sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Paimennuskesä 2018 ja syyskuun kuulumisia

Meidän paimennuskesä huipentui 8.9. Onnistuin saamaan Riipille koepaikan paimennuksen esikokeeseen Vehmersalmelle. Kävimme Riipin kanssa viimeiset paimennustreenit keskiviikkona 5.9. Tehtiin tuolloin vähän koemainen harjoitus, joka sisälsi samoja osa-aluita kuin esikoe. Riipillä oli alku haltuunotossa vähän liikaa virtaa ja lähti vähän leikkimään lampaiden kanssa. Tämmöinen johtaa meillä vielä helposti siihen, että koiran ja lampaiden juostessa ohjaaja vähän jäätyy eikä muista ottaa tilannetta haltuun. Tätä saadaan vielä siis työstää, että maltti säilyisi ihan alusta alkaen. Riipi teki muuten varsin kivan treenin, jossa jopa kuunteli välillä ohjausta todella kivasti. Laitumelta takaisin tullessa otti lampaat ritolat ja lähtivät vauhdilla kotia kohti. Tässä vaiheessa tehtiin poispäinkuljetusta, joten ohjaajan vetoa ei saatu hyödynnettyä. Portilla meillä meinasi lampaat karata takaisin laitumelle, mutta kerrankin saatiin Riipin kanssa sama ajatus homman pelastamiseksi. Lopuksi tehtiin vielä laiduntamista, jossa koira vahtii lampaita.

Riipi pitää vahtia, etteivät lampaat karkaa toisen lauman luokse ja sotke muiden koirien harjoitusta.
Paimennuksen esikokeen Vehmersalmella tuomaroi Maija-Liisa Pasanen. Koepäivä alkoi järjestyksen arpomisella. Meille tuli numero kaksi eli olimme suoritusvuorossa toisena. Päivän aloittivat kakkosluokan koirat, joten hetken sai puhaltaa ja katsella muiden suorituksia. Kakkosluokan rata oli melkoisen työteliäs ja vaati kyllä ohjaajaltakin osaamista. Kun tuli rataan tutustumisen vuoro, oli suurin jännitys jo ehditty purkaa. Rata oli varsin kiva, vaikka häkistä otto ja takaisin laitto vaikuttivat haastavilta, koska varikon lampaat olivat melko lähellä. H-hetki koitti ja lähdimme Riipin kanssa aitaan. Häkistä otto sujui yllättävän hyvin ulkopuolelta kiertäen. Yritin alkuun laittaa Riipiä häkin sisään, mutta Riipi vähän arpoi menemistä, joten korjasin heti ulkopuolelle. Päästiin jatkamaan kuljettamista ja sain kyllä siinä vaan ihailla koiran työskentelyä. Riipi kuljetti minusta varsin kivasti , huolehti kaikista ja oli aktiivinen. Portti saatiin selvitettyä ja suunnattiin laidunnukseen. Riipi jäi yllättävän hyvin paikoilleen, sillä paikoillaan pysyminen minun ollessa takana on ollut Riipille hankalaa. Laidunnuksen jälkeen saatiin lampaat kivasti haltuun, mutta tässä alkoi vähän Riipillä nousemaan kierrokset ja se laittoi lampaisiin vähän painetta. Portin sain auki, mutta kun lähetin koiran hakemaan lampaita ei Riipi oikein halunnut mennä ja samassa lampaat keksivät avonaisesta portista karata varikolle. En oikein itse tiedä täysin mitä tässä tapahtui, mutta tuomarin mukaan virhe oli täysin minun. Riipi varmaan halusi tulla portille pysäyttämään lampaita, mutta onnistuin taas sössimään toisen työt. Lampaiden karkaaminen tarkoitti sitä, että yksi osio eli pysäyttäminen oli jätettävä välistä. Tämä harmitti kovasti, koska sitä oltiin niin harjoiteltu tämän kesän aikana, että oltaisiin haluttu se tietenkin näyttää. Ei auttanut kun lähteä hakemaan lampaita, jotka olivat pakkautuneet varikon lampaiden kanssa samaan nurkkaan. Vähän aikaan jouduttiin työstämään, että saatin meidän lauma irrotettua kokonaisuutena varikon porukasta. Sen jälkeen häkitys onnistuikin kivasti. Suoritus oli varsin meidän näköinen. Riipi teki todella kivasti töitä ja kuunteli ohjeita, mutta kokematon ohjaaja sääti välillä omiaan. Tuloksena oli kuitenkin hyväksytty esikoe erittäin hyvällä arvostelulla. Pisteitä saatiin lopulta 80 suorituksella, josta uupui yksi osa-alue kokonaan. Hyvä Riipi!!

PAIM-E koulutustunnus pistää hymyilyttämää Riipiäkin
Paimennuskesä 2018 oli alkuun hieman haalea ja alavireinen, mutta huolimatta oman jalan murtumisesta ja kipsin kanssa raahustamisesta saatiin lopulta kivasti säännöllistä treeniä ja oppia. Oli meillä kyllä erittäin taitava, hyvä ja kärsivällinen koutsi, joka jaksoi ohjata ja opastaa kerta toisensa jälkeen samoissa asioissa. Jospa tässä talvitauon aikana ohjaaja taas kasvaisi hieman, sillä kova palo olisi päästä paimennusta jatkamaan. Talvella toivon mukaan pääsemme taas poroilla pyörähtämään. 
Lauma sänkipellolla
Syyskuuhun kuuluu tietenkin sänkipellot ja peltorallit. Niistä olemme päässeet nauttimaan. Paimennusten päätyttyä lähdimme taas muistelemaan jälkihommia pellolla. Manulla on kivasti intoa, mutta vähän tarkkuutta toivoisin enemmän. Riipi näytti taas varsin loistavaa työskentelyä, vaikka vähän vielä on työstämistä kulmissa ja esineilmaisussa. Kävimme pari viikkoa sitten Riipin kanssa tervehtimässä Osku-poikaa naapurikunnasta. Samalla päästiin uudelle pellolle testailemaan jäljestystä. Osku ja Riipi kävivät ensin vähän rallailemassa metsässä ja pellolla. Manu pääsi sillä aikaa viettämään aikaansa Kerttu-serkkunsa kanssa.
Osku ja Riipi peltorallien lomassa

Kaverukset kauniina ja komeana
Riipi jälkiraiteilla

Manun menoa.

Syyskuun kuvasatoa:
Nona puolukkamailla 

Ruska ehti jo vähän herkutella puolukoilla.

Manu on saanut ruhonsa sporttimalliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti