Pääsiäisen vietossa

Suuntasimme pääsiäisen viettoon pohjoiseen, jossa ei ollut lumesta uupelo. Meidän pääsiäinen piti sisällään aktiivista lenkkeilyä suksien, kiksparkilla ja toki jalkasinkin. Vetoja ei Nonan kanssa otettu, kun totesin, että en uskalle juottaa vielä. Nonalla kun tuo masu on ollut nyt vähän enemmän ja vähemmän sekaisin. Pääsiäisviikolla alkoi taas ripaskashow, joka onneksi talttui helposti. Vaihdettiin sitten lopulta nappulat ja jätettiin lihat nyt hetkeksi pois. Tällä hetkellä masu vaikuttaa voivan hyvin, vaikka lihaa ollaan nyt varovasti lisäilty taas mukaan ja sapuskamäärää nostettu. Nona on ilmeisemmin ollut syypää niihin tuotoksiin, jotka minua ovat kohdanneet töistä tullessa kotiin tässä muutamien kuukausien aikana.
Kuvatuksia pääsiäiseltä:

Kaverikuva: Nona, Jyty, Ruska, Nukka ja Jetta.

Nukka lähdössä ajelulle.

Vaarallinen pikkukoira.

Pilkkikisojen tuomaristo.

Pääsiäisenä käytiin myös vähän kokeilemassa aksailua Rovaniemellä. Nonan kanssa agilityradat loppuivat aika lyhyeen. Ehtihän se toisella radalla ottaa kaikista kontakteista virheet, kunnes puomille jäätiin. Voihan surkeus! Hyppärillä Nona jäi lähdössä jumittamaan jotenkin hassusti maalia kohti. Näin jo heti, ettei aio tulla hypyn kautta vaan sinkoaa jonnekin omalle kiertoradalle, joten tulin vastaan ja yritin kalastella sen ekalle hypylle. Ei auttanut, tuli hypyn ohi ja sen jälkeen otettiinkin lentävä lähtö. Tämäpä rata menikin sitten muuten aika nappiin, vaikka loppukiemuroissa ei oikein saatu sulavia linjoja käyttöön. Siellä oli kyllä muuten tosi mukavia kohtia mm. suoran putken jälkeen tultiin okserille, jonka jälkeen jatkeen samaiseen putkeen. Olin melko varma, että en saa jarrutettua ideaalisti, niin ettei tulis ihan valtavaa kaarrosta, mutta jotenkin Nona hoiti tämän tosi hienosti. Muutenkin oli mukavasti ohjattavissa, jos nyt ei niitä kontakteja lasketa. Ruskakin kävi juoksemassa yhden agilityradan ja hyppärin. Agilityrata alkoi vähän tahmeasti ja kepit takkusi ja sieltäpä jäikin viimeinen keppiväli ottamatta, kun yritin ottaa sivuetäisyyttä. Korjattiin se jatkettiin menoa ja niin vaan se Ruskankin kone lämpesi. Tuli loppuradan tosi kivasti ja teki tosi hienon keinun. Etenemä tuolle radalle oli 3,75m/s, joten loppupätkän meno oli varmasti siinä 4m/s tiennoilla. Oltiin saatu toinen vitonenkin tuolta radalta, ehkäpä A:n kontaktista. Hyppärillä alku oli taas vähän nihkeetä, mutta loppuakohden parani. Lopun kiemurat vaan koituivat meidän kohtaloksi, koska yritin sylivekkiä Ruskalle. Eihän se kääntynyt oikean siivekkeen kautta ja siinä koitin kalastella Ruskan sylkkäriin, joka onneksi vielä onnistui. Noh Ruska vaan ajautui väärille urille ja kaahotti ohi viimeisen esteen ja kun korjailemaan aloin, niin hyppäsi esteen väärinpäin. Mutta olipa ihan mahtavaa nähdä taas Ruska tuossa vireessä.
Hienoja kuvia sentään saatiin tuolta reissulta. Kuvat ottanut Tero Siivola.

Paluumatkalla pyörähdimme vielä viimeisen kerran poroilla. Ruskan kanssa meno oli jo varsin hyvää. Porot olivat alkuun melkoisen liikkuvaisia ja vähän pökkivät tosisiaan, joka tietenkin vähän kiihdytti Ruskaa. Muutaman pöljäilyn jälkeen kuunteli ja malttoi hyvin. Toki tuo asennekin on selvästi muuttunut, eikä enää mene hampaat edellä poron kimppuun. Porot testasivat Ruskaa urakalla kääntymällä vastaan ja näissä tilanteissa Ruska selvästi yritti pohtia sopivia keinoja. Ihan hyviä ratkaisuja sieltä alkoi löytyä, vaikka välillä piti muistutella asenteesta. Mutta loppupeleissä taas niin hienoa huomata tämä kehityskaari Ruskassa. Se lukee jo ihan eri tavalla poroja. Jes!! Nukka taas oli sitten omanlaatuinen rukkanen. Teki alkuun syöksähtelyä yhden poron kimppuun ja siitä kun annettiin palautetta, niin lopetti hommat ja keskittyi mieleistelyyn. Välillä mukana oli toinenkin koira, mutta Nukka katseli enemmän toisen koiran työskentelyä kuin poroja. Ei oikeen päästy selvyyteen Nukasta. Välillä se on tekevinään hommia, mutta sitten toisinaan ei yhtään lue laumaa vaan esittää varsin hienoa seuraamista. Sellainen pieni Nukkarukka se on.