Me tosiaan ajelimme Rovaniemelle, kun olin niin pyhästi luvannut, että tänä vuonna uskaltaudumme hakukokeisiin Ruskan kanssa. Rovaniemellä oli lappalaiskoirien PK-rotumestaruudet, joihin osallistui valitettavan vähän koirakkoja: vain kolme hakukoiraa. Tämä oli tosin meidän onni, sillä ohjaaja pysyi sentään jotenkin kasassa, kun oli sen verran mukavat "pikkukisat". Sunnuntain koe alkoi tottelevaisuudella ja sain kuulla, että ainoana ykkösluokan koirana aloitamme Ruskan kanssa liikkeet. Noh, niin se vaan koitti se kauan pelätty tottis, mutta me selviydyimme siitä. Eikä tuloskaan ollut ollenkaan pöllömpi, sillä tuomari Allan Aula antoi meille huikeat 95pistettä. Ruska kyllä teki tottiksen hyvin nousujohteisesti, seuraaminen oli minusta aika surkeaa, sillä alkoi katsomaan laukauksia ja sen jälkeen paikka eli liikaa sivuttaissuunnassa, henkilöryhmässä oli jo ihan leipääntynyt ja ötökätkin muka häiritti. Seuraamiseen jälkeen meno kuitenkin kohentui ja jäävät Ruska suoritti ilmeisen hyvin ja todellakin Ruska istui. Luoksetuloon tuli mukavalla vauhdilla muistaakseni jopa loppuun asti. Tasamaanouto oli muuten hyvä, mutta luovutti vähän vinoon. Hyppynouto ja estenouto oli superhienot ja tuli takaisin ihan oikeaa reittiä. Kylläpä kannatti käydä edellisenä iltana reenaamassa noihin esteisiin hyvä fiilis. Eteenlähetykseen lähti hyvin, mutta tarvi kaksi käskyä maahan. On nyt alkanut ennakoimaan palkkaa, kun ekalla käskyllä jää istumaan. Paikallaolossa ilmeisemmin suht ok, vaikka kauhukuvia näin, kun kuulin ketjun helinää aina välillä. Loppupeleissä oikeen kiva esitys Ruskalta. Seuraaminen saisi olla parempaa, mutta oikeen tyytyväinen täytyy olla noutoihin ja ehjään suoritukseen.
Sitten ne maastot. Ensin oli esineruutu, jossa meidän vuoro oli viimeisenä kahden voittajakoiran jälkeen. siinäpä oli sitten hyvä aika jännäillä sitä muistaako Ruska todella etsiä niitä esineitä. Noh, muistihan se! Kahden eka piston jälkeen kyllä meinasin vaipua epätoivoon, sillä Ruska rallatteli niillä ruudun reunat läpi nenä ihan ylhäällä. Kolmannella pistolla sitten suorastaan törmäsi esineeseen, otti sen suuhun ja pysähtyä hetkeksi, kunnes muisti mitä pitikään tehdä. Esineruudusta saimme täydet 30 pistettä. Olin aika ällistynyt tässä vaiheessa, mutta se viimeinen koitos oli vielä edessä. Maasto vaikutti hyvin helpolta kangasmetsältä. Ainut asia, mikä pelotti oli umpipiilo maakuoppana. Ensimmäinen lähetys sai ohjaajan kyllä haukkomaan pahasti henkeä, sillä juuri lähetyksen jälkeen huomasin, että lähetin koiran ihan väärään suuntaan. Toinen pisto tehtiin toiselle puolelle ja kun sieltäkään nurkasta ei löytynyt ukkoa tiesin tehneeni melkoisen mokan. Yritin korjata sen pienellä siirtymällä ja vähän lähetyksen jälkeen huokaisin helpotuksesta, kun näin koiran suuntavaan vasempaan etukulmaan. Ja sieltä alkoikin kuulua lähes heti haukku. Paikalle päästyä totesin Ruskan haukkuvan kuopassa, jossa oli vaneri päällä,se pelätty maakuoppa oli kuin olikin. Otin koiran haltuun melko pitkältä matkalta ja Ruska tuli varsin kiltisti vierelle istumaan. Homma jatkui seuraavaalle puolelle ja sieltäkin heti toinen ukko. Haltuunotossa jäi nyt seisomaan. Tuomarin arvostelua kuunnellessa meinasi silmät tippua päästä, sillä maastosta tuli täydet 170 pistettä ja hyvät kehut vielä päälle. Saimme myös kuulla, että Ruska oli kolmesta koirasta ainoa, joka otti vasemman etukulman maapiilon. Onneksi Ruska osaa nää hommat, ohjaajalla on selvästi vielä opeteltavaa. Meidän tulos oli siis huikea 295 pistettä ja samalla saimme lappalaiskoirien haun ykkösluokan rotumestaruuden.
Loppupeleissä reissu oli huikean hieno, sillä tunnelma oli mukavan leppoisa ja oli todella hienoa seurata meidän näkökulmasta kokeneita kisaajia niin hienojen koirien kanssa.
Muutama kuvakin tuli todistusaineistoa: kuvat maastosta on ottanut Kaisa Kemppainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti