Menneenä viikonloppuna käväistiin suksimassa Jämin SM-viestit. Yksilömatkalle ei tänä vuonna päästy osallistumaan pakollisten muiden menojen takia. Saimme kuin saimmekin joukkueen kasaan naiset C-sarjaan, vaikka vielä lauantaina se oli hieman epävarmaa, koska yksi viestinviejä olikin perunut osallistumisensa. Ladun kunto sai aikaan melkoista porinaa ja aika moni jättikin osallistumasta jäisen paanan takia. Sunnuntaina paana oli kyllä saatu varsin hyvän kuntoon, enkä itse ihan käsittänyt sitä nurinaa. No minulla onkin pieni ja hidas koira, jonka kanssa ei edes tarvitse kovin pitkää matkaa hiihdellä. Ymärrän toki, että voimakkaampien koirien kanssa haasteet kasvaa, mutta minusta tämä on laji, jossa myös suksijan on osattava pestinsä. Entisenä maastohiihtäjä sunnuntain paana oli melkoisen iisi laskuineen kaikkineen. Suuressa maailmassa oli vähän haastavampia laskuja ja ne piti aikoinaan laskea täysillä alas, toki pystyssäkin piti vielä pysyä.
Meidän sarjaan oli ilmoitettu neljä joukkuetta, joista yksi oli jäänyt poissa. Kaksi joukkuetta koostui varsin nopeakinttuisista koirista, joten oli aika selvää, että voitosta ei taistella. Meillä oli Nonan kanssa ankkuriosuus. Eroa kärkeen oli syntynyt jo reilusti, joten omaa suoritusta tehtiin. Nona työskenteli ihan hyvin, mutta reitti ei oikeen ollut neidille tarpeeksi selkeä. Joka käännöksessä vähän arvottiin mihin suuntaan lähdetään, mutta muuten tasaisen varmaa työtä tehtiin. Kääntöpaikan jälkeen tuli kumpuileva alamäki ja ihan yhtäkkiä huomasin olevani pepullani. En oikeen vieläkään käsitä, miten sinne päädyin. Nona kääntyi katselemaan tätä tapahtumaa, mutta onneksi sain kammettua itseni takaisin jaloille ilman suurempia stoppeja. Loppupätkä oli melko tasaista paanaa ja välissä Nonan ote oli hieman löysempi. Vähän toki jännäsin sitä, miten lämmin keli vaikuttaa jaksamiseen. Maaliin päästiin hienolla loppukirillä, jos ei muuta. Oman kellon pysäytin aikaan 10:16, joten ei se mitenkään huonosti mennyt. Kisajärjestäjien kellot olivat laittaneet tuohon vielä toka viestinviejän hiihtämän ajan vaihtoon. Meidän lopputuloksena oli kolmas sija, joka tarkoitti myös SM-pronssia.
Nonan vauhti on kiihtynyt koko ajan ja jos katsoo nopeimpia koiria tuolla Jämin SM-kisoissa, niin tuolla ajalla jäätiin 45 sekkaa SM-ykkösestä. Yli minuutti ollaan vuodessa otettu kiinni, joten varsin onnistunut kausi on ollut. Nyt tarvittais vielä aavistuksen suurempi pykälä sekä koiralle, että hiihtäjälle. Jos hiihtäjä vielä oikeasti saisi laitettua itseään enemmän likoon, niin ehkäpä kaikki olisi mahdollista.
Keskittyneesti mennään. Kuva DogSportsPhotos.
Vauhtia ollaan kiihdytetty myös keväthangilla. Ilmat ovat olleet sen verran loistavia, että on passanut lenkkeillä. Muut treenit ovat nyt vähän odottamassa omaa aikaansa, josko sitä kohta taas saisi aikaiseksi.
Ilme sen kertoo - ihan mahtavuutta.
SilmäpuoliNon
Naatiskellen.
Kevät on hyvä aika pistää vähän hösseliksi. Ruskan ja Nukan tyylinäytettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti