Hakuiluja ja aksaa ja aksaa

Tämä viikko vietettiin kotioloissa ja muisteltiin taas liian pitkän tauon jälkeen hakujuttuja. Tiistaina kävimme Ruskan ja Nonan kanssa Maaningalla reeneissä. Ruska teki n. 100metrin radan viidellä pistolla, joista yksi oli tyhjä. Ruska teki mukavasti hommia, vaikka se suoraan eteneminen minun mittapuun mukaan hieman vielä ontuu. Tyhjän teki tosi loistavasti, eteni hyvin takalinjalla ja tuli kutsusta hyvin handuun. Nonan kanssa tehtiin suoraa pistoa. Ääniapu oli mukana, kun en vaan luottanut koiraan. Pitäsi päästä eroon tuosta omasta epävarmuudesta, sillä Nona työskenteli hyvin, vaikka ihan kunnon suoraa pistoa ei tehnyt. Nona irtoaa hyvin jo kauemmaskin, joten täyssyvää vaan kehiin. Seuraavana päivänä käytiin sitten Vallan kanssa reenailemassa. Nonalle otin tuulihajulla lähetyksen. Oli iso aukea ja hyvä tuuli, joten hajun se otti heti sieltä lähetyspisteeltä. Syvyyttä tuli joku 40-50m. Ruskalle otettiin hallintaa ja sehän pelitti oikeen kivasti, ei vaihtanut paikkaa, kun muistin kutsua tarpeeksi etäältä sivulle. Seuraavana otettiin vähän paukutteluja, ensin kauempaa kaikille, sitten Ruskalle tottismaisesti. Ensimmäisiin Ruska jäi taas kiinni ja alkoi katselee taakse. Vähän petrasi kuitenkin ja viimeiset meni ihan kivasti. Paikallaolossa oli kuulemma vähän vaihtanut asentoa, jota minä en huomannut sivusilmällä. Enemmän tarvittais reeniä kehiin tuon tottiksen osalta, mutta reeneissä aina iskee se kauhee masis ja eimemitäänosatapaskafiilis, joten eipä saada ede reeneistä mitään irti. Toisaalta varmaan aika hyvin kokeenoloinen fiilis on treeneissäkin.

Viikon aikana ollaan käyty myös aksailemassa jopa Kajaanissa asti. Tiistai aamuna hurautimme Kajaaniin Rumikselle, jossa katottiin Nonan keinua. Turun juhannuskisoissa, joihin osallistuimme, Nona nimittäin kielsi viimeisellä radalla keinun. Muutama harjoittelukeinu otettiin siinä viikonlopun aikana ja ensimmäisen Nona otti taas turhan vauhdikkaasti ja keinu antoi vähän takasin. Seuraavat olivat tietenkin hitaampia, mutta muuten ihan fine. No näkkyy oli taas jääny joku jumitus kuitenkin päähän tuosta keinusta. Ei siinä oli ne kisapaikan keinut kyllä aika hirveitä räminälaitteita, mutta vähän puskista tuli tuo kielto. Kävimme jo maanantaina omalla hallilla katsomassa keinun kohtaloa, eikä se nyt mikään ihmeellinen teline ollut Nonan mielestä. Toki Nona saisi tehdä sen paljon vauhdikkaammin, mutta ehkä sitten joskus. Rumiksella Nona oli jo keinulla ennen kuin ehdin tehdä mitään. Vähän avustettuna Nona tekikin tosi hienoja keinuja. Sitten vähän ratareeniä, joka ei meinannut kartturilta onnistua ollenkaan. Linjaaminen ei kyllä ole ollenkaan mun juttu. Aikamoista rämpimistä oli se rata, joka loppua kohti parani. Nukan kanssa teimme myös ratareeniä. Ensin Nukka teki tosi hyvällä ilmeellä hommia, mutta sittenpä taas se vauhti lopahti. Yritimme kellotella eri ohjauskuviolle aikoja, mutta ei ihan vertailukelpoisia saatu, kun vauhti oli niin kävelyä.

Niin tosiaan. Juhannus meillä vierähti Tsaun kisoissa. Nonan kanssa mentiin jo perjantaina juoksemaan kaksi rataa, joista ensimmäinen oli Anne Saviojan hyppäri. Ihan kiva rata, jossa oli kuitenkin ihan riittävästi haasteita. Nonan kanssa alku sujui melko hyvin. Kepeille vienti meinasi mennä mönkään, kun ilmeisemmin peitin liikaa koiran näkökenttää. Nona nimittäin meinasi syöksyä putkeen, mutta viime hetkellä sain pelastettua koiran oikealle esteelle. Siitä tuli nimittäin sitten puhdas rata eli meidän eka nolla. Toinen rata oli agilityrata, jossa oli ykkösen koiralle taas melkoisesti haasteita. Rata sujui melko kivasti puomille asti, joka oli neljänneksi vika este. Jäin jotenkin tosi paljon hidastelemaan siihen puomin sivulle, kun yritin muka katsoa niitä kontakteja. Olin katsovinani, että loikkasi alastulo kontaktin, mutta tuomarin käsi ei noussut. Siinä kuitenkin meni pasmat sekasi ja seuraava hyppy valahti ihan väärään suuntaan, mutta jotenkin saatiin vielä pysyttyä oikealla radalla, kunnes Nona sitten yllättäen tuli viimeisen hypyn ohi. Vitosella tultiin kuitenkin kolmanneksi. Lauantaina aloitin Nonan kanssa kolme rataa ja sitten oli Nukan ja Ruskan kanssa kaksi rataa. Aamu alkoi taas hyppärillä, jonka tuomaroi Minna Räsänen. Voihan kettu, mikä rata oli!! Avokulma kepeille aika hurjasta vauhdista ja ansaeste vieressä. Noh, eihän me siitä avokulmasta selvitty, vaan Nona tunki itsensä toiseen väliin - kahdesti. Kolmannella yrityksell kepit onnistui, mutta putkesta vedättäminen kostautui ja yksi rimakin tippui matkalla. Ei muuten tullut tältä radalta yhtään puhdasta tulosta. Agilityradoilla mietin, että mitenhän se Nona muistaisi sen kontaktin. Alkoi nimittäin olla selvää, että Nonalla ei ollut oikeen selvää hahmotusta kontakteista. A:lla vielä muisti juosta, mutta se puomi. Eka agilityrata oli todella mielenkiintoinen. Renkaalle tulo oli nimittäin todella vaarallinen ja siitä vähän nousi porua. Päätin luottaa koiraan siinä suhteen, joten en mennyt ihan saattelemaan, että ehdin renkaan jälkeen kääntämään. Kaikki toimi taas varsin mukavasti sinne puomille asti, joka oli nyt kolmanneksi viimeinen. Nyt Nonan todella loikkasi kontaktin yli. Puomin jälkeen keinu oli todella hidas, mutta tuli kuitenkin. Tällä vitosella oltiin nyt kakkosia.Voihan puomin kontakti! Viimeisellä radalla oli alkuun suora rallatuspätkä, jossa keinu oli kolmantena. Siihenhän se kielto tuli, mutta tehtiin keinu jokatapauksessa toodeelllaa hitaasti. Rata jatkui ja siinä vauhdin hurmassa meninasi lakki lentää taivaan tuuliin. Pitelin lakkia kiinni, joten unohtui ottaa koira ohjaukseen mukaan, joten Nona löysi väärän putken pään. Siitä sitten vähän vedätystä kepeille, joille tultiin kovasta vauhdista. Kepit kuitenkin sujui ja loppuratakin meniihan ok. Puomin kontaktille muisti nyt hidatella, kun oltiin käyty verkkalenkillä vähän muistelemassa mitäs 2on2off oli. Nukan ja Ruskan kanssa tehtiin agilityrata puhaasti. Nukka yllätti ja haki kepit ihmeen hyvin. Käännöksissä oli vähän hitautta, mutta muuten Nukaksi ihan kiva sujuva rata. Yliaikaa tosin tuli joku neljä sekkaa. Ruskalla vauhti oli sitten hivenen parempi, mutta sen verran radalla oli käännöstä, että 0,60 tuli yliaikaa. Vika rata oli hyppäri, joka oli lähes suoraa painattamista. Hypyt tosin oli 65. Nukalle tämä sopi ja silti hän osasi hakea kepit ja teki ne kivalla draivilla. Ja kyllä Nukalle tuli ihan oikea nollatulos, ihan ensimmäinen nolla kolmosissa. Nyt on Nuksulla kova putki päällä, sillä nyt on neljästä kisasta lähdetty vähintään yhden nollan kanssa kotiin päin. Ruska taisteli radan sekunnin verran nopsempaan ja tekipä Ruska oman etenemä ennätyksen 4,30. Ei paha.

Agilityssä olemme Nonan kanssa siis työstäneet taas kontakteja. Ja voi, että ne on hankalia, sillä Nona meinaa lyödä hanskat tiskiin. En tiedä, mikä siinä on hankalaa, mutta Nona ottaa vähän itseensä, jos hänet palauttaa takaisin. A:lla on sitten päättänyt jäädä keikkumaan sinne harjalle. Nyt kuitenkin tein päätöksen, että kunnon pysähtyminen on tultava, se on nyt kuitenkin se kriteeri, joka on selvempi myös koiralle. Nonan kanssahan ollaan työstetty juoksukontaktia, mutta ei selvästikään olla päästy sellaiseen käytösmalliin, joka pitää. Tänään taas katseltiin kontaktin kohtaloa ja kappas, sehän oli oppinut jotain. Ei juossut läpi,vaan jäi odottamaan ja asenne vaikutti olevan muutenkin hyvä. Jatketaan työstämistä. Perjantaina luvassa oli Rumiksen koulutus omalla hallilla. Hyppärirata sisälsi paljon käännöksiä, mutta myös vauhdikasta etenemistä. Radalla tuli paljon asioita, joita saadaan taas reenailla erikseen.

 

Loppuviikosta tehtiin sitten lenkin yhteydessä myös esineruutua tai ollaan lähinnä otettu kaistelereeninä. Nyt on työstetty sitä syvällä olevan esineen etsimistä. Nonalla on todella hyvä asenne esineille: työskentelee hyvin ja löydettyään tuo nopeasti. Ruskakin teki nyt oikeen kivanoloisesti töitä. Vähän vielä varmistan tuontia kehumalla, mutta se on selvästi parantunut. Nukka on taas sitten oma lukunsa. Huutaa kyllä kuin heikkopäinen, kun muut tekee, mutta omalla vuorolla etsii esineen kyllä hyvin, mutta sitten alkaa se haahuillu. Nyt otti esineen suuhun ja alkoi kieriskelemään. Tuli vähän matkaa takasin ja taas kieriskeli ja leikki esineen kanssa. Katsoo kyllä minuun ja varmasti kyllä tietää, mitä pitäsi tehdä, mutta ilmeisemmin se jotenkin ahdistaa pikukoiraa. Uudella yrityksellä oli jo parempi. Noh! Nona teki joka tapauksessa kaksi todella loistavaa esine-etsintää, joten haastavuutta vaan lisää.

Agility SM ja lomareissulla

Agilityn SM kilpailut tulivat ja menivät. Mukavaa oli olla mukana, vaikka meillä ei Ruskan kanssa juuri koettu vauhdin hurmaa. Osallistuimme lauantaina joukkuekisaan High Five Agility Teamissä, jossa starttasimme kolmansina. Ruska aloitti radan todella fletkusti, joten yritin vaan saada koiraan vedättämällä liikettä. Tämä kostautui 7 esteellä, jonka Ruska otti takaakiertona, vaikka se ei ollut tarkoitus. Päätin, että en ala vääntämään siinä esteellä, kun huomasin, että linja lähtee flaskaa. Valitettavaa meidän joukkueen kannalta, mutta koiran ehdoilla tätä hommaa tehdään. Loppurata lähti sitten sujumaan paremmin, vaikka vähän kaaria siellä tuli käännöksissä. Loppusuora oli oikeen kiva, ja siinä mahtoi Ruskakin jo innostua. Sunnuntaina oli sitten vuorossa hyppäri. Kun kuulin ihanneajan tiesin, ettei meillä ole mitään toivoa ehtiä siihen. Ruska oli taas tosi fletku alussa, vaikka lähdimme liikkeelle yhtä aikaa. Rata oli vielä takaakierroksia tänny, joten eihän se vähäinenkään vauhti pysynyt yllä. Loppua kohden alkoi taas lyyti kirjoittamaan selvästi sukkelammin. Kaarroksia tuli muutamia, mutta yrityksenä oli taas saada koiraa edes juoksemaan, niin jäi kunnon merkkaamiset tekemättä. Videokin tuolta yksilöhyppäriltä tuli. Meidän tulos lopulta oli +7,70 ilman ratavirheitä. Tuloksissa olimme muistaakseni sijalla 115.

Agilityn jälkeen suuntasimme lomailemaan Etelä-Suomeen. Matkan varrella ja aikana tapasimme Ruskan jälikasvua parin poijan verran. Ensin tapasimme Manua (Korpikairan Ikirouta) kera oman ihmisen. Manu oli alun ujostelun jäkeen Manu oli todella hurmaava poika, jolla paljon veljensä Sonin maneereja. Puuhastelimme Manun kanssa ensin hieman tottista, jonka jälkeen suuntasimme lenkille yhdessä tyttöjen kanssa. Nukka viihtyi hyvin Manun seurassa, vaikka Nona yritti kovasti estää näiden kahden rallatteluja. Ruska oli hieman paitsiossa juoksujensa takia. Tässäpä hieman kuvia Manusta:

Maanantaina tapasimme sitten Tiki poikaa (Korpikairan Iltatähti). Tiki oli monella tapaa hyvin emänsä oloinen. Kivan oloinen poika kanssa, vaikka tuntui pajon itsenäisemmältä tai vähemmän ihmiseen tukeutuvalta kuin veljensä. Emän juoksut sekoitti pojan pakkaa todella, joten voi olla että ulkoiset tekijät antoivat hieman erilaisen kuvan. Tikistä muutama kuvatus:

 Piipahdimme pikaisesti lomailemassa myös Kustavissa, jossa neidit saivat hetken nauttia vapaudesta.

 

Paimenessa, kisarutiineja ja kaivattuja vastauksia

Taas se tuo aika ehtii ja minä en. Meillä on meno pysynyt kiireisenä. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna kävimme leirillä Kuttukuussa. Osallistuin Ruskan ja Nukan kanssa varsinaiseen harjoitteluun, Nona sai tyytyä vain katselemaan muiden paimentelua. Mitään ihmeellisiä läpilyöntejä emme vielä(kään) kokeneet, mutta voisi sanoa, että eteenpäin on menty. Ruskalle on näyttänyt menevän perille, että höyryämistä ei suvaita. No, Ruskan mielestä niitä lampaita ei sitten kannata liikutella, kun ei saa tehdä niin kuin tahtoo. Tämän Ruska kertoi useampaan otteeseen karkaamalla paimennusaidasta turvaan katsomoon. Sinikan mukaan Ruskalla on  jo hanskassa melko luontainen tasapaino, mutta se työasenteen löytäminen vaatii vielä tahtojen taistelua. Toki tämä ohjaajakin saa opetella paremmin lukemaan laumaa ja tilanteita. Siinä olen jo jonkun verran kehittynyt verrattuna viime kesään. Nukan kanssa oltiin taas selvästi päästy pahimmasta koomaantumisesta yli, mutta edelleen neuvotellaan vähän siitä jaksetaanko niitä töitä tehdä. Lampaat heittäytyivät ruokailemaan Nukan kanssa, kun Nukka ei vaan kehdannut liikkua kunnolla. Meille jäi kuitenkin leiriltä hyvin eväitä purtavaksi. Nyt annetaan asioiden taas hautua ja käydään heinäkuussa uudelleen. Kuvia leiriltä tuli vähän räpsittyä.

Leiri pystyssä

Nukan kanssa

Ruskan kanssa

Muuten aika on mennyt valmistautuessa agilityn SM-karkeloihin. Ruskan kanssa osallistumme joukkuekisaan ja yksilökisaan. Tänään käytiin Mikkelissä muistelemassa aksailua. Ilmat ulkona ovat olleet taas vaihteeksi turhankin lämpimiä. Se näkyi Ruskan vauhdissa, joka nyt oli oikeastaan ihan semihyvä. Ekalta radalta rallateltiin nolla jollain -1,01 tuloksella, joka riitti kolmanneksi. Toisella radalla kävi sitten se, mitä monesti reeneissä käy: linja vähän flaskaa ja Ruska ottaa väärän hypyn. Vähän omaan piikkiin meni toisen radan hylky. Tältä radalta meille oli merkitty reilu pari sekkaa yliaikaa, joka tarkoittaa sitä, että etenemä tällä radalla olis ollut alle 3,5m/s. Tekihän Ruska toki vähän pitennetysti tuon radan ja kolmanneksi viimeisellä esteellä meillä oli kauhee kaarratuskierros, jonka sain "pelastettua". Noh, Ruskalla on myös juoksut menossa, joten oli jotenkin jo odotettavissa, että vauhti ei tule päätä huimaamaan. Saas nähdä kuinka hitaita ollaan sitten siellä SM-kisoissa. Samalla kertaa kisasin myös Nonan ja Nukan kanssa. Nonan kanssa haemme vielä sitä yhteistä säveltä. Jotenkin minulla on tosi vaikea ohjata Nonaa käsijarru päällä, mutta en uskalla luottaa siihen niin paljoa, että annettais vaan mennä. Eka rata ykkösissä oli tosi suoraa menoa. Kepit kovasta vauhdista pelotti, mutta Nona otti ne todella hyvin. Radan loppupuolella Nona sitten vaan tuli liikaa minun mukaan ja ohitti yhden hypyn, joten siitä kielto. Toiseksi viimeinen este oli keinu ja se otettiin lentämällä ja olin ihan varmasti kertonut, että se on keinu, joten otimme sen uusiksi. Hylky siis ekalta radalta ja samoin myös toiselta. Toinen rata alkoi kivasti, mutta kepeille syöttö epäonnistuin, kun olin jotenkin pysähdyksissä ja rintamasuunta ilmeisemmin osoitti liian paljon keppien lähellä olevaan renkaaseen, jonka Nona sitten otti uudelleen. Tästä jatkettiin uudestaan putken kautta kepeille ja loppupätkällä uskalsin sen kässärin ottaa pois ja kappas: Nona teki tosi hienosti lopun ja muisti ottaa keinun. En tiedä liikuinko paremmin ja selkeämmin tuolla toisella radalla, mutta se tuntui jo tosi toimivalta. Ehkä se yhteinen sävel kohta löytyy. Nukan kanssa päätimme päivän yhteen rataan tai olihan meillä tarkoitus juosta kaksi rataa, mutta Nukka teki kuin tekin nollaradan, jolla voitettiin ja samalla saatiin siirto kolmosiin. Aika hieno Nuks!! Nukan kilpailukirjassa on nyt vain ykkössijoitusksia eli kaikilla nollilla on myös voitettu. Tämän päivän etenemä (3,5m/s) ei ollut mikään huippu, mutta ilmeisesti keliin ja olosuhteisiin nähden ihan kiva.

Voitto maistuu tai ainakin palkinnot

Tällä viikolla saimme vihdoin ja viimein kauan kaivatun Eviran avausraportin Sonista. Se kertoi melko yllättäviä tietoja. Tutkimustulos kertoi, että Sonilla oli maksan verisuonten kehityshäiriö (intahepaattinen shuntti). Itse avauskertomus menee näin: Kuolemanjälkeiset muutokset ovat voimakkaat. Koira ulkoisesti normaalisti kehittynyt ja sen lihaksisto ja rasvavarastot ovat normaalit. Raajojen suurissa nivelissä ei todeta muutoksia. Maksa on voimakkaasti normaalia pienempi. Yhdessä maksalohkossa todetaan halkaisijaltaan n. 2cm kokoinen verentäyteinen ontelo, joka alkaa maksan hilusalueesta. Ulkoista shunttia ei todeta. Kaikki maksalohkot ovat kohtalaisen sidekudoksiset. Sydän on lievästi pyöreä ja molemmat kammiot ovat tilavuudeltaan laajentuneet ja kammioiden vapaat seinämät ovat lievästi normaalia ohuemmat. Sydänläpissä ei todeta spesifisiä muutoksia. Keuhkoissa kohtalainen verentungos. Sisäeriterauhasissa, pernassa, munuaisissa, alemmissa virtsatie-elimissä ja sukupuolielimissä ei todeta spesifisiä muutoksia. Aivot silmämääräisesti normaalit. Molemmat yläkulmahampaat katkenneet, molemmissa pulpa näkyvillä.

Histologinen tutkimus kertoi maksasta näin: suuressa osassa porttialueita puuttuu laskimo.

Täytyy todeta, että tämä tieto hieman helpottaa, sillä nyt voin olla varma, että Soni on päässyt hänelle oikeaan paikkaan. Näin ainakin ymmärsin, että juuri muuta ei olisi ollut enää tehtävissä. Ihan en vielä tarkalleen tiedä, mitä tämä avausraportti todella tarkoittaa. Yritän selvittää asiaa paremmin heti, kun ehdin.

Maailman ihanin pikkujätkä, silloin kun kaikki vielä vaikutti olevan hyvin.