keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Agility SM ja lomareissulla

Agilityn SM kilpailut tulivat ja menivät. Mukavaa oli olla mukana, vaikka meillä ei Ruskan kanssa juuri koettu vauhdin hurmaa. Osallistuimme lauantaina joukkuekisaan High Five Agility Teamissä, jossa starttasimme kolmansina. Ruska aloitti radan todella fletkusti, joten yritin vaan saada koiraan vedättämällä liikettä. Tämä kostautui 7 esteellä, jonka Ruska otti takaakiertona, vaikka se ei ollut tarkoitus. Päätin, että en ala vääntämään siinä esteellä, kun huomasin, että linja lähtee flaskaa. Valitettavaa meidän joukkueen kannalta, mutta koiran ehdoilla tätä hommaa tehdään. Loppurata lähti sitten sujumaan paremmin, vaikka vähän kaaria siellä tuli käännöksissä. Loppusuora oli oikeen kiva, ja siinä mahtoi Ruskakin jo innostua. Sunnuntaina oli sitten vuorossa hyppäri. Kun kuulin ihanneajan tiesin, ettei meillä ole mitään toivoa ehtiä siihen. Ruska oli taas tosi fletku alussa, vaikka lähdimme liikkeelle yhtä aikaa. Rata oli vielä takaakierroksia tänny, joten eihän se vähäinenkään vauhti pysynyt yllä. Loppua kohden alkoi taas lyyti kirjoittamaan selvästi sukkelammin. Kaarroksia tuli muutamia, mutta yrityksenä oli taas saada koiraa edes juoksemaan, niin jäi kunnon merkkaamiset tekemättä. Videokin tuolta yksilöhyppäriltä tuli. Meidän tulos lopulta oli +7,70 ilman ratavirheitä. Tuloksissa olimme muistaakseni sijalla 115.

Agilityn jälkeen suuntasimme lomailemaan Etelä-Suomeen. Matkan varrella ja aikana tapasimme Ruskan jälikasvua parin poijan verran. Ensin tapasimme Manua (Korpikairan Ikirouta) kera oman ihmisen. Manu oli alun ujostelun jäkeen Manu oli todella hurmaava poika, jolla paljon veljensä Sonin maneereja. Puuhastelimme Manun kanssa ensin hieman tottista, jonka jälkeen suuntasimme lenkille yhdessä tyttöjen kanssa. Nukka viihtyi hyvin Manun seurassa, vaikka Nona yritti kovasti estää näiden kahden rallatteluja. Ruska oli hieman paitsiossa juoksujensa takia. Tässäpä hieman kuvia Manusta:





Maanantaina tapasimme sitten Tiki poikaa (Korpikairan Iltatähti). Tiki oli monella tapaa hyvin emänsä oloinen. Kivan oloinen poika kanssa, vaikka tuntui pajon itsenäisemmältä tai vähemmän ihmiseen tukeutuvalta kuin veljensä. Emän juoksut sekoitti pojan pakkaa todella, joten voi olla että ulkoiset tekijät antoivat hieman erilaisen kuvan. Tikistä muutama kuvatus:


 Piipahdimme pikaisesti lomailemassa myös Kustavissa, jossa neidit saivat hetken nauttia vapaudesta.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti