lauantai 28. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 tavoitteet

Vuosi 2013 alkaa olla kohta taputeltu ja koittaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Tälle vuodelle asetettiin joitain tavoitteita, joten lienee aika katsastaa listaa.
Tämän vuoden tavoitteet meillä kuului näin:
Taika:  -pysyä terveenä ja pitää kuntoa yllä
Ruska: - Agilityssä päästä vauhtiin --> nollia kolmosissa, edes yksi.
- Tokoilla AVO1, saada tottis kuntoon
- Uskaltautua hakukokeisiin (edellyttää, että tottis on kunnossa)
- Poropaimennuskoe
- Luonnetesti
Nukka: - jatkaa agilityä, saada kepit ja kontaktit kuntoon ja löytää se oikea vauhti ja tekeminen.
- Tokoilla perusteita, ehkä kokeeseen kokeilemaan.
- Päästä harjoittelemaan jälkeä.
- Poropaimennuskoe tai kokeilla paimennusta poroilla.
- Terveystarkastukset
Nona: - kasvaa isoksi ja pysyä terveenä
- jatkaa agilityn ja tokon alkeiden opettelua --> aloittaa tavoitteellinen harjoittelu
- Aloittaa haun ja jäljen opettelu
- Käydä katsomassa lampaita

Taikan osalta voisi sanoa, että tavoitteissa pysyttiin. Taikan elämä hieman muuttui, kun se muutti vanhempieni luokse Neela jämtin seuralaiseksi. Muorit muoriutuivat tämän vuoden aikana selvästi, mutta Taika on pysynyt kohtuu terveenä ja ihan hyvässä kunnossa. Turkin kanssa ollaan saatu tapella, kun sterilisaation myötä karvaa tuli lisää ja siitä tuli pehmeää. Toivottavasti Taika jatkaa samaa porhaltamistaan myös tulevana vuona. Taikan tavoitteena on siis edelleen pysyä terveenä.

Ruskan kanssa meillä oli jo jonkinlaisia tulostavoitteita, joista saavutimme tokon AVO1 siinä ainokaisessa kokeessa, missä kävimme. Tokoilu jäikin sitten siihen, tottista yritimme saada kuntoon, mutta ihan ei motivaatio riittänyt. Hakukokeeseen emme näin ollen sitten "päässeet". Agilityn osalta voi sanoa, että ihan hyvään vauhtiin päästiin paikoitellen. Nollia kolmosissa kerättiin vuoden aikana jotain 14 kappaletta, startteja meillä oli 25. Karsintanollat ja pääsy SM-kisoihin saatiin kokoon sekä pari kappaletta agilitysertejä. Hieman saatiin myös "mainetta ja kunniaa" voittamalla Pohjois-Savon maksien piirinmestaruus. Bonuksena oli vielä sijoittuminen agilityn rankingissä kymmenen sakkiin tämän vuoden viimeisinä kuukausina. Lisäksi keväällä käytiin juoksettamassa poroja paimennuskokeessa, joka hylättiin liiallisen kiivauden takia. Pääsiäisenä kävimme uudemman kerran poroilla, nyt panostettiin rauhallisuuteen. Elokuussa saatiin vihdoin paikka luonnetestiin, jonka Ruska hipsutteli kivasti läpi saaden yhteistuloksen +155, laukausvarma.

Nukan kanssa koimme vuoden aikana huimaa yhteenkasvamista. Opimme ymmärtämään toisiamme selvästi paremmin, vaikka edelleen välillä mustia aukkoja ilmaantuu. Agilityssä päästiin kivasti vauhtiin ja ainakin kontaktit saatiin kuntoon. Keppien kanssa meillä riittää vielä hiomista, mutta nekin sujuvat parhaimmillaan mukavasti. Agissa starttasimme ykkösluokassa Nukan olessa 19kk ja tällä hetkellä startteja on kertynyt 9 kappaletta, joista 2 on nousunollia. Kisaradoilla positiivisinta on ollut Nukan vauhti ja ilme. Tokossa ollaan edelleen junnattu perusasioita, jotka alkavat olla ihan tolkulla. Keäsäkautena ajoimme jälkeä varsin hyvällä menestyksellä. Nukalla on hyvä motivaatio jälkeen, joten seuraavaa kautta odotellessa. Kesällä kävimme tutustumassa myös lampaisiin ja niiden käsittelyyn parin paimennusleirin myötä sekä terveyttä tutkittiin kyynärien ja lonkkien osalta.

Nona on kasvanut isoksi ja on pysynyt myös terveenä. Vielä ei mitään suurempia ongelmia terveyden suhteen ole tullut vastaan ja toivotaan ettei tule tulevaisuudessakaan. Agilityä ollaan harjoiteltu ja treenattu, välillä vähän enemmän, välillä vähemmän. Nona on agilityssä parhaimmillaan hyvin intensiivinen, nopea ja tarkka. Nona on kieltämättä tuonut agilityyn lisämausteen, jota kaipasin. Joudun tunnustamaan, että porokoirien kanssa ajoitus ei ole ollut läheskään niin justiinsa. Nonan kanssa oikea ajoitus ja liikkeen rytmittäminen ovat ihan erimaailmasta kuin porokoirien. Tämän ongelman kanssa olemme välillä painineet sekä myös keppien ja kontaktien suorittamisen. Keppien kanssa pääsimme jo varsin varmaan menoon, joka kuitenkin sammui muutamien huonojen reenien myötä. Keppien kanssa tarvitsemme lisää varmuutta ja johdonmukaisuutta. Kontaktit kaipaavat myös johdonmukaisuutta, sillä niissä koira on selvästi ollut epävarma. Nonan kanssa on aloitettu tokoilun, jäljen ja hauan harjoittelu, mutta tavoitteellisuus harjoitteluissa on vielä kysymysmerkki. Tokossa ollaan päästy jo ihan kivalle tekemisen asteelle. Nona vastaa treeniin hyvin, mutta tarvisimme sitä treeniä säännöllisemmin valvotun silmän alla.


Vuoden yllättäjänä meillä on Soni, joka asusteli meillä toukokuuhun asti ja muutti sitten omaan kotiin, mutta palasikin takaisin joulukuussa. Sonin kanssa olemme taas reilun puolen vuoden eron jälkeen tutustuneet toisiimme. Soni on edelleen varsin hurmaava poijanalku, joka välillä osaa olla raivostuttava hilluja. Sonin hillumista hieman rauhallisemmissa merkeissä sekä Soni puuhailee.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!!

Kylläpäs se aika vierii. Me olemme melko hiljaisissa merkeissä menty joulukuu, ainakin harrasteluiden ja treenien osalta. Hiljaista meillä ei ole ollut ja puuhaa on riittänyt. Soni muutti takaisin meidän laumaan, äitinsä helmoihin. Heti alkuun saimme kunnon tulikasteen, kun Ruska aloitti juoksunsa. Ne sujui yllättävän leppoisasti - onneksi. Soni sujahti meidän laumaan ongelmitta, mitä nyt Nona vähän yritti alkuun viestittää, ettei tarvisi pojanklopin täällä nurkissa asustaa. Aika on kulunut hioessa Sonille meidän lauman tapoja ja sääntöjä. Nämä poika on ottanut nöyrin mielin vastaan, sillä Soni todella tahtoo olla kuuliainen herrasmies.

Joulu on melkein jo ovella, vaikka joulumieltä ei ole oikeen kuulunut eikä näkynyt. Ilmat nimittäin ovat olleet niin kurjia, kun vettä on sadellut ja lämpömittari huitelee ihan väärällä puolella. Lumikin on vain käväissyt maassa ja haihtunut vesisateiden myötä hyvin ohueksi harsoksi.  Pääsimme onneksi joulun viettoon Lapin Taikamaahan, jossa lunta riittää. Kyllä se lappalaisen mieltä lämmitti, kun pääsi kierimään ja möyrimään kunnon lumihankeen.

Ennen lomalle suuntaamista pyörähdimme Nonan kanssa RumaRakilla. Nona yllättäen esitti hyvin osaavia otteita. Se tuli hyvin ohjaukseen, haki esteitä ja oli loistavan vauhdikas. Kepit ja kontaktit ovat oleet meidän murhekryyni ja kyllä niiden kanssa vielä on tekemistä. Keppien kanssa ollaan nyt otettu takapakkia ja kontaktit eivät ole selkeytyneet. Sain kuitenkin hyvää palautetta ja peiliin kai saa taas katsella - se johdonmukaisuus reeneistä on puuttunut, kun olen olettanut koiran osaavan.

Mutta nyt joulun valmisteluun..


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kuvatuksia

Kuvapäivitystä tänään. Tämän päivän teemana oli muotokuvaus.
Nona on kyllä näin hyvin puolueettomasti kaunis. Itse tykkään kyllä kovasti Nonan ulkoisesta olomuodosta. Rakenne ja karva on just hyvä. Ja porokoirillakaan ei ole enää niin suuret korvat, kun on tuollainen hörökorva.

Nukan katsessa vaan on sitä jotain <3


Ruska on löytänyt ryhdin ja päässyt eroon karvoista
Tämä katse on omistettu herkkuvarkaalle.
Taiki
Taika muorin tuunaus päivä oli tänään. Hormooniturkkia piti vähän saksia, kun sitä karvaa on ihan valtavasti ja se on mennyt paikoitellen turhan pehmeäksi. 
Muori tahtoo jo namin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

HiFistelyä

Pienoisen tauon jälkeen suuntasimme Kajaaniin aksaamaan sunnuntaina. Aamu alkoi aikasin Nukan kanssa ja päättyi myöhään illalla Ruskan kanssa. Nukan kanssa kisattiin kaksi agirataa. Ensimmäinen alkoi vähän huolimattomasti ja Nukka karkasi A:lle, kun olisi pitänyt mennä putkeen - siis HYL. Lopussa ryökäle jätti vielä viimeisen keppivälin tekemättä, mutta muuten oli kivaa menoa. Onneksi kisapaikalla oli myös harkkakepit, niin saatiin käydä vähän niitä hinkkaamassa. "Kyllä mää harkoissa osaan", mahtaa olla Nukan motto noiden keppien suhteen. Toisella radalla kepit oli heti kolmas este, joten mentiin ne hyvin hitaasti ja silti piti oikeen kunnolla varmistaa viimeinen keppiväli. Loppu rata sujui kuitenkin mukavan sujuvasti ja vauhdikkaasti, mutta yllätys se silti oli, kun tuloksissa komeili meidän ensimmäinen nousunolla ja vielä voiton kera. Nukan etenemä oli siinä 4m/s, joten Nukaksi vauhti oli tosiaan hyvää.

Nona pääsi välissä tekemään myös keppejä ja aika kivasti ne alkaa sujumaan. Turhan kova kiire on välillä. Pallohalli oli hyvin häiriöaltis, mutta Nona päätti keskittyä hommiin. Aika rennosti otti muutenkin tuon hallin. Välillä käytiin myös velipoika Chokon kanssa lenkillä ja kylläpä sisaruksilla oli samankaltaiset leikit. Aika vieraskorea Nona kuitenkin oli, eikä syöksynyt Chokon ottamiin keppeihin kiinni, mitä tekisi omassa laumassaan.

Ruskan kanssa aloitimme ekan radan hyvin tahmeasti. Kepit oli toisena esteenä ja ne olivat hyvin hitaat. Loppupätkä oli sitten minulta vähän sinne päin ohjaamista, joten kaarratusta riitti ja meinasipa Ruska karata väärään putkeenkin. Onneksi on hyvin kuuliainen koira, joten sain käännettyä oikeaan putkeen. Tältä radalta kuitenkin nolla virhepistettä ja kappas aikavirhettä -0,37 eli nollahan se. Toisella radalla päästiin sitten vauhtiin. Ihan mukava ja sujuva rata ilman virheitä. Vauhtikin hyvää yli 4m/s etenemällä ja tällä päästiin jopa palkinnoille. Kyllä Ruska on kivasti saanut vauhtia, sillä taakse jäi seurakaveri, joka yleensä on vauhdissa meidät aina voittanut. Hyppyradalta vielä melko varmalla menolla nolla, joka riitti vain kuudenteen sijaan. Triplanollapäivä kuitenkin ja Ruskan karsintanollat olis täynnä. Mehän siis ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi aiotaan mennä karsintoihin. :D Saa nähdä nauraako ne meidät pois sieltä.

Kisojen jälkeen jatkettiin matkaa kohti pohjoista. Aamulla odotti valkoinen yllätys, kun lumi oli tullut maahan. Päivän mittaan se kyllä suli suurimmaksi osaksi pois. Täällä hyödynnettiin loma ja käytiin päivällä hallilla reenaamassa Nonalle kontakteja ja keppejä. Nukalle ja Ruskalle myös vähän muistuteltiin niitä. Jännä tuo Nukka, kun se tosiaan tekee reeneissä hyvin mukavalla vauhdilla ja varmoin ottein kepit, mutta kisatilanteessa ne on olleet meidän akilleen kantapää. Iltapäivästä tehtiin vielä pienesti jälkeä ja aika samalla kaavalla mentiin kuin mitä aiemmin. Nukan esinemotivaatio on ihan surkea, eikä se parane, jos joudun sitä paineistamaan. Jälki menee itessään mukavasti, joten pitäisi alkaa vähentämään ihan selvästi nameja. Nyt oli joka kolmas tyhjänä. Nonalle kokeiltiin pallopalkkaa, josko se saisi sen parempaan vireeseen. Pitää ehkä vielä kokeilla uudelleen, vaikka ihan täysin ei Nona tätä ostanut. Jälki meni mielestäni kuitenkin aika kivasti.

Kameraakin ehdimme hieman ulkoiluttamaan, vaikka mitään huippuotoksia ei saatu:
Pönötystä



Ruskalla on oma treenari

Vähän erilaiset hyppyharjoitukset


tiistai 8. lokakuuta 2013

Oulun erkkarit

Sunnuntaina pyörähdimme mutkan Oulussa lappalaiskoirien erikoisnäytelmissä. Mukaan kävimme noukkimassa sijokkityttö Vallan oman ihmisensä kera. Matka sujui kivasti, vaikka kaikki neljä tyttöä teljettiin takaosastoon. On tuo Valla sen verran tuttu tyttö, että se sujahtaa laumaan ihan vaivatta. Paikan päälle löydettiin hyvin ja hyvässä ajassa. Saimme käydä rauhassa koirien kanssa pienellä kävelyllä ja sitten odottelimme rauhassa kehien alkua. Nona oli ainoa, joka ei vaan meinaa muistaa, miten siinä hihnassa kuuluisi käyttäytyä..tai sitten minä olen vain tosi huonosti kertonut sen sille. Nuo kun yleensä kulkevat kaikkialla irti.
Siinä ennen kehää tapasimme Ruskan lapsukaisista Sonin ja Lumin. Olivat kasvaneet isoiksi koiriksi.
Sonin ja Vallan kehät olivat yhtä aikaa, mutta onneksi ihan toistensa vieressä, niin saattoi katsella molempia. Hienosti onnistui kehäkäyttäytyminen molemmilta ja tuloksena tuli kummallekin H. Samoin Lumi, Ruskan tytär, sai H:n. Nukan vuoro tuli astua kehään seuraavaksi. Vähän jännitti, että mitä siitä esiintymisestä tulee, kun eihän sitä ole harjoiteltu. Selvittiin ihan kelpo suorituksella, vaikka vähän huvitti, kun Nukan piti pönöttää paikallaan ja kun palkaa ei tullut, niin Nukka näppäränä tyttönä alkoi ehdottaa sivulle tuloa. Yllätyskin oli suuri, kun kuulimme saavamme ERINOMAISEN. Siihen se meidän menestys sitten loppui. Nuorten luokassa olikin sitten neljä erin saanutta, joten me olimme siellä neljännellä sijalla ilman sa:ta. Mukava tulos kuitenkin meille. Nukalle ihan kiva arvostelu,joka kuului näin:

"Oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen, mutta kevyehkö pää. Hyvä ylälinja. Kokonaisuuteen sopiva raajaluusto. Kulmaukset ok. Liikkuu hyvin. Oikea karvanlaatu. Luonne rauhallinen. Saisi liikkua takaa voimakkaammalla askeleella. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä." Tuomarina nartuilla oli Aila Lehmussaari.

Kehien jälkeen tapasimme vielä Jimiä, Ruskan poikaa. Olipa vaan siitäkin pennusta kasvanut mukavanoloinen nuori. Tytöt ja Jimi kävivät ennen kotimatkaa hieman leikkimässä läheisessä puistossa. Hauskaa oli, ainakin Jimillä. Nonan mielestä Jimi oli ihan kuriton, joten se vaati vähän käsittelyä. Äitikään ei oikeen lämmennyt lähentelyistä, joita poika ehdotteli.

Erkkareiden jälkeen käynnistettiin arki hieman erilailla kuin tavallisesti. Tytöt nimittäin pääsivät töihin mukaan pariksi päiväksi. Lapset olivat aika haltioissaan koirista ja kylläpä vaan tekee noillekin hyvää päästä tutustumaan lapsikatraaseen. Nona the paimen oli vähän liiankin fiiliksissä juoksevista lapsista keppeineen ja palloineen. Toisena päivänä keskityimme sitten ottamaan ihan rauhassa. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, kun osasivat tytötkin käyttäytyä kivasti. Nukka tuntui oikeen säteilevän, kun rapsuttajia riitti.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Vuosi täynnä ja uusi FI KVA

Niin se vaan aika vierii. Nonallekin tuli ensimmäinen vuosi eloa täyteen 20.päivä. Ensimmäinen vuosi meni pitkälti tutustuessa. Vieläkään en varmaan ihan ymmärrä tuota koiraa kunnolla, mutta ehkäpä me opimme toisistamme tässä yhteisellä taipaleella. Nona on kyllä loppupeleissä ollut hyvin helppo koira, vaikka vähän tuo rotutyypillinen käyttäytyminen on minua häirinnyt. Sitä on yritetty kitkeä pois, mutta siellä se vaan on pohjalla. Ei siinä, eihän Nona jahtaa mitään, lähinnä tuijottelee ja syttyy liikkestä. Harrasteluissa olemme ihan kivasti edenneet agissa. Nonalla on kieltämättä mukavan rauhallinen, mutta silti hyvin intensiivinen ote. Oma tekeminen varmaan joutuu kovaan syyniin seuraavan puolen vuoden aikana. Noiden porojen kanssa on kenties saanut reagointiaikaa paremmin, mutta Nonan kanssa ajoituksen kanssa saa kyllä ollla tarkkana. Muissa lajeissa ei olla päästy ihan siihen haluttuun, osaltaan oman laiskuuden ja osaltaan päällekkäisyyksien takia. Haussa ja jäljellä asennetta saisi vielä parantaa. Tokossa tarvisimme vaan enemmän reeniä ja tarkemmilla kriteereillä. Nyt on mennyt vähän hömpöttelyksi. Muuten arjessa Nona on vallan mainio pikkukoira. Innolla kohti seuraavaa vuotta lähdemme suuntaamaan.
Nona 1v.
Juhlimaan ei ehditty meidän sankaria, sillä suuntasimme viikonlopuksi kotiseudulle. Olin lupautunut palkintotuomariksi hirvenhaukkukokeisiin. Kylläpä se jännitti, kun meidän peräkammarinpoika Jyty osallistui iskän kanssa kyseiseen kokeeseen. Sain itse viimeisen harjoittelun suoritettua, joten kohtapa sitä pitäisi olla ihan virallisesti palkintotuomari. Lauantai meni tuolla metsässä ulkoillen, vaikka meitä onnisti, kun arviotava koira teki löydön lähes heti irtilaskusta ja päästiin ihan kohtuu aikaan metästä pois. Tulosten julkistamiseen menikin sitten aikaa, kun viimeiset koirat olivat löytäneet hirven vasta iltapäivällä. Jyty ja iskäkin viipyipät metsässä pitkälle iltaan. Viimein tulokset saatiin ulos ja pääsin riemuitsemaan Jytyn HIRV1 tulosta 84 pisteellä. Tämä ei tässä kisassa riittänyt kuin seitsemänteen sijaan, sillä tulostaso oli kova. Voittaja ja toinen haukkuivat molemmat 96 pistettä. Minulle tosin riitti se selvä ykkönen, sillä se oli Jytylle kolmas laatuaan. Yksi ykkönen enää käyttövalioon. Isä sitten järjesti Jytylle keskiviikolle oman kokeen, joten päivä meni jännätessä tuleeko se viimeinen ykkönen. Tulihan se sieltä, vaikka alku oli vaikuttanut huonolta. Ensimmäinen hirvi oli nimittäin lähtenyt väärälle alueelle. Kylläpä siinä varmaan olisi huonompi koira jo heittänyt leikin kesken, mutta Jyty se vaan porhalsi menemään. Isällä ja Jytyllä on hitsautunut tuo yhteistyö niin hyväksi, että Jyty tulee hirveltä pois kutsuttaessa, mutta on silti hyvin sitkeä seuraaja. Vesistötkään ei juuri hidasta menoa. Viimeisestä kokeesta pisteitä kertyi 88,25.
Tuore FI KVA
Hyödynsimme kotipuolen olosuhteita, kun pääsimme pitkästä aikaa kunnon pellolle tekemään jälkeä. Parit jälet sekä Nonalle että Nukalle. Nonan meno oli lauantaina parempaa, sunnuntaina oli taas vähän fletku, vaikka teki kyllä töitä. Sunnuntaina jälki sisälsi useamman kulman. Häiriöt välillä keskeyttivät homman, mutta jatkoi itsenäisesti työskentelyä . Nukka puolestaan esitti lauantaina hieman turhankin intensiivistä menoa alkuun. Lopussa oli jo ihan kiva tahti ja ote. Nukalla oli teemana pituus. Molemmat jälet oli jotain 200-250 askelta. Loppupalkan ilmaisu ei vaan kiinnosta Nukkaa, vaan se tahtoisi mielummin jatkaa menoa. Sunnuntaina meno oli mukavan rauhallista. Mielestäni jaksoi hyvin työstää jälen.

Kameraakin päästiin ulkoiluttamaan:

Naapurissa oli pari pässiä, joita urhea paimen pääsi katselemaan.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ilmaista ateriaa

Olen selvästi mainostuksen uhri, kun päätin pyhittää tämän postauksen hankkiakseni toisen ilmaisen Mush Barf  Vaisto -aterian. No ilmainen on hyvä houkutin, ja kun saisin sen kätevästi hankittua tuosta lähiliikkeestä ja pakastinkin tuli ilmoittamaan, että aika tyhjillä käydään, niin mikä olisikaan mukavampaa kuin saada kunnon sapuskaa likoille nenän eteen... tässäpä linkkiä, jos et vielä tiennyt kampanjasta.

Se ensimmäinen ateria katosi hyvin nopsaan parempiin suihin ja täytyy todeta, että niitä "pullia" oli mukavampi käsitelläkin. Kaiken kukkuraksi juuri tuohon aikaan, kun tarjoilin tuota ensimmäistä Vaisto -ateriaa, oli keittiövaaka sopivasti sanonut sopimuksen irti...mutta mutta, onneksi noita pullia sai hyvin annosteltua yksinkertaisesti laskemalla montako pullaa kullekin. Nonakin oli selvästi nälkäisempi, kun kupista löytyikin vähän parempaa tarjontaa. Eipä nimittäin neiti kannattanut maksapäivää. Sai Ruska ja Nukka nauttia Nonankin maksat. Tätä Vaistoa tarjotessani piti Nona visusti huolen, että omalla kupilla pysyttiin niin pitkään, että se varmasti oli puhdas. Tulevien 1v. syntymäpäivien kunniaksi olen kaiken lisäksi velvollinen tarjoamaan Nonalle hieman juhlavampaa ruokaa. Uskoisin tämän Mushin Barf Vaisto -aterian hoitavan velvollisuuteni.Toivottavasti vaan saan mahdollisuuden tarjoilla tätä Mush Barf Vaistoa.
Porokoirilta ei nyt kannata edes kysyä tahtovatko ne tätä lisää, ne kun syövät kaiken mitä kuppiin sattuu kaatamaan, vaikka tahtoisinhan minä heillekin tarjota laadukasta ruokaa. Huomasinpa senkin tarjoillesani ekaa Vaistoa, että sitä on myös kätevä laittaa reeninamiksi. Sai nostaa jäiset pullat rasioihin jo illalla ja napata sitten reeneihin mukaan seuraavana päivänä.

Ettei ihan eksytä aiheesta, niin mainitaanpa, että ollaan me agitouhotuksen ohella yritetty muistella hakua, jälkeä ja vähän tokoiluakin. Huomasin, että minulla voisi olla ihan kivoja ja hyvin kehityskelpoisia tokokoiria, mutta niillä valitettavasti sattuu olemaan hyvin laiska, ei-motivoitunut, aika taitamaton ohjaaja/ kouluttaja. Voi raukkoja! Jäljellä olen huomannut Nonan parantaneen asennettaan hyvin, Nukalla olisi kovasti menohaluja, mutta se maltti. On kyllä nyt ottanut ihan kivasti ohjausta vastaan. Ruska sai käydä hakumetässä pitämässä hauskaa. Teemana oli ilmaisu. Kivat reenit oli ne, myös Ruskan mielestä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Agilityä Kuopiossa,agilityä Pihtiputaalla

Viikonloppu vierähti agilityn merkeissä. Lauantaina suuntasimme Kuopioon joukkuepiirimestiksiin. Vähän jännitti, kun oli tarkoituksena juosta myös Nukan kanssa rata. Onneksi sain Ruskan kanssa aloittaa. Rata oli kiva juoksupätkä - melko suoraviivaista menoa. Ruskan kanssa ihan kiva nolla ja vauhtiakin löytyi. Pikku Nukkakin yllätti minut ja juoksi iloisena puhtaan radan. Ruskan vauhdista jäätiin joku reilu viisi sekkaa, mutta Nukaksi oikeen kelpo menoa. Meidän joukkue ei tosin saanut tulosta, kun muut jäsenet tekivät hyllyn.

Hyvillä mielin siis lähdimme sunnuntaina kohti Pihtiputaan kisoja. Nukan kanssa aloitimme virallisen urakan. Kauhea kuinka jännittävää se olikaan. Tuomarina oli Jarmo Jämsä. Ensimmäinen rata Nukan kanssa lähti hieman nihkeästi käyntiin, kun puomi oli heti toisena. Kepeillä koitin varmistella ja otettiin ne todella hitaasti. Silti Nukan ketku oli jättänyt viimeisen välin tekemättä. Kepeiltä meno jatkui jo hieman vapautuneemmin ja lopusuoralla Nukkakin oikeen hurjasteli. Mukavalla asenteella siis. Harmittava hylky vaan, kun rata muuten sujui nätisti. Toisella meno oli samanlaista tai oikeestaan alku alkoi jo selvästi vauhdikkaammin, mutta ne kepit. Nukka päätti keppien puolessa välissä, että onhan tätä jo pujoteltu. Siitä sitten vitonen, kun loppu sujui puhtaasti. Tällä tultiin toiseksi, joten päästiin sentään palkintoja hakemaan, vaikka kilpailukirjaan ei saatukaan merkintöjä. Keppireeniä tietää tämä.

Ruskan päästessä vuoroon oli iltapäivä jo pitkällä. Vähän jännitti löytyykö Ruskasta enää ollenkaan vauhtia, kun on päivän odotellut autossa. Jämsä oli rustannut kyllä hyvin mielenkiintoisen ja haastavan radan. ihanneaikakin oli aika kova. Alku sujui aika hyvin, vaikka vähän tönkköohjaamista oli havaittavissa. Meidän meno tyssäsi kuitenkin esteelle 6, kun Ruska päätti kerrankin olla hyvin kuuliainen ja tulla heti mamman luokse, kun se huutaa. Laitoin koiran siis putkeen ja lähes välittömästi aloin huutamaan "täällä", joten Ruska oli kiepsahtanut putkesta takaisin. Tästä siis kielto. Loppurata oli vähän vääntämistä. Ohjasin oikeastaan tosi huonosta ja kaarrokset venyi. Kontaktit kuitenkin toimi. Yliaikaakin saatin vajaa viis sekkaa, vaikka muuten meno oli vauhdikasta. Toinen rata ei ollut juurikaan helpompi. Tästä kuitenkin saimme näperreltyä nollan ja silläpä vielä voitettiin. Meidän eka nollavoitto kolmosissa!!


Kuvia torstain reeneistä. Kaikki kuvat ottanut Helena K.
Nukan kanssa tanssahdellen.
Ruskan kanssa homma on selvä: "tuonne" - "ai, ihanko varmasti tuonne"
Sitten vielä vähän kakaraa:
Kepitystä
Oikea pää löytyy





sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Piirinmestaruudet

Eilen oli ohjelmassa piirinmestaruudet Varkaudessa. Päätin, että voimme juosta kerralla kaikki kolme rataa, kun on ollut taas kisataukoa aksaamisessa. Päivä oli yllättävän lämmin, vaikkakin viimeisen radan aikaan lämpötila oli tippunut alle +15 ja jos ei ihan pimeä, niin ainakin hämärä ehti tulla. Ensimmäisenä vuorossa oli B-kisa, joka Anne Saviojan tuomaroima hyppyrata. Tämä oli ensimmäinen kisa piirinmestaruuksissa. Se oli loppupeleissä ihan hauska, alussa oli vähän vääntöä ja kääntöä, mutta lopussa aika suoraviivaista etenemistä. Tällä radalla päästiin Ruskan kanssa lähtemään yhtä aikaa. Tämä on nyt otettu teemaksi. Rata sujui kivasti ja aikakin riitti (-1,90) eli nolla tuli. Etenemä oli ihan kiva vähän päälle 4m/s. Tällä tuloksella oltiin kolmansia, jäätiin aika paljon voittajalle ja toiselle tulleelle, joten hyppyserti ei jäänyt harmituttamaan. Seuraava A- kisa oli agilityrata Jari Tienhaaran tuomaroimana. Katsoin alkuun, että aika paljon haastavia kohtia oli, mutta sain mielestäni tehtyä hyvän suunnitelman. Ruska kulki taas kuin veturi ja mielestäni selvittiin ilman virheitä maaliin. Pieni epäilys jäi kuitenkin kuulutuksesta oliko se sittenkään puhdas rata. Tulokset kuitenkin kertoivat, että ratavirheitä oli nolla ja aikavirheitä -1,15. Toinen nolla ja toinen sija.
Viimeinen agilityrata oli sitten piirinmestaruuksien ratkaisukisa. Tällä kertaa rata oli aika vauhdikas, muutamassa kohdassa oli vähän vääntöä ja keppikulma oli aika haastava. Vähän jännitti jo, että kuinka se Ruska vielä jaksaa pinkoa. Jouduin suunnittelemaan alun niin, että voisimme lähteä yhtä aikaa. Tämä toimi aika kivasti ja rata oli tosi hauska loppuirroittelu. Ruska pelasi taas hyvin ja otti kuuliaisesti kontaktit. Puomin ylösmenokontaktit vielä on vähän epävarmoja, joten niitä sai varmistella. Puhtaalla radalla maaliin ja kolmas nolla. Hienoa oli myös se tällä radalla, että voitettiin ajassa belgi, joka mielestäni kulki hyvin. Voittajalle ja toiselle jäätiinkiin sitten n. 10sekkaa, sijoituimme siis kolmanneksi. Triplanolla kuitenkin ja palkintosijoituksia joka radalta. Kaupan päälle sitten yllärinä Pohjois-Savon piirinmestaruus ja nollaratojen myötä myös menolippu SM-kisoihin. Jes!!

Piirinmestari 2013

tiistai 3. syyskuuta 2013

Luonnetestissä, Kuttukussa ja kaikkea muuta

Suuntasimme kulkumme Ruskan kanssa Haapavedelle luonnetestiin 24.8. Nukka ja Nona tulivat toki mukaan. Olimme hyvissä ajoin perillä, joten ehdin katsoa yhden koiran suorituksen. Ennen meidän omaa vuoroa käytin Ruskan pienellä kävelyllä. Testi alkoi tuttuun tyyliin haastattelulla. Ruska tervehti tuomaria reippaasti ja kiinnostui kepistä. Taisteli vähän mukana, mutta sellaista pientä sievää leikkiä se oli. Lyömistä ei kestänyt. Kelkalla sitten aloitti pontevan haukun minun edessä, mutta kun kelkka tuli tarpeeksi lähelle, niin sitten siirtyi taakse. Kelkka oli aika paha, kun sille piti kiroilla pitkään. Seisoin aika pitkään kelkan luona, ennen kuin Ruska tohti tulla haistelemaan. Sen jälkeenkin se oli vähän epäluuloinen kaverista. Hyökkäyksessä aloitti samaan tyyliin, mutta siirtyi taas selän taakse. Lähti tuomarin mukaan kuitenkin mukisematta, häntä heiluen ja tadaa, tuli jopa kutsuttaessa luokse. Haalaria väisti ja piti sille vähän kiroillakin. Uudella kieroksella kiersi haalarin kauempaa. Tynnyrikin oli aika kumma räminälaite. Minun piti mennä istumaan tynnyrille, niin tuli sitten haistelemaan. Pimeässä huoneessa oli ilmeisemmin hieman joutunut pohtimaan tilannetta, mutta aika äkkiä löysi minut ja sitten oli taas hymy pyllyssä. Seinässä haukkui vähän aikaa mallin vuoksi, mutta oli kuulemma jo heilutellut hyökkäyksen aikana häntää. Laukauksiin ei reagoinut. Aika nopeaan tahtiin tuo testi meni kyllä läpi ja vähän alkoi Ruskalla läähätyttää. Mitään suurta yllätystä ei kuitenkaan tullut. Vuosi sitten arvioinkin tuloksen olevan suunnilleen tällainen. Puolustushalun olisin luullut olevan ehkä aavistuksen suurempi ja kelkkakin vähän ihmetytti, vaikka kyllähän tuolle vähän jää päälle ne tilanteet, jos ei pääse kunnolla nollaa.

Pisteitä siis seuraavanlaisesti:
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepästävä, avoin
Laukausvarma +++
Yhteispisteitä +155

Testin jälkeen kurvailimme läheiselle luontopolulle ja kävimme heittämässä pienen lenkin ennen kuin ajelimme kotiin.

Viime viikonloppuna otettiin sitten äkkilähtö kohti Kuttukuuta. Menimme paikalle lauantaiaamuksi ja pääsimme Ruskan kanssa aamupäivästä tuomaan lampaat metsälaitumelta. Mukana leirillä oli aussie valtainen porukka, jota me Ruskan ja Nukan kanssa olimme hämmentämässä. Meidän ryhmä käveli ensin koirien kanssa laitumelle, sillä eka ryhmä oli vienyt lampaat sinne. Siinä sitten otimme lauman haltuumme ja lähdimme viemään linjalle ruokailemaan. Ohjaajana toimiva meni vedoksi ja hänen oma koira toimi apuna. Mukana oli myös hauska corgi ja nuori aussietyttö ohjaajineen. Ruska oli ensin hieman turhan kuuma ja teki tuttuun tyyliin syöksyhaukkimispyrähdyksiä kohti lampaita. Uskoi kuitenkin, kun asiasta huomautettiin. Laitumella oleskeltiin ihan rauhassa ja Ruska sai purkaa pahimmat tehonsa Paavi-pässin kanssa, joka kääntyi heti vastaan, jos koira painosti liikaa. Laitumelta lähdettäessä oli Ruskasta kuoriutunut kelpo asenteella työskentelevä paimen. Harmittaa vieläkin, ettei minulla ollut kameraa, sillä olisi ollut hyvin opettavaista saada katsoa sitä työskentelyä uudestaan. Lopussa oli havaittavissa jo selvää väsymistä. Nukan kanssa lähdimme sitten viemään lampaita laitumelle ruokailun jälkeen. Nyt mukana oli talon työkoiria mm. puolivuotias koolie ja 12v. bortsu, joiden työskentelyä oli kyllä mahtava seurata. Nukka alkuun tutkiskeli tilannetta ja kyseli minulta vähän, että mitä tehdään. Se ei ollut oikeen varma uskaltaako tehdä, etenkin kun mukana oli hieman vahvemmin työskenteleviä koiria. Välillä Nukka oli taas hieman turhan räväkkä ja teki Ruskat. Onneksi mukana ollut ohjaaja antoi palautetta asiasta. Kun siirryin itsekin lampaiden eteen ja Nukka jäi taakse yksin, niin esitti siinä kyllä ihan hyviä otteita. Kyllä sillä selvästi joku käpy oli kypsynyt tässä kesän aikana.

Toka päivänä Ruska jatkoi metsässä ja oli taas hieman turhan turboa tarjolla, vaikkakin jo tosi hyvää työskentelyä. Nyt mukana oli aussieuros, joka olisi tahtonut hieman heilastella ohjaajan aussien kanssa sekä nuori aussietyttö. Ruska työskenteli lampaita viedessä sen verran intensiivisesti, että paukut selvästi loppuivat ennen aikojaan. Ruska otettiinkin vähän jäähylle, kun saatiin lampaat ruokapaikkaan, että nuori koira saisi kokeilla onneaan. Tämä paussi teki taas tutut temput ja kun lähdettiin siirtää lampaita, niin Ruskapa tormasi laumaan sellaisen vauhdin, että oksat pois. Toivottavasti tuo turboilu saataisiin kuriin ensi kesänä. Loppumatkasta Ruska olikin jo niin puhki, että ei jaksanut työskennellä, vaan tyytyi katselemaan tilannetta taempaa. Nukan kanssa teimme sitten iltapäivästä pari pätkää kuljetusta, joista ensimmäinen oli ihan lupaava. Ainut vaan, että itse todellakin pilaan koiran mahdolisuuden, kun se ohjaaminen on mitä on. Nukalla oli ensin talon työkoirat auttamassa ja pitämässä laumaa liikkeellä, että saataisiin hommaa pelittämään. Toisella vedolla alkoi Nukallakin olla puhti pois ja homma meni houkutteluksi. Paljon tuli taas uutta oppia tällä leirillä ja toiveita herättäviä odotuksia. Ensi kesänä sitten jatkamme. Nona oli reissun aikana katselumiehenä ja selviytyi siitä varsin mainiosti.

Arkipäivinä olemme tehneet niitä perushommeleita. Nukan ja Nonan kanssa on tehty jälkeä. Nukalta sujuu loivat kulmat jo aika kivasti. Nona taas on esittänyt selvästi parempaa asennetta. Torstaisin ollaan käyty agireeneissä ja Ruska on ollut kyllä aika mainio. Nonan kanssa on aloitettu kontaktikurssi ACElla. Kävimme nyt maanantaina kolmannen kerran ja A alkaa olla aika hyvällä mallilla. 2on2off asento on hyvin iskostunut mieleen.

Tänään aamulenkillä sai Ruska sankarikoiramaininnan, kun löysi kadonneen puhelimen. Olimme tuttuun tapaan pururadalla lenkillä, kun törmäsimme mieheen, joka etsi siitä metsästä poikansa kadonnutta puhelinta. Päätin, että jäämmepä auttamaan ja yritin Ruskalle kertoa, että "lelu". Noh, Ruska säntää pitkin metsää ja hakee keppiä, mutta vaihdan suunnitelmaa ja laitan Ruskan etsimään lähettämällä pistolle. Tätä pistoittamista jatkoimme jonkun aikaa, kun sitten se tapahtui - Ruska merkkasi yhtä kohtaa hyvin selkeästi- ja siellähän se puhelin oli. Tästä tuli kyllä hyvä mieli, ennenkaikkea Ruskan takia, vaikka olihan se kiva auttaakin. 

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Näytelmää ja muuttohommia

Elokuun alussa pyörähdin Iisalmen KV näytelmissä. En ollut ilmoitellut omia kehään, mutta sijoitustyttö Valla debytoi junnuluokassa. Lähdin matkaankin vielä ilman koiran koiraa, sillä Nukalla ja Nonalla oli vielä juoksut menossa, enkä kehdannut viedä niitä sinne tyrkylle. Valla oli sopivasti tiputtanut karvansa näytelmiin, mutta eniten jännättiin kyllä tuomiota hampaista. Vallan purenta on edelleenkin hieman epätoivottu, mutta parempaan suuntaan on koko ajan menty. Pari etumaista hammasta ovat vielä aavistuksen alapurennassa, muut etuset aikalailla tasana. Kehässä Valla kyllä käyttäytyi mukavasti, vähän ujosteli tuomaria (Pekka Teini) ja tuomari tahtoi tutkia hampaita hyyviin tarkasti. Iso yllätys kuitenkin tuli, sillä Vallalle näytettiin keltaista korttia..siis H. Tuomari oli todennut hampaat lopulta ristipurennaksi, mutta sanonut, että joillakin hampaat voivat vaikuttaa arvosteluun. Itse kyllä odotin sitä hylkyä, joten H oli oikeen kelpo tulos. Arvostelu oli ihan koiran mukainen.
Valla esiintymässä
Omien karvakamujen kanssa ollaan oltu pakosalla remonttia, sillä uuteen kämpään ei päästykään muuttamaan niin kuin piti. Noh, päästiin tuttavien luokse maalle, jossa oli omaa pihaa ja kivat ulkoilumaastot. Muisteltiin hieman jälkihommia ja olihan meillä siellä ihan "oma" tokoilukenttä, jossa kävimme hieman puuhastelemassa. Ruskan kanssa on yritetty tehdä tottista. Kävimme myös reenaamassa esteitä ja ampumista. Seuraamisen ampumisessa jäi kattelemaan taakseen (ampuja oli takana). Annoin molemmilla paukuilla lisäkäskyn. Tehtiin koko kaavio välipalkoilla. Seuraaminen oli aika hirveää, ampuminen selvästi sotki ajatusta, vaikka ei Ruska sitä mitenkään säikähtänyt. Jäävät teki ihan hyvin, vähän veltoltahan se vaan näyttää, eikä yhtään vietikkäältä. Luoksetulo palkkaa kohti. Lähti hyvin, tuli laukalla, mutta hidasti raville. Huono siirtyminen perusasentoon. Noudot meni aika kivasti, selvästi hieman nousi niistä ja esteet sujuivat mennen tullen, vaikka A:lla heitin kapulan vinoon. Noudoissa meillä on vaan edelleenkin pieni kapula käytössä ja kyllä noita esteitä saisi enemmän reenata. Eteenmeno meni vähän pepulleen, kun avustaja vei palkan sinne ja Ruska alkoi sitä sitten etsimään. Eka käskyllä meni puoli-istuvasti maahan, toisella vasta kunnolla alas. Ampumista pitäsi reenata paaljoon enemmän. Paikallaanolossa jäin ampumisten ajan viereen ja nyt ei värähtänytkään paikaltaan, kun näki ampujan. Paljon siinä olisi tekemistä vielä.

Viime viikonloppuna pyörähdimme Vieremällä jälkeilemässä. Kuten vähän aavistelin Nukka vetää jälkeä paremmalla asenteella kuin Nona. Nukan kanssa saatiin "lupa" lisätä haasteita ja pituutta, Nonan kanssa pitäisi työstää tunnetilaa paremmaksi. Eteenpäin on kuitenkin menty. Josko tässä vielä ennen lumia ehtisimme viedä asioita vieläkin eteenpäin. Nukalle tuo jälkeily sopii kyllä oikeen hyvin, kiva oli löytää sillekin mieluinen laji. Jälkeilyn jälkeen suuntasimme Vallan ja Vallan laumalaisten kanssa lenkille. Ensin otimme hieman hakuilua muistutukseksi.

Tällä viikolla olemme pyörähtäneet pariin otteeseen Kuopiossa. Maanantaina alkoi Nonan kanssa kontaktikurssi ACE:lla. Jospa saisimme hiottua kontaktit kuntoon kurssin aikana. Näin ekalla kerralla Nona sai ihan hyvin ideasta kiinni. Keppejä ollaan Nonan kanssa työstetty ohjureilla ja ne alkavat sujumaan ihan kivasti reenikertoihin nähden. Tiistaina kävimme Ruskan kanssa lappalaiskoirien tokokoulutuksessa. Ruska teki juttuja ihan kivalla asenteella, mitä nyt haukkui ihan liikaa. Nyt minulla on hieman ongelmana, että en kehtaa oikein puuttua tuohon haukkumiseen, kun se on vähän opetettu juttu ja Ruska on selvästi paremmassa vireessä, kun saa haukkua. Ei Ruska liikkeiden aikana hauku (ainakaan vielä), mutta muulloin kyllä. Saatiin luoksetuloon ihan hyviä ohjeitä ja ehkä vähän reenimotivaatiotakin. Kaukot olivat sitten näkkyy ihan surkeat, eipä meillä ole ollut kunnon kriteeriä siitä, minkälaisia niiden pitää olla.


perjantai 2. elokuuta 2013

Näyttökokeessa

Pyörähdimme Nonan kanssa Pohjois-Savon nuorten koirien toko-ringin näyttökokeessa. Sain jonkun aivopierun ja ilmoitin meidät mukaan. Sitten tuli juoksut ja ja..seliseli. Ei me oikeen saatu sitä parasta mahdollista suoritusta, mutta eipä se ihme, kun mitään häiriöitä ei oikeen ehditty harjoittelemaan, kun Nonan mieliala seikkaili siellä sun täällä. Tuolle on nyt viimeisten viikkojen aikana ollut aika haastavaa löytää sopivaa palkaa, kun välillä tuo sylkee namit pois, eikä kehtaa työskennellä niiden eteen, kun puolihuolimattomasti vaan. Sitten taas jollain lelulla menee jo vähän yli ja esimerkiksi seuraamisessa lähtee poikittamaan. Ylipäätään en oikein ole päässyt tuon neidin pään sisään kunnolla. Välillä se oikean viretilan löytäminen on tosi toivotanta ja välillä neiti taas esittää juuri sitä mitä tahtoisin, yleensä toisin muualla kuin treenitilanteessa. Palkattomuus on kyllä vielä vähän liian hankalaa, etenkin häiriöissä, joten sitähän sitten ite jännittää vähän kaikkea.

Mutta niin..itse kokeeseen. Me olimme viimeisiä, kun oli ne juoksut. Ehdimme vähän aikaan pyöriä kentän reunalla, tosin hyvin kaukana kaikista, ettei vaan häirittäis ketään. Paikallamakuu oli niin kuin alokas luokassa. Tämä sujui oikeen hyvin siihen asti kuin piti ottaa loppuperusasento. Nousi ehkä neljännellä käskyllä, kun jäi katselemaan naapuria (noh, ne olivat aika päteviä). Tässä vaiheessa en tietenkään tajunut, että olisi ehkä kannattanut jättää vaan maahan kahden käskyn jälkeen. Pikainen palautus maahan ja siitä perusasento. Toimi nyt hyvin. Sitten pyrähdimme kehän ulkona yrityksenä viritellä koiraa, kun meinasi hajut vaan viedä. Seuraamaan lähtiessä tiesin jo, että jää haahuilemaan. Eka pätkä oli vielä ihan kohtalaista, sitten käännös vasempaan ja minä en saa jalkojani taas käännettyä kunnolla. Potkasen koiraa ja se vähän herpaantuu, hitaaseen kävelyyn sain jotenkin mukaan. Käännös oikealle tietenkin falskaa ja täysikäännös aika fletku. Pysähdyksessä ottaa ihan hyvän perusasennon. Nyt vähän parempi käännös vasemmalle, mutta suoralla laahaa ties missä (ilmeisemmin ei ihan hirmu kaukana). Juoksussa taas vähän paremmin mukaan. Viimeinen suora aika lailla ilman kunnon kontaktia ja viimeisessä täysikäännöksessä jää jälkeen ja jättää väljäksi. Perusasento vinoon ja eteen. Käytin varmaan käskyjä siljoona kappaletta, kun se kontakti tuntui olevan ihan outo juttu. Ei se kuitenkaan lähtenyt yhdenkään tuomarin luokse, vaikka aika läheltä mentiin. Seuraavaksi luoksetulo. Vähän haahuilua ennen alkua. Jää istumaan, mutta katselee taakse, kun käännyn koiraan päin. Pitää rykäistä, että edes muistaisi minut. Lähtee kutsusta ja tulee sivulle, mutta hyvin veltosti, kuitenkin ilmeisemmin laukalla. Koitin kehua ja innostaa, vähän nosti virettä ja meinasi sinkoilla jonnekin kentän toiseen päähän. Piti käskyttää mukaan ja latistui. Nyt noutokapulan pitäminen. Nona aika velttona perusasennossa, mutta ottaa kapulan ja mielestäni pitää sitä ihan kivasti. Irroittaa käskystä ja tästä kunnon kehut. Vähän taas innostuu ja meinaa lähteä seikailemaan, mutta pysyykin mukana. Hypylle vielä viimeiseksi. Meidän vapaavalintainen liike oli siis alokas luokan hyppy. Nona sivulla ja ehdin vastata liikkurin valmis kysymykseen, niin karkaa hypylle. Ei ehtinyt hyppäämään, kun kutsun takaisin sivulle. Siitä käskyllä hyppää ja muistaa seisoa. Perusasentoonkin tuli.

Paljon virheitä sekä minulla että koiralla, mutta meno oli aika lailla sitä mitä odotin. Paikallamakuu oli kuitenkin mukavan levollinen, vähän vaan katseli muualle. Seuraaminen oli aika hirveää, ei yhtään kunnon pätkää tullut. Muutenkin oli vähän viretila ties missä, enkä saanut kehuilla tai äänellä palkattua kunnolla. Sellainen tekemiseninto puuttui täysin, enkä tiedä olenko vaan niin huono kouluttaja, että en saa tuota viretilaa kuntoon. Okei, joudun myöntämään, että olen laiska harjoittelemaan, mutta asiaa ei yhtään auta se, kun yritän reenata, niin aika menee siihen, että saisin edes pienen pätkän tehtyä kunnon vireessä. Tämä koskee oikeestaan kaikkien kohdalla. Ruskalla alkaa pikkuhiljaa olemaan jo ihan hyvä viretila, mutta Nukan ja Nonan kanssa ollaan vähän kuutamolla. Kai minussa on joku juttu, kun olen saanut kaikille opetettua huonon viretilan. Ehkä minun vaan on parempi uskoa, että toko on joillekin vähän taitavammille tarkoitettu.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Hakuleirillä

Nyt viikonloppuna oli yksi kesän kohokohdista, kun osallistuimme SPL Ylä-Savon järjestämälle hakuleirille. Kouluttajana meillä oli Ulla Komppa. Leiri oli kyllä hyvin antoisa ja toivottavasti oppi meni selkärankaan. Mukavaa oli myös nähdä erilaisia ja eritasoisia koiria. Vähän taas avasi paremmin tätäkin maailmaa.

Lauantaina meillä oli kaksi kierrosta ja päivä venyikin 12 tuntiseksi. Osallistuin lauantaina Ruskan kanssa, joka teki ensimmäisessä vedossaan helpohkon perusreenin. Tiesin kyllä, että ollaan hyvinkin Ruskan mukavuusalueella, mutta tahdoin tehdä ihan vaan hauskan ja helpon harjoituksen, kun viime reenit ovat olleet aika kakkoja. Toki sitten näillä ei juuri koiraa eteenpäin viedä. Ruskalla oli siis neljä suoraa pistoa. Ensimmäinen etukulma oli n.70 metrissä. Toisella oli umppari. Umpparilla kävin hakemassa koiran, muilla maalimiehet kuljettivat. Ruska teki aika perusvarmasti ja omaan tyyliin. Suorat se teki hyvin sinne 30 metriin asti, jonka jälkeen hieman poikkesi linjalla, mutta jatkoi matkaa syvemmälle. Kouluttajan mielestä näissä ei nyt suurta ongelmaa ole, kun jatkaa määrätietoista etenemistä ja etsimistä, eikä kovin kauksi lähde haahuilemaan. Etukulmat löytyivät hyvin, mutta toiselle lähti ensimmäisellä lähetyksellä vinoon ja jouduin korjaamaan. Toisella meni paremmin, mutta aika samaa rataa kuin ensimmäinenkin suora. Kolmonen ja nelonen ihan ok. Ilmaisu oli hyvää ja käyttäytyi hyvin maalimiehellä. Ilmaisi jokaisella maalimiehellä sen joku 10-15 haukkua. No, tämänhän se Ruska osaa. Toisella kierroksella lähdettiin vahvistamaan laatikoita ja hieman pidennettiin reeniä. Nyt tehtiin siis kuusi pistoa, joista etukulmat olivat samanlaiset, mutta toisinpäin. Kolmonen ja nelonen olivat avuilla, niin että maalimies antoi äänen suorasta linjasta, jonka jälkeen lähti etenemään takalinjalla. Nämä toimi Ruskalla hyvin, vaikka lähetin koiran liian hätäisesti äänen jälkeen. Kaksi viimeistä olivat sitten taas vaan suoraa takalinjalla. Nyt sai haukkua hieman pitempään. Ruska toimi taas varsin mukavasti ja sillä oli hauskaa. Jaksoi myös toisen kieroksen hyvin, vaikka oli eka kieros jo takana ja ilma oli lämmin, suorastaan kuuma.

Kouluttaja antoi meille ohjeeksi vahvistaa laatikoita juuri tuollaisella ääni avulla. Suoria kannattee vahvistella, mutta ne eivät ole ongelma. Kyllähän se Ruska lähti tuolla taas selvästi paremmin tekemän niitä suoria kuin mitä se on omissa reeneissä esittänyt. Myös maalimiehen asentoa voisimme muutella ja laittaa maalimiehiä yllättäviin paikkoihin, kuten esimerkiksi puihin ja kivien päälle. Reenit pitäsi pitää vaihtelevina ja hyvä huomio oli, että loppu kohden voisimme nostatella virettä avuilla.

Sunnuntaina teimme sitten ensimmäisen etukulman tyhjänä. Lähti hyvin meni minusta aikalailla takakulmaan, jossa lähti hyvin työskentelemään eteenpäin. Kaarsi itsenäisesti takaisin ja sitten huutelinkin luokse. Nätti ja hyvä tyhjä. Sitten toinen etukulma, joka oli taas syvällä ja siellä oli umppari. Meni mielestäni aika hyvin ja löysi maalimiehen. Yhdessä kohdassa vähän katkoi ilmaisua, mutta jatkoi. Maalimies kuljetti takalinjaa pitkin ja toi sitten keskilinjaa kohti. Kolmonen ja nelonen olivat taas äänellä, niin että maalimies eteni taas takalinjalla joitain 20-30 metriä. Nousi äänestä hyvin ja lähti suoraan ja oli kuulemma tehnyt hyvän laatikon molemmilla, vaikka taas turhan hätäseen päästin menemään. Nelosella ilmaisi niin pitkään, että pääsin paikalle. Viides oli suora. Ruska oli aika liekeissä, joka kuului sitten myös ilmaisussa. Jospa me näillä opeilla päästäisiin eteenpäin, kun vaikuttaa olevan just eikä melkeen Ruskan laji tämä.

Nonan kanssa päästiin sunnuntaille mukaan. Tehtiin sitten ensimmäisenä kaksi hajuhakua niin, että lähdettiin kiertämään maalimiehen taakse. Käytiin ponjaamassa maalimies ja kierrettin takaisin keskilinjalle. Siitä suora lähetys. Maalimiehet olivat n.20 -30 metrissä. Ensimmisellä maalimiehelle Nona oli kovasti menossa, mutta en lähetyksessä vielä päästynyt. Sitten kun päästin, niin lähti aika lepposeen tahtiin, mutta kiersi hyvin maalimiehen luokse. Ei oikeen innostunut leikkimään pallolla. Söi kyllä ensin ruuat. Toinen maalimies meni hieman nuivemmin. Lähetyksessä ei oikeen reagoinut, vaan lähti siitä tallustelemaan nenä maassa. Sitte kuitenkin keksi mennä maalimiehen luokse. Kolmas ja neljäs oli äänellä. Kuunteli kyllä äänen, mutta lähetyksessä ei enää oikeen reägoinut siihen, että pitäsi mennä, vaan jäi nuohoamaan jälkiä. Mentiin hieman lähemmäksi ja siitä lähti taas aika verkkaseen, mutta meni maalimiehelle. Neljännellä lähti vähän paremmin, juoksi tarpeeksi pitkälle, mutta ei oikeen osannut työstää maalimiestä ja tuli takaisin, mutta sujahtikin nuohomaan jälkiä vähän matkan päähän. Uudestaan taas vähän lähempää, nyt meni maalimeiehelle asti. Nona oli kyllä hyvin nuiva ja aika haluton. Meidän pitäsi siis ilmiesemmin hieman nostetella sitä, että harjoitukset eivät vaan olisi tuollaisia matalavireisiä. Hajuhakuja voisimme alkaa tekemään, mutta nyt maalimiehet voisivat näyttäytyä kunnolla. Minun myös pitäsi mennä maalimiehen luokse, kun koira on sen löytänyt. En ymmärrä, miksi minä en tässä reenissä mennyt. Tämä oli toisaalta eka kunnollinen harjoitus, sillä en ole Nonaa juurikaan lähetellyt, vaan se on saanut lähteä hajun saatuaan. Reenien loputtua Nona jäi hengailemaan alueelle ja oli jo paljon halukkaampi leikkimään pallolla. Kerättiin merkit pois ja lähti innolla juoksemaan metsään ja ponjaili välillä ihmisiä..oli siis paljon enemmän oma itsensä. Pitää kai koittaa laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää korjata tilannetta, jos se vielä onnistuu.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tuplanolla & tuplaserti

Eilen käytiin Ruskan kanssa Maaningalla aksaamassa. Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Ensimmäisellä radalla tehtiin aika perusvarmaa suoritusta. Jotain kertoo sekin, että en oikeestaan edes muista, miten se rata meni. Puhtaasti päästiin kuitenkin loppuun ja aikakin riitti. Ruska kulki nyt ihan mukavasti, alussa oli vähän tahmee, mutta loppukohden hieman meno parani. Oman suorituksen jälkeen mentiin kävelylle ja kun sieltä tultiin takasin kisa-alueelle valmistauduttiin siellä jo palkintojen jakoon. Tulokset olivat hyvin mieleiset, kun meidät kuulutettiin toiselle sijalle. Voiton vei seurakaveri ja koska hänen koira oli valio siirtyi agilityserti meille. SIIS SERTI...MEILLE. Aika eufoorinen olo oli tämän kisan jälkeen. Seuraava agilityrata vaikutti mukavalta, muutama vähän tiukempi kohta, mutta Ruskan kanssa niistä selvittiin. Alku oli taas tahmeaa ja alussa oli hieman käännöstä, niin Ruskakaan ei päässyt vauhtiin. Loppua kohden parani. Puomin ylösmenokontakti vähän jännitti, koska puomille ammuttiin suoraan putkesta. Piti jäädä varmistaan ylösmeno, joka vähän aiheutti sen, että tuli hieman kiire alasmenolle. Puomin jälkeen tuli hyppy ja kännös, johon piti ehtiä linjaamaan. Ruska kuunteli hyvin sekä yläsmenon että alasmenon, vaikka vähän jäin jälkeen. Lopun pyöritykset eivät menneet ihan niin kaunisti kuin ajattelin, mutta puhtaasti tultiin maaliin. Samalla kaavalla kävelylle heti suorituksen jälkeen ja kun taas saavuimme metsästä kisa-aluelle lueteltiin siellä juuri tuloksia. Tällä kertaa aloittivat palkintojen jaon mineillä. Luettelivat ensin kolmanneksi sijoittuneen, joten sai jännittää todella tuliko sijoitusta tällä radalla. Tulihan se, toiseksi taas ja yllätys oli suuri, kun meille ojennettiin toinenkin agilityserti. Voittaja koirakko ei voinut vielä vastaanottaa sertiä, joten se siirtyi meille. SIIS TUPLASERTI!! Ihan tähän en olisi uskonut, vaikka kyllähän me ollaan haaveiltu serteistä. Eilen oli kyllä tuuri hyvin kohdallaan, kun eihän me mitään nopeimpia olla. Positiivista kuitenkin oli, että voitettiin kuitenkin joitakin koirakkoja ihan vaan ajassa, joten kyllä se Ruska sieltä koomastaan alkaa taas herätä. Nyt saadaan rauhassa ootella vuoden päivät ja toivoa, että kolmaskin serti olisi meille mahdollinen. Hyppyrata vaikutti aika mukavalta, vaikka alussa oli vähän vääntöä ja kääntöä. Yritimme lähteä Ruskan kanssa yhtä aikaa, mutta siltikin meno oli aika nihkeää. Kun pääsimme hieman sujuvammille linjoille, niin meno parani ja loppusuoralla jo mentiinkin hyvää vauhtia. Oli Ruskalla kiire palkalle. Harmiksi viimeinen hyppy jäi ottamatta, en oikeen tiedä mikä häiriö Ruskaan tuli, mutta siitä hypyn ohi se vaan juoksi. Loppusuora oli kolmen hypyn mittainen vinosuora, joten ihan paras linja ei meillä ilmeisesti ollut. Päivä oli sen verran huikea jo muuten, joten yksi hyppy nyt mitään enää haitannut. Palkinnoksi saatiin vielä kasa possunkorvia, niin on mitä rouskutella.

Sertikuva.




maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lomailua vol. 2

Suuntasimme kulkumme taas pohjoiseen. Tarkoituksena oli pyhittää osa lomasta hillojen etsimiseen, mutta näyttää siltä, että se on turhaa työtä, ainakin täällä meillä päin. Ennen pohjoiseen lähtöä kävimme reenimässä hieman hakua ja aksaa.

Viime keskiviikkona tehtiin hakua sekä Ruskan, että Nonan kanssa. Nona otti tuuliharjoituksen maastossa. Merkkasi taas tosi ajoissa, mutta sitten vähän ajatus katkesi ja joutui työstämään, että löytäisi maalimiehen. Meni taas hieman nokka maassa kiinni, mutta lopulta otti ukot ilmasta. Jaksoi kyllä hyvin työskennellä löytääksen ukon. Nyt saisimme alkaa työstämään suoraa, mutta pitää pitää tuuliharjoitukset vielä mukana. Ruskan kanssa tehtiin hallintaa ja suoraa. Sitähän sanotaan, että virheistä oppii, toivottavasti opittiin näissä reeneissä paljon. Maalimiehet etunurkissa, toisessa nurkassa umpari. Ei sujunut taas haltuunotot niin kuin pitäisi. Ilmaisut ihan ok ja maalimiehet löytyivätkin hyvin. On ilmeisesti mennyt liian pitkä aika haltuunotto reeneistä, joten kenttäreenit pitää palauttaa kunnolla ohjelmaan. Viimeisenä suora n. 60-70, jonka piti olla helppo, mutta eipä Ruska uponnut tarpeeksi, vaan lähti etenemään liian aikaisin. Piti ottaa lähetys kolmesti uudestaan. Maalimiehen kanssa oli sattunut vielä joku epäselvyys palkkauksen suhteen, joten sai haukkua pitkään. Aika urpo olo jäi näistä reeneistä, mutta pää pystyyn ja kohti uusia urpoiluja. Uskon ja luotan nyt Ruskaan, että se kestää nää mun toilailut.

Torstaina käytiin sitten ottamassa tuuliharjoituksia ja aksaa. Tuuli oli nyt vähän haastava, joten Nonan kanssa ei oikeen saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan. Se työskenteli taas hyvin, mutta vähän meni jälkien nuohoamiseksi. Nukka pääsi ottamaan yhden suoran. Matkaa ukolle oli jotain 50-60 metriä ja lähetin suoraan, niin lähti ihan eri suuntaan, kuin mitä piti. Tuuli kävi hieman sinne, joten ajattelin sen etsivän hajua sieltä. Jouduin hieman kovasanaisesti ottaamaan sen takaisin ja kun meinasi lähteä uudestaan sinne, niin kielsin. Tämän jälkeen ei oliskaan enää tahtonut lähteä, kun ei kerta saanut tehdä, mitä halusi, joten otin kiinni ja lähdimme hakemaan hajua. Hajun löydyttyä palasimme takaisin n. 40 metriin ja lähetin siitä. Lähti hyvin, meni n. 15m päähän maalimiehestä ja koitti taas etsiä silmillä. Jatkoi matkaa ja löysi ukon, ilmeisesti kuitenkin hajulla. Voihan Nukka!! No Nukalle nämä nyt on vaan pieniä aktivointihetkiä, joten ei oteta vakavasti. Ruskalle yksi haltuunotto, joka oli jo parempi, mutta edelleen aika levoton. Nyt kunnolla vaan kenttäreeniä tuohon, niin ehkä se menee päähän.
Sitten vuorostaa aksaa. Rakennettiin pätkä SM-finaalin rataa. Nonan kanssa otettiin alkua eli siis kolmea ekaa estettä ja siitä putkeen. Alkua reenattiin eri tavoin sekä koitettiin myös muistutella lähdössä pysymistä. On nyt vähän alkanut nousemaan lähdöistä, etenkin jos menee kauemmas. Paha minä, kun en ole tarpeeksi vahvistanut pysymistä. Hyvin Nona toimi ja haki kakkoesteen hienosti, vaikka olin kolmennen luona. Ruskan kanssa tehtiin putkelle asti. Kontakti-putki erottelu meni hyvin, kepit vähän hitaat ja putken hakeminen eka vedolla vähän hukassa. Ihan hyvä meininki kuitenkin, ehkä Ruska alkaa jo palautumaan juoksujen jälkeisestä laamailuistaan.

Perjantaina suunta sitten pohjoiseen. Täällä ollaan otettu tokoilua ja jälkeä. Nonan kanssa ollaan alettu tekemään askellusta. Vähän on taas häiriöt haitanneet Nonan keskittymistä, mutta jatkaa kyllä itsenäisesti jälestystä. Olen nyt käyttänyt makkaraa jälellä, kun erotan itekin paremmin missä jälki kulkee. Pellot on vasta niitetty, joten ruohokaan ei ole niin pitkää, että näkisi jäljen kunnolla. Välillä olen myös lisännyt matkaa eli mennyt hihnan päähän, etten olisi ihan aina vierellä sähläämässä. Parhaimmillaan Nona menee hyvin keskittyneesti ja rauhallisesti. Kyllä tämä tästä eteenpäin menee. Nukan kanssa vähän samaa kuin Nonan kanssa. Nukka ei nyt ole tehnyt yhtä monta jälkeä kuin Nona, mutta ihan hyvältä vaikuttaa. Askelluksen mukaan ottaminen on ollut Nukalle selvästi helpompaa kuin Nonalle. Nukka työskkentelee mukavan intensiivisesti, mutta keskittyneesti. Toki vähän on rynnimistä, jos antaa sitä tehdä.

Tokoilussa ollaan Nonan kanssa työstetty seuraamista, joka välillä näyttää tosi hyvältä. Hyvässä vireessä tekee hyvin aktiivisesti, välillä kontakti tippuu ja painaa jalkaan vähän liikaa. Myös käännöksiä ollaan työstetty, vasemmalle kääntyminen on välillä vähän hakusessa. Luoksetuloa, noutoa, hyppyä ja jääviäkin ollaan harjoiteltu. Ihan ollaan osissa reenailtu näitä, että saataisiin se hyvä mieli pidettyä reeneissä. Nona syttyy hyvin leluista ja silloin tekeminen on selvästi parempaa. Ruualla meinaa vähän lätsähtää. Paikallaoloa on myös otettu ruuan kanssa. Aika hyvä on, vaikka sellainen levollisuus vielä tarvittaisiin. Välillä saattaa lösähtää lonkalle ja katsella muualle. Häiriöitä ei vielä juurikaan ole ollut ja palkkaustiheyskin on vielä melko suuri. Nukan kanssa ollaan työstetty ALO liikkeitä. Paikallaoleminen on se suurin haaste, lämpimällä kärpäset ja paarmat häiritsevät, muuten aika hyvä. Vähän vaan liian pitkiä aikoja on koitettu ottaa, joten vaihtaa lonkalle ja korjauksen jälkeen on vähän herkkä. Nyt pieniä lyhyitä pätkiä, niin saa varmuutta. Seuraaminen jo aika hyvää, välillä kontakti tippuu, mutta pysyy hyvin mukana. Jäävissä maahanmeno jo melko varma, seisominenkin aika hyvä. Luoksetuloa ja hyppyä pitäisi vielä työstää, niitä ei ole otettu kuin osissa. Ruskan kanssa sitten tottistelua takapalkalla. Vire ihan hyvä, mutta välillä vaan vähän huonoa tekemistä. Ollaan nyt vähän menty kaavalla seuraamista ja tehty useampia liikkeitä putkeen. Ehkä tuo tottiskin saadaan suunnilleen kuntoon, niin että voisi olla mahdollisuus saada se 70 pistettä. Esteitä pitäsi vaan päästä harjoittelemaan ja ampumista ja noutoa oikealla kapulalla. Ehkäpä haen halon tuolta rantteelta ja reentaan sillä alkuhätään. Myös haltuunottoa tehty ja niin, aika kova pää tuolla Ruskalla vaan on. Heti kun on ollut yksi päivä välissä, niin meinaa karata uudestaan maalimiehelle. Nyt tulee kyllä sivulle hyvin, mutta se pysyminen...grrr. Näillä jatketaan eteenpäin. Suunnitelmissa myös tehdä vähän verijälkeä Jytyn kanssa. Katsotaan muistaako poika, mitä siinä tehdään.

Jytyn kanssa pyörähdettiin myös Oulun KV näytelmissä sunnuntaina. Ei tullut suurta menestystä, vaikka oli vaan kolme koiraa. Jytylle EH. Tuomarin mielestä vähän liian pieni ja lyhyt ja kapea ja...No onhan se aika pieni urokseksi. Mitattiin nyt nyt 57senttiseksi, vaikka talviturkissa on mitattu 61 senttiseksi. Poika käyttäytyi kuitenkin varsin mallikkaasti sekä kehässä että sen ulkopuolella, joten pääasia saavutettu. Jyty pääsi treffaamaan myös Sonia, Ruskan poikaa. Soni olisi pistänyt leikiksi, eikä tämä ajatus Jytyä haitannut. Soni kävi pyörähtämässä myös kehässä ja hienosti poika siellä osasi käyttäytyä. Mukavan arvostelun kera tuli sietä poiskin. Kehän jälkeen käytiin vielä kiertelemässä myyntikojuja Jytyn kanssa ja mukaan tarttui vähän herkkuja tuliaisiksi ja pallo Nonalle. Pallo oli ilmeisesti hyvä ostos, sillä Nona oli ihan pöljänä siihen. :) Nyt harmittaa, että en raskinut ostaa toistakin.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tokoilua ja kyytä

Perjantaina käytiin hallilla tokoilemassa. Ruskan kanssa tehtiin takapalkan kanssa tottista. Yritys olisi rakentaa kestävyyttä tottikseen, josko me sinne kokeeseen uskallettaisiin kokeilemaan (jos edes päästään). Ruska toimii ihan hyvin ja selvästi on hyvässä vireessä, mutta...seuraamisessa alkaa vähän poikittaa ja takasin tullessa (kun palkka on edessä) kontakti vähän katkeilee. Luoksetulo on taas jotain ihan hirveää, ei meinaa lähtee ollenkaan liikkeelle, jos lähtee pysähtyy parin askeleen jälken. Voihan pylly!! Etupalkkalla lähtee kyllä. Mahtaa tuo takapalkka sekoittaa luoksetulon tokon pysäytykseen. Noh, tätä pitää työstää.
Nonan kanssa yritimme lähinnä leikkiä ja ottaa perusasentoharjoituksia. Nämä onnistuu ihan ok, mutta seuraamista saisi alkaa viemään eteenpäin. Minulla ei selvästikään ole oikat keinot käytössä, kun koira lässähtää heti kättelyssä. Lenkillä Nona saattaa kyllä esittää oikeen mallikasta seuraamista eli tunnetilaa pitäsi työstää "koulutushetkissä". Otettiin myös paikallaoloa vähän eri ympäristössä, sillä tätä on tehty lähinnä vaan kotona. Tämä Nonalla aika hyvä, nyt pitäisi työstää vielä nouseminen perusasentoon.
Nukan kanssa yritimme lähinnä pitää hauskaa. Kappas, Nukkahan sytty tekemään hommia, sillä esitti hyvin taitavaa koiraa. Otettiin seuraamista pätkissä ja käännöksiä. Namit olivat auttamassa, mutta välillä kesti jo hyviä pätkiä ilman palkkaa. Tästä Nukasta tykkään kovasti: se tekee hommia keskittyneesti ja halukkaasti ja sillä on siinä myös tekemisen meininkiä mukana. Jospa me vielä päästäis eteenpäin.

Reenien jälkeen lähdimme käymään vielä lenkillä, joka sai sitten vähän ikävän päätöksen. Olimme juuri kääntymässä eli melko kaukana jo autosta, kun Nukka syöksähti pientareen puolella. Se oli koko matkan ajan tehnyt näitä "myyräloikkia". Nyt heti loikan jälkeen Nukka hyppäsikin takasin ilmaan ja ulvahti. Menin katsomaan, mikä ihme oli aiheuttanut tämän reaktion. No kyyhän sieltä pientereelta pilkisteli. Sitten alkoi eläinlääkärien numeroiden metsästäminen. Kyllpä sitä oli taas niin huonosti varautunut tällaisiin, kun ei itseltä lyötynyt päivystysnumeroita tohtoroille saati sitten tiennyt, miten kannattaa toimia. Onneksi oli auttavainen kaveri, joka kaivoi meille numeron. Siinä yrittäessä tavoitella tohtoria, pohdin voinko kävelyttää Nukkaa koko matkaa takaisin autolle, joka oli ainakin 3 kilometrin päässä. Eipä siinä muu auttanut, kun yrittää tallustella autoa kohti, vaikka Nukka alkoi selvästi mennä melko vaisuksi ja kuono alkoi turpoamaan.Viimeisen kilsan otin koiran sitten hartiolle ja kannoin loppuun, kun oli sen verran vaisu ja haluton liikkumaan. Matkan aikana saimme onneksi eläinlääkärin kiinni ja kutsun tulla näytille. Heti autolle päästyämme karautimme kohti Iisalmea, jossa Nukalle laitettiin suonensisäinen nesteytys ja annettiin vähän kipulääkettä. Ilta vierähtikin siellä nesteytyksessä ja kotiin pääsimme puolenyön tiennoilla. Jospa tästä selvittäisiin ilman suurempia vauriota. Kuono turposi melkoiseksi, mutta muuten Nukka on ollut melko pirteän oloinen.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Maastoilua

Keskiviikkona pääsimme vihdoin ja viimein taas hakujuttuja muistelemaan. Nonan kanssa jatkoimme tuulihakuja. Ensimmäinen ja toinen ukko meni vähän plörinäksi, kun päästiin koiran menemään heti, kun se mielestäni merkkasi. Nona merkkasi tosi kaukaa jo ja lähti ihan oikeaan suuntaan, mutta sitten menikin nuohomaan jotain ihan muuta, nenä maassa. Löytyi ne ukot kyllä lopulta sieltä, eikä päälle laskeutunut ukkonen juuri häirinnyt Nonan työskentelyä. Kolmennella saatiin sitten taas kunnon jackpot: merkkasi kaukaa ja lähti kiireesti maalimiestä kohti nenä pystyssä. Näitä lisää eli reeniä vaan. Ilmaisua saisi myös alkaa reenata varmemmaksi näiden tuulihakujen ohellla. Vaikuttaa siltä, että haukku voisi hyvin sopia Nonalle. Vähän oli jännät paikat noissa reeneissä, kun ukkonen tosiaan painosti meitä siinä jonkun tovin reenien alusta ja vaikutti, että kohta se taivas repeää. Vähän aikaa jyrisytteli siinä, mutta ei onneksi pahemmin tullut vettä, joten reenejä saatiin huoletta jatkaa. Ruska teki n. 100 radan, jossa ensimmäinen pisto tyhjä, toisella ukko ja haltuunotto, kolmannella ukko, neljäs tyhjä ja viimeinen ukko takanurkassa. Olipa vaan Ruska liekeissä, kun vähän porsasteli menemään. Otti jo hajun ukosta jo tullessa alueelle, mutta lähti ihan ok tyhjään, tosin eihän se meinannut suoraan mennä, eikä oikeen uponnutkaan sinne 70, missä etunurkka oli. Otin lähetyksen kaksi kertaa ja sitten luovutin ja laitoin toiseen nurkkaan. Sama vika, lähti turhan aikasin etenemään, löysi kyllä hajun ukosta ja ilmaisi hyvin. Mentiin "tuomarin" kanssa ukolle ja otin haltuun tai siis..ei menny ihan niin kuin strömsössä. Ei olis meinannut millään jättää ukkoa, kävi vierellä ja hyppäs takas. Tässäpä siis rojektia. Mulla ei varmaan ole ihan paras ote aina noissa reeneissä, kun jään vähän ihastelemaan Ruskan työskentelyä. Ei sille voi mitään, mutta Ruska vaan niin on liekeissä tuolla metsässä. Mistähän tuollaisen vireen sille löytäisi muihinkin lajeihin? No, hommat jatkui. Kolmas oli suora pisto, mutta lähti taas vähän turhan aikasin etenemään, joutui palaamaan. Tyhjälle lähti hyvin ja upposikin mukavasti ja mitä työskentelyä tekikään takalinjalla..vauvauvau!!! Kuunteli kuitenkin hyvin ja tuli kutsusta, viimeiselle lähetin suoraan, kun tuli niin hyvällä vauhdilla. Aika makia reeni oli meille, vaikka kyllähän se kertoi selvästi, mitä reeniä seuraavaksi.

Nonan ja Nukan kanssa ollaan jatkettu taas jälkiharjoituksia. Nona on selvästi petrannut nyt asennettaan, vielä ottaa välillä häiriötä esim. ohi ajavista autoista, mutta muuten minun silmään näyttää tosi hyvältä. Nukan kanssa on vähän tehty mutkaa, osittain vahingossakin. Nukka menee kyllä ihan mukavasti, mutta nyt on vähän alkanut hosumaan, eikä ihan ole saanut selvitettyä mutkakohtia. Josko vielä jatkaisimme, kun olemme löytäneet hyvän pellonkin.

Tänään oli minun vuoro vetää agilityreenit Iisalmessa ja siellähän se meni sitten ilta. Nukan kanssa ollaan taas ihan jossain metässä, katollaan. Nukka alkaa vaan rauhoittelemaan ja tekemään kaikkea sijaistoimintoja, jos yritän innostaa, leikittää tai kehua sitä..en ihan pysy tuon mukana. Metässä lenkillä se voi kyllä leikkiä ja riehua myös minun kanssa, mutta aksaamaan, kun mennään niin vetää vaan korvat linttaan. Puuhpuuhpuuh...En jaksanut sitten tapella Nukan kanssa, joten otin Nonan kanssa. Tehtiin Nonan kanssa ihan etenemistä eli muutaman esteen melko suoraa pätkää. Ei ollut neiti ihan terävimmällä päällä, joten sain vähän muistutella esteiden hakemista tai sitten halu edetä oli vaan liian suuri. Rengasta ei ilmeisemmin osannut hakea, jos olin liian kaukana, mutta rengas olikin vähän hankalassa linjassa. Hyvin löytyi vauhtia, kun tehtiin suoraa tai pientä kaarta etupalkalla ja kyllähän se vielä irtosikin. Nyt pitäsi kohta pohtia, että uskaltaisko sille alkaa nostaa noita rimoja, vai vieläkö mennään noilla 30cm. Ruskan kanssa tehtiin rataa, jonka otin agilitylehdestä. Alku oli vähän kinkkinen ja enhän minä saanut valssia ajoitettua kunnolla, kun lähdettiin lähes yhtä aikaa. Valssin kaarros venyi ja kun seuraava hyppy olisi pitänyt mennä takaa, kaarsi Ruska selän takaa hypyn väärin. Yhdessä toisessakin kohtaa, jossa oli takaakiertoja Ruska livahtikin selän takaa. Voisiko tämän tarkoittaa sitä, että se on saamassa edes hieman vauhtiaan takaisin..? Ruska nimittäin teki tosi mukavalla asenteella nyt hommia, eikä laamailusta ollut tietoakaan. Nyt ehkä katsomme sittenkin jotain kisoja..:)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Aluevalmennusta ja höntsäilyä

Se koitti taas aluevalmennuksen vuoro. Teemana kisanomaiset harjoitukset, nyt otettiin myös etenemiä. Harri oli rakentanut Open Class radan meille. Ennen rataan tutustumista meillä oli alkuverryttelynä jalkapalloa..tää oli oikeesti parasta tässä reenissä. Mutta niin..rata oli aika simppeli ja mukava. No meillehän ne vaikeimmat paikat eivät olleen niin vaikeita, kun ollaan hitaita. ;) Eka vedolla Nukka jäi jo lähdössä jonnekin, oli vähän kuin muissa maailmoissa. Puomin tuli tosi hitaasti, myös sen alastulon. Mentiin muuten virheettömästi rata paitsi kepeillä ei ihan osannut hakea aloitusta. Kepit olivat muutenkin hitaat ja Nukka koitti taas liehitellä minua, ei alkanut leikkimään ollenkaan, joten oli aika masentavaa koittaa tsempata neitiä. Puuh..etenemäksi saatiin joku 3,00 ei siis tosi hitaasti mentiin. Toisella kieroksella parantelin ohjausta Harrin ohjeiden mukaan ja yritin vedättää ihan kunnolla. Vähän parempi yritys oli nyt. Nukka mahtoi pompata A:n kontaktilta alas (otti siis kontaktin, mutta ei hakeutunut 2on2off asentoon). Kepeillä ei osannut taas hidastaa vauhtiaan, joten siitä vitonen. Tämän radan jälkeen yritimme ottaa keppejä etupalkan kanssa ja kyllähän se meni ne ihan oikein, mutta vauhtia ei ollut kyllä yhtään. Tällä radalla saimme etenemäksi 3,3 eli vähän paremmin, mutta niin Nukka pystyis paljon parempaan, mutta millä ilveellä sen saisi siitä ulos. Viimeisellä vedolla teimme päivän ainoan nollan ja etenemä oli 3,26. Kyllähän näillä vielä ykkösissä ehtii, mutta sitten taas alkaa ongelmat.

Illasta ajelimme hallille ja reenattiin Ruskan ja Nonan kanssa pientä pätkää tuosta samasta radasta. Tai oikeastaan otin muutamia vaikutteita tuosta Open Class radasta. Nona oli vähän hissukka..en tiedä olenko onnistunut pilaamaan senkin vauhdin..puuh. Pitäisi kai enenemmän ottaa lentäviä lähtöjä. Se selvästi vähän latistaa Nonaa, kun joutuu istumaan ja odottomaan. Otettiin rata pätkissä ja sitten koko pätkä etupalkalla. Alkoi se vauhti löytymään ja meinasi pieni  murmeli varastaakin palkalle. Viimeisenä esteenä oli rengas ja sen Nona otti tosi varmasti, vaikka oli hurja kiire palkalle. Nonan kanssa tehtiin sitten vielä kontakti puomilla. Ollaan tehty kontaktia sivulta, mutta nyt aloin nostaa Nonaa puomin alastulon yläpäähän. Myös keppien aloitusta tehtiin. Ruska teki samaa pätkää, jossa lisänä vielä kepit. Tehtiin ensin keppejä etupalkalla, sitten koko rataa. Vähän se Ruskakin innostui hommasta. Lopuksi vielä kontaktia puomilla, onnistui ihmeen hyvin, myös ylösmenot.

Tänään käytiin ajamassa taas pienet jäljet Nukan ja Nonan kanssa. Molemmilla oli 50 askeleen jälki, Nukalla oli vähän kiemuraa välissä. Vähän meinaa Nukka alkaa hosumaan, mutta korjaa ihan hyvin, kun huomauttaa. Loppupalkalla ei oikeen osaa vielä toimia oikein ja meinaa lähteä jatkamaan jälkeä, kun mitään ei tapahdu. Olen siis odottanut, että itse menisi maahan ja meneehän se lopulta, kun alkaa rasiaa aukasemaan. Nona teki kyllä nyt selvästi parasta työskentelyään ja alkaa myös kestämään korjaamista. Meni tuo 50 askelta tosi nopeasti, kun oli hyvin etenevä, mutta kuitenkin tarkka meno ja loppupalkalla menee hienosti maahan. Nyt lisää jälkeä vaan. Jälkeilyn jälkeen ajettiin hallille ja tehtiin jotain tokoilun tapaista. Ruskan kanssa tottistelua takapalkalla. Osais se Ruska ne liikkeet, mutta eihän se täydellistä ole. Tuo takapalkaa tuntuu toimivan ihan hyvin, joten nyt pitäisi vaan pidentää palkaamisväliä. Nukan kanssa oltiin taas vaihteeksi ihan tuuliajolla..ei vaan ymmärrys pysy tuon koiran mukana..puuhpuuh..lopulta päästiin jopa vähän kavereiksi eli Nukka suvaitsikin leikkiä. Nonan kanssa yritimme työstää vähän perusasentoa ja seuraamista. Välillä seuraaminen on hyvää, mutta välillä ihan jotain muuta. Lopuksi otettiin noutoa muutaman kerran ja sitten puomin kontakteja. Nyt otettiin ihan koko puomi muutamia kertoja ja hyvin Nona muisti pysähtyä.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Juhannusta ja lomailua

Lomailun merkeissä olleen oltu jo kohta pari viikkoa. Ensin kävimme nauttimassa saaristoilmasta Kustavissa. Tytöt saivat ulkoilla omaan tahtiinsa saarelle vapaana. Kaikki tytöt muistivat pysyä "omalla tontilla" eli eivät lähteneet mihinkään omille retkille. Nona nautti myös vesielämästä meressä. Juhannusta vietettiin poikkeuksellisesti toisella saarella, jossa oli mukana kasa lapsia ja sekä poikakoirat Hessu ja Hupi. Hupille naisseura oli hieman turhan kiihdyttävä, mutta Hessu oli jo tyttöihin tottunut. Nona jatkoi uintihommia ja koska kelit olivat melko lämpimät, niin annoin sen uida. Juhannuspäivänä lähdettiin sitten Kaarinaan aksaamaan vähän kannatuksen vuoksi. Odotettavasti Ruska oli järkyttävän laiska ja fletku, mutta tällaisella koirallahan on helppo tehdä "nollia". Ekaksi oli hyppyrata ja kerrankin kello suosi meitä ja saatiin ihan oikea nolla jotain -0.64 tuloksella. Agilityradalla katsoin jo, että aika tiukka aika on. Yliaikanollahan se tuli, aikaa meni 4 sekunttia liikaa. Kun vertaa hyppyradan ja agiradan aikaeroa kärkipäähän, niin Ruska piti aika tasaisesti saman vauhdin, n.12 sekkaa molemmilla radoilla jäätiin kärjestä.

Kisojen jälkeen mentiin Turun kämpille yöksi. Sunnuntaina lähdimme sitten ajamaan takaisin kohti Pohjois-Savoa. Illalla kävimme sitten Nonan ja Nukan kanssa vähän muistelemassa aksaa. Nonan kanssa tehtiin pientä rataa, jolla harjoiteltiin valssia ja pakkovalssia. Nonan oli alkuun vähän nihkeä, joten otettiin sitten helppoa etenemistä, niin alkoi vauhti löytymään. Nyt onnistui jo pakkovalssi putkeen. Nukan kanssa samaa rataa ja sitten keppireeniä. Aika hyvin jo onnistuu kepit. Hakee aloituksen hyvin, vauhtia ja varmuutta vielä saa tulla. Ruskan kanssa myös keppireeniä etupalkan kanssa. Näytti jo meno paljon paremmalta kuin kisoissa. Pitäisi kai muistaa pitää Ruskankin motivaatio kunnossa, etenkin näin juoksujen jälkeen, kun on muutenkin nihkeä.

Maanantaina sitten kohti Posiota. Täällä ollaan lomailtu ja otettu ohjelmaan jälkeily ihan kunnolla. Kerrankin on pellot ihan vieressä. Nonan meno paranee kyllä, mutta onhan se vähän herkkä, enkä tiedä ohjaanko sitä oikein. Nukallekin olen tehnyt muutamia jälkiä ja täytyy todeta, että Nukan meno näyttää melko hyvältä. Ehkäpä meidän pitää Nukankin kanssa yrittää tehdä jälkihommia. Ruskan kanssa kokeiltiin yksi jälki ja alkuun meno oli aika kauheaa. Ruska meni ryömimällä, kun ei päässyt kauhealla höökillä eteenpäin. Rajoitin siis sen menoa ihan kunnolla ja aloin nostaa sitä ylös maasta, kun painui sinne aina, kun ei päässyt eteenpäin. Onneksi jälki oli sen verran pitkä, että päästiin lopussa jo melko rauhalliseen työskentelyyn. Nonalla oli yksi päivä jälki pellon laidassa, jossa oli melko matala ruoho. Muurahaiset liikkuivat myös sillä alueella ja valtasivat namit, joten pienen pätkän jälkeen Nona ei olis tahtonut enää jatkaa, kun sai muurahaisia suuhun. Vähän pakolla mentiin tämä jälki loppuun ja heti perään tehtiin pieni jälki kunnon ruohoon, jossa ei ollut muurahaisia. Muuten olemme ottaneet lomailun merkeissä. Mökillä on käyty saunomassa ja Nona on saanut nauttia uimisesta. Kyllä se melkoinen uimamaisteri on ja ui minunkin kanssa pitkiä (jotain satoja metrejä) matkoja yhteen kyytiin. Ollaan vähän hoidettu mummokoiria Taikaa ja Neelaa sekä Jyty jätkää. Kuviakin ollaan otettu, kun on ollut kameraa käyttöön.

 
Nona nauttii veneilystä

Nukka

Ruska
Nonan uintihommat

Collietiimi

Hessu tykkäsi frisbeestä

Nukka veneilee
Kesätytöt

Nukka-Kukka

Nonan 9kk pönötys

Jytyjätkä

Neela the vahtikoira

Taika muori

Lapinneidot

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kesälaitumille

Niin se koitti vihdoin ja viimein: kesäloma. Juhlistimme loman alkua piipahtamalla ACElla reeneissä. Saimme kaksi tuurauspaikkaa jokers ryhmästä keskiviikko illalle. Pohdiskelin, että otanko Nonan vai Nukan kanssa. Päädyin Nukkaan, kun se kuitenkin on vähän osaavampi, vielä. Kouluttajana meillä oli Sanna ja rata vaikutti ihan kivalta. Hauskaa oli, että samalla vuorolla oli myös porokoira Noki. Ruskan kanssa ensin. Ihan kivasti Ruska jaksoi yleiseen olemukseen nähden tsempata ja alkurata meni aika kivasti. Toki eihän se vauhti kovin hurja ollut, kun kelloa käytettiin. Kepeille vienti onnistui, mutta ne vaan ovat niin hitaat. Loppua kohti vähän vauhti paranee, mutta silloinin pitää tsempata aika kovasti. Putkeen vienti ja pöytä onnistuivat ihan mukavasti. Pöydältä pari suoraa hyppyä, jonka jälkeen kolmas hyppy vietiin pakkovalssilla tai niistolla. Kellotettiin nopeampi tapa. Kyllä se sillä pakkovalssilla oli nopeempi, vaikka vähän arvelutti, että tuleeko se Ruska sieltä pöydältä kovinkaan vauhdikkaasti. Pakkovalssin jälkeen jatkettiin keinulle, josta sitten hyppy, johon aika tiukka ja oikea-aikainen valssi ja muurille jaakotus-vekki ja sitten A:lle. Muurilla kokeiltiin myös kahdenlaista ohjausta: tuota jaakotus-vekkiä ja sitten toisen (kauemman) tolpan kautta kierrättämistä + valssia. Ei ollut paljoa eroa näillä ja tuolla tiukemmalla ohjauksella jopa Ruskalla tippui muurin palikat. Loppurata aika suoraa linjaa ja kepeille vienti hyppysuoran jälkeen. Ei taittunut toiseen väliin, kun koitti vedättämällä viedä. Ruska teki ihan ilosella mielin hommia, mutta melkonen keinuhevonen se kyllä on. Ei oikeen millään syty etenemään, vaan on vähän asenteella "kyllähän mää täältä tulen, kun ehdin". Katsottiin toisella kiekalla vielä keppejä ja etupalkalla niihin voisi saada vauhtia. Tätä siis reeniohjelmaan. Myös etupalkan käyttöä radalla pitäsi taas tehdä, josko sieltä se into löytyis.

Nukan kanssa tehtiin ensin samaa rataa. Alku oli hyvä, palkkaus ennen keppejä. Kepit erikseen, vähän oli hakemista taas ja melko hitaasti ne sujuu. Sama homma palkaa loppuun vaan. Pöytä ei ollut mielessä Nukalla, ehdotti kontaktiasentoa siihen. :) Sitten taas kellotukset, ja edelleen pakkovalssi parempi. Nukka muuten liikkuu selvästi vauhdikkaammin kuin Ruska. Keinu meni lentokeinuksi ja sitten pikkukoiraa alkoi vähän epäilyttää aksahommat. A:n kontaktikin oli hidas. Toisella kiekalla aloitettiin sitten keinusta ja kyllähän se sieltä löytyi. Keinuakin saisi tehdä nopeammaksi. Nukan kanssa sitten tehtiin pientä vauhtipätkää, jossa ei ollut kontakteja ja keppejä. Eka kerralle olisi tahtonut mennä pöydälle, mutta toisella vedolla tuli hyvällä vauhdilla leluvedätyksellä. Kyllä se Nukkakin jotain oppii ja jos tuo asenne pysyy, niin vauhtikin olisi ihan mukavaa. Leluun syttyi hyvin ja tykkäsi taistella. Voihan Nuksutin <3 Aksareenien lopuksi lähdettiin tyttöjen kanssa käymään porokoirien Gamin ja Nokin kanssa lenkillä. Oli tarkoitus riekututtaa, mutta poliisi Gami oli toista mieltä, etenkin kun riekkumiset vaikuttivat melko hurjilta. Mukavaa oli kuitenkin tavata nämä herrat.

Sitten torstaina suuntasimme kulkumme kohti etelää. Iltapäivä meni matkanteossa ja illasta olimme perillä Lohjalla. Täällä sitten vietämme loman ensimmäisen viikon juhannukseen asti. Eilen kävimme ihailemassa kunnon agilityä Kirkkonummella agilityn sm:ssä. Kylläpä vaan oli taitavia koirakkoja. Kävi hyvin selväksi lajin haasteet: kaikki on niin pienestä kiinni. Nyt jatkamme lomailua ja suuntaamme kohti Kustavia mökkeilemään. Tytöt saavat rellestää vapaana saaressa ja Nona päsee nauttimaan vesileikeistä. Josko vähän jaksaimme ja muistaisimme reenaillakin, vaikka motivaatiota ei kyllä tottisteluun taas meinaa löytyä. Juhannuksena käymme Ruskan kanssa kokeilemassa vähän aksaamista TSAU:n kisoissa. Hidashan se on taas, mutta näillä mennään.