HiFistelyä

Pienoisen tauon jälkeen suuntasimme Kajaaniin aksaamaan sunnuntaina. Aamu alkoi aikasin Nukan kanssa ja päättyi myöhään illalla Ruskan kanssa. Nukan kanssa kisattiin kaksi agirataa. Ensimmäinen alkoi vähän huolimattomasti ja Nukka karkasi A:lle, kun olisi pitänyt mennä putkeen - siis HYL. Lopussa ryökäle jätti vielä viimeisen keppivälin tekemättä, mutta muuten oli kivaa menoa. Onneksi kisapaikalla oli myös harkkakepit, niin saatiin käydä vähän niitä hinkkaamassa. "Kyllä mää harkoissa osaan", mahtaa olla Nukan motto noiden keppien suhteen. Toisella radalla kepit oli heti kolmas este, joten mentiin ne hyvin hitaasti ja silti piti oikeen kunnolla varmistaa viimeinen keppiväli. Loppu rata sujui kuitenkin mukavan sujuvasti ja vauhdikkaasti, mutta yllätys se silti oli, kun tuloksissa komeili meidän ensimmäinen nousunolla ja vielä voiton kera. Nukan etenemä oli siinä 4m/s, joten Nukaksi vauhti oli tosiaan hyvää.

Nona pääsi välissä tekemään myös keppejä ja aika kivasti ne alkaa sujumaan. Turhan kova kiire on välillä. Pallohalli oli hyvin häiriöaltis, mutta Nona päätti keskittyä hommiin. Aika rennosti otti muutenkin tuon hallin. Välillä käytiin myös velipoika Chokon kanssa lenkillä ja kylläpä sisaruksilla oli samankaltaiset leikit. Aika vieraskorea Nona kuitenkin oli, eikä syöksynyt Chokon ottamiin keppeihin kiinni, mitä tekisi omassa laumassaan.

Ruskan kanssa aloitimme ekan radan hyvin tahmeasti. Kepit oli toisena esteenä ja ne olivat hyvin hitaat. Loppupätkä oli sitten minulta vähän sinne päin ohjaamista, joten kaarratusta riitti ja meinasipa Ruska karata väärään putkeenkin. Onneksi on hyvin kuuliainen koira, joten sain käännettyä oikeaan putkeen. Tältä radalta kuitenkin nolla virhepistettä ja kappas aikavirhettä -0,37 eli nollahan se. Toisella radalla päästiin sitten vauhtiin. Ihan mukava ja sujuva rata ilman virheitä. Vauhtikin hyvää yli 4m/s etenemällä ja tällä päästiin jopa palkinnoille. Kyllä Ruska on kivasti saanut vauhtia, sillä taakse jäi seurakaveri, joka yleensä on vauhdissa meidät aina voittanut. Hyppyradalta vielä melko varmalla menolla nolla, joka riitti vain kuudenteen sijaan. Triplanollapäivä kuitenkin ja Ruskan karsintanollat olis täynnä. Mehän siis ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi aiotaan mennä karsintoihin. :D Saa nähdä nauraako ne meidät pois sieltä.

Kisojen jälkeen jatkettiin matkaa kohti pohjoista. Aamulla odotti valkoinen yllätys, kun lumi oli tullut maahan. Päivän mittaan se kyllä suli suurimmaksi osaksi pois. Täällä hyödynnettiin loma ja käytiin päivällä hallilla reenaamassa Nonalle kontakteja ja keppejä. Nukalle ja Ruskalle myös vähän muistuteltiin niitä. Jännä tuo Nukka, kun se tosiaan tekee reeneissä hyvin mukavalla vauhdilla ja varmoin ottein kepit, mutta kisatilanteessa ne on olleet meidän akilleen kantapää. Iltapäivästä tehtiin vielä pienesti jälkeä ja aika samalla kaavalla mentiin kuin mitä aiemmin. Nukan esinemotivaatio on ihan surkea, eikä se parane, jos joudun sitä paineistamaan. Jälki menee itessään mukavasti, joten pitäisi alkaa vähentämään ihan selvästi nameja. Nyt oli joka kolmas tyhjänä. Nonalle kokeiltiin pallopalkkaa, josko se saisi sen parempaan vireeseen. Pitää ehkä vielä kokeilla uudelleen, vaikka ihan täysin ei Nona tätä ostanut. Jälki meni mielestäni kuitenkin aika kivasti.

Kameraakin ehdimme hieman ulkoiluttamaan, vaikka mitään huippuotoksia ei saatu:

Pönötystä

Ruskalla on oma treenari

Vähän erilaiset hyppyharjoitukset

Oulun erkkarit

Sunnuntaina pyörähdimme mutkan Oulussa lappalaiskoirien erikoisnäytelmissä. Mukaan kävimme noukkimassa sijokkityttö Vallan oman ihmisensä kera. Matka sujui kivasti, vaikka kaikki neljä tyttöä teljettiin takaosastoon. On tuo Valla sen verran tuttu tyttö, että se sujahtaa laumaan ihan vaivatta. Paikan päälle löydettiin hyvin ja hyvässä ajassa. Saimme käydä rauhassa koirien kanssa pienellä kävelyllä ja sitten odottelimme rauhassa kehien alkua. Nona oli ainoa, joka ei vaan meinaa muistaa, miten siinä hihnassa kuuluisi käyttäytyä..tai sitten minä olen vain tosi huonosti kertonut sen sille. Nuo kun yleensä kulkevat kaikkialla irti.
Siinä ennen kehää tapasimme Ruskan lapsukaisista Sonin ja Lumin. Olivat kasvaneet isoiksi koiriksi.
Sonin ja Vallan kehät olivat yhtä aikaa, mutta onneksi ihan toistensa vieressä, niin saattoi katsella molempia. Hienosti onnistui kehäkäyttäytyminen molemmilta ja tuloksena tuli kummallekin H. Samoin Lumi, Ruskan tytär, sai H:n. Nukan vuoro tuli astua kehään seuraavaksi. Vähän jännitti, että mitä siitä esiintymisestä tulee, kun eihän sitä ole harjoiteltu. Selvittiin ihan kelpo suorituksella, vaikka vähän huvitti, kun Nukan piti pönöttää paikallaan ja kun palkaa ei tullut, niin Nukka näppäränä tyttönä alkoi ehdottaa sivulle tuloa. Yllätyskin oli suuri, kun kuulimme saavamme ERINOMAISEN. Siihen se meidän menestys sitten loppui. Nuorten luokassa olikin sitten neljä erin saanutta, joten me olimme siellä neljännellä sijalla ilman sa:ta. Mukava tulos kuitenkin meille. Nukalle ihan kiva arvostelu,joka kuului näin:

"Oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen, mutta kevyehkö pää. Hyvä ylälinja. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu hyvin. Oikea karvanlaatu. Luonne rauhallinen. Saisi liikkua takaa voimakkaammalla askeleella. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä." Tuomarina nartuilla oli Aila Lehmussaari.

Kehien jälkeen tapasimme vielä Jimiä, Ruskan poikaa. Olipa vaan siitäkin pennusta kasvanut mukavanoloinen nuori. Tytöt ja Jimi kävivät ennen kotimatkaa hieman leikkimässä läheisessä puistossa. Hauskaa oli, ainakin Jimillä. Nonan mielestä Jimi oli ihan kuriton, joten se vaati vähän käsittelyä. Äitikään ei oikeen lämmennyt lähentelyistä, joita poika ehdotteli.

Erkkareiden jälkeen käynnistettiin arki hieman erilailla kuin tavallisesti. Tytöt nimittäin pääsivät töihin mukaan pariksi päiväksi. Lapset olivat aika haltioissaan koirista ja kylläpä vaan tekee noillekin hyvää päästä tutustumaan lapsikatraaseen. Nona the paimen oli vähän liiankin fiiliksissä juoksevista lapsista keppeineen ja palloineen. Toisena päivänä keskityimme sitten ottamaan ihan rauhassa. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, kun osasivat tytötkin käyttäytyä kivasti. Nukka tuntui oikeen säteilevän, kun rapsuttajia riitti.

Vuosi täynnä ja uusi FI KVA

Niin se vaan aika vierii. Nonallekin tuli ensimmäinen vuosi eloa täyteen 20.päivä. Ensimmäinen vuosi meni pitkälti tutustuessa. Vieläkään en varmaan ihan ymmärrä tuota koiraa kunnolla, mutta ehkäpä me opimme toisistamme tässä yhteisellä taipaleella. Nona on kyllä loppupeleissä ollut hyvin helppo koira, vaikka vähän tuo rotutyypillinen käyttäytyminen on minua häirinnyt. Sitä on yritetty kitkeä pois, mutta siellä se vaan on pohjalla. Ei siinä, eihän Nona jahtaa mitään, lähinnä tuijottelee ja syttyy liikkestä. Harrasteluissa olemme ihan kivasti edenneet agissa. Nonalla on kieltämättä mukavan rauhallinen, mutta silti hyvin intensiivinen ote. Oma tekeminen varmaan joutuu kovaan syyniin seuraavan puolen vuoden aikana. Noiden porojen kanssa on kenties saanut reagointiaikaa paremmin, mutta Nonan kanssa ajoituksen kanssa saa kyllä ollla tarkkana. Muissa lajeissa ei olla päästy ihan siihen haluttuun, osaltaan oman laiskuuden ja osaltaan päällekkäisyyksien takia. Haussa ja jäljellä asennetta saisi vielä parantaa. Tokossa tarvisimme vaan enemmän reeniä ja tarkemmilla kriteereillä. Nyt on mennyt vähän hömpöttelyksi. Muuten arjessa Nona on vallan mainio pikkukoira. Innolla kohti seuraavaa vuotta lähdemme suuntaamaan.

Nona 1v.

Juhlimaan ei ehditty meidän sankaria, sillä suuntasimme viikonlopuksi kotiseudulle. Olin lupautunut palkintotuomariksi hirvenhaukkukokeisiin. Kylläpä se jännitti, kun meidän peräkammarinpoika Jyty osallistui iskän kanssa kyseiseen kokeeseen. Sain itse viimeisen harjoittelun suoritettua, joten kohtapa sitä pitäisi olla ihan virallisesti palkintotuomari. Lauantai meni tuolla metsässä ulkoillen, vaikka meitä onnisti, kun arviotava koira teki löydön lähes heti irtilaskusta ja päästiin ihan kohtuu aikaan metästä pois. Tulosten julkistamiseen menikin sitten aikaa, kun viimeiset koirat olivat löytäneet hirven vasta iltapäivällä. Jyty ja iskäkin viipyipät metsässä pitkälle iltaan. Viimein tulokset saatiin ulos ja pääsin riemuitsemaan Jytyn HIRV1 tulosta 84 pisteellä. Tämä ei tässä kisassa riittänyt kuin seitsemänteen sijaan, sillä tulostaso oli kova. Voittaja ja toinen haukkuivat molemmat 96 pistettä. Minulle tosin riitti se selvä ykkönen, sillä se oli Jytylle kolmas laatuaan. Yksi ykkönen enää käyttövalioon. Isä sitten järjesti Jytylle keskiviikolle oman kokeen, joten päivä meni jännätessä tuleeko se viimeinen ykkönen. Tulihan se sieltä, vaikka alku oli vaikuttanut huonolta. Ensimmäinen hirvi oli nimittäin lähtenyt väärälle alueelle. Kylläpä siinä varmaan olisi huonompi koira jo heittänyt leikin kesken, mutta Jyty se vaan porhalsi menemään. Isällä ja Jytyllä on hitsautunut tuo yhteistyö niin hyväksi, että Jyty tulee hirveltä pois kutsuttaessa, mutta on silti hyvin sitkeä seuraaja. Vesistötkään ei juuri hidasta menoa. Viimeisestä kokeesta pisteitä kertyi 88,25.

Tuore FI KVA

Hyödynsimme kotipuolen olosuhteita, kun pääsimme pitkästä aikaa kunnon pellolle tekemään jälkeä. Parit jälet sekä Nonalle että Nukalle. Nonan meno oli lauantaina parempaa, sunnuntaina oli taas vähän fletku, vaikka teki kyllä töitä. Sunnuntaina jälki sisälsi useamman kulman. Häiriöt välillä keskeyttivät homman, mutta jatkoi itsenäisesti työskentelyä . Nukka puolestaan esitti lauantaina hieman turhankin intensiivistä menoa alkuun. Lopussa oli jo ihan kiva tahti ja ote. Nukalla oli teemana pituus. Molemmat jälet oli jotain 200-250 askelta. Loppupalkan ilmaisu ei vaan kiinnosta Nukkaa, vaan se tahtoisi mielummin jatkaa menoa. Sunnuntaina meno oli mukavan rauhallista. Mielestäni jaksoi hyvin työstää jälen.

Kameraakin päästiin ulkoiluttamaan:

Naapurissa oli pari pässiä, joita urhea paimen pääsi katselemaan.

Ilmaista ateriaa

Olen selvästi mainostuksen uhri, kun päätin pyhittää tämän postauksen hankkiakseni toisen ilmaisen Mush Barf  Vaisto -aterian. No ilmainen on hyvä houkutin, ja kun saisin sen kätevästi hankittua tuosta lähiliikkeestä ja pakastinkin tuli ilmoittamaan, että aika tyhjillä käydään, niin mikä olisikaan mukavampaa kuin saada kunnon sapuskaa likoille nenän eteen... tässäpä linkkiä, jos et vielä tiennyt kampanjasta.

Se ensimmäinen ateria katosi hyvin nopsaan parempiin suihin ja täytyy todeta, että niitä "pullia" oli mukavampi käsitelläkin. Kaiken kukkuraksi juuri tuohon aikaan, kun tarjoilin tuota ensimmäistä Vaisto -ateriaa, oli keittiövaaka sopivasti sanonut sopimuksen irti...mutta mutta, onneksi noita pullia sai hyvin annosteltua yksinkertaisesti laskemalla montako pullaa kullekin. Nonakin oli selvästi nälkäisempi, kun kupista löytyikin vähän parempaa tarjontaa. Eipä nimittäin neiti kannattanut maksapäivää. Sai Ruska ja Nukka nauttia Nonankin maksat. Tätä Vaistoa tarjotessani piti Nona visusti huolen, että omalla kupilla pysyttiin niin pitkään, että se varmasti oli puhdas. Tulevien 1v. syntymäpäivien kunniaksi olen kaiken lisäksi velvollinen tarjoamaan Nonalle hieman juhlavampaa ruokaa. Uskoisin tämän Mushin Barf Vaisto -aterian hoitavan velvollisuuteni.Toivottavasti vaan saan mahdollisuuden tarjoilla tätä Mush Barf Vaistoa.
Porokoirilta ei nyt kannata edes kysyä tahtovatko ne tätä lisää, ne kun syövät kaiken mitä kuppiin sattuu kaatamaan, vaikka tahtoisinhan minä heillekin tarjota laadukasta ruokaa. Huomasinpa senkin tarjoillesani ekaa Vaistoa, että sitä on myös kätevä laittaa reeninamiksi. Sai nostaa jäiset pullat rasioihin jo illalla ja napata sitten reeneihin mukaan seuraavana päivänä.

Ettei ihan eksytä aiheesta, niin mainitaanpa, että ollaan me agitouhotuksen ohella yritetty muistella hakua, jälkeä ja vähän tokoiluakin. Huomasin, että minulla voisi olla ihan kivoja ja hyvin kehityskelpoisia tokokoiria, mutta niillä valitettavasti sattuu olemaan hyvin laiska, ei-motivoitunut, aika taitamaton ohjaaja/ kouluttaja. Voi raukkoja! Jäljellä olen huomannut Nonan parantaneen asennettaan hyvin, Nukalla olisi kovasti menohaluja, mutta se maltti. On kyllä nyt ottanut ihan kivasti ohjausta vastaan. Ruska sai käydä hakumetässä pitämässä hauskaa. Teemana oli ilmaisu. Kivat reenit oli ne, myös Ruskan mielestä.

Agilityä Kuopiossa,agilityä Pihtiputaalla

Viikonloppu vierähti agilityn merkeissä. Lauantaina suuntasimme Kuopioon joukkuepiirimestiksiin. Vähän jännitti, kun oli tarkoituksena juosta myös Nukan kanssa rata. Onneksi sain Ruskan kanssa aloittaa. Rata oli kiva juoksupätkä - melko suoraviivaista menoa. Ruskan kanssa ihan kiva nolla ja vauhtiakin löytyi. Pikku Nukkakin yllätti minut ja juoksi iloisena puhtaan radan. Ruskan vauhdista jäätiin joku reilu viisi sekkaa, mutta Nukaksi oikeen kelpo menoa. Meidän joukkue ei tosin saanut tulosta, kun muut jäsenet tekivät hyllyn.

Hyvillä mielin siis lähdimme sunnuntaina kohti Pihtiputaan kisoja. Nukan kanssa aloitimme virallisen urakan. Kauhea kuinka jännittävää se olikaan. Tuomarina oli Jarmo Jämsä. Ensimmäinen rata Nukan kanssa lähti hieman nihkeästi käyntiin, kun puomi oli heti toisena. Kepeillä koitin varmistella ja otettiin ne todella hitaasti. Silti Nukan ketku oli jättänyt viimeisen välin tekemättä. Kepeiltä meno jatkui jo hieman vapautuneemmin ja lopusuoralla Nukkakin oikeen hurjasteli. Mukavalla asenteella siis. Harmittava hylky vaan, kun rata muuten sujui nätisti. Toisella meno oli samanlaista tai oikeestaan alku alkoi jo selvästi vauhdikkaammin, mutta ne kepit. Nukka päätti keppien puolessa välissä, että onhan tätä jo pujoteltu. Siitä sitten vitonen, kun loppu sujui puhtaasti. Tällä tultiin toiseksi, joten päästiin sentään palkintoja hakemaan, vaikka kilpailukirjaan ei saatukaan merkintöjä. Keppireeniä tietää tämä.

Ruskan päästessä vuoroon oli iltapäivä jo pitkällä. Vähän jännitti löytyykö Ruskasta enää ollenkaan vauhtia, kun on päivän odotellut autossa. Jämsä oli rustannut kyllä hyvin mielenkiintoisen ja haastavan radan. ihanneaikakin oli aika kova. Alku sujui aika hyvin, vaikka vähän tönkköohjaamista oli havaittavissa. Meidän meno tyssäsi kuitenkin esteelle 6, kun Ruska päätti kerrankin olla hyvin kuuliainen ja tulla heti mamman luokse, kun se huutaa. Laitoin koiran siis putkeen ja lähes välittömästi aloin huutamaan "täällä", joten Ruska oli kiepsahtanut putkesta takaisin. Tästä siis kielto. Loppurata oli vähän vääntämistä. Ohjasin oikeastaan tosi huonosta ja kaarrokset venyi. Kontaktit kuitenkin toimi. Yliaikaakin saatin vajaa viis sekkaa, vaikka muuten meno oli vauhdikasta. Toinen rata ei ollut juurikaan helpompi. Tästä kuitenkin saimme näperreltyä nollan ja silläpä vielä voitettiin. Meidän eka nollavoitto kolmosissa!!


Kuvia torstain reeneistä. Kaikki kuvat ottanut Helena K.

Nukan kanssa tanssahdellen.

Ruskan kanssa homma on selvä: "tuonne" - "ai, ihanko varmasti tuonne"

Sitten vielä vähän kakaraa:

Kepitystä

Oikea pää löytyy

Piirinmestaruudet

Eilen oli ohjelmassa piirinmestaruudet Varkaudessa. Päätin, että voimme juosta kerralla kaikki kolme rataa, kun on ollut taas kisataukoa aksaamisessa. Päivä oli yllättävän lämmin, vaikkakin viimeisen radan aikaan lämpötila oli tippunut alle +15 ja jos ei ihan pimeä, niin ainakin hämärä ehti tulla. Ensimmäisenä vuorossa oli B-kisa, joka Anne Saviojan tuomaroima hyppyrata. Tämä oli ensimmäinen kisa piirinmestaruuksissa. Se oli loppupeleissä ihan hauska, alussa oli vähän vääntöä ja kääntöä, mutta lopussa aika suoraviivaista etenemistä. Tällä radalla päästiin Ruskan kanssa lähtemään yhtä aikaa. Tämä on nyt otettu teemaksi. Rata sujui kivasti ja aikakin riitti (-1,90) eli nolla tuli. Etenemä oli ihan kiva vähän päälle 4m/s. Tällä tuloksella oltiin kolmansia, jäätiin aika paljon voittajalle ja toiselle tulleelle, joten hyppyserti ei jäänyt harmituttamaan. Seuraava A- kisa oli agilityrata Jari Tienhaaran tuomaroimana. Katsoin alkuun, että aika paljon haastavia kohtia oli, mutta sain mielestäni tehtyä hyvän suunnitelman. Ruska kulki taas kuin veturi ja mielestäni selvittiin ilman virheitä maaliin. Pieni epäilys jäi kuitenkin kuulutuksesta oliko se sittenkään puhdas rata. Tulokset kuitenkin kertoivat, että ratavirheitä oli nolla ja aikavirheitä -1,15. Toinen nolla ja toinen sija.
Viimeinen agilityrata oli sitten piirinmestaruuksien ratkaisukisa. Tällä kertaa rata oli aika vauhdikas, muutamassa kohdassa oli vähän vääntöä ja keppikulma oli aika haastava. Vähän jännitti jo, että kuinka se Ruska vielä jaksaa pinkoa. Jouduin suunnittelemaan alun niin, että voisimme lähteä yhtä aikaa. Tämä toimi aika kivasti ja rata oli tosi hauska loppuirroittelu. Ruska pelasi taas hyvin ja otti kuuliaisesti kontaktit. Puomin ylösmenokontaktit vielä on vähän epävarmoja, joten niitä sai varmistella. Puhtaalla radalla maaliin ja kolmas nolla. Hienoa oli myös se tällä radalla, että voitettiin ajassa belgi, joka mielestäni kulki hyvin. Voittajalle ja toiselle jäätiinkiin sitten n. 10sekkaa, sijoituimme siis kolmanneksi. Triplanolla kuitenkin ja palkintosijoituksia joka radalta. Kaupan päälle sitten yllärinä Pohjois-Savon piirinmestaruus ja nollaratojen myötä myös menolippu SM-kisoihin. Jes!!

Piirinmestari 2013

Luonnetestissä, Kuttukussa ja kaikkea muuta

Suuntasimme kulkumme Ruskan kanssa Haapavedelle luonnetestiin 24.8. Nukka ja Nona tulivat toki mukaan. Olimme hyvissä ajoin perillä, joten ehdin katsoa yhden koiran suorituksen. Ennen meidän omaa vuoroa käytin Ruskan pienellä kävelyllä. Testi alkoi tuttuun tyyliin haastattelulla. Ruska tervehti tuomaria reippaasti ja kiinnostui kepistä. Taisteli vähän mukana, mutta sellaista pientä sievää leikkiä se oli. Lyömistä ei kestänyt. Kelkalla sitten aloitti pontevan haukun minun edessä, mutta kun kelkka tuli tarpeeksi lähelle, niin sitten siirtyi taakse. Kelkka oli aika paha, kun sille piti kiroilla pitkään. Seisoin aika pitkään kelkan luona, ennen kuin Ruska tohti tulla haistelemaan. Sen jälkeenkin se oli vähän epäluuloinen kaverista. Hyökkäyksessä aloitti samaan tyyliin, mutta siirtyi taas selän taakse. Lähti tuomarin mukaan kuitenkin mukisematta, häntä heiluen ja tadaa, tuli jopa kutsuttaessa luokse. Haalaria väisti ja piti sille vähän kiroillakin. Uudella kieroksella kiersi haalarin kauempaa. Tynnyrikin oli aika kumma räminälaite. Minun piti mennä istumaan tynnyrille, niin tuli sitten haistelemaan. Pimeässä huoneessa oli ilmeisemmin hieman joutunut pohtimaan tilannetta, mutta aika äkkiä löysi minut ja sitten oli taas hymy pyllyssä. Seinässä haukkui vähän aikaa mallin vuoksi, mutta oli kuulemma jo heilutellut hyökkäyksen aikana häntää. Laukauksiin ei reagoinut. Aika nopeaan tahtiin tuo testi meni kyllä läpi ja vähän alkoi Ruskalla läähätyttää. Mitään suurta yllätystä ei kuitenkaan tullut. Vuosi sitten arvioinkin tuloksen olevan suunnilleen tällainen. Puolustushalun olisin luullut olevan ehkä aavistuksen suurempi ja kelkkakin vähän ihmetytti, vaikka kyllähän tuolle vähän jää päälle ne tilanteet, jos ei pääse kunnolla nollaa.

Pisteitä siis seuraavanlaisesti:
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepästävä, avoin
Laukausvarma +++
Yhteispisteitä +155

Testin jälkeen kurvailimme läheiselle luontopolulle ja kävimme heittämässä pienen lenkin ennen kuin ajelimme kotiin.

Viime viikonloppuna otettiin sitten äkkilähtö kohti Kuttukuuta. Menimme paikalle lauantaiaamuksi ja pääsimme Ruskan kanssa aamupäivästä tuomaan lampaat metsälaitumelta. Mukana leirillä oli aussie valtainen porukka, jota me Ruskan ja Nukan kanssa olimme hämmentämässä. Meidän ryhmä käveli ensin koirien kanssa laitumelle, sillä eka ryhmä oli vienyt lampaat sinne. Siinä sitten otimme lauman haltuumme ja lähdimme viemään linjalle ruokailemaan. Ohjaajana toimiva meni vedoksi ja hänen oma koira toimi apuna. Mukana oli myös hauska corgi ja nuori aussietyttö ohjaajineen. Ruska oli ensin hieman turhan kuuma ja teki tuttuun tyyliin syöksyhaukkimispyrähdyksiä kohti lampaita. Uskoi kuitenkin, kun asiasta huomautettiin. Laitumella oleskeltiin ihan rauhassa ja Ruska sai purkaa pahimmat tehonsa Paavi-pässin kanssa, joka kääntyi heti vastaan, jos koira painosti liikaa. Laitumelta lähdettäessä oli Ruskasta kuoriutunut kelpo asenteella työskentelevä paimen. Harmittaa vieläkin, ettei minulla ollut kameraa, sillä olisi ollut hyvin opettavaista saada katsoa sitä työskentelyä uudestaan. Lopussa oli havaittavissa jo selvää väsymistä. Nukan kanssa lähdimme sitten viemään lampaita laitumelle ruokailun jälkeen. Nyt mukana oli talon työkoiria mm. puolivuotias koolie ja 12v. bortsu, joiden työskentelyä oli kyllä mahtava seurata. Nukka alkuun tutkiskeli tilannetta ja kyseli minulta vähän, että mitä tehdään. Se ei ollut oikeen varma uskaltaako tehdä, etenkin kun mukana oli hieman vahvemmin työskenteleviä koiria. Välillä Nukka oli taas hieman turhan räväkkä ja teki Ruskat. Onneksi mukana ollut ohjaaja antoi palautetta asiasta. Kun siirryin itsekin lampaiden eteen ja Nukka jäi taakse yksin, niin esitti siinä kyllä ihan hyviä otteita. Kyllä sillä selvästi joku käpy oli kypsynyt tässä kesän aikana.

Toka päivänä Ruska jatkoi metsässä ja oli taas hieman turhan turboa tarjolla, vaikkakin jo tosi hyvää työskentelyä. Nyt mukana oli aussieuros, joka olisi tahtonut hieman heilastella ohjaajan aussien kanssa sekä nuori aussietyttö. Ruska työskenteli lampaita viedessä sen verran intensiivisesti, että paukut selvästi loppuivat ennen aikojaan. Ruska otettiinkin vähän jäähylle, kun saatiin lampaat ruokapaikkaan, että nuori koira saisi kokeilla onneaan. Tämä paussi teki taas tutut temput ja kun lähdettiin siirtää lampaita, niin Ruskapa tormasi laumaan sellaisen vauhdin, että oksat pois. Toivottavasti tuo turboilu saataisiin kuriin ensi kesänä. Loppumatkasta Ruska olikin jo niin puhki, että ei jaksanut työskennellä, vaan tyytyi katselemaan tilannetta taempaa. Nukan kanssa teimme sitten iltapäivästä pari pätkää kuljetusta, joista ensimmäinen oli ihan lupaava. Ainut vaan, että itse todellakin pilaan koiran mahdolisuuden, kun se ohjaaminen on mitä on. Nukalla oli ensin talon työkoirat auttamassa ja pitämässä laumaa liikkeellä, että saataisiin hommaa pelittämään. Toisella vedolla alkoi Nukallakin olla puhti pois ja homma meni houkutteluksi. Paljon tuli taas uutta oppia tällä leirillä ja toiveita herättäviä odotuksia. Ensi kesänä sitten jatkamme. Nona oli reissun aikana katselumiehenä ja selviytyi siitä varsin mainiosti.

Arkipäivinä olemme tehneet niitä perushommeleita. Nukan ja Nonan kanssa on tehty jälkeä. Nukalta sujuu loivat kulmat jo aika kivasti. Nona taas on esittänyt selvästi parempaa asennetta. Torstaisin ollaan käyty agireeneissä ja Ruska on ollut kyllä aika mainio. Nonan kanssa on aloitettu kontaktikurssi ACElla. Kävimme nyt maanantaina kolmannen kerran ja A alkaa olla aika hyvällä mallilla. 2on2off asento on hyvin iskostunut mieleen.

Tänään aamulenkillä sai Ruska sankarikoiramaininnan, kun löysi kadonneen puhelimen. Olimme tuttuun tapaan pururadalla lenkillä, kun törmäsimme mieheen, joka etsi siitä metsästä poikansa kadonnutta puhelinta. Päätin, että jäämmepä auttamaan ja yritin Ruskalle kertoa, että "lelu". Noh, Ruska säntää pitkin metsää ja hakee keppiä, mutta vaihdan suunnitelmaa ja laitan Ruskan etsimään lähettämällä pistolle. Tätä pistoittamista jatkoimme jonkun aikaa, kun sitten se tapahtui - Ruska merkkasi yhtä kohtaa hyvin selkeästi- ja siellähän se puhelin oli. Tästä tuli kyllä hyvä mieli, ennenkaikkea Ruskan takia, vaikka olihan se kiva auttaakin.