Kesä se alkais olla täällä. Meillä oli ihan touhukas toukokuu. Nona kävi suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti sellaisella ihan kivalla tottiksella. Hihnaseuraaminen alkoi kaaottisesti, sillä koira vaan raahusti mukana. Täyskäännöksen jälkeen syttyi joku lamppu ja Nona hoiti loppuosuuden varsin kivasti. Paikallaolossa meillä oli superhaastetta, sillä paikkamakuu oli sijoitettu urheilukentän viereen. Meidän vuorolla aivan aidan vieressä oli joku aamu-urheilija työntämässä kuulaa. Tämä urheilija päätti vielä juuri Nonan aikaan siirtyä siihen koiraa lähempänä olevaan työntökaukaloon. Kylläpä minulla jännitti ja yritin vilkuilla tuomaria ja henkilöryhmää, että mitä tapahtuu. Koko ajan kuitenkin sain siinä näpöttää, sillä Nona pysyi maassa. Oli kuulemma vähän vilkuillut ja osoittanut kiinnostusta lentäviä kohteita kohtaan, mutta muistanut tehtävänsä. Jipii!! Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeitä, mitä tuo vetokoira ei oikeen osannut kävellä rennolla hihnalla.
Nona kävi myös urakoimassa Simon Artic Cross sulanmaan kisoissa kaksvaljakossa seurakaverin seisojan kansss. Voittoon ylsi tuo kolmikko varsin hyvällä menolla. Kyllä on varsin kovapäinen kaksikko tuossa valjakossa. Menohaluja löytyy ja päätä juosta, sillä koolla ei ole noita pilattu.
Muuten toukokuussa vetojen lisäksi on maastoiltu niin haun kuin jäljenkin osalta. Ruskan kanssa käytiin myös vappuviikonloppuna seuran järjestämässä hakukoulutuksessa. Kouluttajana oli Hanna Laasanen. Vähän erilainen kanta tuli hakuiluun, mutta saipa kyllä uusia ajatuksia tuolta. Haussa ollaan Ruskalle työstetty yliheittoja, jotka onnistuu ihan ok silloin kun koira tekee kunnon piston. Ruska on alkanut taas vähän kiirehtimään, joten kääntyy turhan aikaisin eteen alueella ja ottaa maalimiehen takatyöskentelyllä. Eipä siinä muuta, mutta PK-haussa ei oikeen tuota arvosteta. Nona on ollut mukavan varma työskentelijä. Sillä on ihan hyvät pistot. Pitäisi alkaa viemään eteenpäin, mutta ilmaisu takkuaa edelleen. Ei ole selvästi ihan omimmillaan haukun kanssa. On vähän tullut mieleen, josko se rulla sittenkin olisi toimivampi. Tuo tykkää kuitenkin juosta ja tuoda esineitä.
Viikonloppuna oli se kesän yksi kohokohdista: agilityn sm karkelot. Me osallistuttiin vain joukkuekisaan, jossa juoksi sekä Nona että Ruska. Ruskan kanssa ei sitten uskallettu osallistua henkilökohtaisiin, koska astutuksesta oli kulunut reilu viikko. Tiineys olisi juuri herkimmillä vaiheilla, joten tein päätöksen jättää henkilökohtaiset välistä.
Meidän joukkue sijoittui sijalle 20. Nona toi meidän joukkueelle hylsyn, joten Ruskan kanssa oli pieni paine saada tulos. Joukkutoveri Kirsi piti meidät hyvin tuloksessa kiinni, vaikka vähän virheitä tuli kerättyä. Nona teki ihan kivan radan, jossa oli muutama vähän kyseenalainen kohta. Hylky tuli, kun Nona luki persjätön jälkeen esteen takaakierroksi. Siitäpä sitten jatkettiin väärään putken päähän, koska väärin otettu hyppy syötti sinne, eikä omat pasmat olleet vielä mukana. Ottipa Nona sen verran huikean loppukirinki, että jätti yhden hypyn ottamatta. Puomi onnistui kuitenkin loistavasti kisavireessä. Jipii!! Aalta tosin saatiin vitonen, joten siinäpä projektia. Ei pysy rytmi koossa, jos yritän ottaa ohjaukseen. Ruska sitten teki oman varman ja varmistellun suorituksen, joka oli nollarata. Kepit ja keinu olisi voineet olla vähän paremmat, mutta muuten meno oli mukavan iloista. Minun luottotykki!! <3
Aksavirettä käytiin toukokuussa hakemassa omissa kisoissa sekä Kuopiossa ja Nonan kanssa vielä Pieksämäellä. Ruska juoksi omissa kisoissa hyppäriltä kivan nollan, muuten on tullut vähän kauneusvirheitä. Nonalla puolestaan on meno tasoittunut ja varmistunut. Pieksämäellä sitten lopulta melko pitkän odottamisen jälkeen saatiin se eka nollarata, jolla tultiin toiseksi. Jospa se tästä, vaikka kontaktit edelleen hieman teettävät työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti