelman kanssa olemme välillä painineet sekä myös keppien ja kontaktien suorittamisen. Keppien kanssa pääsimme jo varsin varmaan menoon, joka kuitenkin sammui muutamien huonojen reenien myötä. Keppien kanssa tarvitsemme lisää varmuutta ja johdonmukaisuutta. Kontaktit kaipaavat myös johdonmukaisuutta, sillä niissä koira on selvästi ollut epävarma. Nonan kanssa on aloitettu tokoilun, jäljen ja hauan harjoittelu, mutta tavoitteellisuus harjoitteluissa on vielä kysymysmerkki. Tokossa ollaan päästy jo ihan kivalle tekemisen asteelle. Nona vastaa treeniin hyvin, mutta tarvisimme sitä treeniä säännöllisemmin valvotun silmän alla.

Vuoden yllättäjänä meillä on Soni, joka asusteli meillä toukokuuhun asti ja muutti sitten omaan kotiin, mutta palasikin takaisin joulukuussa. Sonin kanssa olemme taas reilun puolen vuoden eron jälkeen tutustuneet toisiimme. Soni on edelleen varsin hurmaava poijanalku, joka välillä osaa olla raivostuttava hilluja. Sonin hillumista hieman rauhallisemmissa merkeissä sekä Soni puuhailee.

Hyvää Joulua!!

Kylläpäs se aika vierii. Me olemme melko hiljaisissa merkeissä menty joulukuu, ainakin harrasteluiden ja treenien osalta. Hiljaista meillä ei ole ollut ja puuhaa on riittänyt. Soni muutti takaisin meidän laumaan, äitinsä helmoihin. Heti alkuun saimme kunnon tulikasteen, kun Ruska aloitti juoksunsa. Ne sujui yllättävän leppoisasti - onneksi. Soni sujahti meidän laumaan ongelmitta, mitä nyt Nona vähän yritti alkuun viestittää, ettei tarvisi pojanklopin täällä nurkissa asustaa. Aika on kulunut hioessa Sonille meidän lauman tapoja ja sääntöjä. Nämä poika on ottanut nöyrin mielin vastaan, sillä Soni todella tahtoo olla kuuliainen herrasmies.

Joulu on melkein jo ovella, vaikka joulumieltä ei ole oikeen kuulunut eikä näkynyt. Ilmat nimittäin ovat olleet niin kurjia, kun vettä on sadellut ja lämpömittari huitelee ihan väärällä puolella. Lumikin on vain käväissyt maassa ja haihtunut vesisateiden myötä hyvin ohueksi harsoksi.  Pääsimme onneksi joulun viettoon Lapin Taikamaahan, jossa lunta riittää. Kyllä se lappalaisen mieltä lämmitti, kun pääsi kierimään ja möyrimään kunnon lumihankeen.

Ennen lomalle suuntaamista pyörähdimme Nonan kanssa RumaRakilla. Nona yllättäen esitti hyvin osaavia otteita. Se tuli hyvin ohjaukseen, haki esteitä ja oli loistavan vauhdikas. Kepit ja kontaktit ovat oleet meidän murhekryyni ja kyllä niiden kanssa vielä on tekemistä. Keppien kanssa ollaan nyt otettu takapakkia ja kontaktit eivät ole selkeytyneet. Sain kuitenkin hyvää palautetta ja peiliin kai saa taas katsella - se johdonmukaisuus reeneistä on puuttunut, kun olen olettanut koiran osaavan.

Mutta nyt joulun valmisteluun..

Kuvatuksia

Kuvapäivitystä tänään. Tämän päivän teemana oli muotokuvaus.

Nona on kyllä näin hyvin puolueettomasti kaunis. Itse tykkään kyllä kovasti Nonan ulkoisesta olomuodosta. Rakenne ja karva on just hyvä. Ja porokoirillakaan ei ole enää niin suuret korvat, kun on tuollainen hörökorva.

Nukan katsessa vaan on sitä jotain <3

Ruska on löytänyt ryhdin ja päässyt eroon karvoista

Tämä katse on omistettu herkkuvarkaalle.

Taiki

Taika muorin tuunaus päivä oli tänään. Hormooniturkkia piti vähän saksia, kun sitä karvaa on ihan valtavasti ja se on mennyt paikoitellen turhan pehmeäksi. 

Muori tahtoo jo namin.

HiFistelyä

Pienoisen tauon jälkeen suuntasimme Kajaaniin aksaamaan sunnuntaina. Aamu alkoi aikasin Nukan kanssa ja päättyi myöhään illalla Ruskan kanssa. Nukan kanssa kisattiin kaksi agirataa. Ensimmäinen alkoi vähän huolimattomasti ja Nukka karkasi A:lle, kun olisi pitänyt mennä putkeen - siis HYL. Lopussa ryökäle jätti vielä viimeisen keppivälin tekemättä, mutta muuten oli kivaa menoa. Onneksi kisapaikalla oli myös harkkakepit, niin saatiin käydä vähän niitä hinkkaamassa. "Kyllä mää harkoissa osaan", mahtaa olla Nukan motto noiden keppien suhteen. Toisella radalla kepit oli heti kolmas este, joten mentiin ne hyvin hitaasti ja silti piti oikeen kunnolla varmistaa viimeinen keppiväli. Loppu rata sujui kuitenkin mukavan sujuvasti ja vauhdikkaasti, mutta yllätys se silti oli, kun tuloksissa komeili meidän ensimmäinen nousunolla ja vielä voiton kera. Nukan etenemä oli siinä 4m/s, joten Nukaksi vauhti oli tosiaan hyvää.

Nona pääsi välissä tekemään myös keppejä ja aika kivasti ne alkaa sujumaan. Turhan kova kiire on välillä. Pallohalli oli hyvin häiriöaltis, mutta Nona päätti keskittyä hommiin. Aika rennosti otti muutenkin tuon hallin. Välillä käytiin myös velipoika Chokon kanssa lenkillä ja kylläpä sisaruksilla oli samankaltaiset leikit. Aika vieraskorea Nona kuitenkin oli, eikä syöksynyt Chokon ottamiin keppeihin kiinni, mitä tekisi omassa laumassaan.

Ruskan kanssa aloitimme ekan radan hyvin tahmeasti. Kepit oli toisena esteenä ja ne olivat hyvin hitaat. Loppupätkä oli sitten minulta vähän sinne päin ohjaamista, joten kaarratusta riitti ja meinasipa Ruska karata väärään putkeenkin. Onneksi on hyvin kuuliainen koira, joten sain käännettyä oikeaan putkeen. Tältä radalta kuitenkin nolla virhepistettä ja kappas aikavirhettä -0,37 eli nollahan se. Toisella radalla päästiin sitten vauhtiin. Ihan mukava ja sujuva rata ilman virheitä. Vauhtikin hyvää yli 4m/s etenemällä ja tällä päästiin jopa palkinnoille. Kyllä Ruska on kivasti saanut vauhtia, sillä taakse jäi seurakaveri, joka yleensä on vauhdissa meidät aina voittanut. Hyppyradalta vielä melko varmalla menolla nolla, joka riitti vain kuudenteen sijaan. Triplanollapäivä kuitenkin ja Ruskan karsintanollat olis täynnä. Mehän siis ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi aiotaan mennä karsintoihin. :D Saa nähdä nauraako ne meidät pois sieltä.

Kisojen jälkeen jatkettiin matkaa kohti pohjoista. Aamulla odotti valkoinen yllätys, kun lumi oli tullut maahan. Päivän mittaan se kyllä suli suurimmaksi osaksi pois. Täällä hyödynnettiin loma ja käytiin päivällä hallilla reenaamassa Nonalle kontakteja ja keppejä. Nukalle ja Ruskalle myös vähän muistuteltiin niitä. Jännä tuo Nukka, kun se tosiaan tekee reeneissä hyvin mukavalla vauhdilla ja varmoin ottein kepit, mutta kisatilanteessa ne on olleet meidän akilleen kantapää. Iltapäivästä tehtiin vielä pienesti jälkeä ja aika samalla kaavalla mentiin kuin mitä aiemmin. Nukan esinemotivaatio on ihan surkea, eikä se parane, jos joudun sitä paineistamaan. Jälki menee itessään mukavasti, joten pitäisi alkaa vähentämään ihan selvästi nameja. Nyt oli joka kolmas tyhjänä. Nonalle kokeiltiin pallopalkkaa, josko se saisi sen parempaan vireeseen. Pitää ehkä vielä kokeilla uudelleen, vaikka ihan täysin ei Nona tätä ostanut. Jälki meni mielestäni kuitenkin aika kivasti.

Kameraakin ehdimme hieman ulkoiluttamaan, vaikka mitään huippuotoksia ei saatu:

Pönötystä

Ruskalla on oma treenari

Vähän erilaiset hyppyharjoitukset

Oulun erkkarit

Sunnuntaina pyörähdimme mutkan Oulussa lappalaiskoirien erikoisnäytelmissä. Mukaan kävimme noukkimassa sijokkityttö Vallan oman ihmisensä kera. Matka sujui kivasti, vaikka kaikki neljä tyttöä teljettiin takaosastoon. On tuo Valla sen verran tuttu tyttö, että se sujahtaa laumaan ihan vaivatta. Paikan päälle löydettiin hyvin ja hyvässä ajassa. Saimme käydä rauhassa koirien kanssa pienellä kävelyllä ja sitten odottelimme rauhassa kehien alkua. Nona oli ainoa, joka ei vaan meinaa muistaa, miten siinä hihnassa kuuluisi käyttäytyä..tai sitten minä olen vain tosi huonosti kertonut sen sille. Nuo kun yleensä kulkevat kaikkialla irti.
Siinä ennen kehää tapasimme Ruskan lapsukaisista Sonin ja Lumin. Olivat kasvaneet isoiksi koiriksi.
Sonin ja Vallan kehät olivat yhtä aikaa, mutta onneksi ihan toistensa vieressä, niin saattoi katsella molempia. Hienosti onnistui kehäkäyttäytyminen molemmilta ja tuloksena tuli kummallekin H. Samoin Lumi, Ruskan tytär, sai H:n. Nukan vuoro tuli astua kehään seuraavaksi. Vähän jännitti, että mitä siitä esiintymisestä tulee, kun eihän sitä ole harjoiteltu. Selvittiin ihan kelpo suorituksella, vaikka vähän huvitti, kun Nukan piti pönöttää paikallaan ja kun palkaa ei tullut, niin Nukka näppäränä tyttönä alkoi ehdottaa sivulle tuloa. Yllätyskin oli suuri, kun kuulimme saavamme ERINOMAISEN. Siihen se meidän menestys sitten loppui. Nuorten luokassa olikin sitten neljä erin saanutta, joten me olimme siellä neljännellä sijalla ilman sa:ta. Mukava tulos kuitenkin meille. Nukalle ihan kiva arvostelu,joka kuului näin:

"Oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen, mutta kevyehkö pää. Hyvä ylälinja. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu hyvin. Oikea karvanlaatu. Luonne rauhallinen. Saisi liikkua takaa voimakkaammalla askeleella. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä." Tuomarina nartuilla oli Aila Lehmussaari.

Kehien jälkeen tapasimme vielä Jimiä, Ruskan poikaa. Olipa vaan siitäkin pennusta kasvanut mukavanoloinen nuori. Tytöt ja Jimi kävivät ennen kotimatkaa hieman leikkimässä läheisessä puistossa. Hauskaa oli, ainakin Jimillä. Nonan mielestä Jimi oli ihan kuriton, joten se vaati vähän käsittelyä. Äitikään ei oikeen lämmennyt lähentelyistä, joita poika ehdotteli.

Erkkareiden jälkeen käynnistettiin arki hieman erilailla kuin tavallisesti. Tytöt nimittäin pääsivät töihin mukaan pariksi päiväksi. Lapset olivat aika haltioissaan koirista ja kylläpä vaan tekee noillekin hyvää päästä tutustumaan lapsikatraaseen. Nona the paimen oli vähän liiankin fiiliksissä juoksevista lapsista keppeineen ja palloineen. Toisena päivänä keskityimme sitten ottamaan ihan rauhassa. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, kun osasivat tytötkin käyttäytyä kivasti. Nukka tuntui oikeen säteilevän, kun rapsuttajia riitti.

Vuosi täynnä ja uusi FI KVA

Niin se vaan aika vierii. Nonallekin tuli ensimmäinen vuosi eloa täyteen 20.päivä. Ensimmäinen vuosi meni pitkälti tutustuessa. Vieläkään en varmaan ihan ymmärrä tuota koiraa kunnolla, mutta ehkäpä me opimme toisistamme tässä yhteisellä taipaleella. Nona on kyllä loppupeleissä ollut hyvin helppo koira, vaikka vähän tuo rotutyypillinen käyttäytyminen on minua häirinnyt. Sitä on yritetty kitkeä pois, mutta siellä se vaan on pohjalla. Ei siinä, eihän Nona jahtaa mitään, lähinnä tuijottelee ja syttyy liikkestä. Harrasteluissa olemme ihan kivasti edenneet agissa. Nonalla on kieltämättä mukavan rauhallinen, mutta silti hyvin intensiivinen ote. Oma tekeminen varmaan joutuu kovaan syyniin seuraavan puolen vuoden aikana. Noiden porojen kanssa on kenties saanut reagointiaikaa paremmin, mutta Nonan kanssa ajoituksen kanssa saa kyllä ollla tarkkana. Muissa lajeissa ei olla päästy ihan siihen haluttuun, osaltaan oman laiskuuden ja osaltaan päällekkäisyyksien takia. Haussa ja jäljellä asennetta saisi vielä parantaa. Tokossa tarvisimme vaan enemmän reeniä ja tarkemmilla kriteereillä. Nyt on mennyt vähän hömpöttelyksi. Muuten arjessa Nona on vallan mainio pikkukoira. Innolla kohti seuraavaa vuotta lähdemme suuntaamaan.

Nona 1v.

Juhlimaan ei ehditty meidän sankaria, sillä suuntasimme viikonlopuksi kotiseudulle. Olin lupautunut palkintotuomariksi hirvenhaukkukokeisiin. Kylläpä se jännitti, kun meidän peräkammarinpoika Jyty osallistui iskän kanssa kyseiseen kokeeseen. Sain itse viimeisen harjoittelun suoritettua, joten kohtapa sitä pitäisi olla ihan virallisesti palkintotuomari. Lauantai meni tuolla metsässä ulkoillen, vaikka meitä onnisti, kun arviotava koira teki löydön lähes heti irtilaskusta ja päästiin ihan kohtuu aikaan metästä pois. Tulosten julkistamiseen menikin sitten aikaa, kun viimeiset koirat olivat löytäneet hirven vasta iltapäivällä. Jyty ja iskäkin viipyipät metsässä pitkälle iltaan. Viimein tulokset saatiin ulos ja pääsin riemuitsemaan Jytyn HIRV1 tulosta 84 pisteellä. Tämä ei tässä kisassa riittänyt kuin seitsemänteen sijaan, sillä tulostaso oli kova. Voittaja ja toinen haukkuivat molemmat 96 pistettä. Minulle tosin riitti se selvä ykkönen, sillä se oli Jytylle kolmas laatuaan. Yksi ykkönen enää käyttövalioon. Isä sitten järjesti Jytylle keskiviikolle oman kokeen, joten päivä meni jännätessä tuleeko se viimeinen ykkönen. Tulihan se sieltä, vaikka alku oli vaikuttanut huonolta. Ensimmäinen hirvi oli nimittäin lähtenyt väärälle alueelle. Kylläpä siinä varmaan olisi huonompi koira jo heittänyt leikin kesken, mutta Jyty se vaan porhalsi menemään. Isällä ja Jytyllä on hitsautunut tuo yhteistyö niin hyväksi, että Jyty tulee hirveltä pois kutsuttaessa, mutta on silti hyvin sitkeä seuraaja. Vesistötkään ei juuri hidasta menoa. Viimeisestä kokeesta pisteitä kertyi 88,25.

