Lomailua

Me ollaan oltu lomalla. Lomaa on pidetty myös kaikista harrasteluistakin, joten täälläkin melko hiljaista ollut.

Käytiin SM-agien jälkeen kaupunkilomalla Turussa. Nonalla oli varsin tylsää, kun ei päässyt edes uimaan. Pikanen visiitti tehtiin Turusta kotiuduttia ProPerron aksatreeneissä. Nona oli varsin kiva treenikaveri. Se olis kyllä pientä hiomista vaille mukava peli. Olisi kiva, kun saisi nuo treenivedot myös kisaradoille,sillä treeneissä se tekee varsin varmaa rataa. Ehkäpä se vika onkin toisessa päässä. 😉 Pitäs varmaan kisata enemmän niin vois saada toimivan paketin. No Nonalle on vähän odotettu juoksuja, josko se lähtee sit miehelään, joten kisaamaan lähdetään syksyllä sit kun saatu pentuprojekti voiton puolelle.

Ollaan pääsääntöisesti lenkkeilty ja uitu. Vähän ollaan myös käyty hiekkakuopilla juoksee rinnettä sekä juoksemassa portaita. Myös esineitä ollaan tehty pienenä aktiviteettinä. Ruskan työskentely ruudussa on edelleen vähän rönsyilevä, toisaalta merkkaa rajat melko hyvin ja esineen palauttaminen melko hyvä. Luovutus sais olla parempi, sillä vähän mälvää pehmeitä esineitä. Nona työskentelee mukavasti, mutta saa olla aika tarkkana, että homma pysyy Nonalle selvänä. Vähän epävarmana ei oikeen uppoo syvälle. Nona merkkaa esineet hyvin ja mielestäni tarkkoo ihan kivasti. Palautus on hyvä muuten, mutta puree leluja. Nukka on oma lukunsa. Hirveesti kiihtyy hetsaamisesta, mutta työskentely on hyvin epävarmaa. Uudelle pistolle lähtö (ilman löytöä) etenkin on hyvin hankalaa, kun...Toisaalta nyt ollaan saatu pari hyvää työvoittoa, joten josko se sieltä varmistuisi. Löydettyään esineen palautus sujuu kivasti.

Nonan kanssa käytiin myös yks ilta katsomassa lampaita. Nona on varsin kummallinen bortsu. Kouluttajakin totesi, että varsin hauska koira. Nonalla ei ole liiemmin silmää lampaille vaan olisi enemmän kroppakoira. Vähän meinasi aina pöhistä ja haukkuakin, kun kävi vähän jännäksi homma. Keskityttiin noston harjoitteluun ja pysäytykseen/ maltiin. Oltiin taas niin ulkona mun mukavuusalueelta, että ihan en pysynyt ite aina mukana tilanteissa. Nona keskittyessään teki varsin kivasti hommia ja se lukee kuitenki painetta varsin hyvin sekä lampaiden että ohjaajan.

Vallan lauman kanssa treffattiin myös lenkkeilyn ja uintikerhon myötä. Kolme kuudesta koirasta suostui uimaan. 😃

Meillä alkaa loma loppua, mutta varmaan treeniloma jatkuu hetken. Kohta tiedetään Ruskan tila ja se aletaanko toden teolla odotella pentuja. Jos saadaan pentuja, niin sittenpä pidetään vähän rauhallisempaa menoa. Nonalle kuitenkin suunnitellaan uittamisia, niin ei ihan oloneuvoksena tarvi olla. Samalla saadaan hyvää pohjatreeniä talveä ajatellen.

Kesää pukkaa

Kesä se alkais olla täällä. Meillä oli ihan touhukas toukokuu. Nona kävi suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti sellaisella ihan kivalla tottiksella. Hihnaseuraaminen alkoi kaaottisesti, sillä koira vaan raahusti mukana. Täyskäännöksen jälkeen syttyi joku lamppu ja Nona hoiti loppuosuuden varsin kivasti. Paikallaolossa meillä oli superhaastetta, sillä paikkamakuu oli sijoitettu urheilukentän viereen. Meidän vuorolla aivan aidan vieressä oli joku aamu-urheilija työntämässä kuulaa. Tämä urheilija päätti vielä juuri Nonan aikaan siirtyä siihen koiraa lähempänä olevaan työntökaukaloon. Kylläpä minulla jännitti ja yritin vilkuilla tuomaria ja henkilöryhmää, että mitä tapahtuu. Koko ajan kuitenkin sain siinä näpöttää, sillä Nona pysyi maassa. Oli kuulemma vähän vilkuillut ja osoittanut kiinnostusta lentäviä kohteita kohtaan, mutta muistanut tehtävänsä. Jipii!! Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeitä, mitä tuo vetokoira ei oikeen osannut kävellä rennolla hihnalla.

Nona kävi myös urakoimassa Simon Artic Cross sulanmaan kisoissa kaksvaljakossa seurakaverin seisojan kansss. Voittoon ylsi tuo kolmikko varsin hyvällä menolla. Kyllä on varsin kovapäinen kaksikko tuossa valjakossa. Menohaluja löytyy ja päätä juosta, sillä koolla ei ole noita pilattu.

Muuten toukokuussa vetojen lisäksi on maastoiltu niin haun kuin jäljenkin osalta. Ruskan kanssa käytiin myös vappuviikonloppuna seuran järjestämässä hakukoulutuksessa. Kouluttajana oli Hanna Laasanen. Vähän erilainen kanta tuli hakuiluun, mutta saipa kyllä uusia ajatuksia tuolta. Haussa ollaan Ruskalle työstetty yliheittoja, jotka onnistuu ihan ok silloin kun koira tekee kunnon piston. Ruska on alkanut taas vähän kiirehtimään, joten kääntyy turhan aikaisin eteen alueella ja ottaa maalimiehen takatyöskentelyllä. Eipä siinä muuta, mutta PK-haussa ei oikeen tuota arvosteta. Nona on ollut mukavan varma työskentelijä. Sillä on ihan hyvät pistot. Pitäisi alkaa viemään eteenpäin, mutta ilmaisu takkuaa edelleen. Ei ole selvästi ihan omimmillaan haukun kanssa. On vähän tullut mieleen, josko se rulla sittenkin olisi toimivampi. Tuo tykkää kuitenkin juosta ja tuoda esineitä.

Viikonloppuna oli se kesän yksi kohokohdista: agilityn sm karkelot. Me osallistuttiin vain joukkuekisaan, jossa juoksi sekä Nona että Ruska. Ruskan kanssa ei sitten uskallettu osallistua henkilökohtaisiin, koska astutuksesta oli kulunut reilu viikko. Tiineys olisi juuri herkimmillä vaiheilla, joten tein päätöksen jättää henkilökohtaiset välistä.

Meidän joukkue sijoittui sijalle 20. Nona toi meidän joukkueelle hylsyn, joten Ruskan kanssa oli pieni paine saada tulos. Joukkutoveri Kirsi piti meidät hyvin tuloksessa kiinni, vaikka vähän virheitä tuli kerättyä. Nona teki ihan kivan radan, jossa oli muutama vähän kyseenalainen kohta. Hylky tuli, kun Nona luki persjätön jälkeen esteen takaakierroksi. Siitäpä sitten jatkettiin väärään putken päähän, koska väärin otettu hyppy syötti sinne, eikä omat pasmat olleet vielä mukana. Ottipa Nona sen verran huikean loppukirinki, että jätti yhden hypyn ottamatta. Puomi onnistui kuitenkin loistavasti kisavireessä. Jipii!! Aalta tosin saatiin vitonen, joten siinäpä projektia. Ei pysy rytmi koossa, jos yritän ottaa ohjaukseen. Ruska sitten teki oman varman ja varmistellun suorituksen, joka oli nollarata. Kepit ja keinu olisi voineet olla vähän paremmat, mutta muuten meno oli mukavan iloista. Minun luottotykki!! <3

