Vuosi vaihtuu... siis vaihtui

Vuosi 2015 on jo hyvää vauhtia käynnissä. On aika kai katsastaa vuoden 2014 aikaansaannokset ja asettaa tavoitteita tälle vuodelle.

Vuosi 2014 loppui hieman onnettomissa merkeissä. Nona reagoi nyt rakettien paukkeeseen. Kaksi ensimmäistä vuodenvaihdetta hän ei korvaansakaan lotkauttanut paukkeelle. Nyt pissilenkillä jäi kuuntelemaan pauketta ja oli levottoman oloinen. Onneksi ei ihan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi mennyt ja sai suoriuduttua vessahommista, mutta sitten olikin vähän kiireisen oloinen sisälle. Sisällä ei kyllä välittänyt enää paukkeesta vaan veteli hirsiä ihan tyytyväisenä.

Mutta sitten niihin viime vuoden ansioihin:
Ruskan tavoitteet vuonna 2014:
- Agilityssä löytää taas vauhti kisaradoille, sekä keskittyä etenkin pystyhypyn opetteluun ja kääntymiseen. Kesällä korkkaamme SM-kisat Tapereella ja MM-karsinnat Rovaniemellä. Lupa osallistua on. Heinäkuun loppupuolella voimme taas vastaanottaa agisertejä, joten loppuvuoden tavoite olisi onnistua nyysimään viimoinen serti. Hyppyserteistä ei haaveilla. 
Kisavauhtia haettiin ja välillä se sieltä mukavasti löytyikin. SM-kisoissa käytiin ja sieltä ihan kelpo suoritus hyppyradalta ilman ratavirheitä, mutta se vauhti oli tuohon aikaan hukassa, joten yliaikaa kertyi 7,70. MM-karsintoihn ei sitten menty, kun vauhti oli mitä oli. Viimeinen serti tulla tupsahtikin sitten yllättäen vuoden loppupuolella, vaikka jo olin varma, että ei mahda onnistua. Ruska kisasi viime vuonna 20 starttia, joista 12 nollatulosta eli nollaprosentti siinä 60%.

-Tokossa me koitamme tavoitella avoimen luokan koulutustunnusta.Tokossa ei sitten tehty mitään. Vähän kotireeniä, mutta siihen se jäi.

-Tottis olisi se juttu, mikä pitäisi saada kuntoon edes ALO-luokka. Tottisteltiin suht säännöllisesti ja ALO-luokka luonnistui.

-Haussa pyrimme kehittymään, kunhan vaan pääsisimme reenaamaan kunnolla. Viime kesänä reenit jäi olemattomiksi. Esineruutu kaipaa myös parempaa tarkastelua. Haussa pääsimme taas säännöllisemmin reenaamaan ja se kantoi hedelmää. Kokeessa käytiin lappalaiskoirien rotumestiksissä, josta HK1 ykköstuloksella ja ihan ihme pisteillä 295.

-Silmätarkki ja geenitesti, jos kaikki kunnossa, niin loppuvuodesta suunnitellaan mammalomaa.Silmätarkissa käytiin ja samalla katottiin vielä polvet. Geenitestiin ollaan vasta menossa ja mammalomaa suunnitellaan ensi kesälle.

Nukan tavoitteet:
-Agilityssä saada yhteistyö toimimaan. Nousta kolmosluokkaan, mielellään niin, että saisimme SM-kisoihin seurajoukkueen.Nukan kanssa onnistuime nousemaan kolmosiin. Harmittavasti vain yhden viikonlopun liian myöään, että oltais saatu seurajoukkue. Yhteistyö toimi ajoittain, mutta kolmosissa vauhti tuli vastaan, kun Nukka ei kykene antaamaan itsestään sitä, mitä lähtis. Nukka kisasi 23 starttia ja sai 5 nollatulosta eli nollaprosentti n.22%. Kolmosissa tehtiin puhtaita ratoja, mutta yliaikaisia.

-Tokossa yrittää saada yhteistyö toimimaan ja hioa alokasluokan liikkeet kuntoon. Josko sitten viimeistään syksyn erkkareissa kokeisiin.Tokossa sama homma kuin Ruskalla --> kotitokoiltiin.

-Tehdä jälkeä ja mennä siinä eteenpäin.Jälkeäkin tehtiin hyvin laiskasti, kun esineitä ei saatu eteenpäin, niin ohjaajankin motivaatio katosi.

-Paimentelua lampailla, josko myös poropaimennustesti (taipumustesti). Paimentelua tehtiin pari leiriä sekä pari muuta yksittäistä kertaa. Poropaimennustesti käytiin ja saatiin uusinta suositus. Nukka ei kyennyt itsenäiseen työskentelyyn, muuta kuin vääräällä asenteella. Viimeinen harjoitus oli tosin lupaava, sillä Nukka oli jo selvästi vapautuneempi ja tahtoi tehdä hommia.
 
-Silmä- ja polvitarkki. Silmä- ja polvitarkki done. Kaikki hyvin.

Nonan tavoitteet:
-Agilityssä oppia yhteistyötä. Saada kontaktit, pujottelu ja useat perusasiat kuntoon. Korkata kisaura. Toiveissa tämän vuoden puolella nousta kolmosiin, mutta ei oteta paineita. Nonan kanssa homma on niin erilaista, ettei yhtään tiedä mitä siellä kisaradalla tapahtuu. Nonan kanssa päästiin agilityssä hyvinkin eteenpäin ja kisaura saatiin korkattua n.19kk:n iässä. Ei me oikeesti oltu valmiita silloin, mutta kun oli pakko päästä. Sen seurauksena toki opimme uusia asioita, jotka kilparadoilla tulivat ilmi ja jotka tarvitsivat työstämistä. Noustiin kuitenkin kolmosiin 30 startilla ja käytiin vielä harjoittelemassa kolmosluokkaa yksien kisojen merkeissä. 

-Tokossa päästä yli ahdistuksesta, joka tappaa molempien motivaatiota. Löytää reeni-into. Toiveissa korkata "kisaura".Tokoa työstettiin ja saatiin siihen ihan hyvää tekemisen meininkiä. Kisauran korkkausta käytiin kokeilemassa ilman ykköstulosta. Ohjaaja sai sen seurauksena koepelon, joten ei uskallettu mennä uudestaan.

-Tehdä tottikseen pohjia, BH loppuvuodesta, jos homma toimii. Ei ehditty BH kokeeseen tälle vuodelle.

-Haussa ja jäljellä mennä eteenpäin. Tämä kausi oli hyvin heikko haun osalta. Haussa mentiin eteenpäin, vaikkakin ilmaisun kanssa saadaan painia vielä kovasti. Jälkeä ei juuri tehty.

-Opetella valjakkohiihdon saloja. Tavoitteena löytää motivaatio juoksemiseen/ vetämiseen, vaikka suksija tuleekin perässä.Vetolajeja kokeiltiin kunnolla ja treenattiin melko säännöllisesti. Parit sulanmaan startit otettiin juosten, kun omaa kikkaria ei ole. Niin keväällä käytiin SM-hiihdot ihan kelpo suorituksella keltanokille. Rotumestaruuskin tuli kaupan tekijäisinä.

Sonin tavoitteet:
-Käydä lampailla.
-Terveystarkastuksia.
-Opetella kunnon koirakansalaiseksi, pysyä terveenä ja iloisena pikkupoikana.
Sonin tavoiteet jäivät saavuttamattomiksi, koska Soni lähti ihan liian aikaisin enkeliksi. Pääsiäiseen asti Soni jaksoi taistella, se yritti kovasti loppuun asti pysyä iloisena pikkujätkänä. Sitten tuli aika päästää hänet pois. Saimme onneksi syyn, jonka takia Sonin elämä ei ollut helppoa. Kauhea ikävä tätä poikaa on edelleen, sillä Soni todella oli maailman ihanin pikkujätkä.

Vuoden 2015 tavoitteet olisi:
Ruska:
-Haussa käydä kokeilemassa AVO-luokkaa, mielellään myös HK2
-Tokossa käydä koulutustunnus avoimesta
-Pennut

Nukka:
-Löytää agilityyn taas vauhtia ja saada yhteistyö tomimaan.
- Opetella vetolajeja.
-Tokoilla ja yrittää alokasluokkaa

Nona:
-opetella juoksukontaktit
-saada agilityssä valiokellot käyntiin
- tokoilla alo1 ja avo1 ja pohtia olisko rahkeita pitemmälle
-kisailla vetolajeissä, mm spirintin SM:t ja rotumestaruudet.
-haussa saada ilmaidu kuntoon ja rakentaa maastoja, sekä opettaa tottikseen ampumisen sietäminen.

Dodih. Kovia tavoitteita ei uskalleta ottaa, sillä se tärkein tavoite itselle olisi saattaa Ruskan pennut maailmaan ja tarjota heille hyvä ja tasapainoinen aloitus elämälle ja löytää heidän arvoiset rakastavat ja aktiiviset kodit, jossa pääsisivät nauttimaan hyvästä elämästä.

Hyvää joulunaikaa!!

NONAN KANSSA TOIVOTAMME KAIKILLE AKTIIVISTA JOULUA!!

RUSKAN JA NUKAN KANSSA TOIVOTAMME PERINTEISEMPÄÄ JOULUA!!

FI AVA Ruska

Tänään oli vuorossa meidän tämän vuoden viimeiset aksakisat. Suunnattiin aamusta kohti Joensuuta. Siitä sitä sitten päästiin itse hommiin. Starttasin Ruskan kanssa alkupäässä ja Nonan kanssa häntäpäässä, joten siinä riitti säheltämistä. 

Ruska palasi taas omaan huippudraiviinsa ja veteli hienosti kaikilta radoilta nollan. Meidän tuplanollat ensi kesän SM:iin on nyt ansaittu ja kaikki nollat kasassa. Hyppyradalla tultiin toiseksi. Ekalla agiradalla oli nollia sen verran rusaasti, että me oltiin vasta kuudensia. Tässä vaiheessa olin jo aika varma, että tänään ei voi olla se päivä, kun meitä lykästäis. Olin väärässä. Ruska veteli viimeisen agiradan todella hyvällä asenteella, mitä nyt jäi asumaan A:n alastulolle (pidetään sitä positiivisena ongelmana). Vasta palkintoja jakaessa sain kuulla, että tultiin tuolla radalla toiseksi ja että meille siirtyy SERTi, kun voittaja ei voinut ottaa vastaan. Siis SERTi meille!! Sehän tarkoittaa sitä, että Ruskasta tulee valio, IHAN OIKEA AGILITYVALIO!! Kyllä se minun luottotykki osaa. :)

Tuore valio.

Nonan kanssa radat sisälsivät paljon hyvää. Ne ei olleet enää mitään vääntämistä, vaan melko hyvän tuntuisia vetoja niitä oho kohtia lukuunottamatta. Hyppärillä Nona valitsikin renkaan, kun olisi pitänyt mennä kepeille. Toisella radalla imeytyi putkeen, kun piti juosta puomille. Tästä kartturille vähän noottia linjan tukkimisesta, vaikka aika keposesti se Nona sinne sujahti. Viimeisellä radalla sitten keppien aloitus ei onnistunut kovasta vauhdista, vaan Nona juoksi ohi. Laitoin koiran maahan, kun omat pasmat ei kestä sitä räyhäämistä, mitä Nona harjoittaa, kun tulee virhe. Siitä sitten hylky. Keppien jälkeen oli kohta, jossa edellisellä radalla mentiin A:lle, mutta nyt piti lähteä A:n suuntaan hypylle, joka oli takaakiertona. En tiedä miltä se meidän versio näytti, mutta mielestäni toimi hyvin. Noh, jatkettiin muutama este matkaa Nonan kanssa, kunnes A:lta neiti suihkasi ihan omalle kiertoradalle. Kiersi mutkaputken väärältä puolelta ja meni väärästä päästä sisään. Laitoin oikeasta päästä sisään ja olin laittamassa puomille, mutta Nonapa päättikin ampua putkeen. Puomin jälkeen ei omat pasmat enää pysyneet kasassa, kun yhtä aikaa huvitti ja ärsytti sinkoileva paimen. Tultiin sitten kävellen pois radalta. Mutta Nona oli hyvä, nyt vaan täytyy taas säätää oikeat kanavat käyttöön, että pysyy homma kasassa.

Kolmosluokkalainen

Uusi kolmosluokkalainen

Nona teki kuin tekikin sen: nousi kolmosiin. Reilu viikko sitten pyörähdettiin Oulussa kisaamassa. Ekalta agiradalta tulla tupsahti puhdas rata, vaikka kyllä sinne jäi useita kohtia, joita olisi voinut parannella. Tällä radalta tultiin kuitenkin toiseksi. Nona tuli mukavasti ohjauksiin, mutta itsellä on kyllä rytmityksen kanssa tekemistä. Nonalle on nimittäin tullut kiire, etenkin kontakteilla. Toisella agiradalla mietin ja pohdin, että kuinkahan ehdin juosta puomin, kun ennen puomia oleva hyppy piti käydä merkkaamassa kunnolla. En ehtinyt: Nona kääntyi katsomaan minua, kun olin jälessä ja hyppäsi kontaktin. Otin sen sitten siihen kontaktin päähän uudestaan ja jatkettiin siitä matkaa yhdessä. Onneksi tuomari oli niin kiltti, että antoi tämän tehdä. Muutoin rata sujui melko mukavasti. Viimeisenä oli vuorossa hyppäri. Se sujui melko mukavasti aina esteelle 16 asti. Sen jälkeen oli nimittäin suoraa paahdatusta hypyn ja putken verran, jonka jälkeen olisi hyvä ollut ehtiä merkkaa läpijuoksuja siitä vielä loppukiemuroihin, jotka todella olivat kiemuroita. Jotenkin ei vaan muistanut käynnistää jalkoja juoksemaan, joten joudui turvautumaan hätäratkaisuun, joka yllättäen tuotti kuitenkin puhtaan radan. Ei se mitään kaunista ollut, mutta sillä voitettiin. Ja sopivasti se oli meidän kolmas nolla kakkosista. Eipä tarvinut kakkosissa kauaa juoksennella, sillä kahdet varsinaiset kisat käytiin. Onhan tuo Nona toki esittänyt Pro Perron treeneissä varsin mukavia otteita, vaikkakin kisoissa ollaan kyllä vähän kuutamolla sellaisen ideaalin ohjauksen kanssa. Käydään yhdet kolmosen kisat testaamassa tälle vuodelle vielä ja sitten mietitään ensi vuoden suunnitelmia ja tavoitteita. Tämän vuoden tavoite saavutettiin, kun kolmosiin päästiin. :)

Paluu kisaradoille

Viime viikonloppuna kävimme Nonan kanssa aksailemassa Jyväskylässä. Nehän oli ensimmäiset kakkosluokan kisat varsinaisesti. Tuomari toimi Kari Jalonen, jonka radat olivat kyllä kivan yksinkertaisia ohjata, mutta koiralle teknisesti haastavia. Meidän meno Nonan kanssa oli taas sitä kauheeta vääntämistä, vaikka Nona oli jo selvästi paremmin kartalla kuin minä. Ekalta radalta saatiin 10, kun keppien aloitus ei sujunut ja yksi vauhdikas laakahyppy ei onnistunut. Toisella agiradalla vännettiin kuin väännettiinkin nolla, vaikka ei se mahtanut kaunista olla. Tuolla nollalla voitettiin ja saatiin plakkariin eka nousunolla. Viimeinen rata oli myös agility. Nonalla oli hirttänyt kaasu kiinni, niin että ei tullut enää hirttoon vaan sujahti väärään putken päähän. Toki tämä oli osaltaan taas omaa syytä, kun en ottanut tarpeeksi etumatkaa lähtöön ja sen seurauksena eksyin omalta linjalta. Muuten rata oli jo melkeen sellainen kuin mitä toivoisin, vaikka ei siellä mitään flowta koettu. Kokonaisuutena ihan kiva saldo saada edes yksi nolla.

Tänä viikonloppuna teimme Ruskan kanssa paluun kisaradoille, ensin Kuopiossa sitten Pieksämäellä. Ruskan kanssa kisailtiin viimeksi elokuussa, joten yhtään ei kyllä tienyt mitä sieltä tulee. Ruska kun on reeneissä alkanut lukemaan myös itse rataa. Olimme Ruskan kanssa ilmoittautuneet vain agilityradoille, ihan vaan tuuria kokeillaakseen. Ekalla radalla päästiin tokavika esteelle. Siihen piti tehdä tiukka kääntö takakierrolle. Kolmanneksi viimeselle esteelle tultiin melko hyvällä vauhdilla, joten ei ollut minun jarrutukset ajoissa. Ruska jatkoi hypyn jälkeen matkaa ja otti tokavika hypyn väärältä puolelta. Toisella agiradalla ei onneksi ollut vastaavia ja sieltä tulla putkahtikin nolla. Rata oli melkoisen haastava monelle ja kolme nollatulosta tuli kokonaisuutena. Me toki olimme ne hitaimmat nollan tekijät. Ihan kelpo vauhti sillä Ruskalla kuitenkin oli. Etenemä oli siinä 3,8m/s paikkeilla.

Pieksämäellä aloitettiin ensimmäinen rata varsin mukavalla otteella. Ruska oli jo vähän herännyt kisailemaan, joten nollarata tehtailtiin tästä. Valitettavasti taas pari muuta oli meitä nopeampia, vaikka hyvin Ruska jalkoja liikutti. Etenemä tällä radalla oli 3,91m/s. Toisella radalla ehdittiin nelosesteelle, joka oli puomi. Ehdin juuri vilkaista sen, että Ruska loikkasi alastulokontaktin. Olin ajatellut luottaa siihen, että ottaisi sen, kun oli muka kiire seuraavalle esteelle, joka oli takaakierto. No, niinhän siinä kävi, että vitonen napsahti, sillä tultiin toiseksi. Voitto meni nopeammalle vitosen tehtailijalle. Niin pienestä olisi ollut se puhdas rata kiinni (ja sen myötä viimeinen agilityserti). Shit happens!!! Ruskalla olisi nyt kuitenkin viisi SM-nollaa kasassa se tuplanolla siis vielä uupuu.

Vetohommia

Me olemme kokeilleet taas vaihteeksi uusia uria. Lokakuun alkupuolella käytiin nimittäin Nonan kanssa kokeilee canicrossia ihan kelloa vastaan Ylikiimingissä ALMA Off Snow sulanmaan kilpailuissa. Osallistuttiin Nonan kanssa harrastussarjaan, sillä totesin 2 kilometrin matkan olevan ihan riittävästi minun jaloille. Kilpasarjassa matka olisi ollut 1,5 kilsaa pitempi. Eniten minua huolestutti se oma tekeminen, sillä Nonahan kyllä jo puskee menemään into pinkeenä. Toinen asia, joka hieman huoletti oli Nukka. Nukkakin nimittäin osallistui oman treenarinsa kanssa samaan sarjaan. Nukan osalta jännitin vähän kaikkea: lähteekö se ollenkaan vetämään, jaksaako oikeesti vetää koko matkan, kestääkö ohituksia jne. Yksi huolenaihe oli vähempänä, kun lähtölistoissa meidät oli sijoitettu peräkkäin - Nonan kanssa lähdettiin juuri Nukan eteen.

Kisa-alueelle saavuttiin hyvässä ajassa. Saatiin kiertää rauhassa kisareitti. Ruskakin sai oman lenkittäjän. Siinä vähitellen alkoi kello lähestyä lähtöhetkeä. Lähtölaskennassa Nona kävi jo melko kuumana, samoin Nukka. Matkaan sännättiin Nonan kanssa sen minkä jaloista päästiin. Melko pian saavutettiin meidän edellä lähteneitä koirakkoja. Parista koirakosta ohi mentiin ilman mitään suurempia ongelmia. Nona kyllä ei vilkaissut toisia koirakkoja ollenkaan, vaan puski vaan eteenpäin. Puolimatkassa Nona oli tien ylityksen kohdalla hieman epävarma reitistä. Jatkoi matkaa hyvin käskyllä. Tässä vaiheessa omat jalat olivat jo aika puhki, eihän ne ole tällaiseen rääkkiin joutuneet pitkään aikaan. Vaikka yritin pitää koko matkan ajan juoksun rentona (joo, se rullavuus vaan nykyään uupuu), niin alkumatkan intoilu tuntui jo hyvin. Onneksi kääntöpaikka läheni, siitä ei ollut matkaa enää pitkästi maaliin. Nona kuunteli käännöksen hyvin. Yhdessä risteykohdassa Nona jäi katselemaan väärään suuntaan hetkeksi, ei mitenkään oleellisesti. Mäennyppylä ylös ja sitten viimeinen alamäki ja siellä se maali häämötti. Palkkaaja jo huuteli Nonaa, joten kuuliaisena tyttönä Nona laittoi vielä loppukirin peliin. Koiran kanssa juostessa alamäet ovat kyllä sanalla sanoen ihan kauheita, etenkin kun jalat ovat hapoilla, eikä oikeen toimi niin kuin haluaisi. Maaliin kuitenkin päästiin ja kelloa pysäytellessä katsoin, että ihan kelpo aikaan kai. Minun kello näytti aikaa 5:33. Siinä sitten jäätiin odottamaan Nukkaa maaliin. Jonkun aikaa odoteltiin ja lopulta Nukka ilmestyi juoksijansa kanssa mäenlaelle. Nukkakin otti hyvän loppukirin, vaikkakin maaliviivan jälkeen meni väärän ihmisen luokse palkalle. Pikaiset kommentit kertoivat, että Nukka oli juossut ihan kelpo juoksun. Ensimmäinen kilsa oli tultu tosi hyvin, sitten pätkä, jossa kilpailureitti kulki parkkialueen vierestä oli ollut vähän hankala, mutta tien ylityksen jälkeen Nukka oli saanut taas hajut ja jatkanut loppuun hyvin. Tulokset sitten kertoivat mukavan yllätyksen: me Nonan kanssa ehdimme toiseksi nopeimpaan aikaan, virallinen aika oli 5.23.

Nonan kanssa matkalla. Kuva Tero Mäkinen.

Nukka matkalla oman juoksijansa kanssa. Kuva Tero Mäkinen.

Ylikiimingin kisojen jälkeen suuntasimme pikajäähdyttelylle Ouluun, sillä olimme sopineet treffit Lumin, Ruskan tyttären, ja Lumin oman ihmisen kanssa.

Ruska & Lumi

Äititytär treffien jälkeen meidän matka jatkui kohti pohjoista. Lomalla meillä oli ohjelmassa muutamat vetotreenit pyörällä. Loman lopuksi suuntasimme nimittäin Jämille sulanmaan SM kilpailuihin 18.-19.10. Me osallistuimme Nonan kanssa vain viestiin, joka oli sunnuntaina viimeisenä. Saavuimme kisapaikalle lauantaina iltapäivästä, jolloin sen päivän kilpailut oli jo kilpailtu. Ennen kilpailupaikalle saapumista kävimme treffaamassa vuorostaan Ruskan yhtä poikaa, Manua.

Ruska ja sen poika Manu.

Manulla ja Nukalla oli omat juttunsa.

 Sunnuntaina saimme rauhassa katsella muiden lajien suorituksia, minkä takia se h-hetki tulikin sitten vähän puskista. En oikeen ehtinyt kunnolla lämmittelemään. Onneksi minulla oli apukäsiä Nonan lämppäämiseen. Viestissä juostiin kahden kilometrin lenkki, jonka jälkeen koira jätettiin vaihtoelueelle vastaanottajalle ja jatkettiin vielä itse matkaa varsinaiseen vaihtoon. Joukkueeseen kuului kolme koirakkoa. Me oltiin Nonan kanssa kakkosjoukkueessa, kakkososuudella. Viestin lähtö oli kyllä melko mielenkiintoinen, kun parikymmentä koirakkoa starttasi melko kapealle paanalle yhtä aikaa. Heti lähdön jälkeen alkoikin se oman vuoron odottelu. Nona oli vaikuttanut vähän nuulealta lähtöön asti, joka ei ole ihan sitä normiNonaa. Lähdön jälkeen löytyi se Nona, joka tajusi, että ollaan vetohommissa. Sen jälkeen oli itselläkin jo levollisempi olo, kun tiesi, että koira tietää hommansa.
Sitten se koitti : meidän vuoro. Meidän joukkue oli äkkiä laskettuna ekan vaihdon jälkeen kymmenen sakissa. Nona lähti matkaan hyvin ja omatkin jalat tuntuivat kulkevan mukana kivasti. Vähän vaan pelotti ekan kilsan veto, joka oli loivaa alamäkeä. Yritin muistaa rentouden, mutta eihän sitä voinut himmailla, kun koira työskenteli niin hyvin edessä. Aloimme saavuttaa muita vähän ennen kääntöpaikkaa. Tuttuun tyyliin Nona porhalsi muista ohi täysin välinpitämättömästi. Lyhyen matkan sisään ohitimme pari joukuetta ja vielä puolisen kilsaa ennen vaihtoa menimme vielä yhdestä ohi. Viimeinen ohitus ei ihan mennyt nappiin, kun ohitetteva bortsu oli sitä mieltä, että ohi ette pääse. Tästä Nona vähän hämääntyi ja joutui väistämään "hyökkivää" rotutoveriaan. Onneksi pienen käskyttämisen jälkeen muisti oman duuninsa ja meidän matka jatkui taas liina tiukalla.Viimeinen puoli kilsaa oli loivaa ylämäkeä, joten tässä vaiheessa sai etsiä niitä viimeisiä voimavaroja käyttöön, sillä alun hurvittelu oli tehnyt tehtävänsä. Vaihtoalue häämötti jo edessä, joten piti alkaa siirtää ajatukset vaihtoon. Sain koiran irti sujuvasti ja vein vaihdon ankurille. Meidän suoritus oli ohi. Jäähdytellessä itseäni sekä koiraa ehdin katsoa maaliintulon. Meidän ykkösjoukkue tuli kuin tulikin hopealle ja meidän joukkue sitten neljänneksi. Ei paha! Ei paha etenkin, kun mitalikokoonpanot oli miesjoukkueita ja meidän joukkue oli ensimäinen sekajoukkue (no, minähän siellä meidän joukkueessa sen sekaisuuden aiheutin ;) ) Siitä sitten pienen verryttelyn ja kamppeiden vaihdon jälkeen alkoi kotimatka. Sulanmaan SM:it oli nähty ja koettu. Ehkä sitten ensi vuonna me olemme mukana myös henkilökohtaisissa lajeissa.

Lomalla pojoisessa oli jo mukavan talviset olot, joten muutama kuvatus tuli napattua :

Rivi kommeita tyttöjä.

Ruska ei arvosta kuvaamista.

Nukka the lumiturpa

Nona vakavana.

Back in business

Siltä se ainakin tuntuu, kun vietimme lokakuun ensimmäisen viikonlopun Tuulia Liuhdon agilitykoulutuksessa. Jotenkin tuolla niin huomaa ne omat puutteensa niin selvästi, etenkin radanluvussa ja suunnittelussa. Mielestäni kuitenkin jo jotenkin osan ajatella koiran linjoja, mutta tietyissä kohdissa olen pulassa.

Osallistuttiin Nonan kanssa molempina päivinä. Nona oli aika loistava oppilas, vaikka sai kummia oikosulkuja mm. pakkovalsseissa ei osannut muka hakeutua käteen. Muuten Nona esitti aivan loistavan varmaa keppityöskentelyä. Kesti vedästystä hyvin, vaikka äänitehosteita löytyi jo loppupuolella. Valitsin radalla ennemmin suoria linjoja kuin pyörittelyitä, kun en vaan saa Nonaa jarruttamaan oikea-aikaisesti. Pyöritykset muutenkin tuntuvat vähän Nonalla falskaavan, niitä pitäisi siis reenata. Kotiläksyksi saimme vahvistella juuri pakkovalsiin tulemista sekä jarrutuksiin tulemista. Jarrutukset menee kyllä ihan täysin ohjaajan piikkiin, kun se ei osaa tehdä sitä oikealla ajalla. Tämän huomasi tuplasylkkärissäkin, jossa kyllä oltiin niin ulkona meidän mukavuusalueelta. Ohjaaja sai vähän huomautusta jalkojen käytöstä. Pitäsi osata merkata jaloilla paremmin, eikä huitoa käsillä. No kaikki aikanaan, mun jalat ovat vasta oppineet suunnilleen liikkumaan. Videotakin tuli molemmilta päiviltä.

Niin, muistin aikana voitaisiin vielä mainita, että Nona pääsi luokalta Pieksämäen aksoissa 21.9. Toiselta agilityradalta tuli se viimeinen nolla voiton kera. Ekalla agiradalla tehtiin vitonen, kun muurin palikat tuli alas. Hyppyrata juostiin sitten kakkosissa ja vitosella selvittiin sieltäkin. Ohjaaja ei ihan osannut hommaa tuolla hyppärillä, joten joutui Nona hetken aikaan vähän valistamaan kartturia.

Syyskuun vikana viikonloppuna käytiin leireilee Rautavaaralla vetohommissa. Nona kanssa mentiin 2.6 kilsan rata molempina päivinä kertaalleen. Nona oli aika liekeissä. Sunnuntaina juoksi kyllä elämänsä parhaan vedon, sillä meni ohi useammasta koirakosta vilkasematta, painoi ihan loppuun asti ja vasta maaliviivan jälkeen meni keskelle paanaa pissille. Ei ollut näkkyy tarpeeksi muistanut tyhjentää itseään ennen juoksua, mutta tuo kyllä kertoo jo varsin kovasta juoksupäästä, kun matkan varrella ei pysähdytä vessaan. Meillä oli mukana lainakoira Repe, jonka kanssa aloiteltiin yhteisiä reenejä. Repe varmasti tulee opettamaan paljon, mutta kun pohjatyöt on tehty, on meno aika kylmää kyytiä. Sitä odotellessa.. :D