Vuoden 2013 tavoitteet

Vuosi 2013 alkaa olla kohta taputeltu ja koittaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Tälle vuodelle asetettiin joitain tavoitteita, joten lienee aika katsastaa listaa.
Tämän vuoden tavoitteet meillä kuului näin:
Taika:  -pysyä terveenä ja pitää kuntoa yllä
Ruska: - Agilityssä päästä vauhtiin --> nollia kolmosissa, edes yksi.
- Tokoilla AVO1, saada tottis kuntoon
- Uskaltautua hakukokeisiin (edellyttää, että tottis on kunnossa)
- Poropaimennuskoe
- Luonnetesti
Nukka: - jatkaa agilityä, saada kepit ja kontaktit kuntoon ja löytää se oikea vauhti ja tekeminen.
- Tokoilla perusteita, ehkä kokeeseen kokeilemaan.
- Päästä harjoittelemaan jälkeä.
- Poropaimennuskoe tai kokeilla paimennusta poroilla.
- Terveystarkastukset
Nona: - kasvaa isoksi ja pysyä terveenä
- jatkaa agilityn ja tokon alkeiden opettelua --> aloittaa tavoitteellinen harjoittelu
- Aloittaa haun ja jäljen opettelu
- Käydä katsomassa lampaita

Taikan osalta voisi sanoa, että tavoitteissa pysyttiin. Taikan elämä hieman muuttui, kun se muutti vanhempieni luokse Neela jämtin seuralaiseksi. Muorit muoriutuivat tämän vuoden aikana selvästi, mutta Taika on pysynyt kohtuu terveenä ja ihan hyvässä kunnossa. Turkin kanssa ollaan saatu tapella, kun sterilisaation myötä karvaa tuli lisää ja siitä tuli pehmeää. Toivottavasti Taika jatkaa samaa porhaltamistaan myös tulevana vuona. Taikan tavoitteena on siis edelleen pysyä terveenä.

Ruskan kanssa meillä oli jo jonkinlaisia tulostavoitteita, joista saavutimme tokon AVO1 siinä ainokaisessa kokeessa, missä kävimme. Tokoilu jäikin sitten siihen, tottista yritimme saada kuntoon, mutta ihan ei motivaatio riittänyt. Hakukokeeseen emme näin ollen sitten "päässeet". Agilityn osalta voi sanoa, että ihan hyvään vauhtiin päästiin paikoitellen. Nollia kolmosissa kerättiin vuoden aikana jotain 14 kappaletta, startteja meillä oli 25. Karsintanollat ja pääsy SM-kisoihin saatiin kokoon sekä pari kappaletta agilitysertejä. Hieman saatiin myös "mainetta ja kunniaa" voittamalla Pohjois-Savon maksien piirinmestaruus. Bonuksena oli vielä sijoittuminen agilityn rankingissä kymmenen sakkiin tämän vuoden viimeisinä kuukausina. Lisäksi keväällä käytiin juoksettamassa poroja paimennuskokeessa, joka hylättiin liiallisen kiivauden takia. Pääsiäisenä kävimme uudemman kerran poroilla, nyt panostettiin rauhallisuuteen. Elokuussa saatiin vihdoin paikka luonnetestiin, jonka Ruska hipsutteli kivasti läpi saaden yhteistuloksen +155, laukausvarma.

Nukan kanssa koimme vuoden aikana huimaa yhteenkasvamista. Opimme ymmärtämään toisiamme selvästi paremmin, vaikka edelleen välillä mustia aukkoja ilmaantuu. Agilityssä päästiin kivasti vauhtiin ja ainakin kontaktit saatiin kuntoon. Keppien kanssa meillä riittää vielä hiomista, mutta nekin sujuvat parhaimmillaan mukavasti. Agissa starttasimme ykkösluokassa Nukan olessa 19kk ja tällä hetkellä startteja on kertynyt 9 kappaletta, joista 2 on nousunollia. Kisaradoilla positiivisinta on ollut Nukan vauhti ja ilme. Tokossa ollaan edelleen junnattu perusasioita, jotka alkavat olla ihan tolkulla. Keäsäkautena ajoimme jälkeä varsin hyvällä menestyksellä. Nukalla on hyvä motivaatio jälkeen, joten seuraavaa kautta odotellessa. Kesällä kävimme tutustumassa myös lampaisiin ja niiden käsittelyyn parin paimennusleirin myötä sekä terveyttä tutkittiin kyynärien ja lonkkien osalta.

Nona on kasvanut isoksi ja on pysynyt myös terveenä. Vielä ei mitään suurempia ongelmia terveyden suhteen ole tullut vastaan ja toivotaan ettei tule tulevaisuudessakaan. Agilityä ollaan harjoiteltu ja treenattu, välillä vähän enemmän, välillä vähemmän. Nona on agilityssä parhaimmillaan hyvin intensiivinen, nopea ja tarkka. Nona on kieltämättä tuonut agilityyn lisämausteen, jota kaipasin. Joudun tunnustamaan, että porokoirien kanssa ajoitus ei ole ollut läheskään niin justiinsa. Nonan kanssa oikea ajoitus ja liikkeen rytmittäminen ovat ihan erimaailmasta kuin porokoirien. Tämän ongelman kanssa olemme välillä painineet sekä myös keppien ja kontaktien suorittamisen. Keppien kanssa pääsimme jo varsin varmaan menoon, joka kuitenkin sammui muutamien huonojen reenien myötä. Keppien kanssa tarvitsemme lisää varmuutta ja johdonmukaisuutta. Kontaktit kaipaavat myös johdonmukaisuutta, sillä niissä koira on selvästi ollut epävarma. Nonan kanssa on aloitettu tokoilun, jäljen ja hauan harjoittelu, mutta tavoitteellisuus harjoitteluissa on vielä kysymysmerkki. Tokossa ollaan päästy jo ihan kivalle tekemisen asteelle. Nona vastaa treeniin hyvin, mutta tarvisimme sitä treeniä säännöllisemmin valvotun silmän alla.

Vuoden yllättäjänä meillä on Soni, joka asusteli meillä toukokuuhun asti ja muutti sitten omaan kotiin, mutta palasikin takaisin joulukuussa. Sonin kanssa olemme taas reilun puolen vuoden eron jälkeen tutustuneet toisiimme. Soni on edelleen varsin hurmaava poijanalku, joka välillä osaa olla raivostuttava hilluja. Sonin hillumista hieman rauhallisemmissa merkeissä sekä Soni puuhailee.