Hiihtoa, tokoa ja poroja!

Viime viikon sunnuntaina tehtiin reissu Kangasniemelle. Luvassa oli valjakkohiihtokisat, jotka olivat vielä bordercollieiden ja kelpieiden rotumestaruudet. Viime vuotista mestaruutta lähdettiin puolustamaan eikä suotta, sillä Nona uusi rotumestaruuden myös tänä vuonna. Hieno pikkukoira kerrassaan!! Kaiken lisäksi voitimme myös naisten C-luokan ihan mukavalla tuloksella.

Keliolot olivat melkoiset. Lunta tulla tuprutti koko ajomatka ja lämpötila oli siinä nollassa, joten tiedossa oli varsinainen työkeli. Kisapaikalle löydettiin perille hyvin. Onneksi sai seurakaverin perässä suunnistaa. Pieni ilonaihe oli huomata, että kisajärjestäjät olivat ajaneet paanan koneelle vast`ikään. Ei siis sentään ihan tarvinut tarpoa siellä lumipöperössä. Toisaalta se oli lopulta pieni lohtu, kun suksi selvästi imi kostealla lumella. Verryttelylenkki oli siis aika leppoisa, kun ei suksi huilannut sitten yhtään. Paanakin vaikutti melko pehmeältä, joten koirillekin oli luvassa haasteita. Suksen testaukset ja lämppäilyt saatiin hoidettua ihan kivasti ja koitti se lähdön aika. Nona oli mukana hommassa hyvin heti alusta alkean. Lähtösuoralla oli sen verran pehmeää, että kyllä se Nonakin sinne upposi. Vähän neit tästä hämmentyi, mutta jatkoi työskentelyä. Ekat kilsat menivät etsiessä ei-niin-upottavia uria. Sitten alkoi ylämäki pätkä, joka oli kohtaisen työläs. Hienosti tämä sujui, vaikka näin jälkikäteen totesin, että olisi pitänyt laittaa itseään vähän enemmän peliin. Loppumatkalla oli sen verran vauhdikkaita laskuja, että niissä pääsi hyvin palautumaan. Nonakin sai taas paremman vaihteen silmään, kun saatiin edellä meneviä kiinni. Kaksi ohitusta matkalla tehtiin. Ennen maalisuoraa oli käännös ja tienylitys, jossa Nona oli kyllä vähän pihalla. Niin oli useammat muutkin. Maaliin päästiin jo tutulla kirillä. Siinä vaatteita päälle laittaessa Nona olisi voinnut lähteä vielä toiselle kierokselle, kun katseli viimeisiä lähtijöitä.

Tulokset kertoivat sitten mukavan sanoman. Voitimme oman sarjamme ja aikakin oli mielestäni ihan hyvä. Yli minuutti oli lähtenyt pois viime kerran kiekasta.

Lunta tuli lähdön aikaan. Kuva Katja Juntunen.

Maaliin tulossa. Kuva Marjo Halmiala.

Palkalle tullaan. Kuva Katja Juntunen.

Hiihtoa jatkettiin viime viikolla treenimuodossa. Vitonen huilaa jo ihan kivasti kahdessa osassa. Vähän otettiin taas irrottelua kaksvaljakossakin. Nukan kanssa ollaan saatu tehtyä kahden kilsan kokonaismatkaa osissa. Viime treenit osoittivat, että Nukka ei vielä irtoa tyhjälle. Omatoimitreenissä ei ollut palkkaajaa, joten Nukalle piti tehdä ihan lyhyitä vetoja.

Viime viikolla tehtiin Nonan kanssa myös aksaa. Kontaktitreeniä pitäisi päästä tekemään nyt, kun niitä uusia työvälineitä on saatu käyttöön. Vähän kyllä meinaa iskeä epätoivo tämän projektin kanssa, kun Nonalla on kuitenkin se kaikki vanha siellä niin tiukasti kiinni. Ratareenissä ollaan löydetty yhteistyö. Aika kiva tunne, kun voi luottaa koiraan. Ruskankin kanssa ollaan saatu aksaan vähän asennetta, kun ollaan pidetty meno varsin suoraviivaisena. Ruska kepittäis parhaimmillaan varsin mukavasti. Kontakteja pitäs kasailla Ruskallekin, mutta josko sitten aikanaan.

Meillä alkoi talviloma, joten loman alkuun otettiin sitten äkkilähtö möllitokoon. Alkuun ilmotin vain Nonan, mutta viime hetkellä, juuri ennen luokan alkua, ilmoitin Ruskankin muistelemaan. Ruska teki hyvin omantasoisen suorituksen. Estehypyn nollasi, kun meni maahan. Eipä olla miesmuistiin tokohyppyä tehty ja Ruska vähän heijasteli eteenmenoa. Pisteitä kerättiin melko löysällä arvionnilla 165p. Virallisiin kokeisiin sais siis suunnata. Nona tokoili myös ALOa. Treeniin nähden ihan kivaa tekemistä. Seuraaminen on ainut mikä on minusta hyvä. Sekin aavistuksen edessä, mutta asenne siinä on kiva. Maahanmenossa on tahmea. Seisomisessa nimittäin näytti oikeen hienon maahanmenon. Seisominen ei vaan mene jakeluun. Höh! Hypyssäkin pysähtyi ensin hyvin, mutta valahti istumaan ennen kuin olin lähelläkään koiraa. Kaikista eniten rassaa Nonan yleisvire. Toki kokeenomaisia ei meillä ole tehty, mutta silti. Parin liikkeen jälkeen alkoi nimittäin se haahuilu kehässä. Piti käydä haistelemassa liikkeenohjaaja ja muutenkin koira vaikutti paineistuneelta. Eikä oikeen riemuitse kehuistakaan kunnolla. Puuh...No kaiken kaikkiaan saatiin kuitenkin pisteitä 170,5, joskin tosi löysällä arvioinnilla. Ehkäpä se siitä kokemuksen ja treenin myötä helpottaisi. En vaan oikeen tiedä uskallanko tuolla asenteella lähteä virallisiin.

Loman toisena päivänä suunnattiin kohti pohjoista. Matkan varrella tehtiin stoppi Kerppumutkaan poroja katselemaan. Ruska oli tapansa mukaan hieman kierroksilla. Pari kertaa ehti taas tehdä pöllöilyä, vaikka nyt kyllä sentään kuunteli kieltoja. Heti kun päästään porojen lähellä, tulee Ruskalla tuo pöllytys mieleen. Ruska saattaa esittää näennäisesti hyvin rauhallista, mutta ei tarvita kun pieni äkkiliike poroilta, niin neiti on menossa. Saatiin onneksi tätä taas vähän hanskaan ja Ruska näytti jo ihan lupaavia otteita. Se yllätyksekseni ei heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka vähän jouduttin kieltämään. Pitäisi itse vaan osata lukea tilanteita, että osaisi puuttua asiaan. Ihan vähän olen tässä kuitenkin kehittynyt. Nukan kanssa keskusteltiin sitten siitä työn tekemisestä. Meillä on Nukan kanssa taas pieni dilemma päällä, joten yritimme kokeilla, josko Nukka lähtis kouluttajan kanssa tekemään paremmin. Minun kanssasi Nukka nimittäin vaan keskittyy mielistelyyn ja vierellä kulkemiseen. Minun silmään vaikutti siltä, että Nukka selvästi paremmin käsitteli asian vieraan kanssa. Yritti välillä vaikuttaa poroihin, vaikka vähän ilmeni turhaa haukkumista. Toisella kierroksella sitten tehtiin yhdessä. Nukka kulutti suuren osan aikaansa leikkimällä kakkikikkareiden kanssa, sijaistoiminto kai se tämäkin. Muutaman kerran oli kartalla ihan kivasti, mutta enemmän hengailua se oli. Hyvä mieli kuitenkin jäi tästä reissusta. Ehkä olen jo vähän ymmärtänyt noiden mielenliikkeitä. Nukkka todennäköisesti kaipaisi tuota hengailua ja itsetunnon vahvistelua, Ruskan kanssa saadaan panostaa asenteeseen ja siihen, että Ruska ymmärtäisi purkaa painetta, jos se meinaa kasvaa turhan suureksi. Muutaman kerran olin havaitsevinani, että Ruska kovasti yritti olla kiihtymättä. Käänsi katseensa pois, vaikka porot tuijotti.