Viikonloppu vierähti agilityn merkeissä. Lauantaina suuntasimme Kuopioon joukkuepiirimestiksiin. Vähän jännitti, kun oli tarkoituksena juosta myös Nukan kanssa rata. Onneksi sain Ruskan kanssa aloittaa. Rata oli kiva juoksupätkä - melko suoraviivaista menoa. Ruskan kanssa ihan kiva nolla ja vauhtiakin löytyi. Pikku Nukkakin yllätti minut ja juoksi iloisena puhtaan radan. Ruskan vauhdista jäätiin joku reilu viisi sekkaa, mutta Nukaksi oikeen kelpo menoa. Meidän joukkue ei tosin saanut tulosta, kun muut jäsenet tekivät hyllyn.
Hyvillä mielin siis lähdimme sunnuntaina kohti Pihtiputaan kisoja. Nukan kanssa aloitimme virallisen urakan. Kauhea kuinka jännittävää se olikaan. Tuomarina oli Jarmo Jämsä. Ensimmäinen rata Nukan kanssa lähti hieman nihkeästi käyntiin, kun puomi oli heti toisena. Kepeillä koitin varmistella ja otettiin ne todella hitaasti. Silti Nukan ketku oli jättänyt viimeisen välin tekemättä. Kepeiltä meno jatkui jo hieman vapautuneemmin ja lopusuoralla Nukkakin oikeen hurjasteli. Mukavalla asenteella siis. Harmittava hylky vaan, kun rata muuten sujui nätisti. Toisella meno oli samanlaista tai oikeestaan alku alkoi jo selvästi vauhdikkaammin, mutta ne kepit. Nukka päätti keppien puolessa välissä, että onhan tätä jo pujoteltu. Siitä sitten vitonen, kun loppu sujui puhtaasti. Tällä tultiin toiseksi, joten päästiin sentään palkintoja hakemaan, vaikka kilpailukirjaan ei saatukaan merkintöjä. Keppireeniä tietää tämä.
Ruskan päästessä vuoroon oli iltapäivä jo pitkällä. Vähän jännitti löytyykö Ruskasta enää ollenkaan vauhtia, kun on päivän odotellut autossa. Jämsä oli rustannut kyllä hyvin mielenkiintoisen ja haastavan radan. ihanneaikakin oli aika kova. Alku sujui aika hyvin, vaikka vähän tönkköohjaamista oli havaittavissa. Meidän meno tyssäsi kuitenkin esteelle 6, kun Ruska päätti kerrankin olla hyvin kuuliainen ja tulla heti mamman luokse, kun se huutaa. Laitoin koiran siis putkeen ja lähes välittömästi aloin huutamaan "täällä", joten Ruska oli kiepsahtanut putkesta takaisin. Tästä siis kielto. Loppurata oli vähän vääntämistä. Ohjasin oikeastaan tosi huonosta ja kaarrokset venyi. Kontaktit kuitenkin toimi. Yliaikaakin saatin vajaa viis sekkaa, vaikka muuten meno oli vauhdikasta. Toinen rata ei ollut juurikaan helpompi. Tästä kuitenkin saimme näperreltyä nollan ja silläpä vielä voitettiin. Meidän eka nollavoitto kolmosissa!!
Kuvia torstain reeneistä. Kaikki kuvat ottanut Helena K.
 |
| Nukan kanssa tanssahdellen. |
 |
| Ruskan kanssa homma on selvä: "tuonne" - "ai, ihanko varmasti tuonne" |
Sitten vielä vähän kakaraa:
 |
| Kepitystä |
 |
| Oikea pää löytyy |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti