Viikko on vierähtänyt melko rauhallisesti, kun auto on ollut huollossa. Olen koittanut etsiä sitä kadonnutta motivaatiota, mutta en ole oikeen onnistunut. Olemme sitten suosiolla siirtyneet vähän muihin puuhasteluihin. Nonan kanssa ollaan opeteltu jälkeä. Muutaman jälen olen neidille väsännyt lähipuistoon nurmelle ja vaikuttaa siltä, että neiti on ponjannut ajatuksen. Pisin jälki mahtoi olla jotain 40-50m ja vanhenemisaika oli ehkä jotain 15min. Tälle jäljelle otin mukaan esineet. Nonahan ei osaa ilmaista esineitä, mutta menee käskemällä maahan. Aika herkkä on neiti korjaukselle ja liiallisella liinan kiristyksellä jää vähän katselemaan, että mitä tässä pitääkään tehdä. Liinaa on pitänyt vähän kiristellä, kun meinaa Nona kiirehtiä turhaan ja jättää osan askeleista tarkistamatta. Tässä vaiheessa tahtoisin opettaa jäljestämisen tarkaksi, vaikka meidän ajatuksena onkin metsäjälki. Homma parani ensimmäisistä jäljistä selvästi ja tällä viimeisellä nenä kyllä kävi askeleella, mutta nakit jäi syömättä. Nakkia tai oikeestaan ihan peruskuivamuonaa (turvotettuna) on ollut joka askeleella. Täytyy jatkaa opiskeluita. Toiveissa olisi päästä kesällä jokun vähän osaavamman oppiin, niin ei ihan metsän mentäs.
Koska Nona on saanut opetella jäljestämisen saloja, niin porot pääsivät muistelemaan ja kokeilemaan verijälkeä. Ruskalla tein lähes "kokeenomaisen" jäljen eli noin 900m pitkä ja kaksi kulmaa. Nukalle sitten joku 150m puolikaareena. Molemmat olivat reilu 12h vanhoja. Nukka aloitti jälestyksen hyvin. Tutki aloituksen ja pienen miettimisen jälkeen lähti maavainulla, mutta stoppasi muutaman metrin jälkeen ja katseli ihan toisaalle mihin jälki olisi menny. Pienen mietiskelyn ja jäljen osoitamisen jälkeen jatkoi jäljestämistä, mutta otti jonkun harhajäljen ja olisi seurannut sitä. En päästänyt vaan seisoin jäljellä liinan päässä. Tästä akoi sitten kauhea vääntäminen, jota ei kyllä oikeen jäljestämiseksi voi sanoa. Seisoskelu ei oikeen auttanut mitään, mutta ei se Nukka oikeen usuttamallakaan lähtenyt kunnolla ajamaan jälkeä. Metsään vaan katseli kaihoisasti. Pienen vääntämisen ja taistelun jälkeen (liikuttiin silloin, kun neiti meni suunnilleen jäljen mukaisesti) päästiin kaadolle, joka sitten kiinnosti. En tiedä havainnoiko Nukka metsässä jotain jälkeä kiinnostavampaa vai loppuiko sillä vaan kiinnostus vai tuliko vähän epävarmuus, kun ei päässyt sinne minne tahtoi. Jospa saataisin tehtyä uusi jälki pian, ehkä vähän tuoreempi ja lyhempi, niin se kaato löytyisi pikaisemmin. Ruska lähti ajamaan jälkeä hyvin ja hyvällä vauhdilla. Jo ennen ensimmäitä kulmaa olisi lätenyt jonnekin harhajäljelle, mutta korjaamalla jatkoi oma jälkeä. Kulma merkittiin hyvin, mutta ihan väärään suuntaan meinasi jatkaa, tosin korjasi itse. Tällä pätkällä oli kauhea pusikko vastassa, joten jouduin jarruttamaan menoa melkoisesti. Ruska kai luuli liinan kiristymistä vääräksi suunnaksi ja sitten vähän poikkoili sinne tänne. Melko hyvin pysyi jäljen tuntumassa. Seuraavaan kulmaan tultiin vähän vinosti ja meinasi oikaista, mutta en päästänyt, jolloin hakeutui kulmaan ja merkkasi sen. Viimeisellä pätkällä hakeutui taas harjajäljille ja vähän ennen kaatoa olisi kiertänyt ihan eri kautta. En tosin tiedä saiko ilmavainulla hajun ja seurasi sitä. Paljon olisi vielä tekemistä, että kokeihin kannattaisi edes mennä. Mutta jospa nyt innostuttais tekemään vähän aktiivisemmin jälkiä, niin eiköhän se sieltä löydy. Sonikin kävi vähän tutkimassa veriviivaa ja kyllä nenä kovasti nuuskutteli.
Helatorstaina kävimme sitten nauttimassa vesisateesta Iisalmen mätsäreissä. Nona ja Soni pääsivät näyttämään esiintymistaitonsa. Mitään harjotteluahan me ei kehdattu tehdä, joten vähän jännitti minkälaisia pukkihyppyjä siltä tulee. Kurjasta säästä huolimatta paikalla oli ihan hyvin porukkaa. Meinattiin myöhästyä kehästä, kun piti käydä autossa lämmittelemässä välillä. Tässä mätsärissä, kun kerättiin ensin kaikki luokan koirat kehään ja vasta sen jälkeen arvosteltiin pareittain. Eihän me mitään harjauksia ja puunauksia ehditty tekemään, Nona oli jo uitetun koiran näköinen muutekin. Näyttelyhihnat juuri ehdin vaihtaa ja sitten ensin Nona kanssa kehään. Meidän parina oli labradori. Ensin juostiin yhdessä kierros ja sitten lyhyt seisotus ja tuomari katsoi liikkeet vielä yksitellen. Nona tarjosi nyt hienoa kontaktia, joten liikkeet menivät poikittain. Tämän takia meille sitten sininen nauha. Sitten Sonin vuoro. Soni juoksikin oikeen nätisti, kun en vaan mennyt turhan kovaa, jolloin siirtyi laukalle. Nätisti seisoikin paikallan, vaikka eihän se kovin pitkään malttanut seisoskella ilman namia. Tuomari olisi halunnut antaa molemmille punaisen, mutta Soni sitten sai sen, kun oli vähän whippet pariaan nuorempi. Sinisten kehässä Nona ei oikeen jaksanut esittää näyttelykoiraa, vaan tuumasi, että kun nakkia ei tule seisomisesta täytyy yrittää jotain muuta. Sitä sitten istuttiin, mentiin maahan jne. Aika äkkiä tiputtiin pois joukosta. Ei siis tarvitse haaveilla mätsäriurasta. ;) Sonin kanssa punaisten kehään. Nyt pitikin juosta monta kierrosta kehää ympäri ja Soni juoksenteli oikeen nätistä, loppuvaiheessa alkoi vähän tutkimaan maata. Siinä juostessa tuomari tiputteli joukosta porukkaa pois. Sonin kanssa jäätiin vielä kehään, kun siellä oli ehkä noin kymmenkunta koiraa ( yhteensä punaisia oli varmaan se parikymmentä). Tästä joukosta tuomari valitsi sijoitettavat ja me ei oltu niiden joukossa. Molemmat kakarat käyttäytyivät oiken nätisti alkuhösellyksen jälkeen. Nonakaan ei kehässä kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin, eikä Sonikaan ihme ja kumma juurikaan haukkunut paikan päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti