Niin se vaan aika vierii. Nonallekin tuli ensimmäinen vuosi eloa täyteen 20.päivä. Ensimmäinen vuosi meni pitkälti tutustuessa. Vieläkään en varmaan ihan ymmärrä tuota koiraa kunnolla, mutta ehkäpä me opimme toisistamme tässä yhteisellä taipaleella. Nona on kyllä loppupeleissä ollut hyvin helppo koira, vaikka vähän tuo rotutyypillinen käyttäytyminen on minua häirinnyt. Sitä on yritetty kitkeä pois, mutta siellä se vaan on pohjalla. Ei siinä, eihän Nona jahtaa mitään, lähinnä tuijottelee ja syttyy liikkestä. Harrasteluissa olemme ihan kivasti edenneet agissa. Nonalla on kieltämättä mukavan rauhallinen, mutta silti hyvin intensiivinen ote. Oma tekeminen varmaan joutuu kovaan syyniin seuraavan puolen vuoden aikana. Noiden porojen kanssa on kenties saanut reagointiaikaa paremmin, mutta Nonan kanssa ajoituksen kanssa saa kyllä ollla tarkkana. Muissa lajeissa ei olla päästy ihan siihen haluttuun, osaltaan oman laiskuuden ja osaltaan päällekkäisyyksien takia. Haussa ja jäljellä asennetta saisi vielä parantaa. Tokossa tarvisimme vaan enemmän reeniä ja tarkemmilla kriteereillä. Nyt on mennyt vähän hömpöttelyksi. Muuten arjessa Nona on vallan mainio pikkukoira. Innolla kohti seuraavaa vuotta lähdemme suuntaamaan.
 |
| Nona 1v. |
Juhlimaan ei ehditty meidän sankaria, sillä suuntasimme viikonlopuksi kotiseudulle. Olin lupautunut palkintotuomariksi hirvenhaukkukokeisiin. Kylläpä se jännitti, kun meidän peräkammarinpoika Jyty osallistui iskän kanssa kyseiseen kokeeseen. Sain itse viimeisen harjoittelun suoritettua, joten kohtapa sitä pitäisi olla ihan virallisesti palkintotuomari. Lauantai meni tuolla metsässä ulkoillen, vaikka meitä onnisti, kun arviotava koira teki löydön lähes heti irtilaskusta ja päästiin ihan kohtuu aikaan metästä pois. Tulosten julkistamiseen menikin sitten aikaa, kun viimeiset koirat olivat löytäneet hirven vasta iltapäivällä. Jyty ja iskäkin viipyipät metsässä pitkälle iltaan. Viimein tulokset saatiin ulos ja pääsin riemuitsemaan Jytyn HIRV1 tulosta 84 pisteellä. Tämä ei tässä kisassa riittänyt kuin seitsemänteen sijaan, sillä tulostaso oli kova. Voittaja ja toinen haukkuivat molemmat 96 pistettä. Minulle tosin riitti se selvä ykkönen, sillä se oli Jytylle kolmas laatuaan. Yksi ykkönen enää käyttövalioon. Isä sitten järjesti Jytylle keskiviikolle oman kokeen, joten päivä meni jännätessä tuleeko se viimeinen ykkönen. Tulihan se sieltä, vaikka alku oli vaikuttanut huonolta. Ensimmäinen hirvi oli nimittäin lähtenyt väärälle alueelle. Kylläpä siinä varmaan olisi huonompi koira jo heittänyt leikin kesken, mutta Jyty se vaan porhalsi menemään. Isällä ja Jytyllä on hitsautunut tuo yhteistyö niin hyväksi, että Jyty tulee hirveltä pois kutsuttaessa, mutta on silti hyvin sitkeä seuraaja. Vesistötkään ei juuri hidasta menoa. Viimeisestä kokeesta pisteitä kertyi 88,25.
 |
| Tuore FI KVA |
Hyödynsimme kotipuolen olosuhteita, kun pääsimme pitkästä aikaa kunnon pellolle tekemään jälkeä. Parit jälet sekä Nonalle että Nukalle. Nonan meno oli lauantaina parempaa, sunnuntaina oli taas vähän fletku, vaikka teki kyllä töitä. Sunnuntaina jälki sisälsi useamman kulman. Häiriöt välillä keskeyttivät homman, mutta jatkoi itsenäisesti työskentelyä . Nukka puolestaan esitti lauantaina hieman turhankin intensiivistä menoa alkuun. Lopussa oli jo ihan kiva tahti ja ote. Nukalla oli teemana pituus. Molemmat jälet oli jotain 200-250 askelta. Loppupalkan ilmaisu ei vaan kiinnosta Nukkaa, vaan se tahtoisi mielummin jatkaa menoa. Sunnuntaina meno oli mukavan rauhallista. Mielestäni jaksoi hyvin työstää jälen.
Kameraakin päästiin ulkoiluttamaan:
 |
| Naapurissa oli pari pässiä, joita urhea paimen pääsi katselemaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti