Kolmosluokkalainen

Uusi kolmosluokkalainen

Nona teki kuin tekikin sen: nousi kolmosiin. Reilu viikko sitten pyörähdettiin Oulussa kisaamassa. Ekalta agiradalta tulla tupsahti puhdas rata, vaikka kyllä sinne jäi useita kohtia, joita olisi voinut parannella. Tällä radalta tultiin kuitenkin toiseksi. Nona tuli mukavasti ohjauksiin, mutta itsellä on kyllä rytmityksen kanssa tekemistä. Nonalle on nimittäin tullut kiire, etenkin kontakteilla. Toisella agiradalla mietin ja pohdin, että kuinkahan ehdin juosta puomin, kun ennen puomia oleva hyppy piti käydä merkkaamassa kunnolla. En ehtinyt: Nona kääntyi katsomaan minua, kun olin jälessä ja hyppäsi kontaktin. Otin sen sitten siihen kontaktin päähän uudestaan ja jatkettiin siitä matkaa yhdessä. Onneksi tuomari oli niin kiltti, että antoi tämän tehdä. Muutoin rata sujui melko mukavasti. Viimeisenä oli vuorossa hyppäri. Se sujui melko mukavasti aina esteelle 16 asti. Sen jälkeen oli nimittäin suoraa paahdatusta hypyn ja putken verran, jonka jälkeen olisi hyvä ollut ehtiä merkkaa läpijuoksuja siitä vielä loppukiemuroihin, jotka todella olivat kiemuroita. Jotenkin ei vaan muistanut käynnistää jalkoja juoksemaan, joten joudui turvautumaan hätäratkaisuun, joka yllättäen tuotti kuitenkin puhtaan radan. Ei se mitään kaunista ollut, mutta sillä voitettiin. Ja sopivasti se oli meidän kolmas nolla kakkosista. Eipä tarvinut kakkosissa kauaa juoksennella, sillä kahdet varsinaiset kisat käytiin. Onhan tuo Nona toki esittänyt Pro Perron treeneissä varsin mukavia otteita, vaikkakin kisoissa ollaan kyllä vähän kuutamolla sellaisen ideaalin ohjauksen kanssa. Käydään yhdet kolmosen kisat testaamassa tälle vuodelle vielä ja sitten mietitään ensi vuoden suunnitelmia ja tavoitteita. Tämän vuoden tavoite saavutettiin, kun kolmosiin päästiin. :)