Taas se tuo aika ehtii ja minä en. Meillä on meno pysynyt kiireisenä. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna kävimme leirillä Kuttukuussa. Osallistuin Ruskan ja Nukan kanssa varsinaiseen harjoitteluun, Nona sai tyytyä vain katselemaan muiden paimentelua. Mitään ihmeellisiä läpilyöntejä emme vielä(kään) kokeneet, mutta voisi sanoa, että eteenpäin on menty. Ruskalle on näyttänyt menevän perille, että höyryämistä ei suvaita. No, Ruskan mielestä niitä lampaita ei sitten kannata liikutella, kun ei saa tehdä niin kuin tahtoo. Tämän Ruska kertoi useampaan otteeseen karkaamalla paimennusaidasta turvaan katsomoon. Sinikan mukaan Ruskalla on jo hanskassa melko luontainen tasapaino, mutta se työasenteen löytäminen vaatii vielä tahtojen taistelua. Toki tämä ohjaajakin saa opetella paremmin lukemaan laumaa ja tilanteita. Siinä olen jo jonkun verran kehittynyt verrattuna viime kesään. Nukan kanssa oltiin taas selvästi päästy pahimmasta koomaantumisesta yli, mutta edelleen neuvotellaan vähän siitä jaksetaanko niitä töitä tehdä. Lampaat heittäytyivät ruokailemaan Nukan kanssa, kun Nukka ei vaan kehdannut liikkua kunnolla. Meille jäi kuitenkin leiriltä hyvin eväitä purtavaksi. Nyt annetaan asioiden taas hautua ja käydään heinäkuussa uudelleen. Kuvia leiriltä tuli vähän räpsittyä.
 |
| Leiri pystyssä |
 |
| Nukan kanssa |
 |
| Ruskan kanssa |
Muuten aika on mennyt valmistautuessa agilityn SM-karkeloihin. Ruskan kanssa osallistumme joukkuekisaan ja yksilökisaan. Tänään käytiin Mikkelissä muistelemassa aksailua. Ilmat ulkona ovat olleet taas vaihteeksi turhankin lämpimiä. Se näkyi Ruskan vauhdissa, joka nyt oli oikeastaan ihan semihyvä. Ekalta radalta rallateltiin nolla jollain -1,01 tuloksella, joka riitti kolmanneksi. Toisella radalla kävi sitten se, mitä monesti reeneissä käy: linja vähän flaskaa ja Ruska ottaa väärän hypyn. Vähän omaan piikkiin meni toisen radan hylky. Tältä radalta meille oli merkitty reilu pari sekkaa yliaikaa, joka tarkoittaa sitä, että etenemä tällä radalla olis ollut alle 3,5m/s. Tekihän Ruska toki vähän pitennetysti tuon radan ja kolmanneksi viimeisellä esteellä meillä oli kauhee kaarratuskierros, jonka sain "pelastettua". Noh, Ruskalla on myös juoksut menossa, joten oli jotenkin jo odotettavissa, että vauhti ei tule päätä huimaamaan. Saas nähdä kuinka hitaita ollaan sitten siellä SM-kisoissa. Samalla kertaa kisasin myös Nonan ja Nukan kanssa. Nonan kanssa haemme vielä sitä yhteistä säveltä. Jotenkin minulla on tosi vaikea ohjata Nonaa käsijarru päällä, mutta en uskalla luottaa siihen niin paljoa, että annettais vaan mennä. Eka rata ykkösissä oli tosi suoraa menoa. Kepit kovasta vauhdista pelotti, mutta Nona otti ne todella hyvin. Radan loppupuolella Nona sitten vaan tuli liikaa minun mukaan ja ohitti yhden hypyn, joten siitä kielto. Toiseksi viimeinen este oli keinu ja se otettiin lentämällä ja olin ihan varmasti kertonut, että se on keinu, joten otimme sen uusiksi. Hylky siis ekalta radalta ja samoin myös toiselta. Toinen rata alkoi kivasti, mutta kepeille syöttö epäonnistuin, kun olin jotenkin pysähdyksissä ja rintamasuunta ilmeisemmin osoitti liian paljon keppien lähellä olevaan renkaaseen, jonka Nona sitten otti uudelleen. Tästä jatkettiin uudestaan putken kautta kepeille ja loppupätkällä uskalsin sen kässärin ottaa pois ja kappas: Nona teki tosi hienosti lopun ja muisti ottaa keinun. En tiedä liikuinko paremmin ja selkeämmin tuolla toisella radalla, mutta se tuntui jo tosi toimivalta. Ehkä se yhteinen sävel kohta löytyy. Nukan kanssa päätimme päivän yhteen rataan tai olihan meillä tarkoitus juosta kaksi rataa, mutta Nukka teki kuin tekin nollaradan, jolla voitettiin ja samalla saatiin siirto kolmosiin. Aika hieno Nuks!! Nukan kilpailukirjassa on nyt vain ykkössijoitusksia eli kaikilla nollilla on myös voitettu. Tämän päivän etenemä (3,5m/s) ei ollut mikään huippu, mutta ilmeisesti keliin ja olosuhteisiin nähden ihan kiva.
 |
| Voitto maistuu tai ainakin palkinnot |
Tällä viikolla saimme vihdoin ja viimein kauan kaivatun Eviran avausraportin Sonista. Se kertoi melko yllättäviä tietoja. Tutkimustulos kertoi, että Sonilla oli maksan verisuonten kehityshäiriö (intahepaattinen shuntti). Itse avauskertomus menee näin: Kuolemanjälkeiset muutokset ovat voimakkaat. Koira ulkoisesti normaalisti kehittynyt ja sen lihaksisto ja rasvavarastot ovat normaalit. Raajojen suurissa nivelissä ei todeta muutoksia. Maksa on voimakkaasti normaalia pienempi. Yhdessä maksalohkossa todetaan halkaisijaltaan n. 2cm kokoinen verentäyteinen ontelo, joka alkaa maksan hilusalueesta. Ulkoista shunttia ei todeta. Kaikki maksalohkot ovat kohtalaisen sidekudoksiset. Sydän on lievästi pyöreä ja molemmat kammiot ovat tilavuudeltaan laajentuneet ja kammioiden vapaat seinämät ovat lievästi normaalia ohuemmat. Sydänläpissä ei todeta spesifisiä muutoksia. Keuhkoissa kohtalainen verentungos. Sisäeriterauhasissa, pernassa, munuaisissa, alemmissa virtsatie-elimissä ja sukupuolielimissä ei todeta spesifisiä muutoksia. Aivot silmämääräisesti normaalit. Molemmat yläkulmahampaat katkenneet, molemmissa pulpa näkyvillä.
Histologinen tutkimus kertoi maksasta näin: suuressa osassa porttialueita puuttuu laskimo.
Täytyy todeta, että tämä tieto hieman helpottaa, sillä nyt voin olla varma, että Soni on päässyt hänelle oikeaan paikkaan. Näin ainakin ymmärsin, että juuri muuta ei olisi ollut enää tehtävissä. Ihan en vielä tarkalleen tiedä, mitä tämä avausraportti todella tarkoittaa. Yritän selvittää asiaa paremmin heti, kun ehdin.
 |
| Maailman ihanin pikkujätkä, silloin kun kaikki vielä vaikutti olevan hyvin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti