Tämä viikko huipenti aluevalmennukseen Musti ja Mirri Areenalla. Teimme Nonan kanssa hyppyrataa, koska kontaktit ovat niin vaiheessa. Hyppyradalla oli varsin vauhdikkaita pätkiä, joita meidän on syytä reenailla, sillä nepä ei olleetkaan niin simppeleitä kuin luulisi. Nonan kanssa saa olla tarkkana palautteen kanssa, se muuten menee epävarmaksi siitä, mitä sen pitäisi tehdä. Tämä oli siis tämän päivän ahaa-elämys. Toinen tuli kepeillä, joita tehtiin loppuun vähän. Nona lähti alkuun väärään väliin ja jatkoi pujoittelua, jolloin kutsuin pois. Valmentaja sai vähän vääntää mulle, kuinka palkaan väärästä hakemisesta, mutta pujottelusta rankaisen. Epävarmuuden syy selvisi, sillä koira kyllä osasi tehdä kepit loppuun asti, kun sillä oli selvät sävelet. Hauskaa kyllä oli, kun sai ihan tosissaan juosta radalla - me molemmat.
Alkuviikko käynnisteltiin hiihtoreeneillä. Otin Nonan kanssa ensimmäisen kerran koko kilsan lenkin. Lähdimme peesiin, jotta saadaan koirallle vähän apuja. Nona lähti hyvin ja juoksi jo melko sujuvasti. Minun pitäisi olla vielä tarkempi siitä, onko naru tiukalla. Omaa sijoittumista pitää myös muuttaa, ettei opeteta juoksemaan koiraa vinottain. Ylämäkeen kaipaa vielä ehkä pientä nostatusta tai palkaa, mutta muuten meno oli kyllä mahtavaa. Otettiin pienen tauon jälkeen vielä toinen kierros, eikä mitään suurempaa ongelmaa sielläkään. Aika tyyväinen likka oli reenien jälkeen.
Hiihtoreeniä lukuunottamatta alkuviikko oli aika hiljaiseloa. Meillä meni lenkitkin vähän puihin, kun Nonan mielestä tuonne jäälle ei voi mennä. Nytten se alkaa jo kotiovella "pakoilemaan" suuntaa tuonne järvellä. Kyllähän se tulee sitten hihnan nokassa perässä, mutta on sellanen säikky kauris, joka säpsyy lähes kaikkia ääniä. Välillä saattaa hieman rentoutua tutkimaan hajuja, mutta ne "pahat" kohdat muistaa hyvin. Käytiinpä kokeilemassa jäällä lenkkeilyä ihan uudessa paikassa. Nonan asenne muuttui heti, kun astuimme jäälle. Sellanen pehmokoira se sit on. Yrittää hakeutua mahdollisuuksien tullen rannoille tai sit tulee mun eteen hyppimään. Keppi tai frisbeenheittelyyn se kyllä syttyy ja unohtaa hetkeksi olevansa jäällä.
Torstaina käytiin omissa aksareeneissä. Ruskan kanssa yritettiin hakea vauhtia ja fiilistä ja kyllähän se vähän alkaa heräilemään tuo Ruskakin. Nukka teki etupalkalla pätkiä. Kepit meni nyt ihan kivalla asenteella. Jarrua pitäs alkaa työstämään, sillä Nukka kyllä sujahtaa ansaputkiin ilman mitään kontrollia. Nonalla oli myös hyvä asenne, eikä ikävät hypyt enää kummitelleet. Nonan kanssa ollaan työstetty pystyhyppyä ja tiukkoja kääntymisiä. Kepeille ollaan yritetty hakea varmuutta ilman, että tarvitsee liikettä mukaan. Ekan välin hakemista myö tehty, mutta hankalat kulmat ei vielä suju. Perjantaina meillä sitten oli tokottelut Ponderalla. Tehtiin siinä omatoimisesti häiriötä, jota meidän pitäs reenailla paljon, paljon enemmän. Kouluttajan kanssa sitten katsoimme luoksetuloa. Nona fiksuna tyttönä tuli ensimmäisen luoksetulon hypyn kautta, kun hyppy oli sopivasti siinä esillä. Tuli myös puolittain eteen ja sivulle. Toisella kerralla saimme taas jonkun irtokoiran päälle, joten ajatus meni hyvin sekasin. Kolmas kerta oli kutakuinkin luoksetulo, mutta hyvin epävarma. Sitten katsottiin vielä sitä hyppyä. Nona hakee hyvin hypyn, mutta paluuhyppyä pitää vielä varmistaa ja sitten toki vinohyppyjä. Nonan kanssa ollaan kyllä löydetty nyt yhteinen sävel treeneihin, sen kanssa aika superia treenailla. Ihan kuin alkaisin ymmärtämään tuota koiraa paremmin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti