Aksaa ja poroja

Pääsiäislomat koitti ja me suuntasimme kulkumme pohjoista kohti. Hurruuttelimme torstaina Rovaniemelle veljeni luokse. Matkan varrella Soni jäi hoitoon, joten saatiin tyttöjen kesken reissata. Pitkäperjantaina meillä oli luvassa muutama startti agilityä Pellossa. Aamupäivästä kävimme kuitenkin nauttimassa auringosta Kemijoen jäällä. Täytyy tunnustaa, että pienoinen "koti-ikävä" iski katsellessa tuttuja maisemia. Iltäpäivästä sitten kohti Pelloa. Saavuimme paikan päälle hieman ajoissa - onneksi. Aikataulu oli nimittäin edessä, joten maksitkin aloittivat aikaisemmin. Minien ratoja katsellessa totesin ensimmäisen radan olevan melko kinkkinen. Rataan tutustuessa jouduin muuttamaan suunnitelmaa vielä hieman ja itseasiassa muutin sitä vielä lädön hetkelläkin. Puomi/ pussi erottelu toimi hyvin ja pääsimme suunnilleen mallikkaasti esteelle 6, joka oli kepit. Vienti kepeille oli hieman haastava ja vieressä oli vielä ansaputki. Tämän hieman sössin ja Ruska veti pitkäksi kepeille viennin. Olisi pitänyt jättää hieman paremmin tilaa Ruskalle hakea alku. Siitä jatkoimme matkaa ja onnistuin mielestäi tekemään ihan kelpo pakkovalssin, joka on minusta ihan kamala ohjauskuvio. Tältä osin haaste otettu siis vastaan. Rata jatkui ihan mukavasti suoralla pätkällä muurin, mutken ja A:n kautta. A:lta sitten putkeen vienti ja sen jälkeen oli ollut putken lähdön tasolla hyppy. En tiedä mikä ihme häiriö Ruskallle tuli, mutta kääntyi putken suulla väärän suuntaan ja kun kutsuin suikasi putkeen takaisin. Hylky tuli siis. Siitä sitten loppuun. Kolmanneksi viimeisellä valui valssi turhan pitkäksi, olin kai taas vähän myöhässä. Vähän jäi kaivelemaan virheet tuolla radalla, joten päätin keskittyä paremmin seuraavalle. Katsellessa taas muiden kokoluokkien suorituksia totesin radan melko haastavaksi. Kovin montaa puhdasta rataa ei tullut. Rataan tutustumisessa tuumasin kuitenkin tämän radan sopivan meille, kun mielestäni olemme harjoitelleet vastaavia asioita. Rata lähti ihan mukavasti käyntiin ja Ruska juoksi hyvin puomille (putki oli vieressä). Hieman hitaat oli kontaktit, mutta olipa se meno taas muutenkin hieman hitaampaa. Kepeille vientikin hyvin hidas ja itse kepit ne vasta hitaat olikin. Puhtaasti kuitenkin tähän asti. Kepeiltä taas jatkettiin ieman suorempaa pätkää, niin löytyi vähän paremmin vauhtiakin. Kinkiset kohdat hoidettin hyvin ja Ruska malttoi jarruttaa keinulla. Jäi vielä keinulle seisomaan kontaktiin, vaikka mielestäni vapautin sen  melko nopsaan. Pakkovalssi putkella onnistui hyvin ja sitä seuraava saksalainenkin, sitten vielä loppusuora. Puhtaasti tultiin ja aikakin riitti. Miedän ensimmäinen nolla siis kolmosista. Vauhti ei ollut huumaavaa, Ruska oikeesti pystyis vetämään paremmin. Viretilaa pitäisi siis saada paremmaksi, myös ohjaajan.

Takaisin Rovaniemelle hieman lepäämään ja sitten lauantaina uudestaan Pelloon. Nyt suuntasimme kulkumme eräälle porotilalle, johon olimme menossa paimennusharjoitteluun. Pihaan ajaessamme porot käyskentelivät vapaana tilan ympärillä. Lähdimme Ruskan kanssa ensin liikkeelle. Ennen aitaan menoa Minna kertoi asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota koirassa ja poroissa. Ruska oli liinassa ja lähdimme ensin vain kiertämään aitaa. Heti, kun Ruska meinasi tuijotella poroja tai kiihtyä ( korvat ja häntä ylös), niin siitä huomautettiin. Melko nopeaan päästiin kuljettamaan poroja, jopa ihan hyvässä mielentilassa. Ruska osasi hyvin lukea laumaa ja purkaa painetta, kun oli sen tarve. Tämä ei ole aikaisemmin tullut poroilla esille, kun Ruska on vaan kaahottanut perässä. Vähän aikaa kuljettelimme, niin että liina roikkui perässä. Ruska pysyi vielä hyvin lähellä minua, kun en itse oikeen uskaltanut päästää sitä. Sitten Ruska tauolle ja Nukka aitaan. Samalla kaavalla Nukallekin ensin vaan kuljeskelua ja oleskelua aidassa. Muutaman kerran Nukka vähän säpsähti sitä, että porot lähtivät liikkeelle hieman vauhdikkaammin. Muuten Nukan meno oli hieman kummallista, sillä Nukka olisi tahtonut haistella koko ajan. Hyvin se kuitenkin piti silmällä poroja. Jatkoimme harjoitusta kulkeskelemalla aidassa ja kielsimme haistelun. Hieman mahtoi Nukka tästä hämmentyä, mutta nöyrtyi komentoihin. Kun pääsimme lähemmäs poroja, sallimme haistelun. Vähän aikaa koitimme kuljetella, mutta jotenkin tuntui siltä, että Nukka otti poroista kovasti painetta ja tahtoi vaan haistella ja syödä kakkaa. Oleskelimme aidassa jonkun aikaa ja sitten vaihdoimme taas koiraa. Ruska pääsi jatkamaan kuljettamista nyt vapaana. Alku alkoi hyvin ja Ruska kuunteli ohjeita ja luki hyvin laumaa. Ruska kuljetteli laumaa jonkun pätkän "yksinään" noin metrin minun etupuolella. Sitten tapahtui jotain ja mopo karkasi käsistä. Vanha Ruska tuli takaisin ja porot sai kunnolla kyytiä. Mikä parasta kaikki komennot kaikuivat kuuroille korville, jos koiran sai pysäytettyä, niin se luikki itse takaisin porojen perään. Vähän aikaa ehti juoksuttaa poroja ja allekirjoittaneella kiuhui melkein jo yli. Tässä vaihessa Ruska huomasi taas omistavansa korvat ja kerroin Ruskalle selvän mielipiteen paimensauvan avulla hänen toiminnastaan. Ei, ei koiraa hakattu, mutta muuten palaute oli kovanlainen. Nyt Ruska huomasi olevansa taas nöyrä porokoira, joten sitten laitettiin se takaisin hommiin. Kuljetettiin tokkaa taas ihan mukavalla otteella, paitsi nyt ei Ruska oikeen uskaltanut toimia itse. Kulki siis melko tiiviisti minun vierellä tai jopa takana. Tästä kohdasta on vähän videokuvaakin. Sitten pysähdyimme hieman jutustelemaan ja pienen tauon jälkeen lähdimme taas liikkeelle. Ruska nyt selvästi tulkitsi liikkeelle lähtemisen väärin ja pinkaisi porojen perään. Nyt minun ei tarvinut kuin karjaista kunnolla ja tehostaa käskyä paimensauvan kanssa. Ruska päätti jättää porot ja tulla minun luokse. Hieman jouduin sille kyllä taas antamaan palautetta. Sitten uusi lähtö ja kuljettamista. Vähän ajan jälkeen jäimme taas vaan oleskelemaan aitaan ja Ruskakin sai melko vapaasti käyskennellä aidassa. Osa poroista laittoi jopa maaten, joten oikea mielentila saatiin saavutettua tältä osin. Siinä jutustellassa porot lähtivät välillä liikkumaan ja tulivat tuijottamaan meitä. Ruska kärtsähti tästä taas, vaikka pari kertaa tarvi vaan huomauttaa nätisti. Pikku pyrähdys taas poroja kohti, mutta karjasulla tuli taas takaisin anteeksipyytelevänä. Jatkoimme oleskelua vielä jonkun aikaa ja kun oltiin päästy taas levolliseen tilaan lähdimme pois. Jutustellessa totesimme Ruskan omaavan melko ison moottorin paimentamiseen. Se kun tuntui kuumenevan porojen tuijottamisesta toden teolla. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että Ruskalta löytyy laumanlukutaitoa. Se osasi siirtää katseen muualle, kun painetta piti löysätä. Tämä reissu vahvisti kyllä käsitystäni siitä, että Ruskalla on hyvä,vahva paimennusvietti. Kantapään kautta saadaan vaan hieman nyt opetella asioita. Pieni viedopätkä Ruskasta: Ruska poroilla

Sitten vielä hieman kuvia Rovaniemen nähtävyyksistä.

Ounasvaara

Jätkänkynttilä