Tuore FI KVA

Hyödynsimme kotipuolen olosuhteita, kun pääsimme pitkästä aikaa kunnon pellolle tekemään jälkeä. Parit jälet sekä Nonalle että Nukalle. Nonan meno oli lauantaina parempaa, sunnuntaina oli taas vähän fletku, vaikka teki kyllä töitä. Sunnuntaina jälki sisälsi useamman kulman. Häiriöt välillä keskeyttivät homman, mutta jatkoi itsenäisesti työskentelyä . Nukka puolestaan esitti lauantaina hieman turhankin intensiivistä menoa alkuun. Lopussa oli jo ihan kiva tahti ja ote. Nukalla oli teemana pituus. Molemmat jälet oli jotain 200-250 askelta. Loppupalkan ilmaisu ei vaan kiinnosta Nukkaa, vaan se tahtoisi mielummin jatkaa menoa. Sunnuntaina meno oli mukavan rauhallista. Mielestäni jaksoi hyvin työstää jälen.

Kameraakin päästiin ulkoiluttamaan:

Naapurissa oli pari pässiä, joita urhea paimen pääsi katselemaan.

Ilmaista ateriaa

Olen selvästi mainostuksen uhri, kun päätin pyhittää tämän postauksen hankkiakseni toisen ilmaisen Mush Barf  Vaisto -aterian. No ilmainen on hyvä houkutin, ja kun saisin sen kätevästi hankittua tuosta lähiliikkeestä ja pakastinkin tuli ilmoittamaan, että aika tyhjillä käydään, niin mikä olisikaan mukavampaa kuin saada kunnon sapuskaa likoille nenän eteen... tässäpä linkkiä, jos et vielä tiennyt kampanjasta.

Se ensimmäinen ateria katosi hyvin nopsaan parempiin suihin ja täytyy todeta, että niitä "pullia" oli mukavampi käsitelläkin. Kaiken kukkuraksi juuri tuohon aikaan, kun tarjoilin tuota ensimmäistä Vaisto -ateriaa, oli keittiövaaka sopivasti sanonut sopimuksen irti...mutta mutta, onneksi noita pullia sai hyvin annosteltua yksinkertaisesti laskemalla montako pullaa kullekin. Nonakin oli selvästi nälkäisempi, kun kupista löytyikin vähän parempaa tarjontaa. Eipä nimittäin neiti kannattanut maksapäivää. Sai Ruska ja Nukka nauttia Nonankin maksat. Tätä Vaistoa tarjotessani piti Nona visusti huolen, että omalla kupilla pysyttiin niin pitkään, että se varmasti oli puhdas. Tulevien 1v. syntymäpäivien kunniaksi olen kaiken lisäksi velvollinen tarjoamaan Nonalle hieman juhlavampaa ruokaa. Uskoisin tämän Mushin Barf Vaisto -aterian hoitavan velvollisuuteni.Toivottavasti vaan saan mahdollisuuden tarjoilla tätä Mush Barf Vaistoa.
Porokoirilta ei nyt kannata edes kysyä tahtovatko ne tätä lisää, ne kun syövät kaiken mitä kuppiin sattuu kaatamaan, vaikka tahtoisinhan minä heillekin tarjota laadukasta ruokaa. Huomasinpa senkin tarjoillesani ekaa Vaistoa, että sitä on myös kätevä laittaa reeninamiksi. Sai nostaa jäiset pullat rasioihin jo illalla ja napata sitten reeneihin mukaan seuraavana päivänä.

Ettei ihan eksytä aiheesta, niin mainitaanpa, että ollaan me agitouhotuksen ohella yritetty muistella hakua, jälkeä ja vähän tokoiluakin. Huomasin, että minulla voisi olla ihan kivoja ja hyvin kehityskelpoisia tokokoiria, mutta niillä valitettavasti sattuu olemaan hyvin laiska, ei-motivoitunut, aika taitamaton ohjaaja/ kouluttaja. Voi raukkoja! Jäljellä olen huomannut Nonan parantaneen asennettaan hyvin, Nukalla olisi kovasti menohaluja, mutta se maltti. On kyllä nyt ottanut ihan kivasti ohjausta vastaan. Ruska sai käydä hakumetässä pitämässä hauskaa. Teemana oli ilmaisu. Kivat reenit oli ne, myös Ruskan mielestä.