Helmikuun hurjasteluita

Toivuttiin sprintin SM-kisaviikonlopusta varsin kivasti. Treenit jatkui normaaliin tapaan, sillä seuraavalle viikonlopulle oli tiedossa kahden koiran kisat Rautavaaralla. Itse jätin ne skapat väliin, mutta Nona lähti Muikun kaveriksi. Edeltävä viikko oli kelien puolesta varsin surkea: tuli vettä, räntää ja oli lämmintä ja kosteaa. Yritin huolehtia nestetasapainosta koko viikon ajan, sillä kisamatka Rautavaaralla oli 7,5km. Muikku ja Nona olivat tapansa mukaan lähteneet matkaan varsin vauhdikkaasti. Alkupätkä oltiin tultu lähes 30km/h. Reilu viisi kilometriä oli juostu hyvin, vaikka keli ja maastokin oli varsin raskaat. Sitten oli tullut käännös uudelle uralle, josta ei ollut vielä juossut muita koirakoita. Muutaman sadan metrin päästä oli Nona tuuminut, ettei tämä ole oikea reitti ja yrittänyt kääntyä takaisin. Siinä oli sitten ollut Muikulla ja hiihtäjällä hommaa saada Nona ymmärtämään, että eteenpäin olisi mentävä. Parin minuutin suostuttelun seurauksena oli Nonakin suostunut jatkamaan juoksentelua. Vauhtia ei vaan ollut kuin 24 km/h. Vajaa kilsa ennen maalia reitti yhtyi taas latuun, josta olivat menneet yhdentoistakilsan koirakot. Nyt oli Nona taas jatkanut juoksemista tuttuun tyyliin tukka putkella. Maaliin asti siis pääsivät, mutta oppirahoiksi meni tuo reissu. Osaltaan varmaan myös väsymys painoi Nonalla sen verran siellä reilun viiden kilsan jälkeen ja hajujen puuttuminen vaikutti voimakkaasti siihen, että suoritus ei ollut ehjä. Uskon kuitenkin Nonan oppineen reissusta ja onneksi treenikaveri Muikku on sen verran vahvapäinen kaveri, ettei Nonan himmailut vaikuttaneet sen työskentelyyn.

Paljon ei ehtinyt Nona miettimään hiihtohommia, kun seuraavana päivänä starttasimme oman seuran aksakisoissa. Taukoa on taas tullut hurjasti, vaikka reenattu kyllä ollaan. Itse jännitin paljon sitä, mikä on koiran kisavire tai onko oma vire riittävä. Radat olivat oikein mukavia, vaikka niissä oli joitain jippoja ja putki-kontakti erottelua. Eka rata meni omalta osalta käsijarru päällä. Nona puolestaan teki juuri sitä, mitä siltä haluttiin. Kuunteli, suoritti, kuunteli. Tuloksena puhdas rata ja meidän toinen nolla. Jes! Toinen agilityrata oli vähän jännempi, sillä siinä puomi oli loppusuoralla. Jännitin kyllä paljon sitä ehtiikö Nonan vire nousta liian korkeaksi puomille. Ei, vaan neiti kuunteli ja teki hyvän loppukirin. Toinen nolla!! Siis tuplanolla!! Meidän tuurilla kisaseura oli sen verran kovaa, että ekalta radalla tultiin neljänneksi ja toisella kuudenneksi. Ei siis mitään saumoja sertiin. Vähän harmitti, mutta tätä se on. Vauhdillisesti Nona varmasti yltäisi kärkisijoista kamppailemaan, mutta oma tekeminen on sen verran "huonoa ohajausta", ettei ajoissa kiilata kärkitohinaan. Hyppyrata oli varsin mielenkiintoinen ja mukava. Oma vire oli selvästi jo rennompi. Se varmasti näkyi vauhdissa, mutta niin vaan yksi pieni hutilointi aiheutti sen, että Nona ei tullut valssissa oikealle puolelle ja ehti ohittamaan hyppylinjan. Vitonen siis. Oli kuitenkin toosi onnistunut viikonloppu. Nyt me tarvitaan lisää aksaa. :)

Viikonlopun jälkeen oli vuorossa taas hiihtotreeniä. Nonalla on ollut tosi kova treeniputki menossa, mutta palauttavaa toimintaa ollaan panostettu. En mielestäni nähnyt Nonassa mitään väsymistä viikonlopun koitoksista. Venyttelyä, huoltolenkkiä, nesteytystä ja kotihierontaa ollaan harrasteltu pitkin kautta. Nona on kyllä siitä kiitollinen treenikaveri, että se kestää kovaakin treenaamista. Sille ei ole kertynyt stressikuormaa vaan mielestäni ollaan ihan nousujohteisesti edetty. Toivottavasti tämä suunta jatkuu. Vielä olisi luvassa hiihtopuolella rotumestaruudet ja normimatkojen SM-kisat sekä viesti. Sen jälkeen toivottavasti ehdimme suunnitella agilitystartteja ennen mammahommia.

Ruska on elänyt oloneuvoksena. Mitä nyt vähän temppujumppaa tehty. Ruskalla on juoksukausi käynnissä, niin aksakin on ollut edelleen tauolla (olen hukannut pöksyt). Riipin kanssa on vähän tehty aksaa. Vielä ei fokus ole kunnolla seuraavaan esteeseen, jos ratapätkää tekee. Minulla vaan on pulmana se, uskallanko tehdä namipalkalla fokusta paremmaksi vai pitäiskö kuitenkin palkkana käyttää lelua. Riipi leikkii kivasti, mutta kuollut lelu ei kiinnosta eikä lelun voittamisen jälkeen ole oikeen suurta intoa tuoda lelua minulle. Pääsääntöisesti treenit ovatkin keskittyneet tuohon palkkaamisen vahvisteluun ja siihen, että tekeminen on superhauskaa. Siinä ollaan aika hyvällä mallilla, sillä pieni koiranalku on varsin hulvattoman hauska pomppuriekkumaakri, kun pääsee kentälle.

Kisakauden korkkaus

Niin koitti taas hetki, kun meillä alkoi kisakausi. Tällä kertaa suunnattiin Ouluun Spkl:n valjakkohiihdon sprintin SM-kisoihin. Sunnuntaina jatkettiin sitten vielä hiihtohommia normimatkalla (5km).

Kylläpä se taas osasikin jännittää tänä viikonloppu, vaikka Nona on kyllä ollut treeneissä huikean hieno ja kuntoakin on rakennettu. Keskiviikkona saatiin poikkeuksellusesti käydä ottaa viimeistelytreenit. Se oli hyvin pikainen kahden kiekan (1,7km) rynnistys treenikaveri Muikun kannoilla.

Torstaina käytiin vielä vetää aksaa ProPerrolla. Nona teki varsin kivalla sykkeellä hommia, kunhan ohjaaja muisti toimia itsekin. Alkuun oli ihan pienesti hankaluuksia putki-puomi erottelussa, kun ne oli oikeasti ihan kiinni toisissaan ja putki vielä oikeen tyrkyllä. Pienen opettelun ja vahvistamisen jälkeen toimi sikahienosti. A: n kontakti oli vähän hintsu ja jonkun kerran loikkaili. Pöh! Nyt on alkanut yleistymää tuo A:n roikasut. Ja vasta se oli niin hieno.

Perjantaina sitten matkustettiin Ouluun. Nonalla oli kunnon lepopäivä eli lenkitki oli aika minimissä. Lauantaina koitti sitten h-hetki. Ruska ja Riipi pääsivät päivähoitoon Ruskan entiselle omistajalle. Päivä sujui Nonan kanssa ilman ongelmia ja Nona teki kaikkensa enkä minäkään onnistunut suoritusta pilaamaan. Tästä hyvästä saimme taas juhlistaa sprintin SM-kultaa sekä uutta titteliä VKM-16!! Aika huikean hienoa kyllä. Vauhtia viime vuodesta ollaan saatu lisää, sillä oltiin Nonan kanssa nopeampia kuin B- ja A-luokan koirat (naisissa).

Sunnuntaina sitten kisailtiin vähän pitempää matkaa. Yön aikana oli tullut lunta joitain senttejä, joten paana oli melko pehmeä. Vähän jännitti pystyssä pysyminen, kun oltiin vuorossa loppupäässä. Maaliin päästiin kuitenkin oikeen hyvällä ja ehjällä suorituksella. Ohituksia tehtiin kolme, jotka sujuivat hyvin. Ohitettavat antoivat hyvin tilaa ja Nona painoi ohi hienosti. Tulokset kertoivat mukavaa sanomaa: voitettiin oma sarja (Naiset C) hienolla ajalla. Toiseksi tullut jäi meistä 45sekunttia. Kyllä se on vaan uskomattoman hieno juoksija tuo Nona. Viikonloppu meni siis melkoisen täydellisesti.

Tässäpä kultamitalisti.

Pakkasta, pakkasta

Uuden vuoden myötä alkoi myös kunnon pakkasjakso. Meillä oli parhaimmillaan vain -30, mutta kylläpä sekin ihan raikkaalta tuntui. Onneksi pakkanen nyt on hellittänyt. Minusta pakkaset ovat muuten varsin mukavia, sillä lenkillä kyllä tarkenee, kun on sopivasti varustautunut. Ruska ja Riipikin menivät lenkillä ilman suurempia ongelmia. Alkuun tassut vähän jäätyi, mutta pakkasten kestäessä tottui tasssutkin menoon. Nonakin mielestäni tarkeni yllättävän hyvin, vaikka on nyt tiputtanut kaikki karvansa. Nonalle laitettiin toki liivi päälle ulkoilun ajaksi, takkia ei vaikuttanut tarvitsevan. Tassut toki vähän jääti, etenkin kun lumet kertyi karvoihin.

Inhottavinta pakkasissa oli se, ettei vetotreenejä saatu tehtyä. Reilu viikon tauko tuli. Yhdet treenit käytiin -20 asteessa tekemässä. Aika raikasta menoa oli se.

Pakkasten aikana meillä oli Nonan kanssa taas hankaluuksia tuolla jäällä. Nonalle on selvästi jäänyt häiritsemään jäiden poksuminen. Saatiin jo Nonakin hetkeksi rentoutumaan tuolla jään päällä, kunnes sitten yhtenä iltana taas jäät pitivät ääntä meidän alla. Se sai taas Nonan aika pois tolaltaan. Hihnassa joutui pitämään lopun matkaa, kun säpsyi sen jälkeen vähän kaikkea yllättävää ääntä. Ruualla ei oikeen saatu totutettua tilanteeseen, vaikka Nona kyllä kykeni vielä syömään, mutta se ei selvästikään toiminut palkkiona. Nyt ollaan sitten alkuun vaan menty hihnassa, jossa neiti kyllä suostuu kävelemään, mutta toki koirasta huomaa, ettei pysty kovin levollisesti ulkoilemaan. Koska meiltä vaan pääsee nyt kätevästi tuonne jäälle ja siellä saa tehtyä hyvän lenkin, niin en ole Nonan takia meidän järjestelmää muuttanut. Nyt ollaan tehty sitten niin, että siirrytään jäätä pitkin metsään. Jäällä Nona kulkee hihnassa ja metsään päästyä saa juosta irti. Kiitän jääosuuden  jälkeen reippaasti leikillä, joka selvästi vapauttaa neitiä. Tästä ollaankin päästy taas käyttämään leikkiä enemmän jäällä, joka on taas onnekseen vapauttanut Nonaa. Nyt voi jäällä taas liikkua vapaasti, mutta häntä alhaalla mennään ja välillä suupieliä nuollaan. Hieman stressaava tilanne edelleen, mutta toisaalta leikkiin syttyy hyvin, joten pahin vaihe on taas ohi. Toivottavasti ei sattuis enää tälle talvelle noita ääniä.

Vetoreenissä ollaan aloitettu ihan kunnolla matkan tekeminen. Selvisi nimittäin, että SM-kisoissa matkana on 7km. Nyt viime perjantaina treenit koostui 3km, 2km ja 2km kaksvaljakkoa. Nona vaikutti juoksevan oikeen mallikkaasti. Vähän tuntui tuolla toisella vedolla jo vähän väsyneeltä, kun veti ekan niin täpöllä tauon takia. Kaksvaljakointi onnekseen vähän antaa uutta potkua menoon, jota sitä ollaan nyt käytetty loppupuolella. Kohta se alkaisi kisakausi tämän lajin osalta. Kisakalenteri vaikuttaa melko kiireiseltä helmikuussa. Nyt toivotaan, että  pysytään terveenä molemmat.

Nonan kanssa on tehty myös toki aksaa. Se on ollut siinä taas huikaisevan hieno. Tekee taas niin hienoa työtä, jos vaan kartturi muistaa olla oikeassa ajassa oikeassa paikassa oikealla vauhdilla. Kontaktit ovat aika hyvällä mallilla, mutta muistutella niitä varmasti saa sekä yleistää kisavireeseen. Nonan kanssa ollaan nyt opeteltu meille varsin vieraita ohjauksia, kuten poispäin kääntöä, vippausta ja takaaleikkauksia. Nekin alkaa sujua varsin kivasti. Kisaamaan ei aksassa ihan heti päästä, kun on noita hiihtokisoja nyt tuloillaan.

Ruska on vielä ollut lepovuorossa. Vähän ollaan temppuja opeteltu jumppailun ja mielen takia. Tassuhaava vähän pidensi lepokautta. Lenkkeilyt ovat kyllä jo saaneet Ruskan varsin kivaan kuntoon ja nyt pitäs aloittaa treenit. Aksaa ja tottista pitäisi saada aikaan. Suunnitelmaa olisi jo, mutta toteutusta odottaa vielä. Muutama lisätunti helpottaisi toteutusta.

Riipi on opetellut temppuja ja perustaitoja. On ollut hauskaa huomata, että ihminen alkaa Riipille merkitä vähän enemmän. Yhdessä vaiheessa olin vähän huolissani siitä, kun Riipi tuntui koiraantuneen turhan hyvin. Luoksetulot ei kiinnostaneet, kun voi härkkiä Nonaa, rapsuttelut eivät oikeen saaneet arvostusta, kun pikkuneiti olisi mieluummin liuennut paikalta muihin hommiin. Nyt tuo neiti tunkee välillä lähelle ja onpas se onnistunut luikertelemaan itsensä minun unikaveriksi. Meillä ei koirat ole ennen saaneet nukkua sängyssä, mutta Riipi nyt vähän muutti sitä sääntöä. 😂

Riipi on käynyt hallilla leikkimässä ja tekemässä vähän putkea. Lelupalkka toimii neidillä varsin kivasti. Toki sitä vielä täytyy paljon vahvistaa. Lenkeillä ollaan opeteltu luoksutuloa leikillä. Vähän perusasentoa, maahanmenoa ja m-i vaihtoja pohjustettu. Pitäisi pikkuhiljaa aloittaa aksan ja tottiksen suunnitelmallinen treeni.

Jokunen kuva lenkkien ja treenien yhteydessä:

Uutta vuotta pukkaa

Niin se on uusi vuosi alkanut. Vuosi vaihtui meillä varsin rauhallisesti. Nona oli ainut, jota pauke vähän häiritsi, mutta onneksi sitä oli paljon vähemmän kuin viime vuonna. Vaikka vuosi 2016 on jo hyvässä käynnissä, nii me ei tosin vieläkään olla oikeen käynnistytty. Yritetään kyllä kovasti, mutta edelleen oma treenimotska on hyvin alhainen.

No, uuden vuoden kunniaksi täytyy kai koota mennyt vuosi ja sen saavutukset. Äkkiseltään täytyy todeta, että harrastus- ja tulosrintamalla viime vuonna ei saatu juuri mitään aikaiseksi. Nonan kanssa käytiin 20 agistarttia, tai me oikeestaan käytiin 16. Tuloksia tehtiin 7 radalla, joista yksi oli nollatulos. Ei kovin mairittelevaa. Nona kävi neljä rataa lainakartturin kanssa ja teki tuloksen joka radalla, joista kaksi oli nollatulosta. Ruska kävi 7 starttia, joista yksi oli nollatulos ja yksi SM-kisojen joukkuerata (nolla sekin). Agilityn osalta mennyt vuosi ei siis ollut edellisten kaltainen. Osaltaan se johtui myös pentuprojektista. Nonan kanssa ei vaan löydetty yhteistä säveltä kisaradoilla. Kontaktit eivät myöskään olleet kisatilanteessa toimivat, vaikka parempaan suuntaan ovat menneetkin. Nona kehittyi kuitenkin taidollisesti hurjasti viime vuoden aikana. Kisaradoille tarvittaisiin siis hyvin hetkessä mukana oleva ohjaaja, mutta valitettavasti sitä en vielä itsestäni löytänyt.

Alkuvuosi alkoi Nonan kanssa varsin loistavasti valjakkolajien osalta. Nona juoksi itsensä Suomen mestariksi sprintissä ja sai tittelin VKM-15. Nona uusi myös bordercollieiden rotumestaruuden sekä kävi hakemassa viestin SM-pronssia. Hiihtokausi oli hyvin onnistunut. Nona oli saanut hyvin varmuutta ja vauhtia sekä kuntoa juosta. Myös syksyn valjakointihommat olivat varsin onnistuneet. Saatiin hyvin treeniä sekä kisakokemusta parivaljakoinnista. Nona kävi juoksemassa Muikku-seisojan parina  neljä kisaa. Ensimmäinen oli keväällä Simossa, kaksi seuraavaa sitten syksyllä ensin Ylikiimingissä sitten Jämillä SM-kisoissa ja vielä Lapualla. Nona ja Muikku juoksivat SM-kisoissa sijalle 7 varsin kovassa seurassa. Maailmanmestarille hävittiin vähän päälle 2 minsaa yhteisajassa (2 x4.2km) ja se ei ole ollenkaan häpeä noille pikkukoirille. Syyskauden päätös oli Lapualla, jossa rata oli noille pikkukoirille varsin työläs. Hyvin ne selviytyivät siitäkin, vaikka palkintosijoille eivät yltäneetkään.

Ruskan kanssa alkuvuosi oli vähän laakereilla oloa. Agilityssä koitettiin pitää taitoja yllä ja saada intoa tekemiseen. Aika hyvin se onnistuikin ja kisoissa Ruska liiteli varsin kivasti. Innokkuus vaan vähän kostautui ohjaajalle, joten tuloksia ei tehty. Meidän kisakausi huipentui SM-kisojen joukkueradalle, jossa Ruska teki mukavan nollatuloksen pikkusievästi liidellen. Henkilökohtainen skapa jätettiin sitten välistä, koska pentuset oli laitettu jo alulle. Hakuhommiin ei Ruskan kanssa ehditty, kun sopivaa koetta ei löytynyt. Pentuset saatiin kuin saatiinkin maailmaan. Niitä tulikin varsin hyvä satsi. Pieni harmistus oli, ettei kaksoisastutus tuottanut tällä kertaa jälkeläisiä molemmille uroksille, mutta onneksi molemmat olivat varsin hienoja yksilöitä. Pentuprojekti oli monelta osaa varsin raskas ja työläs, mutta myös hieno ja kokemusrikas. Pennuille löytyi myös loistavan hienot omat kodit ja jäihän tuo yksi pieni Riipi meitä kiusaamaan.

Nukan kanssa viime vuosi meni etsiessä sitä jotain, joka hiersi meidän välejä. Nukka kävi myös tekemässä vetohommia oman treenarin kanssa. Siihen hommaan neiti syttyi hyvin, ehkäpä siksi, kun sitä ei tehty minun kanssa. Meillä meni monesti jo hyvin ja kivasti ilman suurempia ongelmia, mutta sitten yhtäkkiä ne taas tulivat jostain. Suurin ongelma oli Nukan kanssa se, ettei hän voinut tulla syömään, kun ruokaa tarjottiin. Nukka saattoi olla kolmekin päivää syömättä. Lopulta päädyin sijoittamaan Nukan, kun tarjoutui niin kiva ja Nukalle sopiva uusi koti. Varsin raskas tuo päätös oli ja hirmuisen iso ikävä tuota pientä elohiirtä on kyllä ollut.

Noh. Sitten pitäisi tavoitella tälle vuodelle jotain. Suurin tavoite olisi oikeasti löytää oma treenimotivaatio sekä laittaa itseä parempaan kuntoon. Hiihtokausi on kohta alkamassa ja allekirjoittanut on varsin surkeassa kunnossa. Muita tavoitteita en jaksa asettaa, kun tällä hetkellä tuntuu niin turhalta tavoitella mitään tuloksia. Yritetään löytää treenaamisen ja yhdessä tekemisen into noiden karvakorvien kanssa. Kivaa olisi, jos päästäis aksassa eteenpäin Nonan kanssa. Ruskan kanssa olisi kiva kokeilla haussa siipiä ja Riipin kanssa oppia toimimaan yhdessä. Muuten toivon, että tämän vuoden aikana saataisiin pentuset kasaan, jotta päästään vähän päivittämään kuulumisia ja puuhastelemaan jotain yhteistä.

Tässäpä vielä pieni kuvakooste loppu- ja alkuvuoden puuhasteluista.

Ruska rinsessa joulutunnelmissa

Joululomalla oli vähän tarjolla talvisempia oloja.

Riipi aloitti vuoden uimakoululla.

Talven tuntua alkaa olla jo. Lumi vaan puuttuu.

 
 
 
Pieni video Riipin opinnoista: Riipin jumppailuommia

Vauhti kiihtyy ja haikeutta ilmassa

Meitä on ilahduttaneet mukavat syyskelit. Nyt on ollut useampana aamuna pakkasta. Ihanaa.

Pakkasaamu ja muutama koira.

Vetohommat ovat olleet nyt ykkösinä ja pari tiukkaa treeniä päästiin vetää viime viikonloppuna. Se tosin vähän veti Nona jumiin, vaikkakin osaltaan luulen, että aksatreeneillä on ollut myös osuutta asiaan. Näytti vähän pahalta maanantaina, että päästäänkö kisaamaan, kun Nona alkoi pompottaa takakinttuaan. Pikaisella komennuksella saatiin kuin saatiinkin hieronta-aika ja kireydet onneksi laukesi käsittelyssä. Treenien osalta kulunut viikko oli sitten varsin hiljainen. Keskityttiin huoltamaan kisakaveri kuntoon. Perjantain motskatreeni lupasi ihan hyvää lauantaille. Lauantaina oli sitten vuorossa Ylikiimingissä Alma off Snow valjakkokisat. Nona juoksi yhdessä Muikku-seisojan kanssa ja hyvin juoksikin. Kolmikko kiri toiseksi ihan hyvällä ajalla ja kivalla keskivauhdilla. Isot seisojat meni vähän kovempaa, mutta pikkukoirat on pikkukoiria. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle viikonlopulle, jolloin vuorossa kolmikolla on sulanmaan SM-kisat Jämillä. Myös Nukka juoksi Ylikiimingin kisoissa harrastusjuoksuluokassa. Juoksija oli nyt tyytyväinen Nukan juoksuun, sillä Nukka veti hyvin koko matkan. Pari voittikin luokan parantaen aikaa viime vuodesta yli minuutilla. Niin hieno parivaljakko!!

Kovaa mennään. Kuva Marika Kunnari

Nukka juoksee naru kireenä. Kuva MariM.

Meillä koittaa varmaankin järjestäytyminen uudelleen, sillä pitkällisen ja hankalan pohtimisen seurauksena Nukka lähtee kokeilemaan siipiään maailmalle. Nukalle löytyi mukavanoloinen paikka, jossa pääsee tekemään sitä mitä rakastaa eniten; juoksemaan metsässä. Nukan kanssa meillä on ollut elo välillä hyvin stressaavaa, sillä joku meidän keskinäisessä suhteessa ei toimi, enkä löydä sitä syytä, miksi Nukka paineistuu niin kovasti kummallisissa tilanteissa. Ruokailut ovat esimerkiksi joskus hyvin hankalia ja parhaimmillaan Nukka ei voi tulla syömään, vaikka miten koitan houkutella. Toisaalta nyt on ollut niin mukava katsoa iloista ja onnellista Nukkaa metsäilessä pentujen kanssa, että en taas tiedä luovutinko liian helpolla. En vaan osaa poistaa sitä juttua itsestäni, mikä vapauttaisi Nukan. Nukka ei kuitenkaan millään tavalla ole hankala, arka tai vaikea, se on vaan niin kummallinen pieni sähikäinen ja rukka, että toivon sen vapautuvan paikassa, jossa siltä ei vaadita liikaa. Minä kai en vaan siihen pysty. Voihan riittämättömyys!

 Tällainen pieni elohiiri NukkaRukkanen se on. <3

Peltoilua. Täti on vahtivuorossa.

Kuuliaisia pieniä koiranalkuja. Riipi ja velipoika.

Syksy on täällä

Se on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Ei me ihan laakereilla olla maattu, vaikka harrastelut ovat olleet aika minimissä. Pennut ovat kasvaneet ja suurin osa maailmalle laitettu. Nyt olisi siis hyvä aika palata mammakoiralla uraputkeen. Ollaan kuitenkin rauhassa vielä otettu ja kuntoutettu Ruskaa metsälenkeillä. Aksassa olisi tarkoitus aloitella hyppyjumppa siis hyppytekniikalla muistella taas asioita. Jumppaa ja dopoiluakin saisi tehdä. Hakua pitäisi päästä treenimään. Muutama esineruutu ollaan mielenvirkistykseksi tehty. Katsotaan milloin saadaan aikaiseksi, sillä pentustenkin kanssa pitäs vielä jaksaa tutkia maailmaa.

Nona on palannut lepokaudelta touhujen pariin. Aksaa ollaan treenitty ja siinä neiti osoittaa varsin mukavia otteita, kunhan ohjaajakin on läsnä. Kontaktit toimivat A:n ja keinun osalta jo melko hyvin, mutta vahvistaahan niitä saa. Puomille on vähän unohtunut se toivottu asenne ja käyttäytyminen. Toki olen kyllä itsekin unohtanut ne kriteerit. Sitäpä vielä hinkataan ja hiotaan. Muuten se olisi kyllä niin kisavalmis, kun vaan oma aikataulu antaisi periksi. Kisatunnelmaa käydään hakemassa sulanmaan vetohommista. Vetoja ollaan tehty elokuun lopusta lähtien. Nyt olisi ensi viikonloppuna ekat kisat Ylikiimingissä. Pääsen itse helpolla, sillä jatketaan kevään kuvioita ja laitetaan kaksvaljakko vetoon. Nona siis kisaa yhdessä seisojan kanssa. Kauden päätavoite on SM:ssä Jämillä 17.-18.10. No ihan huumorilla toki kisat otetaan, kun pikkukoirat on pikkukoiria ja Nonan juoksut sotkivat treenejä. Ihan parhaassa iskussa ei vielä olla, mutta onhan tässä pariviikkoa vielä aikaa.
Niin täyttipä tuo pikkukoira vuosiakin tuossa välissä. Neiti on jo kolme vee. Äkkiä se aika sitten menee. Nona on monessa vielä niin keskeneräinen, vaikkakin ei kyllä koirasta johtuvista syistä. Kaikkeen ei vaan aika riitä. Haussa voisi olla kisavalmis, kun saisi hiottua ilmaisun kuntoon ja tottiksenkin myös. Paukut on vähän vaiheessa, etenkin paikallaolossa. Metrin hyppykin on neidille vielä jännä paikka. A estettä ei ole tehty koemuodossa. Töitä siis vielä olisi, mutta kun siihen tottikseen tarvisi sitä valvovaa silmää. Meni heti selittelyksi.

Nona 3v.

Nukkakin on tehnyt vetoja ja käynyt leirillä ja kisaamassa canicrossia oman treenarinsa kanssa Kajaanissa ja Kouvolassa. Myös Ylikiiminki on Nukan ohjelmassa.

Meidän uusin vahvistus Riipi tyttö on aloittanut opinnot isoksi kasvamisessa. Varsinainen tehotyttö mahtaa tulla neidistä, jolla on kyllä omaa päätä. Riipin kanssa tehdään varmaankin agilityä ja PK-puolta. Ensin kuitenkin ihan rauhassa kasvetaan ja opetellaan yhteistyötä. Yritetään kerrankin rakentaa pohjia ihan rauhassa, eikä oteta paineita kisaiän täyttymisestä.

Meidän Riipi

Lomailua

Me ollaan oltu lomalla. Lomaa on pidetty myös kaikista harrasteluistakin, joten täälläkin melko hiljaista ollut.

Käytiin SM-agien jälkeen kaupunkilomalla Turussa. Nonalla oli varsin tylsää, kun ei päässyt edes uimaan. Pikanen visiitti tehtiin Turusta kotiuduttia ProPerron aksatreeneissä. Nona oli varsin kiva treenikaveri. Se olis kyllä pientä hiomista vaille mukava peli. Olisi kiva, kun saisi nuo treenivedot myös kisaradoille,sillä treeneissä se tekee varsin varmaa rataa. Ehkäpä se vika onkin toisessa päässä. 😉 Pitäs varmaan kisata enemmän niin vois saada toimivan paketin. No Nonalle on vähän odotettu juoksuja, josko se lähtee sit miehelään, joten kisaamaan lähdetään syksyllä sit kun saatu pentuprojekti voiton puolelle.

Ollaan pääsääntöisesti lenkkeilty ja uitu. Vähän ollaan myös käyty hiekkakuopilla juoksee rinnettä sekä juoksemassa portaita. Myös esineitä ollaan tehty pienenä aktiviteettinä. Ruskan työskentely ruudussa on edelleen vähän rönsyilevä, toisaalta merkkaa rajat melko hyvin ja esineen palauttaminen melko hyvä. Luovutus sais olla parempi, sillä vähän mälvää pehmeitä esineitä. Nona työskentelee mukavasti, mutta saa olla aika tarkkana, että homma pysyy Nonalle selvänä. Vähän epävarmana ei oikeen uppoo syvälle. Nona merkkaa esineet hyvin ja mielestäni tarkkoo ihan kivasti. Palautus on hyvä muuten, mutta puree leluja. Nukka on oma lukunsa. Hirveesti kiihtyy hetsaamisesta, mutta työskentely on hyvin epävarmaa. Uudelle pistolle lähtö (ilman löytöä) etenkin on hyvin hankalaa, kun...Toisaalta nyt ollaan saatu pari hyvää työvoittoa, joten josko se sieltä varmistuisi. Löydettyään esineen palautus sujuu kivasti.

Nonan kanssa käytiin myös yks ilta katsomassa lampaita. Nona on varsin kummallinen bortsu. Kouluttajakin totesi, että varsin hauska koira. Nonalla ei ole liiemmin silmää lampaille vaan olisi enemmän kroppakoira. Vähän meinasi aina pöhistä ja haukkuakin, kun kävi vähän jännäksi homma. Keskityttiin noston harjoitteluun ja pysäytykseen/ maltiin. Oltiin taas niin ulkona mun mukavuusalueelta, että ihan en pysynyt ite aina mukana tilanteissa. Nona keskittyessään teki varsin kivasti hommia ja se lukee kuitenki painetta varsin hyvin sekä lampaiden että ohjaajan.

Vallan lauman kanssa treffattiin myös lenkkeilyn ja uintikerhon myötä. Kolme kuudesta koirasta suostui uimaan. 😃

Meillä alkaa loma loppua, mutta varmaan treeniloma jatkuu hetken. Kohta tiedetään Ruskan tila ja se aletaanko toden teolla odotella pentuja. Jos saadaan pentuja, niin sittenpä pidetään vähän rauhallisempaa menoa. Nonalle kuitenkin suunnitellaan uittamisia, niin ei ihan oloneuvoksena tarvi olla. Samalla saadaan hyvää pohjatreeniä talveä ajatellen.