Keväteloa

Kevättä on ilmassa ja kesää se tekee, vaikka kylläpä ne lumet vielä käväisi maassa menneellä viikolla. Me ollaan saatu tutustua taas niin ihaniin öttiäsiin kuin punkkeihin. Yhdeltä metsälenkiltä keräsin yli kymmenen punkkia tytöistä, joten lähtipä äkkiä litkut niskaan. Niin ihanaa kuin tuolla metsässä olisikin juoksennella, niin noita ötököitä on siellä vaan liikaa. Onneksi ollaan saatu käydä taas vetotreeneissä Nonan kanssa. Nonalla on menohaluja riittänyt. Kaksvaljakointi seisojan kanssa toimii hyvin ja koirat selvästi tsemppaavat toisiaan.

Muutenpa ollaan sitten tyydytty laittamaan tätä hihnanpäätä vähän parempaan kuntoon, kun kuumelentsu vei vähän kuntoa. Juoksukausi ja pyöräilykausi avattu. Aksaa ollaan tehty jonkun verran. Siellä ollaan Nonan kanssa keskitytty kontakteihin. A alkaa olla jo aika toimiva. Puomin kanssa käännettiin takkia ja aloitettiin pysähdyksen opettelu. Pakko kai se vaan on myöntää, että en saa juoksemaan. Olisi pitänyt aloittaa ihan eri kaavalla koko homma, niin ehkäpä se olisi onnistunut. Mutta nyt me opetellaan se pysäri sinne puomille, niin saan ehkä mielenrauhan. Muutamalla reenillä homma on jo melko selvä Nonalle. Vähän on maltti tiukassa, mutta toisaalta tulee kuitenkin kontaktille, vaikka liukuukin pois ennen aikojaan. En tiedä pitäiskö käydä testaa kisamoodia mölleissä, vaan mennäänkö vaan kisoihin opettelemaan. Olis nimittäin aika kiva päästä kisailee, sillä Nona kulkee muuten varsin kivasti. Tosin tämän viikon treeneissä se löysi paljon putken päitä ja teki ihan omia valintoja. Ehkä joudun tunnustamaan, että itsellä ei ollut ihan paras ohjauspäivä ja oma keskittyminen herpaantui niin Nona alkaa tekemään omiaan. Nonalla on kyllä vaan hetkiä, että se yhteys jotenkin katoaa ja neiti toistaa jotain samaa eikä suostu korjaamaan. Ruskakin pääsi aksailee ProPerrolle. Ruskalla alkaa olla jo vähän otetta hommiin, vaikka kyllä siitä ihan himppasen parempaa irtoais. Kepit saisivat olla paljon nopsemmat ja usein kisoissa ne onkin melko hitaat. Tehtiin sitten kepeille palkkaa ja kun koutsikin oikein kannusti Ruskaa, niin kyllähän siitä tuli ihan eri koira. Omissa treeneissä ollaan tehty myös kontakteja. Ruska juoksee puomin aika ok, vaikka se ylösmeno on siinä kiikun kaakun. Alastulon ottaa etutassuilla. Koitettiinpa sitten rytmittää juoksua ylösmenolle, mutta ihan toimivaa hommaa ei vielä saatu aikaan. Parhaiten toimi, kun speed pump laitettiin noin puolen metrin päähän puomista ja siitä lähtö, mutta tämä ei toiminut enää vauhdissa. Speed pumpin jos laittoi kontaktin yläpäähän, niin Ruskan mielestä se pitää roikasta yli kunnon loikalla. Vähän pitää vielä työstää puomia, mutta A toimii puolestaan melko hyvin. Nukankin kanssa ollaan aksailtu. Nukan kanssa ollaan keskitytty lähinnä suht helpoon ja nostattavaan treeniin. Kontakteja ja keppejä on tehty pienillä ratapätkillä. A on aika hyvä ja kepitkin ihan ok, vaikka Nukan tekniikalla ne pääsisi kovempaakin. Kepit ovat kuitenkin Nukalle tosi hankala este ja ollaan yritetty keskittyä siihen hyvään tunnetilaan. Nukkahan leikkii todella kivasti ja tätä leikkiäkin on nyt tehty. Leikkiminen on selvästi parantunut ja kyllä koiran asennekin on jo vähän valoisampi. Nukka tulee jo ihan mielellään aksailemaan ja sitä ihan himppasen harmittaa odottaa vuoroaan. Aika liikuttava pieni Nukkarukka.

Tänään kävimme myös Erämessuilla esittelemässä valjakkolajeja ja saipa nuo Nukka ja Ruska tehdä vähän rotuesittelyäkin. Nukka kävi esiintymässä canicrossissa ja Ruska pyörähti kehässä esittämässä työkoiraa, joka osaa haukkua käskystä. ;)

Uusilla pannoilla kelpaa esiintyä.

Ruskaa muistetiin Lappalaiskoirat ry:stä myös tällaisella kunniakirjalla:

3.sija Vuoden 2014 PK-lappalaiskoira

Hakukausi korkattu

Tänään pääsimme korkkaamaan tämän vuoden ekat hakutreenit. Ruska oli aika liekeissä. Niin liekeissä, ettei jaksanut kunnolla tarkastaa etunurkkaa, kun sai hajun maalimiehestä, joka oli samalla puolella takalinjalla n. 50metrissä. Muuten se teki ihan kivat treenit ja suoratkin näyttivät suorilta. Tyhjät nyt oli mitä oli, mutta ei jaksettu ekoissa reeneissä jäädä niihin kiinni. Nonakin oli varsin pätevä. Se työskenteli hyvin ja löysi maalimiehet helposti. Oli tarkoitus ottaa suorapalkalla, mutta Nona tuumi ihan itse, että täytyypä ilmaista. Joskos se ilmaisu sieltä tulisi pikkuhiljaa mukaan. Kolmannella maaimiehellä meitä kohtasi lähes major hazard, kun joku irtokoira oli bongannut Nonan ja maalimiehen leikit. No Nona ei jasanut liikoja välittää häiriötekijästä, vaan oli sitä mieltä, että nyt tehdään hommia. Täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki neidille, kun oli niin töissä, ettei haitannut moiset yllätykset. Viimeinekin maalimies löytyi hienosti. Tästäpä toivottavasti jatkuisi nousujohteisesti. Jos vaan osaisi suunnitella treenit sopiviksi.

Viikolla kävimme myös aksaamassa ja joku lamppu on syttynyt Nonalla. A:n kontakti alkoi toimia.Halleluja!! Keinullekin tehtiin vähän malttia, kun meinaa singota sieltä ihan ennen aikojaan. Muutenpa ei rataa tehtykään kuin muutaman esteen verran. Ruskan kanssa yritimme työstää tunneoppimista, josko se vähän pitäsi Ruskan kiireisempänä radalla.

Perjantaina Nona pääsi vielä vetotreeneihin, sillä täällä on vielä latua mitä suksia. Itse kyllä jätin suksimet jo talviteloille, mutta onneksi oli seurakaveri hiihättämässä Nonaa. Varsin onnellinen koira kyllä oli tuo Nona, kun pääsi juoksemaan. Pieni paussi kai oli tehnyt terää ja menohaluja löytyi. Tehtiin 3 x1km. Viimeinen veto tehtiin vielä kaksvaljakkona seisojan kanssa ja hiihtäjä totesi, että hyvin jäätävää menoa molemmilla. Nukkakin sai käydä vähän muistelemassa hommia. Ihan ei se tyhjälle lähteminen onnistu, mutta kun palkka on tiedossa, niin sitten kyllä mennään.

Pääsiäisen vietossa

Suuntasimme pääsiäisen viettoon pohjoiseen, jossa ei ollut lumesta uupelo. Meidän pääsiäinen piti sisällään aktiivista lenkkeilyä suksien, kiksparkilla ja toki jalkasinkin. Vetoja ei Nonan kanssa otettu, kun totesin, että en uskalle juottaa vielä. Nonalla kun tuo masu on ollut nyt vähän enemmän ja vähemmän sekaisin. Pääsiäisviikolla alkoi taas ripaskashow, joka onneksi talttui helposti. Vaihdettiin sitten lopulta nappulat ja jätettiin lihat nyt hetkeksi pois. Tällä hetkellä masu vaikuttaa voivan hyvin, vaikka lihaa ollaan nyt varovasti lisäilty taas mukaan ja sapuskamäärää nostettu. Nona on ilmeisemmin ollut syypää niihin tuotoksiin, jotka minua ovat kohdanneet töistä tullessa kotiin tässä muutamien kuukausien aikana.
Kuvatuksia pääsiäiseltä:

Kaverikuva: Nona, Jyty, Ruska, Nukka ja Jetta.

Nukka lähdössä ajelulle.

Vaarallinen pikkukoira.

Pilkkikisojen tuomaristo.

Pääsiäisenä käytiin myös vähän kokeilemassa aksailua Rovaniemellä. Nonan kanssa agilityradat loppuivat aika lyhyeen. Ehtihän se toisella radalla ottaa kaikista kontakteista virheet, kunnes puomille jäätiin. Voihan surkeus! Hyppärillä Nona jäi lähdössä jumittamaan jotenkin hassusti maalia kohti. Näin jo heti, ettei aio tulla hypyn kautta vaan sinkoaa jonnekin omalle kiertoradalle, joten tulin vastaan ja yritin kalastella sen ekalle hypylle. Ei auttanut, tuli hypyn ohi ja sen jälkeen otettiinkin lentävä lähtö. Tämäpä rata menikin sitten muuten aika nappiin, vaikka loppukiemuroissa ei oikein saatu sulavia linjoja käyttöön. Siellä oli kyllä muuten tosi mukavia kohtia mm. suoran putken jälkeen tultiin okserille, jonka jälkeen jatkeen samaiseen putkeen. Olin melko varma, että en saa jarrutettua ideaalisti, niin ettei tulis ihan valtavaa kaarrosta, mutta jotenkin Nona hoiti tämän tosi hienosti. Muutenkin oli mukavasti ohjattavissa, jos nyt ei niitä kontakteja lasketa. Ruskakin kävi juoksemassa yhden agilityradan ja hyppärin. Agilityrata alkoi vähän tahmeasti ja kepit takkusi ja sieltäpä jäikin viimeinen keppiväli ottamatta, kun yritin ottaa sivuetäisyyttä. Korjattiin se jatkettiin menoa ja niin vaan se Ruskankin kone lämpesi. Tuli loppuradan tosi kivasti ja teki tosi hienon keinun. Etenemä tuolle radalle oli 3,75m/s, joten loppupätkän meno oli varmasti siinä 4m/s tiennoilla. Oltiin saatu toinen vitonenkin tuolta radalta, ehkäpä A:n kontaktista. Hyppärillä alku oli taas vähän nihkeetä, mutta loppuakohden parani. Lopun kiemurat vaan koituivat meidän kohtaloksi, koska yritin sylivekkiä Ruskalle. Eihän se kääntynyt oikean siivekkeen kautta ja siinä koitin kalastella Ruskan sylkkäriin, joka onneksi vielä onnistui. Noh Ruska vaan ajautui väärille urille ja kaahotti ohi viimeisen esteen ja kun korjailemaan aloin, niin hyppäsi esteen väärinpäin. Mutta olipa ihan mahtavaa nähdä taas Ruska tuossa vireessä.
Hienoja kuvia sentään saatiin tuolta reissulta. Kuvat ottanut Tero Siivola.

Paluumatkalla pyörähdimme vielä viimeisen kerran poroilla. Ruskan kanssa meno oli jo varsin hyvää. Porot olivat alkuun melkoisen liikkuvaisia ja vähän pökkivät tosisiaan, joka tietenkin vähän kiihdytti Ruskaa. Muutaman pöljäilyn jälkeen kuunteli ja malttoi hyvin. Toki tuo asennekin on selvästi muuttunut, eikä enää mene hampaat edellä poron kimppuun. Porot testasivat Ruskaa urakalla kääntymällä vastaan ja näissä tilanteissa Ruska selvästi yritti pohtia sopivia keinoja. Ihan hyviä ratkaisuja sieltä alkoi löytyä, vaikka välillä piti muistutella asenteesta. Mutta loppupeleissä taas niin hienoa huomata tämä kehityskaari Ruskassa. Se lukee jo ihan eri tavalla poroja. Jes!! Nukka taas oli sitten omanlaatuinen rukkanen. Teki alkuun syöksähtelyä yhden poron kimppuun ja siitä kun annettiin palautetta, niin lopetti hommat ja keskittyi mieleistelyyn. Välillä mukana oli toinenkin koira, mutta Nukka katseli enemmän toisen koiran työskentelyä kuin poroja. Ei oikeen päästy selvyyteen Nukasta. Välillä se on tekevinään hommia, mutta sitten toisinaan ei yhtään lue laumaa vaan esittää varsin hienoa seuraamista. Sellainen pieni Nukkarukka se on.