Aksavirettä käytiin toukokuussa hakemassa omissa kisoissa sekä Kuopiossa ja Nonan kanssa vielä Pieksämäellä. Ruska juoksi omissa kisoissa hyppäriltä kivan nollan, muuten on tullut vähän kauneusvirheitä. Nonalla puolestaan on meno tasoittunut ja varmistunut. Pieksämäellä sitten lopulta melko pitkän odottamisen jälkeen saatiin se eka nollarata, jolla tultiin toiseksi. Jospa se tästä, vaikka kontaktit edelleen hieman teettävät työtä.

Keväteloa

Kevättä on ilmassa ja kesää se tekee, vaikka kylläpä ne lumet vielä käväisi maassa menneellä viikolla. Me ollaan saatu tutustua taas niin ihaniin öttiäsiin kuin punkkeihin. Yhdeltä metsälenkiltä keräsin yli kymmenen punkkia tytöistä, joten lähtipä äkkiä litkut niskaan. Niin ihanaa kuin tuolla metsässä olisikin juoksennella, niin noita ötököitä on siellä vaan liikaa. Onneksi ollaan saatu käydä taas vetotreeneissä Nonan kanssa. Nonalla on menohaluja riittänyt. Kaksvaljakointi seisojan kanssa toimii hyvin ja koirat selvästi tsemppaavat toisiaan.

Muutenpa ollaan sitten tyydytty laittamaan tätä hihnanpäätä vähän parempaan kuntoon, kun kuumelentsu vei vähän kuntoa. Juoksukausi ja pyöräilykausi avattu. Aksaa ollaan tehty jonkun verran. Siellä ollaan Nonan kanssa keskitytty kontakteihin. A alkaa olla jo aika toimiva. Puomin kanssa käännettiin takkia ja aloitettiin pysähdyksen opettelu. Pakko kai se vaan on myöntää, että en saa juoksemaan. Olisi pitänyt aloittaa ihan eri kaavalla koko homma, niin ehkäpä se olisi onnistunut. Mutta nyt me opetellaan se pysäri sinne puomille, niin saan ehkä mielenrauhan. Muutamalla reenillä homma on jo melko selvä Nonalle. Vähän on maltti tiukassa, mutta toisaalta tulee kuitenkin kontaktille, vaikka liukuukin pois ennen aikojaan. En tiedä pitäiskö käydä testaa kisamoodia mölleissä, vaan mennäänkö vaan kisoihin opettelemaan. Olis nimittäin aika kiva päästä kisailee, sillä Nona kulkee muuten varsin kivasti. Tosin tämän viikon treeneissä se löysi paljon putken päitä ja teki ihan omia valintoja. Ehkä joudun tunnustamaan, että itsellä ei ollut ihan paras ohjauspäivä ja oma keskittyminen herpaantui niin Nona alkaa tekemään omiaan. Nonalla on kyllä vaan hetkiä, että se yhteys jotenkin katoaa ja neiti toistaa jotain samaa eikä suostu korjaamaan. Ruskakin pääsi aksailee ProPerrolle. Ruskalla alkaa olla jo vähän otetta hommiin, vaikka kyllä siitä ihan himppasen parempaa irtoais. Kepit saisivat olla paljon nopsemmat ja usein kisoissa ne onkin melko hitaat. Tehtiin sitten kepeille palkkaa ja kun koutsikin oikein kannusti Ruskaa, niin kyllähän siitä tuli ihan eri koira. Omissa treeneissä ollaan tehty myös kontakteja. Ruska juoksee puomin aika ok, vaikka se ylösmeno on siinä kiikun kaakun. Alastulon ottaa etutassuilla. Koitettiinpa sitten rytmittää juoksua ylösmenolle, mutta ihan toimivaa hommaa ei vielä saatu aikaan. Parhaiten toimi, kun speed pump laitettiin noin puolen metrin päähän puomista ja siitä lähtö, mutta tämä ei toiminut enää vauhdissa. Speed pumpin jos laittoi kontaktin yläpäähän, niin Ruskan mielestä se pitää roikasta yli kunnon loikalla. Vähän pitää vielä työstää puomia, mutta A toimii puolestaan melko hyvin. Nukankin kanssa ollaan aksailtu. Nukan kanssa ollaan keskitytty lähinnä suht helpoon ja nostattavaan treeniin. Kontakteja ja keppejä on tehty pienillä ratapätkillä. A on aika hyvä ja kepitkin ihan ok, vaikka Nukan tekniikalla ne pääsisi kovempaakin. Kepit ovat kuitenkin Nukalle tosi hankala este ja ollaan yritetty keskittyä siihen hyvään tunnetilaan. Nukkahan leikkii todella kivasti ja tätä leikkiäkin on nyt tehty. Leikkiminen on selvästi parantunut ja kyllä koiran asennekin on jo vähän valoisampi. Nukka tulee jo ihan mielellään aksailemaan ja sitä ihan himppasen harmittaa odottaa vuoroaan. Aika liikuttava pieni Nukkarukka.

Tänään kävimme myös Erämessuilla esittelemässä valjakkolajeja ja saipa nuo Nukka ja Ruska tehdä vähän rotuesittelyäkin. Nukka kävi esiintymässä canicrossissa ja Ruska pyörähti kehässä esittämässä työkoiraa, joka osaa haukkua käskystä. ;)

Uusilla pannoilla kelpaa esiintyä.

Ruskaa muistetiin Lappalaiskoirat ry:stä myös tällaisella kunniakirjalla:

3.sija Vuoden 2014 PK-lappalaiskoira

Hakukausi korkattu

Tänään pääsimme korkkaamaan tämän vuoden ekat hakutreenit. Ruska oli aika liekeissä. Niin liekeissä, ettei jaksanut kunnolla tarkastaa etunurkkaa, kun sai hajun maalimiehestä, joka oli samalla puolella takalinjalla n. 50metrissä. Muuten se teki ihan kivat treenit ja suoratkin näyttivät suorilta. Tyhjät nyt oli mitä oli, mutta ei jaksettu ekoissa reeneissä jäädä niihin kiinni. Nonakin oli varsin pätevä. Se työskenteli hyvin ja löysi maalimiehet helposti. Oli tarkoitus ottaa suorapalkalla, mutta Nona tuumi ihan itse, että täytyypä ilmaista. Joskos se ilmaisu sieltä tulisi pikkuhiljaa mukaan. Kolmannella maaimiehellä meitä kohtasi lähes major hazard, kun joku irtokoira oli bongannut Nonan ja maalimiehen leikit. No Nona ei jasanut liikoja välittää häiriötekijästä, vaan oli sitä mieltä, että nyt tehdään hommia. Täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki neidille, kun oli niin töissä, ettei haitannut moiset yllätykset. Viimeinekin maalimies löytyi hienosti. Tästäpä toivottavasti jatkuisi nousujohteisesti. Jos vaan osaisi suunnitella treenit sopiviksi.

Viikolla kävimme myös aksaamassa ja joku lamppu on syttynyt Nonalla. A:n kontakti alkoi toimia.Halleluja!! Keinullekin tehtiin vähän malttia, kun meinaa singota sieltä ihan ennen aikojaan. Muutenpa ei rataa tehtykään kuin muutaman esteen verran. Ruskan kanssa yritimme työstää tunneoppimista, josko se vähän pitäsi Ruskan kiireisempänä radalla.

Perjantaina Nona pääsi vielä vetotreeneihin, sillä täällä on vielä latua mitä suksia. Itse kyllä jätin suksimet jo talviteloille, mutta onneksi oli seurakaveri hiihättämässä Nonaa. Varsin onnellinen koira kyllä oli tuo Nona, kun pääsi juoksemaan. Pieni paussi kai oli tehnyt terää ja menohaluja löytyi. Tehtiin 3 x1km. Viimeinen veto tehtiin vielä kaksvaljakkona seisojan kanssa ja hiihtäjä totesi, että hyvin jäätävää menoa molemmilla. Nukkakin sai käydä vähän muistelemassa hommia. Ihan ei se tyhjälle lähteminen onnistu, mutta kun palkka on tiedossa, niin sitten kyllä mennään.

Pääsiäisen vietossa

Suuntasimme pääsiäisen viettoon pohjoiseen, jossa ei ollut lumesta uupelo. Meidän pääsiäinen piti sisällään aktiivista lenkkeilyä suksien, kiksparkilla ja toki jalkasinkin. Vetoja ei Nonan kanssa otettu, kun totesin, että en uskalle juottaa vielä. Nonalla kun tuo masu on ollut nyt vähän enemmän ja vähemmän sekaisin. Pääsiäisviikolla alkoi taas ripaskashow, joka onneksi talttui helposti. Vaihdettiin sitten lopulta nappulat ja jätettiin lihat nyt hetkeksi pois. Tällä hetkellä masu vaikuttaa voivan hyvin, vaikka lihaa ollaan nyt varovasti lisäilty taas mukaan ja sapuskamäärää nostettu. Nona on ilmeisemmin ollut syypää niihin tuotoksiin, jotka minua ovat kohdanneet töistä tullessa kotiin tässä muutamien kuukausien aikana.
Kuvatuksia pääsiäiseltä:

Kaverikuva: Nona, Jyty, Ruska, Nukka ja Jetta.

Nukka lähdössä ajelulle.

Vaarallinen pikkukoira.

Pilkkikisojen tuomaristo.

Pääsiäisenä käytiin myös vähän kokeilemassa aksailua Rovaniemellä. Nonan kanssa agilityradat loppuivat aika lyhyeen. Ehtihän se toisella radalla ottaa kaikista kontakteista virheet, kunnes puomille jäätiin. Voihan surkeus! Hyppärillä Nona jäi lähdössä jumittamaan jotenkin hassusti maalia kohti. Näin jo heti, ettei aio tulla hypyn kautta vaan sinkoaa jonnekin omalle kiertoradalle, joten tulin vastaan ja yritin kalastella sen ekalle hypylle. Ei auttanut, tuli hypyn ohi ja sen jälkeen otettiinkin lentävä lähtö. Tämäpä rata menikin sitten muuten aika nappiin, vaikka loppukiemuroissa ei oikein saatu sulavia linjoja käyttöön. Siellä oli kyllä muuten tosi mukavia kohtia mm. suoran putken jälkeen tultiin okserille, jonka jälkeen jatkeen samaiseen putkeen. Olin melko varma, että en saa jarrutettua ideaalisti, niin ettei tulis ihan valtavaa kaarrosta, mutta jotenkin Nona hoiti tämän tosi hienosti. Muutenkin oli mukavasti ohjattavissa, jos nyt ei niitä kontakteja lasketa. Ruskakin kävi juoksemassa yhden agilityradan ja hyppärin. Agilityrata alkoi vähän tahmeasti ja kepit takkusi ja sieltäpä jäikin viimeinen keppiväli ottamatta, kun yritin ottaa sivuetäisyyttä. Korjattiin se jatkettiin menoa ja niin vaan se Ruskankin kone lämpesi. Tuli loppuradan tosi kivasti ja teki tosi hienon keinun. Etenemä tuolle radalle oli 3,75m/s, joten loppupätkän meno oli varmasti siinä 4m/s tiennoilla. Oltiin saatu toinen vitonenkin tuolta radalta, ehkäpä A:n kontaktista. Hyppärillä alku oli taas vähän nihkeetä, mutta loppuakohden parani. Lopun kiemurat vaan koituivat meidän kohtaloksi, koska yritin sylivekkiä Ruskalle. Eihän se kääntynyt oikean siivekkeen kautta ja siinä koitin kalastella Ruskan sylkkäriin, joka onneksi vielä onnistui. Noh Ruska vaan ajautui väärille urille ja kaahotti ohi viimeisen esteen ja kun korjailemaan aloin, niin hyppäsi esteen väärinpäin. Mutta olipa ihan mahtavaa nähdä taas Ruska tuossa vireessä.
Hienoja kuvia sentään saatiin tuolta reissulta. Kuvat ottanut Tero Siivola.

Paluumatkalla pyörähdimme vielä viimeisen kerran poroilla. Ruskan kanssa meno oli jo varsin hyvää. Porot olivat alkuun melkoisen liikkuvaisia ja vähän pökkivät tosisiaan, joka tietenkin vähän kiihdytti Ruskaa. Muutaman pöljäilyn jälkeen kuunteli ja malttoi hyvin. Toki tuo asennekin on selvästi muuttunut, eikä enää mene hampaat edellä poron kimppuun. Porot testasivat Ruskaa urakalla kääntymällä vastaan ja näissä tilanteissa Ruska selvästi yritti pohtia sopivia keinoja. Ihan hyviä ratkaisuja sieltä alkoi löytyä, vaikka välillä piti muistutella asenteesta. Mutta loppupeleissä taas niin hienoa huomata tämä kehityskaari Ruskassa. Se lukee jo ihan eri tavalla poroja. Jes!! Nukka taas oli sitten omanlaatuinen rukkanen. Teki alkuun syöksähtelyä yhden poron kimppuun ja siitä kun annettiin palautetta, niin lopetti hommat ja keskittyi mieleistelyyn. Välillä mukana oli toinenkin koira, mutta Nukka katseli enemmän toisen koiran työskentelyä kuin poroja. Ei oikeen päästy selvyyteen Nukasta. Välillä se on tekevinään hommia, mutta sitten toisinaan ei yhtään lue laumaa vaan esittää varsin hienoa seuraamista. Sellainen pieni Nukkarukka se on.

Oikeaa asennetta etsimässä

Pyörähdimme taas vaihteeksi paimentelemassa poroja Kerppumutkassa. Tehtiin päiväreissuna, joten kilometrejä kertyi lähes sellainen 650. Otettiin mukaan myös Valla ja Vallan oma ihminen. Mukana menossa Ruskan ja Vallan lisäksi oli Ruskan lapsoset Manu (Korpikairan Ikirouta) ja Lumi (Korpikairan Ikilumi). Mukavaa oli nähdä tuota jälkikasvua näissä hommissa. Lieneekö sattumaa vain, mutta olin jotenkin huomaavinani samanlaisia piirteitä työskentylyssä kuin tuolla emällä. Manu olisi ensin tahtonut kaasutella ja huudella vähän liikaakin, mutta parin tilanteen jälkeen huomasi, ettei se ole suotavaa. Kyllä vaan oli jopa liikuttavaa huomata se asenteen muutos koirassa. Sen huomasi myös poroista, kun koira ei enää ollut liikaa saaliilla. Toisella kierroksella Manu työskenteli jo varsin mukavalla asenteella. Manulla mielestäni näkyi melko vahvasti kiertämistä ja se selvästi halusi hallita partiota. Varsin hienoa ekakertalaiselta. Kylläpä huomasi pojasta, että joutui pohtimaan asioita. Lumikin hallitsi itsensä hienosti, vaikka ääntä olisi tahtonut käyttää alkuun turhan paljon. Lumilla oli havaittavissa kiertämistä aavistuksen verran enemmän, joka kenties johtui lammastreeneistä. Lumilla oli havaittavissa myös hyvin ruskamainen toimintamalli ns. pattitilanteissa, sillä periksi ei oikeen anneta, vaan vähän väkisin painostetaan niskuroiva poro takaisin. Tämä tosin voi olla ihan vaan tyypillinen nartuille. Kaiken kaikkiaan hienoja lapsosia kyllä oli! Vallakin oli selvästi pohtinut porojen liikuttelua taipumustestin jälkeen. Hieman oli tilanteet Vallalle vielä kysymysmerkkiä, sillä kovasti yritti käydä kysymässä ihmiseltä neuvoja. Valla työskenteli kuitenkin varsin mukavalla asenteella, vaikka välillä vähän vahingossa ajautui turhan lähelle poroja. Hauska tuo Vallan tyyli, kun se vaan on sellainen pieni harmiton paimen.

Ruskan kanssa meillä sitten oli sitä zen-tilan etsintää. Alku vaikutti lupaavalta, vaikka hvyin, hyvin hankalaa se Ruskalle oli. Se teki pajon sijaistoimintoja, mutta työskenteli pyydettäessä yllättävän hyvin. Kuunteli ohjeita mukavasti, vaikka sitten muutamissa hetkissä paine kasvoi liikaa ja vanha Ruska tuli esiin. No onni onnettomuudessa, kyllä se Ruska nykyään onneksi uskoo jo, ettei noita hyökkäysiä suvaita. Päästiin ensimmäisellä kierroksella ehkä muutaman kerran tilanteeseen, jossa Ruska pyynnöstä löysäsi painetta ja siirtyi syömään paskaa. Toisella kierroksella samaan malliin jatkettiin, välillä se kuppi kiehahti, vaikka nyt tuli niitä tilanteita, joissa Ruska yritti keksiä erilaista toimintamallia porojen liikkeelle saamiseen. Ne pari omatoimista ehdotusta paineen löysäämisella ja haukun käyttämistä oli kyllä liikuttavia. Ehkäpä,ehkäpä me opitaan tämä!! Huikeaa on kyllä tuo muutos, mikä ollaan tämän talven aikana saatu aikaan. Ruska alkaa selvästi hallitsemaan hermojaan.

Muutamia kuvia reissusta:

Ruskan kuljettelua. Tilanteita, joissa näkyy kuinka kovasti yritetään keskittyä oikeen mielentilaan.

Muutama kuva myös lapsosista:

Manu

Alkuun oli liikaa kaasua, joka onnekseen saatiin hallintaan.

Loppua kohden Manu ymmärsi hienosti toivotun asenteen.

Lumingsti. Toipa niin mieleen maailman ihanimman pikkujätkän <3

Lumi

Lumi

Valla

Valla tansahdellen

Valla kiertää

Sunnuntaina käytiin sitten taas tekemässä esineitä. En kyllä osaa sanoa, mitä noiden Ruskan ja Nonan pääkopassa on tapahtunut, mutta taas ne tekivät varsin loistavat esineet. Ei ollut enää hankikantoa, joka teki liikkumisestä aavistuksen verran raskaampaa, mutta varsin sukkelaan ja vaivattomasti nousi kolme esinettä. Molmmilla oli nyt pari esinettä takanurkassa ja yksi keskellä. Ruskan työskentely näytti kyllä taas niin hienolta. Nona teki pari pientä pistoa ennen kuin muisti liikkua eteenpäin. Ilmaisussa sitten ollaan hieman kysymysmerkkinä. Nonalle on työstetty haukkua ja se kyllä sujuukin varsin sujuvasti. Yrityksenä on ollut tehdä myös paikkaa, niin että Nona haukkuu makuulta. Nyt ei meinannut millään mennä maahan muutamassa ilmaisussa. Haukkui kyllä hyvin paikaltaan, mutta se maahanmeno oli ihan unohtunut. Mieleen heräsi vaan kysymys: kannattaako tuota maahan menoa oikeen vaatia, kun se kuitenkin on tietyissä maastoissa hyvin hankalaa. Alkuun ajatuksena oli rauhoittaa tuota ilmaisua, sillä Nona hyppi, pomppi ja kiersi ensimmäisissä versioissa ilmaisuja. Pohditaan, pohditaan.

Pohdintaa riittäsi myös niissä kontakteissa. Se puomin kontakti on vaan jotain sellaista, mikä ei meinaa mennä tajuntaan. Tätä pohdittiin tämän viikon agitreeneissä ProPerrolla. Kävi ilmi, että Nona varmaankin yrittää ottaa osumaa etutassuillaan, joka kovasta vauhdista on kyllä varmasti hyvin haastavaa, jopa vaarallista. Tämän seurauksena sitten loikkaa aika tehokkaasti kontaktin yli tai sitten jarruttaa ja kääntyy katsomaan. Kaipa me vielä yritetään, vaikka en tiedä saanko tuon tajuamaan takajalkojen tarkoituksen. Pääsiäisenä käydän kokeilemassa kisaratoja muutaman startin verran.

Talviteloilta esineille

Tänä viikonloppuna aktivoiduttiin vaihteeksi treenailemaan esineitä porukalla. Onhan mun pitänyt tehdä motska treeniä tässä talven mittaan, mutta ihan muutamaan kertaan ne on jääneet. Ruskapa sitten yllätti minut ihan totaalisesti. En tiedä oliko ne pari treeniä jo tuonneet sen tavoitellun esinemotivaation, mutta hienolta näytti Ruskan meno, vaikka itse sanonkin. Siinä oli jo sitä asennetta, mitä niin toivon. Kas tässäpä Ruskan menoa jopa kerrankin ihan videolla.

Eka lenkki oli joku härölenkki, joka kaartoi pois alueelta ( ei näy videolla), mutta sitten se loksahti kohdalleen ja kolmella pistolla nousi esineet. Tuuli tuli tarkoituksella edestä. Nonakin teki lähes yhtä hienoa jälkeä. Hyvin käyttivät nenää, vaikka tuuli kyllä oli sen verran selvä, että kyllähän tuossa pitäiskin saada haju helposti. Nona teki myös pari ilmaisua ja ne vaikutti jo ihan lupaavilta.

Muuten me ollaan käyty hiihtämässä lyhyitä vetoja ja nautittu hankikeleistä. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että perjantain hiihtotreenit kuluttivat Nonan tassuja sen verran, että neiti alkoi ensin aristelemaan ja nyt sepelillä selvästi kinkkaili. Tossuja en vaan saa pysymään kunnolla jalassa, joten Nona joutuu nyt siputtelemaan hihnassa lenkit. Hanget ovat onneksi sen verran sileät, että siellä ei tassuja tarvi aristella, kunhan ei vaan ihan päättömästi juoksennella.

Olihan se vähän odotettavissa, että kohta jonkun tassut aukee, kun melkoista rallia ovat tytöt vetäneet lenkeillä vetäneet. Nonan kohdalla vielä nuo hiihtovedot ovat olleet hyvin tassuja kuluttavia.

Vähän ollaan otettu lenkkien yhteydessä tokoilukin. Aksaakin käytiin taas muistelemassa ensin omissa treeneissä ja Nonan kanssa vielä ProPerron valmennusryhmässä. Pari viikkoa taukoa näkyy etenkin ohjaajassa, joka ei oikeen muista liikkua. Josko me kohta taas päästäis kokeilee kisamenoa, vaikka eihän ne kontakti nyt ihan kunnossa ole.

Muutaman viikon takaisia kuvia poroilla vierailustakin saatiin. Kuvat ottanut Merja Soudunsaari.

Ruska

Ruska

Nukka