Niin se koitti tämän vuoden ekat aksailut. Nonan kanssa kävimme ACEn kisoissa pari agilityrataa juoksemassa tai ei me oikeesti niitä juostu. Tavoitteena oli saada kivat hyvänmielen suoritukset, jossa ei jäädä virheisiin ja väärän rataan kiinni, mutta penkin alle meni. Eka rata oli ihan kivanoloinen. Puomiltakin oli oikeen sopivasti suora paahdatus putkeen. Me Nonan kanssa emme tosin sinne asti edes päässeet. Meno alkoi ihan kivasti ja päästiin esteelle numero 11, joka oli A. A:n vieressä oli putken suu ja Nona ampui suoraan sinne kuuntelematta kontaktikäskyä. Tätä käytiin oikeen varta vasten vielä reenaamassa ennen kisoja. Toisella kerralla muisti jo kuunnella. Siitäpä otettiin sitten suoraan loppusuora ja poistuttiin radalta. Sinänsä ihan hyvänmielenrata, mitä nyt Nonan tupeksuntaan kaatui. Nona kun tahtoo putkeen. Toisella radalla ei sitten onnistunut mikään. Ennen lähtöä Nona alki nostaa kierroksia nähdessään edellä menevän koirakon suoritusta. Tämä jäi jotenkin minulla päälle ja lähdössä kutsuin koiran ihan liian aikasin liikkeelle, enkä edes itse tajunnut liikkua. Kolmosesteelle piti saada valssi ja kääntyä putkeen, mutta koska oli vähän jälessä, niin hätiköin valssin, jonka seurauksena Nona kielsi hypyn. Siitä matka jatkui kuitenkin esteelle numero 8, joka oli muuri. Muurille tultiin suorasta putkesta. Nona kaahotti putkesta tulemaan ja päättikin sitten, ettei muuria voikaan hypätä. Nonahan ei ole koskaan ollut mikään kohelo rämäpää ja sitä oikeastaan inhottaa tiputella rimoja. Muuri kovasta vauhdista oli ilmeisemmin taas vähän turhan haastava pala, etenkin kun Nona tahtoo juosta kovaa. Aloin sitten korjailemaan muuria, kävellen. Tämä ohjaajan jumittuminen aiheutti sitten sen, että Nona ehti hypätä seuraavan hypyn, joka olisi pitänyt ottaa takaakiertona. Siitä sitten koitettiin kepeille räpeltää ja ne onneksi löytyikin. Mutta sitten hupsista taasen, viimeinen keppiväli jäi tekemättä. Kepit uudestaan. Keppien jälkeen piti viedä taas takaakierrolle ja siinä matkan varrella arvoin, että pyöritänkö vai niistänkö. En osannut päättää ajoissa ja lähdin muka pyörittämään, mutta sitten vaihdoinkin niistoksi. Olinpa reilu. Tämä aiheutti sen, että Nona hyppäsi hypyn viistosti ja kiersi toisen siivekkeen kautta. Vielä koitettiin jatkaa matkaa ja kyllähän se sillä suoralla pätkällä onnistui ihan ookoo. Päästiin puomille, enkä kyllä millään ehtinyt nähdä, millaset kontaktit tuli. Siinä kun koitin tsiikailla kontakteja, niin Nona ehti paahtaa putkeen, joka odotti siellä puomin edessä. Nyt menoa olisi pitänyt jatkaa ihan toiseen suuntaan hypylle. Minä vielä sähellän Nonan ottamaan sen kuuluneen hypyn ja taas Nona ajautuu ihan väärille urille. Onneksi maali jo häämötti ja sinne juostiin vaan ilman hyppelyitä. Sellanen reissu se.
Jäipä kyllä niin paljon hampaankoloon tuolta viimeiseltä radalta, että... Eniten harmittaa se, että harmitti niin pirusti tollainen sähläily ja Nonakin sen jo huomasi. Meidänhän nimenomaan piti keskittyä siihen hyvänmielen aksailuun. Puuh...Peiliinhän sitä saa katsella, josko sieltä vaikka laittais yhden tyypin tilille. Onneksi Elastinen jaksaa tsempata, sillä me aiotaan edelleen JATKAA ja JAKSETAAN, VAIKKA VÄKISIN. Vaikka se treenimotska on taas hukassa, ja kaikki on kaaosta ja me ei osatakaan mitään. Jospa seuraavalla kerralla sitten päästäs edes siihen hyvänmielen aksaan kiinni, sillä tulin päätökseen, että kisareeniä tarvitaan vaan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti