Oikeaa asennetta etsimässä

Pyörähdimme taas vaihteeksi paimentelemassa poroja Kerppumutkassa. Tehtiin päiväreissuna, joten kilometrejä kertyi lähes sellainen 650. Otettiin mukaan myös Valla ja Vallan oma ihminen. Mukana menossa Ruskan ja Vallan lisäksi oli Ruskan lapsoset Manu (Korpikairan Ikirouta) ja Lumi (Korpikairan Ikilumi). Mukavaa oli nähdä tuota jälkikasvua näissä hommissa. Lieneekö sattumaa vain, mutta olin jotenkin huomaavinani samanlaisia piirteitä työskentylyssä kuin tuolla emällä. Manu olisi ensin tahtonut kaasutella ja huudella vähän liikaakin, mutta parin tilanteen jälkeen huomasi, ettei se ole suotavaa. Kyllä vaan oli jopa liikuttavaa huomata se asenteen muutos koirassa. Sen huomasi myös poroista, kun koira ei enää ollut liikaa saaliilla. Toisella kierroksella Manu työskenteli jo varsin mukavalla asenteella. Manulla mielestäni näkyi melko vahvasti kiertämistä ja se selvästi halusi hallita partiota. Varsin hienoa ekakertalaiselta. Kylläpä huomasi pojasta, että joutui pohtimaan asioita. Lumikin hallitsi itsensä hienosti, vaikka ääntä olisi tahtonut käyttää alkuun turhan paljon. Lumilla oli havaittavissa kiertämistä aavistuksen verran enemmän, joka kenties johtui lammastreeneistä. Lumilla oli havaittavissa myös hyvin ruskamainen toimintamalli ns. pattitilanteissa, sillä periksi ei oikeen anneta, vaan vähän väkisin painostetaan niskuroiva poro takaisin. Tämä tosin voi olla ihan vaan tyypillinen nartuille. Kaiken kaikkiaan hienoja lapsosia kyllä oli! Vallakin oli selvästi pohtinut porojen liikuttelua taipumustestin jälkeen. Hieman oli tilanteet Vallalle vielä kysymysmerkkiä, sillä kovasti yritti käydä kysymässä ihmiseltä neuvoja. Valla työskenteli kuitenkin varsin mukavalla asenteella, vaikka välillä vähän vahingossa ajautui turhan lähelle poroja. Hauska tuo Vallan tyyli, kun se vaan on sellainen pieni harmiton paimen.

Ruskan kanssa meillä sitten oli sitä zen-tilan etsintää. Alku vaikutti lupaavalta, vaikka hvyin, hyvin hankalaa se Ruskalle oli. Se teki pajon sijaistoimintoja, mutta työskenteli pyydettäessä yllättävän hyvin. Kuunteli ohjeita mukavasti, vaikka sitten muutamissa hetkissä paine kasvoi liikaa ja vanha Ruska tuli esiin. No onni onnettomuudessa, kyllä se Ruska nykyään onneksi uskoo jo, ettei noita hyökkäysiä suvaita. Päästiin ensimmäisellä kierroksella ehkä muutaman kerran tilanteeseen, jossa Ruska pyynnöstä löysäsi painetta ja siirtyi syömään paskaa. Toisella kierroksella samaan malliin jatkettiin, välillä se kuppi kiehahti, vaikka nyt tuli niitä tilanteita, joissa Ruska yritti keksiä erilaista toimintamallia porojen liikkeelle saamiseen. Ne pari omatoimista ehdotusta paineen löysäämisella ja haukun käyttämistä oli kyllä liikuttavia. Ehkäpä,ehkäpä me opitaan tämä!! Huikeaa on kyllä tuo muutos, mikä ollaan tämän talven aikana saatu aikaan. Ruska alkaa selvästi hallitsemaan hermojaan.

Muutamia kuvia reissusta:

Ruskan kuljettelua. Tilanteita, joissa näkyy kuinka kovasti yritetään keskittyä oikeen mielentilaan.

Muutama kuva myös lapsosista:

Manu

Alkuun oli liikaa kaasua, joka onnekseen saatiin hallintaan.

Loppua kohden Manu ymmärsi hienosti toivotun asenteen.

Lumingsti. Toipa niin mieleen maailman ihanimman pikkujätkän <3

Lumi

Lumi

Valla

Valla tansahdellen

Valla kiertää

Sunnuntaina käytiin sitten taas tekemässä esineitä. En kyllä osaa sanoa, mitä noiden Ruskan ja Nonan pääkopassa on tapahtunut, mutta taas ne tekivät varsin loistavat esineet. Ei ollut enää hankikantoa, joka teki liikkumisestä aavistuksen verran raskaampaa, mutta varsin sukkelaan ja vaivattomasti nousi kolme esinettä. Molmmilla oli nyt pari esinettä takanurkassa ja yksi keskellä. Ruskan työskentely näytti kyllä taas niin hienolta. Nona teki pari pientä pistoa ennen kuin muisti liikkua eteenpäin. Ilmaisussa sitten ollaan hieman kysymysmerkkinä. Nonalle on työstetty haukkua ja se kyllä sujuukin varsin sujuvasti. Yrityksenä on ollut tehdä myös paikkaa, niin että Nona haukkuu makuulta. Nyt ei meinannut millään mennä maahan muutamassa ilmaisussa. Haukkui kyllä hyvin paikaltaan, mutta se maahanmeno oli ihan unohtunut. Mieleen heräsi vaan kysymys: kannattaako tuota maahan menoa oikeen vaatia, kun se kuitenkin on tietyissä maastoissa hyvin hankalaa. Alkuun ajatuksena oli rauhoittaa tuota ilmaisua, sillä Nona hyppi, pomppi ja kiersi ensimmäisissä versioissa ilmaisuja. Pohditaan, pohditaan.

Pohdintaa riittäsi myös niissä kontakteissa. Se puomin kontakti on vaan jotain sellaista, mikä ei meinaa mennä tajuntaan. Tätä pohdittiin tämän viikon agitreeneissä ProPerrolla. Kävi ilmi, että Nona varmaankin yrittää ottaa osumaa etutassuillaan, joka kovasta vauhdista on kyllä varmasti hyvin haastavaa, jopa vaarallista. Tämän seurauksena sitten loikkaa aika tehokkaasti kontaktin yli tai sitten jarruttaa ja kääntyy katsomaan. Kaipa me vielä yritetään, vaikka en tiedä saanko tuon tajuamaan takajalkojen tarkoituksen. Pääsiäisenä käydän kokeilemassa kisaratoja muutaman startin verran.