Vauhti kiihtyy ja haikeutta ilmassa

Meitä on ilahduttaneet mukavat syyskelit. Nyt on ollut useampana aamuna pakkasta. Ihanaa.

Pakkasaamu ja muutama koira.

Vetohommat ovat olleet nyt ykkösinä ja pari tiukkaa treeniä päästiin vetää viime viikonloppuna. Se tosin vähän veti Nona jumiin, vaikkakin osaltaan luulen, että aksatreeneillä on ollut myös osuutta asiaan. Näytti vähän pahalta maanantaina, että päästäänkö kisaamaan, kun Nona alkoi pompottaa takakinttuaan. Pikaisella komennuksella saatiin kuin saatiinkin hieronta-aika ja kireydet onneksi laukesi käsittelyssä. Treenien osalta kulunut viikko oli sitten varsin hiljainen. Keskityttiin huoltamaan kisakaveri kuntoon. Perjantain motskatreeni lupasi ihan hyvää lauantaille. Lauantaina oli sitten vuorossa Ylikiimingissä Alma off Snow valjakkokisat. Nona juoksi yhdessä Muikku-seisojan kanssa ja hyvin juoksikin. Kolmikko kiri toiseksi ihan hyvällä ajalla ja kivalla keskivauhdilla. Isot seisojat meni vähän kovempaa, mutta pikkukoirat on pikkukoiria. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle viikonlopulle, jolloin vuorossa kolmikolla on sulanmaan SM-kisat Jämillä. Myös Nukka juoksi Ylikiimingin kisoissa harrastusjuoksuluokassa. Juoksija oli nyt tyytyväinen Nukan juoksuun, sillä Nukka veti hyvin koko matkan. Pari voittikin luokan parantaen aikaa viime vuodesta yli minuutilla. Niin hieno parivaljakko!!

Kovaa mennään. Kuva Marika Kunnari

Nukka juoksee naru kireenä. Kuva MariM.

Meillä koittaa varmaankin järjestäytyminen uudelleen, sillä pitkällisen ja hankalan pohtimisen seurauksena Nukka lähtee kokeilemaan siipiään maailmalle. Nukalle löytyi mukavanoloinen paikka, jossa pääsee tekemään sitä mitä rakastaa eniten; juoksemaan metsässä. Nukan kanssa meillä on ollut elo välillä hyvin stressaavaa, sillä joku meidän keskinäisessä suhteessa ei toimi, enkä löydä sitä syytä, miksi Nukka paineistuu niin kovasti kummallisissa tilanteissa. Ruokailut ovat esimerkiksi joskus hyvin hankalia ja parhaimmillaan Nukka ei voi tulla syömään, vaikka miten koitan houkutella. Toisaalta nyt on ollut niin mukava katsoa iloista ja onnellista Nukkaa metsäilessä pentujen kanssa, että en taas tiedä luovutinko liian helpolla. En vaan osaa poistaa sitä juttua itsestäni, mikä vapauttaisi Nukan. Nukka ei kuitenkaan millään tavalla ole hankala, arka tai vaikea, se on vaan niin kummallinen pieni sähikäinen ja rukka, että toivon sen vapautuvan paikassa, jossa siltä ei vaadita liikaa. Minä kai en vaan siihen pysty. Voihan riittämättömyys!

 Tällainen pieni elohiiri NukkaRukkanen se on. <3

Peltoilua. Täti on vahtivuorossa.

Kuuliaisia pieniä koiranalkuja. Riipi ja velipoika.

Syksy on täällä

Se on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Ei me ihan laakereilla olla maattu, vaikka harrastelut ovat olleet aika minimissä. Pennut ovat kasvaneet ja suurin osa maailmalle laitettu. Nyt olisi siis hyvä aika palata mammakoiralla uraputkeen. Ollaan kuitenkin rauhassa vielä otettu ja kuntoutettu Ruskaa metsälenkeillä. Aksassa olisi tarkoitus aloitella hyppyjumppa siis hyppytekniikalla muistella taas asioita. Jumppaa ja dopoiluakin saisi tehdä. Hakua pitäisi päästä treenimään. Muutama esineruutu ollaan mielenvirkistykseksi tehty. Katsotaan milloin saadaan aikaiseksi, sillä pentustenkin kanssa pitäs vielä jaksaa tutkia maailmaa.

Nona on palannut lepokaudelta touhujen pariin. Aksaa ollaan treenitty ja siinä neiti osoittaa varsin mukavia otteita, kunhan ohjaajakin on läsnä. Kontaktit toimivat A:n ja keinun osalta jo melko hyvin, mutta vahvistaahan niitä saa. Puomille on vähän unohtunut se toivottu asenne ja käyttäytyminen. Toki olen kyllä itsekin unohtanut ne kriteerit. Sitäpä vielä hinkataan ja hiotaan. Muuten se olisi kyllä niin kisavalmis, kun vaan oma aikataulu antaisi periksi. Kisatunnelmaa käydään hakemassa sulanmaan vetohommista. Vetoja ollaan tehty elokuun lopusta lähtien. Nyt olisi ensi viikonloppuna ekat kisat Ylikiimingissä. Pääsen itse helpolla, sillä jatketaan kevään kuvioita ja laitetaan kaksvaljakko vetoon. Nona siis kisaa yhdessä seisojan kanssa. Kauden päätavoite on SM:ssä Jämillä 17.-18.10. No ihan huumorilla toki kisat otetaan, kun pikkukoirat on pikkukoiria ja Nonan juoksut sotkivat treenejä. Ihan parhaassa iskussa ei vielä olla, mutta onhan tässä pariviikkoa vielä aikaa.
Niin täyttipä tuo pikkukoira vuosiakin tuossa välissä. Neiti on jo kolme vee. Äkkiä se aika sitten menee. Nona on monessa vielä niin keskeneräinen, vaikkakin ei kyllä koirasta johtuvista syistä. Kaikkeen ei vaan aika riitä. Haussa voisi olla kisavalmis, kun saisi hiottua ilmaisun kuntoon ja tottiksenkin myös. Paukut on vähän vaiheessa, etenkin paikallaolossa. Metrin hyppykin on neidille vielä jännä paikka. A estettä ei ole tehty koemuodossa. Töitä siis vielä olisi, mutta kun siihen tottikseen tarvisi sitä valvovaa silmää. Meni heti selittelyksi.

Nona 3v.

Nukkakin on tehnyt vetoja ja käynyt leirillä ja kisaamassa canicrossia oman treenarinsa kanssa Kajaanissa ja Kouvolassa. Myös Ylikiiminki on Nukan ohjelmassa.

Meidän uusin vahvistus Riipi tyttö on aloittanut opinnot isoksi kasvamisessa. Varsinainen tehotyttö mahtaa tulla neidistä, jolla on kyllä omaa päätä. Riipin kanssa tehdään varmaankin agilityä ja PK-puolta. Ensin kuitenkin ihan rauhassa kasvetaan ja opetellaan yhteistyötä. Yritetään kerrankin rakentaa pohjia ihan rauhassa, eikä oteta paineita kisaiän täyttymisestä.

Meidän Riipi

Lomailua

Me ollaan oltu lomalla. Lomaa on pidetty myös kaikista harrasteluistakin, joten täälläkin melko hiljaista ollut.

Käytiin SM-agien jälkeen kaupunkilomalla Turussa. Nonalla oli varsin tylsää, kun ei päässyt edes uimaan. Pikanen visiitti tehtiin Turusta kotiuduttia ProPerron aksatreeneissä. Nona oli varsin kiva treenikaveri. Se olis kyllä pientä hiomista vaille mukava peli. Olisi kiva, kun saisi nuo treenivedot myös kisaradoille,sillä treeneissä se tekee varsin varmaa rataa. Ehkäpä se vika onkin toisessa päässä. 😉 Pitäs varmaan kisata enemmän niin vois saada toimivan paketin. No Nonalle on vähän odotettu juoksuja, josko se lähtee sit miehelään, joten kisaamaan lähdetään syksyllä sit kun saatu pentuprojekti voiton puolelle.

Ollaan pääsääntöisesti lenkkeilty ja uitu. Vähän ollaan myös käyty hiekkakuopilla juoksee rinnettä sekä juoksemassa portaita. Myös esineitä ollaan tehty pienenä aktiviteettinä. Ruskan työskentely ruudussa on edelleen vähän rönsyilevä, toisaalta merkkaa rajat melko hyvin ja esineen palauttaminen melko hyvä. Luovutus sais olla parempi, sillä vähän mälvää pehmeitä esineitä. Nona työskentelee mukavasti, mutta saa olla aika tarkkana, että homma pysyy Nonalle selvänä. Vähän epävarmana ei oikeen uppoo syvälle. Nona merkkaa esineet hyvin ja mielestäni tarkkoo ihan kivasti. Palautus on hyvä muuten, mutta puree leluja. Nukka on oma lukunsa. Hirveesti kiihtyy hetsaamisesta, mutta työskentely on hyvin epävarmaa. Uudelle pistolle lähtö (ilman löytöä) etenkin on hyvin hankalaa, kun...Toisaalta nyt ollaan saatu pari hyvää työvoittoa, joten josko se sieltä varmistuisi. Löydettyään esineen palautus sujuu kivasti.

Nonan kanssa käytiin myös yks ilta katsomassa lampaita. Nona on varsin kummallinen bortsu. Kouluttajakin totesi, että varsin hauska koira. Nonalla ei ole liiemmin silmää lampaille vaan olisi enemmän kroppakoira. Vähän meinasi aina pöhistä ja haukkuakin, kun kävi vähän jännäksi homma. Keskityttiin noston harjoitteluun ja pysäytykseen/ maltiin. Oltiin taas niin ulkona mun mukavuusalueelta, että ihan en pysynyt ite aina mukana tilanteissa. Nona keskittyessään teki varsin kivasti hommia ja se lukee kuitenki painetta varsin hyvin sekä lampaiden että ohjaajan.

Vallan lauman kanssa treffattiin myös lenkkeilyn ja uintikerhon myötä. Kolme kuudesta koirasta suostui uimaan. 😃

Meillä alkaa loma loppua, mutta varmaan treeniloma jatkuu hetken. Kohta tiedetään Ruskan tila ja se aletaanko toden teolla odotella pentuja. Jos saadaan pentuja, niin sittenpä pidetään vähän rauhallisempaa menoa. Nonalle kuitenkin suunnitellaan uittamisia, niin ei ihan oloneuvoksena tarvi olla. Samalla saadaan hyvää pohjatreeniä talveä ajatellen.

Kesää pukkaa

Kesä se alkais olla täällä. Meillä oli ihan touhukas toukokuu. Nona kävi suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti sellaisella ihan kivalla tottiksella. Hihnaseuraaminen alkoi kaaottisesti, sillä koira vaan raahusti mukana. Täyskäännöksen jälkeen syttyi joku lamppu ja Nona hoiti loppuosuuden varsin kivasti. Paikallaolossa meillä oli superhaastetta, sillä paikkamakuu oli sijoitettu urheilukentän viereen. Meidän vuorolla aivan aidan vieressä oli joku aamu-urheilija työntämässä kuulaa. Tämä urheilija päätti vielä juuri Nonan aikaan siirtyä siihen koiraa lähempänä olevaan työntökaukaloon. Kylläpä minulla jännitti ja yritin vilkuilla tuomaria ja henkilöryhmää, että mitä tapahtuu. Koko ajan kuitenkin sain siinä näpöttää, sillä Nona pysyi maassa. Oli kuulemma vähän vilkuillut ja osoittanut kiinnostusta lentäviä kohteita kohtaan, mutta muistanut tehtävänsä. Jipii!! Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeitä, mitä tuo vetokoira ei oikeen osannut kävellä rennolla hihnalla.

Nona kävi myös urakoimassa Simon Artic Cross sulanmaan kisoissa kaksvaljakossa seurakaverin seisojan kansss. Voittoon ylsi tuo kolmikko varsin hyvällä menolla. Kyllä on varsin kovapäinen kaksikko tuossa valjakossa. Menohaluja löytyy ja päätä juosta, sillä koolla ei ole noita pilattu.

Muuten toukokuussa vetojen lisäksi on maastoiltu niin haun kuin jäljenkin osalta. Ruskan kanssa käytiin myös vappuviikonloppuna seuran järjestämässä hakukoulutuksessa. Kouluttajana oli Hanna Laasanen. Vähän erilainen kanta tuli hakuiluun, mutta saipa kyllä uusia ajatuksia tuolta. Haussa ollaan Ruskalle työstetty yliheittoja, jotka onnistuu ihan ok silloin kun koira tekee kunnon piston. Ruska on alkanut taas vähän kiirehtimään, joten kääntyy turhan aikaisin eteen alueella ja ottaa maalimiehen takatyöskentelyllä. Eipä siinä muuta, mutta PK-haussa ei oikeen tuota arvosteta. Nona on ollut mukavan varma työskentelijä. Sillä on ihan hyvät pistot. Pitäisi alkaa viemään eteenpäin, mutta ilmaisu takkuaa edelleen. Ei ole selvästi ihan omimmillaan haukun kanssa. On vähän tullut mieleen, josko se rulla sittenkin olisi toimivampi. Tuo tykkää kuitenkin juosta ja tuoda esineitä.

Viikonloppuna oli se kesän yksi kohokohdista: agilityn sm karkelot. Me osallistuttiin vain joukkuekisaan, jossa juoksi sekä Nona että Ruska. Ruskan kanssa ei sitten uskallettu osallistua henkilökohtaisiin, koska astutuksesta oli kulunut reilu viikko. Tiineys olisi juuri herkimmillä vaiheilla, joten tein päätöksen jättää henkilökohtaiset välistä.

Meidän joukkue sijoittui sijalle 20. Nona toi meidän joukkueelle hylsyn, joten Ruskan kanssa oli pieni paine saada tulos. Joukkutoveri Kirsi piti meidät hyvin tuloksessa kiinni, vaikka vähän virheitä tuli kerättyä. Nona teki ihan kivan radan, jossa oli muutama vähän kyseenalainen kohta. Hylky tuli, kun Nona luki persjätön jälkeen esteen takaakierroksi. Siitäpä sitten jatkettiin väärään putken päähän, koska väärin otettu hyppy syötti sinne, eikä omat pasmat olleet vielä mukana. Ottipa Nona sen verran huikean loppukirinki, että jätti yhden hypyn ottamatta. Puomi onnistui kuitenkin loistavasti kisavireessä. Jipii!! Aalta tosin saatiin vitonen, joten siinäpä projektia. Ei pysy rytmi koossa, jos yritän ottaa ohjaukseen. Ruska sitten teki oman varman ja varmistellun suorituksen, joka oli nollarata. Kepit ja keinu olisi voineet olla vähän paremmat, mutta muuten meno oli mukavan iloista. Minun luottotykki!! <3

Aksavirettä käytiin toukokuussa hakemassa omissa kisoissa sekä Kuopiossa ja Nonan kanssa vielä Pieksämäellä. Ruska juoksi omissa kisoissa hyppäriltä kivan nollan, muuten on tullut vähän kauneusvirheitä. Nonalla puolestaan on meno tasoittunut ja varmistunut. Pieksämäellä sitten lopulta melko pitkän odottamisen jälkeen saatiin se eka nollarata, jolla tultiin toiseksi. Jospa se tästä, vaikka kontaktit edelleen hieman teettävät työtä.

Keväteloa

Kevättä on ilmassa ja kesää se tekee, vaikka kylläpä ne lumet vielä käväisi maassa menneellä viikolla. Me ollaan saatu tutustua taas niin ihaniin öttiäsiin kuin punkkeihin. Yhdeltä metsälenkiltä keräsin yli kymmenen punkkia tytöistä, joten lähtipä äkkiä litkut niskaan. Niin ihanaa kuin tuolla metsässä olisikin juoksennella, niin noita ötököitä on siellä vaan liikaa. Onneksi ollaan saatu käydä taas vetotreeneissä Nonan kanssa. Nonalla on menohaluja riittänyt. Kaksvaljakointi seisojan kanssa toimii hyvin ja koirat selvästi tsemppaavat toisiaan.

Muutenpa ollaan sitten tyydytty laittamaan tätä hihnanpäätä vähän parempaan kuntoon, kun kuumelentsu vei vähän kuntoa. Juoksukausi ja pyöräilykausi avattu. Aksaa ollaan tehty jonkun verran. Siellä ollaan Nonan kanssa keskitytty kontakteihin. A alkaa olla jo aika toimiva. Puomin kanssa käännettiin takkia ja aloitettiin pysähdyksen opettelu. Pakko kai se vaan on myöntää, että en saa juoksemaan. Olisi pitänyt aloittaa ihan eri kaavalla koko homma, niin ehkäpä se olisi onnistunut. Mutta nyt me opetellaan se pysäri sinne puomille, niin saan ehkä mielenrauhan. Muutamalla reenillä homma on jo melko selvä Nonalle. Vähän on maltti tiukassa, mutta toisaalta tulee kuitenkin kontaktille, vaikka liukuukin pois ennen aikojaan. En tiedä pitäiskö käydä testaa kisamoodia mölleissä, vaan mennäänkö vaan kisoihin opettelemaan. Olis nimittäin aika kiva päästä kisailee, sillä Nona kulkee muuten varsin kivasti. Tosin tämän viikon treeneissä se löysi paljon putken päitä ja teki ihan omia valintoja. Ehkä joudun tunnustamaan, että itsellä ei ollut ihan paras ohjauspäivä ja oma keskittyminen herpaantui niin Nona alkaa tekemään omiaan. Nonalla on kyllä vaan hetkiä, että se yhteys jotenkin katoaa ja neiti toistaa jotain samaa eikä suostu korjaamaan. Ruskakin pääsi aksailee ProPerrolle. Ruskalla alkaa olla jo vähän otetta hommiin, vaikka kyllä siitä ihan himppasen parempaa irtoais. Kepit saisivat olla paljon nopsemmat ja usein kisoissa ne onkin melko hitaat. Tehtiin sitten kepeille palkkaa ja kun koutsikin oikein kannusti Ruskaa, niin kyllähän siitä tuli ihan eri koira. Omissa treeneissä ollaan tehty myös kontakteja. Ruska juoksee puomin aika ok, vaikka se ylösmeno on siinä kiikun kaakun. Alastulon ottaa etutassuilla. Koitettiinpa sitten rytmittää juoksua ylösmenolle, mutta ihan toimivaa hommaa ei vielä saatu aikaan. Parhaiten toimi, kun speed pump laitettiin noin puolen metrin päähän puomista ja siitä lähtö, mutta tämä ei toiminut enää vauhdissa. Speed pumpin jos laittoi kontaktin yläpäähän, niin Ruskan mielestä se pitää roikasta yli kunnon loikalla. Vähän pitää vielä työstää puomia, mutta A toimii puolestaan melko hyvin. Nukankin kanssa ollaan aksailtu. Nukan kanssa ollaan keskitytty lähinnä suht helpoon ja nostattavaan treeniin. Kontakteja ja keppejä on tehty pienillä ratapätkillä. A on aika hyvä ja kepitkin ihan ok, vaikka Nukan tekniikalla ne pääsisi kovempaakin. Kepit ovat kuitenkin Nukalle tosi hankala este ja ollaan yritetty keskittyä siihen hyvään tunnetilaan. Nukkahan leikkii todella kivasti ja tätä leikkiäkin on nyt tehty. Leikkiminen on selvästi parantunut ja kyllä koiran asennekin on jo vähän valoisampi. Nukka tulee jo ihan mielellään aksailemaan ja sitä ihan himppasen harmittaa odottaa vuoroaan. Aika liikuttava pieni Nukkarukka.

Tänään kävimme myös Erämessuilla esittelemässä valjakkolajeja ja saipa nuo Nukka ja Ruska tehdä vähän rotuesittelyäkin. Nukka kävi esiintymässä canicrossissa ja Ruska pyörähti kehässä esittämässä työkoiraa, joka osaa haukkua käskystä. ;)

Uusilla pannoilla kelpaa esiintyä.

Ruskaa muistetiin Lappalaiskoirat ry:stä myös tällaisella kunniakirjalla:

3.sija Vuoden 2014 PK-lappalaiskoira

Hakukausi korkattu

Tänään pääsimme korkkaamaan tämän vuoden ekat hakutreenit. Ruska oli aika liekeissä. Niin liekeissä, ettei jaksanut kunnolla tarkastaa etunurkkaa, kun sai hajun maalimiehestä, joka oli samalla puolella takalinjalla n. 50metrissä. Muuten se teki ihan kivat treenit ja suoratkin näyttivät suorilta. Tyhjät nyt oli mitä oli, mutta ei jaksettu ekoissa reeneissä jäädä niihin kiinni. Nonakin oli varsin pätevä. Se työskenteli hyvin ja löysi maalimiehet helposti. Oli tarkoitus ottaa suorapalkalla, mutta Nona tuumi ihan itse, että täytyypä ilmaista. Joskos se ilmaisu sieltä tulisi pikkuhiljaa mukaan. Kolmannella maaimiehellä meitä kohtasi lähes major hazard, kun joku irtokoira oli bongannut Nonan ja maalimiehen leikit. No Nona ei jasanut liikoja välittää häiriötekijästä, vaan oli sitä mieltä, että nyt tehdään hommia. Täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki neidille, kun oli niin töissä, ettei haitannut moiset yllätykset. Viimeinekin maalimies löytyi hienosti. Tästäpä toivottavasti jatkuisi nousujohteisesti. Jos vaan osaisi suunnitella treenit sopiviksi.

Viikolla kävimme myös aksaamassa ja joku lamppu on syttynyt Nonalla. A:n kontakti alkoi toimia.Halleluja!! Keinullekin tehtiin vähän malttia, kun meinaa singota sieltä ihan ennen aikojaan. Muutenpa ei rataa tehtykään kuin muutaman esteen verran. Ruskan kanssa yritimme työstää tunneoppimista, josko se vähän pitäsi Ruskan kiireisempänä radalla.

Perjantaina Nona pääsi vielä vetotreeneihin, sillä täällä on vielä latua mitä suksia. Itse kyllä jätin suksimet jo talviteloille, mutta onneksi oli seurakaveri hiihättämässä Nonaa. Varsin onnellinen koira kyllä oli tuo Nona, kun pääsi juoksemaan. Pieni paussi kai oli tehnyt terää ja menohaluja löytyi. Tehtiin 3 x1km. Viimeinen veto tehtiin vielä kaksvaljakkona seisojan kanssa ja hiihtäjä totesi, että hyvin jäätävää menoa molemmilla. Nukkakin sai käydä vähän muistelemassa hommia. Ihan ei se tyhjälle lähteminen onnistu, mutta kun palkka on tiedossa, niin sitten kyllä mennään.

Pääsiäisen vietossa

Suuntasimme pääsiäisen viettoon pohjoiseen, jossa ei ollut lumesta uupelo. Meidän pääsiäinen piti sisällään aktiivista lenkkeilyä suksien, kiksparkilla ja toki jalkasinkin. Vetoja ei Nonan kanssa otettu, kun totesin, että en uskalle juottaa vielä. Nonalla kun tuo masu on ollut nyt vähän enemmän ja vähemmän sekaisin. Pääsiäisviikolla alkoi taas ripaskashow, joka onneksi talttui helposti. Vaihdettiin sitten lopulta nappulat ja jätettiin lihat nyt hetkeksi pois. Tällä hetkellä masu vaikuttaa voivan hyvin, vaikka lihaa ollaan nyt varovasti lisäilty taas mukaan ja sapuskamäärää nostettu. Nona on ilmeisemmin ollut syypää niihin tuotoksiin, jotka minua ovat kohdanneet töistä tullessa kotiin tässä muutamien kuukausien aikana.
Kuvatuksia pääsiäiseltä:

Kaverikuva: Nona, Jyty, Ruska, Nukka ja Jetta.

Nukka lähdössä ajelulle.

Vaarallinen pikkukoira.

Pilkkikisojen tuomaristo.

Pääsiäisenä käytiin myös vähän kokeilemassa aksailua Rovaniemellä. Nonan kanssa agilityradat loppuivat aika lyhyeen. Ehtihän se toisella radalla ottaa kaikista kontakteista virheet, kunnes puomille jäätiin. Voihan surkeus! Hyppärillä Nona jäi lähdössä jumittamaan jotenkin hassusti maalia kohti. Näin jo heti, ettei aio tulla hypyn kautta vaan sinkoaa jonnekin omalle kiertoradalle, joten tulin vastaan ja yritin kalastella sen ekalle hypylle. Ei auttanut, tuli hypyn ohi ja sen jälkeen otettiinkin lentävä lähtö. Tämäpä rata menikin sitten muuten aika nappiin, vaikka loppukiemuroissa ei oikein saatu sulavia linjoja käyttöön. Siellä oli kyllä muuten tosi mukavia kohtia mm. suoran putken jälkeen tultiin okserille, jonka jälkeen jatkeen samaiseen putkeen. Olin melko varma, että en saa jarrutettua ideaalisti, niin ettei tulis ihan valtavaa kaarrosta, mutta jotenkin Nona hoiti tämän tosi hienosti. Muutenkin oli mukavasti ohjattavissa, jos nyt ei niitä kontakteja lasketa. Ruskakin kävi juoksemassa yhden agilityradan ja hyppärin. Agilityrata alkoi vähän tahmeasti ja kepit takkusi ja sieltäpä jäikin viimeinen keppiväli ottamatta, kun yritin ottaa sivuetäisyyttä. Korjattiin se jatkettiin menoa ja niin vaan se Ruskankin kone lämpesi. Tuli loppuradan tosi kivasti ja teki tosi hienon keinun. Etenemä tuolle radalle oli 3,75m/s, joten loppupätkän meno oli varmasti siinä 4m/s tiennoilla. Oltiin saatu toinen vitonenkin tuolta radalta, ehkäpä A:n kontaktista. Hyppärillä alku oli taas vähän nihkeetä, mutta loppuakohden parani. Lopun kiemurat vaan koituivat meidän kohtaloksi, koska yritin sylivekkiä Ruskalle. Eihän se kääntynyt oikean siivekkeen kautta ja siinä koitin kalastella Ruskan sylkkäriin, joka onneksi vielä onnistui. Noh Ruska vaan ajautui väärille urille ja kaahotti ohi viimeisen esteen ja kun korjailemaan aloin, niin hyppäsi esteen väärinpäin. Mutta olipa ihan mahtavaa nähdä taas Ruska tuossa vireessä.
Hienoja kuvia sentään saatiin tuolta reissulta. Kuvat ottanut Tero Siivola.

Paluumatkalla pyörähdimme vielä viimeisen kerran poroilla. Ruskan kanssa meno oli jo varsin hyvää. Porot olivat alkuun melkoisen liikkuvaisia ja vähän pökkivät tosisiaan, joka tietenkin vähän kiihdytti Ruskaa. Muutaman pöljäilyn jälkeen kuunteli ja malttoi hyvin. Toki tuo asennekin on selvästi muuttunut, eikä enää mene hampaat edellä poron kimppuun. Porot testasivat Ruskaa urakalla kääntymällä vastaan ja näissä tilanteissa Ruska selvästi yritti pohtia sopivia keinoja. Ihan hyviä ratkaisuja sieltä alkoi löytyä, vaikka välillä piti muistutella asenteesta. Mutta loppupeleissä taas niin hienoa huomata tämä kehityskaari Ruskassa. Se lukee jo ihan eri tavalla poroja. Jes!! Nukka taas oli sitten omanlaatuinen rukkanen. Teki alkuun syöksähtelyä yhden poron kimppuun ja siitä kun annettiin palautetta, niin lopetti hommat ja keskittyi mieleistelyyn. Välillä mukana oli toinenkin koira, mutta Nukka katseli enemmän toisen koiran työskentelyä kuin poroja. Ei oikeen päästy selvyyteen Nukasta. Välillä se on tekevinään hommia, mutta sitten toisinaan ei yhtään lue laumaa vaan esittää varsin hienoa seuraamista. Sellainen pieni Nukkarukka se on.