sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Takaumia talven riennoista

Kun tuo kesä pikkuhiljaa alkaa tehdä tuloaan ja suurin osa lumista on jo sulanut, niin voimme muistella talven kohokohtia.

Meidän vuosi alkoi rauhallisesti. Kukaan ei onnekseen järkyttynyt raketeista, vaikka Nonaa ensimmäiset poksaukset hämmensivät, kun olimme vielä ulkoilemassa jäällä. Uuden vuoden alkuun kävimme Lappalaiskoirien hyppytekniikka kurssilla Ylöjärvellä Riipin ja Ruskan kanssa.

Talven hiihtokausi aloitettiin kotikisoilla valjakkohiihdon Sprintin SM-karkeloilla. Jotenkin olimme seurakaverin kanssa keksineet vaihtaa koiria, joten kisasin itse naisten A-sarjassa seisoja Muikun kanssa. Muista vuosista poiketen tälle vuodelle seuraani liittyi Suomen parhaimpia menijöitä, joilta löytyi hieman vahvempaa kaliberia olevat kisakoirat. Muikun kanssa taistelimme finaalissa pronssista, mutta matka ei vaan riittänyt ja meidän oli tyytyminen neljänteen sijaan. Vähän kirpaisi, mutta toisaalta tulos oli odotettu, koska lajissa se veturi on isossa roolissa. Muikun kanssa kyllä annoimme kaikkemme ja oli ihanaa työskennellä koiran kanssa, joka rakastaa hommaansa. Nona vuorostaan kisasi miesten C-sarjassa, johon oli ilmaantunut myös varsin kova taso. Nona sai finaaliin todella huonon lähdön ja jäi kärkikolmikon taakse selvästi. Mutta niin vaan tuo pikkukiituri yhdessä suksijan kanssa kirivät pronssille. Nonan neljäs SM-mitali henkilökohtaisessa kisassa.

Talvella piipahdettiin myös muutama kyläkisa Ylikiimingissä ja Lieksassa. Siellä Nona toimi normaalimatkalla loistavasti ja pokkasi naisten C-sarjassa luokkavoitot. Vauhti oli myös mukavan vertailukelpoista suurempiin vetureihin. Hiihtokausi päätettiin Lieksan SM-hiihtoihin maaliskuun puolessa välissä. Siellä oli luvassa ensin henkilökohtainen matka ja seuraavana päivänä viestit. Huikea pikkukoira näytti tuttua varmuutta ladulla ja kiiti maaliin asti vauhdikkaasti tuolla vaativalla radalla. Tulokset kertoivat meille, että vauhti riitti kuin riittikin ykköstilaan kymmenen sekunnin turvin. Nonasta siis taas Suomen Mestari ja tittelirivi sai myös lisäyksen VKM-17. Seuraavan päivän viestissä meidän kohtaloksi koitui avausosuus, koska Nonaan voi niin varmasti luottaa yhteislähdöissä. Se ei häiriinny toisista koirista, haluaa saada piikkipaikan, mutta ei lopeta juoksemista tiukassakaan kohdassa. Meidän joukkue kisasi B-luokassa. Meidän seurana lähdössä oli siis doppereita, noita lähes ponin kokoisia juoksijoita, joilta löytyy ulkoisia raameja vetoon. Lähtöluvan saatua ampaistiin matkaan ja ensimmäisen mäen päällä totesimme saaneen piikkipaikan. Siitä ei luovuttu ja tultiin vaihtoon ensimmäisinä. Myös muut joukkueen jäsenet hiihtivät oman osuutensa ykkösvauhtia, joten myös joukkuekisasta tuli kultaa. Huikea viikonloppu ja mukava päätös hiihtokaudelle. Uskomaton menijä on tuo meidän Nona, siitä varmaan kertoo jo kolminkertainen Suomen mestaruus.

Lieksa SM tulokset naiset C

Viestin tulokset

Lieksan SM-kisat
kuva Outi Pisto

Valjakkohiihdon Suomen Mestarit 2017
kuva Päivi Räikkönen

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kevätkuulumia

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo hyvän tovin. Kesä on jo kohta ovella ja meidän suurin kesätapahtuma on mahdolliset seuraavat Ruskaroihulaiset. Vielä hetken aikaa joudumme jännäämään tuleeko kesälle pennuntuoksua ja viipottavia tassuja.

Keväällä on touhuiltu ja puuhailtu toki eri harrasteluiden parissa. Koska kuvia matkan varrelta on kertynyt, niin antaa kuvien kertoa meidän kevätmenoista.

Puhti-poika kävi vappuna synnyinseuduillaan.
Puhti ja Ruska-äippä innostuivat pieneen vappuriehaan.


Veli ja sen sisko.
Toukokuun toinen viikonloppu vietettiin  Erätaika 2017 messuilla.
Mukana meidän porokoirat Ruska, Riipi ja Manu.

Manu-herra huhtikuisen raekuuron aikaan.

Taika-tyttö syötävän suloinen ja mahdottoman kiltti neitikoira.


Nona maaliskuun maisemissa.

Maaliskuun ilottelijat.


Vähän tunnelmia meidän menoista. Seuraavan kertaan jätetään sitten tammikuun ja helmikuun hurjastelut. Sieltä riittääkin kerrottavaa, sillä hiihtokausi Nonan kanssa oli taas vallan onnistunut. Kruunattiinhan Nona jälleen Suomen Mestariksi tällä kertaa ihan jopa normaalimatkalta. Myös Riipi alkaa olla varsin hyvin perillä vetohommista. Ensi syksylle toivomme pääsevämme jo kisaharjoitteluun ja ehkäpä ensi talvena kisoihin asti.