Tänään pääsimme korkkaamaan tämän vuoden ekat hakutreenit. Ruska oli aika liekeissä. Niin liekeissä, ettei jaksanut kunnolla tarkastaa etunurkkaa, kun sai hajun maalimiehestä, joka oli samalla puolella takalinjalla n. 50metrissä. Muuten se teki ihan kivat treenit ja suoratkin näyttivät suorilta. Tyhjät nyt oli mitä oli, mutta ei jaksettu ekoissa reeneissä jäädä niihin kiinni. Nonakin oli varsin pätevä. Se työskenteli hyvin ja löysi maalimiehet helposti. Oli tarkoitus ottaa suorapalkalla, mutta Nona tuumi ihan itse, että täytyypä ilmaista. Joskos se ilmaisu sieltä tulisi pikkuhiljaa mukaan. Kolmannella maaimiehellä meitä kohtasi lähes major hazard, kun joku irtokoira oli bongannut Nonan ja maalimiehen leikit. No Nona ei jasanut liikoja välittää häiriötekijästä, vaan oli sitä mieltä, että nyt tehdään hommia. Täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki neidille, kun oli niin töissä, ettei haitannut moiset yllätykset. Viimeinekin maalimies löytyi hienosti. Tästäpä toivottavasti jatkuisi nousujohteisesti. Jos vaan osaisi suunnitella treenit sopiviksi.
Viikolla kävimme myös aksaamassa ja joku lamppu on syttynyt Nonalla. A:n kontakti alkoi toimia.Halleluja!! Keinullekin tehtiin vähän malttia, kun meinaa singota sieltä ihan ennen aikojaan. Muutenpa ei rataa tehtykään kuin muutaman esteen verran. Ruskan kanssa yritimme työstää tunneoppimista, josko se vähän pitäsi Ruskan kiireisempänä radalla.
Perjantaina Nona pääsi vielä vetotreeneihin, sillä täällä on vielä latua mitä suksia. Itse kyllä jätin suksimet jo talviteloille, mutta onneksi oli seurakaveri hiihättämässä Nonaa. Varsin onnellinen koira kyllä oli tuo Nona, kun pääsi juoksemaan. Pieni paussi kai oli tehnyt terää ja menohaluja löytyi. Tehtiin 3 x1km. Viimeinen veto tehtiin vielä kaksvaljakkona seisojan kanssa ja hiihtäjä totesi, että hyvin jäätävää menoa molemmilla. Nukkakin sai käydä vähän muistelemassa hommia. Ihan ei se tyhjälle lähteminen onnistu, mutta kun palkka on tiedossa, niin sitten kyllä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti