sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vauhti kiihtyy ja haikeutta ilmassa

Meitä on ilahduttaneet mukavat syyskelit. Nyt on ollut useampana aamuna pakkasta. Ihanaa.

Pakkasaamu ja muutama koira.
Vetohommat ovat olleet nyt ykkösinä ja pari tiukkaa treeniä päästiin vetää viime viikonloppuna. Se tosin vähän veti Nona jumiin, vaikkakin osaltaan luulen, että aksatreeneillä on ollut myös osuutta asiaan. Näytti vähän pahalta maanantaina, että päästäänkö kisaamaan, kun Nona alkoi pompottaa takakinttuaan. Pikaisella komennuksella saatiin kuin saatiinkin hieronta-aika ja kireydet onneksi laukesi käsittelyssä. Treenien osalta kulunut viikko oli sitten varsin hiljainen. Keskityttiin huoltamaan kisakaveri kuntoon. Perjantain motskatreeni lupasi ihan hyvää lauantaille. Lauantaina oli sitten vuorossa Ylikiimingissä Alma off Snow valjakkokisat. Nona juoksi yhdessä Muikku-seisojan kanssa ja hyvin juoksikin. Kolmikko kiri toiseksi ihan hyvällä ajalla ja kivalla keskivauhdilla. Isot seisojat meni vähän kovempaa, mutta pikkukoirat on pikkukoiria. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle viikonlopulle, jolloin vuorossa kolmikolla on sulanmaan SM-kisat Jämillä. Myös Nukka juoksi Ylikiimingin kisoissa harrastusjuoksuluokassa. Juoksija oli nyt tyytyväinen Nukan juoksuun, sillä Nukka veti hyvin koko matkan. Pari voittikin luokan parantaen aikaa viime vuodesta yli minuutilla. Niin hieno parivaljakko!!
Kovaa mennään. Kuva Marika Kunnari
Nukka juoksee naru kireenä. Kuva MariM.

Meillä koittaa varmaankin järjestäytyminen uudelleen, sillä pitkällisen ja hankalan pohtimisen seurauksena Nukka lähtee kokeilemaan siipiään maailmalle. Nukalle löytyi mukavanoloinen paikka, jossa pääsee tekemään sitä mitä rakastaa eniten; juoksemaan metsässä. Nukan kanssa meillä on ollut elo välillä hyvin stressaavaa, sillä joku meidän keskinäisessä suhteessa ei toimi, enkä löydä sitä syytä, miksi Nukka paineistuu niin kovasti kummallisissa tilanteissa. Ruokailut ovat esimerkiksi joskus hyvin hankalia ja parhaimmillaan Nukka ei voi tulla syömään, vaikka miten koitan houkutella. Toisaalta nyt on ollut niin mukava katsoa iloista ja onnellista Nukkaa metsäilessä pentujen kanssa, että en taas tiedä luovutinko liian helpolla. En vaan osaa poistaa sitä juttua itsestäni, mikä vapauttaisi Nukan. Nukka ei kuitenkaan millään tavalla ole hankala, arka tai vaikea, se on vaan niin kummallinen pieni sähikäinen ja rukka, että toivon sen vapautuvan paikassa, jossa siltä ei vaadita liikaa. Minä kai en vaan siihen pysty. Voihan riittämättömyys!

 Tällainen pieni elohiiri NukkaRukkanen se on. <3

Peltoilua. Täti on vahtivuorossa.
Kuuliaisia pieniä koiranalkuja. Riipi ja velipoika.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Syksy on täällä

Se on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Ei me ihan laakereilla olla maattu, vaikka harrastelut ovat olleet aika minimissä. Pennut ovat kasvaneet ja suurin osa maailmalle laitettu. Nyt olisi siis hyvä aika palata mammakoiralla uraputkeen. Ollaan kuitenkin rauhassa vielä otettu ja kuntoutettu Ruskaa metsälenkeillä. Aksassa olisi tarkoitus aloitella hyppyjumppa siis hyppytekniikalla muistella taas asioita. Jumppaa ja dopoiluakin saisi tehdä. Hakua pitäisi päästä treenimään. Muutama esineruutu ollaan mielenvirkistykseksi tehty. Katsotaan milloin saadaan aikaiseksi, sillä pentustenkin kanssa pitäs vielä jaksaa tutkia maailmaa.

Nona on palannut lepokaudelta touhujen pariin. Aksaa ollaan treenitty ja siinä neiti osoittaa varsin mukavia otteita, kunhan ohjaajakin on läsnä. Kontaktit toimivat A:n ja keinun osalta jo melko hyvin, mutta vahvistaahan niitä saa. Puomille on vähän unohtunut se toivottu asenne ja käyttäytyminen. Toki olen kyllä itsekin unohtanut ne kriteerit. Sitäpä vielä hinkataan ja hiotaan. Muuten se olisi kyllä niin kisavalmis, kun vaan oma aikataulu antaisi periksi. Kisatunnelmaa käydään hakemassa sulanmaan vetohommista. Vetoja ollaan tehty elokuun lopusta lähtien. Nyt olisi ensi viikonloppuna ekat kisat Ylikiimingissä. Pääsen itse helpolla, sillä jatketaan kevään kuvioita ja laitetaan kaksvaljakko vetoon. Nona siis kisaa yhdessä seisojan kanssa. Kauden päätavoite on SM:ssä Jämillä 17.-18.10. No ihan huumorilla toki kisat otetaan, kun pikkukoirat on pikkukoiria ja Nonan juoksut sotkivat treenejä. Ihan parhaassa iskussa ei vielä olla, mutta onhan tässä pariviikkoa vielä aikaa.
Niin täyttipä tuo pikkukoira vuosiakin tuossa välissä. Neiti on jo kolme vee. Äkkiä se aika sitten menee. Nona on monessa vielä niin keskeneräinen, vaikkakin ei kyllä koirasta johtuvista syistä. Kaikkeen ei vaan aika riitä. Haussa voisi olla kisavalmis, kun saisi hiottua ilmaisun kuntoon ja tottiksenkin myös. Paukut on vähän vaiheessa, etenkin paikallaolossa. Metrin hyppykin on neidille vielä jännä paikka. A estettä ei ole tehty koemuodossa. Töitä siis vielä olisi, mutta kun siihen tottikseen tarvisi sitä valvovaa silmää. Meni heti selittelyksi.

Nona 3v.


Nukkakin on tehnyt vetoja ja käynyt leirillä ja kisaamassa canicrossia oman treenarinsa kanssa Kajaanissa ja Kouvolassa. Myös Ylikiiminki on Nukan ohjelmassa.

Meidän uusin vahvistus Riipi tyttö on aloittanut opinnot isoksi kasvamisessa. Varsinainen tehotyttö mahtaa tulla neidistä, jolla on kyllä omaa päätä. Riipin kanssa tehdään varmaankin agilityä ja PK-puolta. Ensin kuitenkin ihan rauhassa kasvetaan ja opetellaan yhteistyötä. Yritetään kerrankin rakentaa pohjia ihan rauhassa, eikä oteta paineita kisaiän täyttymisestä.

Meidän Riipi