Kelit ovat olleet sen verran kesäisiä, että pääsimme maastoilemaan. Viime viikonloppuna muisteltiin Nonan kanssa jälkeilyä nurmella ja Nukan kanssa metsässä. Molemmille jälki oli n. 150m, jossa ekoilla ja viimesillä 10 askeleilla oli namit ja siinä välissä joka kolmannella. Molemmat menivät minusta ihan kivalla asenteella, Nukalla nyt oli tyhjillä aika kiire. Ilmaisua jouduin muistuttelee molemmille ja Nukkakin sen hyväksyi ihmeen helposti. Nukan kanssa meillä alkaa projekti takaperinketjutus, jotta saataisiin noille esineille jotain arvoa. Nonan kanssa vielä pohditaan miten toimitaan. Samaan syssyyn tehtiin myös Ruskan ja Nonan kanssa esineruutua. Ruskan työskentely on kyllä ihan hyvää, paitsi että sujahtaa tosi helposti ruudun ulkopuolella. Lähiesine löytyi helposti, takareunaa jouduttiin avustaa. Nonalle vasta rakennettiin syvältä etsimistä ja alkukankeuden jälkeen se sujui mukavasti.
Muuten olemme "urakoineet" myös agissa. Viime viikonloppu käynnistettiin RumaRakin aksakoulutuksella Ruskan kanssa. Osaahan se Ruska, mutta se vauhti ja vire. Ihan ok vauhdilla se harkat veti, mutta lisää potkua sais vielä löytyä. Tällä viikolla meillä oli loppuviikko hyvin agi painoitteinen. Torstaina käytiin omissa reeneissä, jossa Nonalle muistuteltiin A:n kontaktia ja suoraa kepeille hakeutumista. Aika hyvin toimii, vaikka se varmuus (ja sitä myöten vauhti) hieman uupuu. Nona todellakin on koira, jolle varmuuden myötä tulee sitä vauhtia. Se huomattiin myös Pro Perron koulutuksessa perjantaina. Rata sisälsi paljon takaakiertoja ja olin varma, että en ehdi mihinkään, kun Nona pitää vielä saattaa hyvinkin pitkälle. Nona kuitenkin yllättäen haki takaakierot hyvin, parantaahan niitä vielä saisi toki. Muutenkin Nona tuli ohjaukseen hyvin, vaikka persjätössä putki imi turhan hyvin, mutta saatiin sekin kohta onnistumaan pienen muistuttelun jälkeen. Puomin kontaktikin muistui mieleen. Kokonaisuutena Nona esitti kyllä varsin lupaavia otteita. Kisaikä ollaan saavutettu, joten saattaa olla, että joudumme jonkun harjoittelukisan katsastamaan. Ruskan kanssa meillä alussa oli vauhdin kanssa tekemistä, mutta meno yltyi loppua kohden ja karkasipa Ruska ohjauksestakin. Ruskan kanssa sain ohjeen vedättää sitä mahdollisimman paljon, että vauhti pysyy yllä.
Lauantaina meillä oli Nonan kanssa vuorossa aluevalmennus. Treenit alkoi mukavasti. Kontaktit onnistui melko hyvin, vaikka menohalut kasvoi vähän turhan kovaksi. Keppien aloitus onnistui ja Nona malttoi tehdä ne loppuun asti. Toisella kierroksella meillä kävikin sitten ohraisesti. Nona otti lentokeinun, joka vielä oli ihan ok, toki seuraava suoritus oli sitten tolkuttoman hidas, mutta sen jälkeen lähdimme aloituspisteeseen, ja satuin osumaan lattiakaivoon, joka piti niille ominaisen äänen (metallikansi). Tästäpä sitten päädyimme siihen, että Nona heitti hanskat tiskiin. Alkoi reagoimaan sitten lähes kaikkiin ääniin tuolla hallissa, eikä sitä enää aksailu kiinnostanut, joten aika syvälle on jo iskostunut tuo pelko. Tänään kuitenkin lenkkeilimme ongelmitta ampuradan lähettyvillä, vaikka siellä paukuteltiin, välillä jopa sarjatulella. Tänään kävimme myös hakumetsässä. Ruskalle työstettiin etenemistä, joka onnistui melko hyvin. Saadaan työstää näkkyy enemmänkin sekä muistutella suoraan menemisestä. Nonalle otettiin suoraa. Kaksi ekaa maalimiestä meni n.15metriin näöllä. Seuraavat menivät ehkä n. 20metriin äänellä. Nona työskenteli hyvin ja käytti jopa nenää. Vähän myös haukuttiinkin. Alan olla aika varma siitä, että ilmaisu rakennetaan haukkumalla.
Arkeen meillä kuulukin sitten hieman huonompaa. Sonin kanssa meillä on mennyt sukset ristiin, sillä poika ei vaan selviydy työpäivien "yksinolosta". Alkuunhan mellä oli tilanne, että Soni kulki minulla töissä mukana, osaltaan ihan vain siksi, että Ruskalla ja Nukalla oli juoksut peräkkäin. Sitten minulta kiellettiin koirien käyttö töissä (mikä ketuttaa minua suuresti) ja Sonin kanssa jouduimme opettelemaan "yksinoloa". Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten alkoi vastoinkäymiset. Soni ei rauhoittunut pesuhuoneeseen, vaan järsi oven aika järkyttävään kuntoon. Portti ei liiemmin pidätellyt pidemmissä "yksinoloissa" ja lopulta alkoi myös tekemään tarpeitaan sisälle. Sitä en saanut selvitettyä onko Soni myös huutanut, mutta kaikkea mahdollista touhuilua on kyllä keksinyt. Onneksi ei mitään suurempaa tuhoilua kuitenkaan tehnyt. Yksinoloa ei millään muotoa helpottanut liikunta, sillä aamuisin teimme kyllä ihan reilun tunnin lenkin. Nyt Soni lähti Vallan lauman luokse hoitoon, josko maalaismaisema hieman rentouttaisi poikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti