Juhannusta ja lomailua

Lomailun merkeissä olleen oltu jo kohta pari viikkoa. Ensin kävimme nauttimassa saaristoilmasta Kustavissa. Tytöt saivat ulkoilla omaan tahtiinsa saarelle vapaana. Kaikki tytöt muistivat pysyä "omalla tontilla" eli eivät lähteneet mihinkään omille retkille. Nona nautti myös vesielämästä meressä. Juhannusta vietettiin poikkeuksellisesti toisella saarella, jossa oli mukana kasa lapsia ja sekä poikakoirat Hessu ja Hupi. Hupille naisseura oli hieman turhan kiihdyttävä, mutta Hessu oli jo tyttöihin tottunut. Nona jatkoi uintihommia ja koska kelit olivat melko lämpimät, niin annoin sen uida. Juhannuspäivänä lähdettiin sitten Kaarinaan aksaamaan vähän kannatuksen vuoksi. Odotettavasti Ruska oli järkyttävän laiska ja fletku, mutta tällaisella koirallahan on helppo tehdä "nollia". Ekaksi oli hyppyrata ja kerrankin kello suosi meitä ja saatiin ihan oikea nolla jotain -0.64 tuloksella. Agilityradalla katsoin jo, että aika tiukka aika on. Yliaikanollahan se tuli, aikaa meni 4 sekunttia liikaa. Kun vertaa hyppyradan ja agiradan aikaeroa kärkipäähän, niin Ruska piti aika tasaisesti saman vauhdin, n.12 sekkaa molemmilla radoilla jäätiin kärjestä.

Kisojen jälkeen mentiin Turun kämpille yöksi. Sunnuntaina lähdimme sitten ajamaan takaisin kohti Pohjois-Savoa. Illalla kävimme sitten Nonan ja Nukan kanssa vähän muistelemassa aksaa. Nonan kanssa tehtiin pientä rataa, jolla harjoiteltiin valssia ja pakkovalssia. Nonan oli alkuun vähän nihkeä, joten otettiin sitten helppoa etenemistä, niin alkoi vauhti löytymään. Nyt onnistui jo pakkovalssi putkeen. Nukan kanssa samaa rataa ja sitten keppireeniä. Aika hyvin jo onnistuu kepit. Hakee aloituksen hyvin, vauhtia ja varmuutta vielä saa tulla. Ruskan kanssa myös keppireeniä etupalkan kanssa. Näytti jo meno paljon paremmalta kuin kisoissa. Pitäisi kai muistaa pitää Ruskankin motivaatio kunnossa, etenkin näin juoksujen jälkeen, kun on muutenkin nihkeä.

Maanantaina sitten kohti Posiota. Täällä ollaan lomailtu ja otettu ohjelmaan jälkeily ihan kunnolla. Kerrankin on pellot ihan vieressä. Nonan meno paranee kyllä, mutta onhan se vähän herkkä, enkä tiedä ohjaanko sitä oikein. Nukallekin olen tehnyt muutamia jälkiä ja täytyy todeta, että Nukan meno näyttää melko hyvältä. Ehkäpä meidän pitää Nukankin kanssa yrittää tehdä jälkihommia. Ruskan kanssa kokeiltiin yksi jälki ja alkuun meno oli aika kauheaa. Ruska meni ryömimällä, kun ei päässyt kauhealla höökillä eteenpäin. Rajoitin siis sen menoa ihan kunnolla ja aloin nostaa sitä ylös maasta, kun painui sinne aina, kun ei päässyt eteenpäin. Onneksi jälki oli sen verran pitkä, että päästiin lopussa jo melko rauhalliseen työskentelyyn. Nonalla oli yksi päivä jälki pellon laidassa, jossa oli melko matala ruoho. Muurahaiset liikkuivat myös sillä alueella ja valtasivat namit, joten pienen pätkän jälkeen Nona ei olis tahtonut enää jatkaa, kun sai muurahaisia suuhun. Vähän pakolla mentiin tämä jälki loppuun ja heti perään tehtiin pieni jälki kunnon ruohoon, jossa ei ollut muurahaisia. Muuten olemme ottaneet lomailun merkeissä. Mökillä on käyty saunomassa ja Nona on saanut nauttia uimisesta. Kyllä se melkoinen uimamaisteri on ja ui minunkin kanssa pitkiä (jotain satoja metrejä) matkoja yhteen kyytiin. Ollaan vähän hoidettu mummokoiria Taikaa ja Neelaa sekä Jyty jätkää. Kuviakin ollaan otettu, kun on ollut kameraa käyttöön.

 

Nona nauttii veneilystä

Nukka

Ruska

Nonan uintihommat

Collietiimi

Hessu tykkäsi frisbeestä

Nukka veneilee

Kesätytöt

Nukka-Kukka

Nonan 9kk pönötys

Jytyjätkä

Neela the vahtikoira

Taika muori

Lapinneidot

Kesälaitumille

Niin se koitti vihdoin ja viimein: kesäloma. Juhlistimme loman alkua piipahtamalla ACElla reeneissä. Saimme kaksi tuurauspaikkaa jokers ryhmästä keskiviikko illalle. Pohdiskelin, että otanko Nonan vai Nukan kanssa. Päädyin Nukkaan, kun se kuitenkin on vähän osaavampi, vielä. Kouluttajana meillä oli Sanna ja rata vaikutti ihan kivalta. Hauskaa oli, että samalla vuorolla oli myös porokoira Noki. Ruskan kanssa ensin. Ihan kivasti Ruska jaksoi yleiseen olemukseen nähden tsempata ja alkurata meni aika kivasti. Toki eihän se vauhti kovin hurja ollut, kun kelloa käytettiin. Kepeille vienti onnistui, mutta ne vaan ovat niin hitaat. Loppua kohti vähän vauhti paranee, mutta silloinin pitää tsempata aika kovasti. Putkeen vienti ja pöytä onnistuivat ihan mukavasti. Pöydältä pari suoraa hyppyä, jonka jälkeen kolmas hyppy vietiin pakkovalssilla tai niistolla. Kellotettiin nopeampi tapa. Kyllä se sillä pakkovalssilla oli nopeempi, vaikka vähän arvelutti, että tuleeko se Ruska sieltä pöydältä kovinkaan vauhdikkaasti. Pakkovalssin jälkeen jatkettiin keinulle, josta sitten hyppy, johon aika tiukka ja oikea-aikainen valssi ja muurille jaakotus-vekki ja sitten A:lle. Muurilla kokeiltiin myös kahdenlaista ohjausta: tuota jaakotus-vekkiä ja sitten toisen (kauemman) tolpan kautta kierrättämistä + valssia. Ei ollut paljoa eroa näillä ja tuolla tiukemmalla ohjauksella jopa Ruskalla tippui muurin palikat. Loppurata aika suoraa linjaa ja kepeille vienti hyppysuoran jälkeen. Ei taittunut toiseen väliin, kun koitti vedättämällä viedä. Ruska teki ihan ilosella mielin hommia, mutta melkonen keinuhevonen se kyllä on. Ei oikeen millään syty etenemään, vaan on vähän asenteella "kyllähän mää täältä tulen, kun ehdin". Katsottiin toisella kiekalla vielä keppejä ja etupalkalla niihin voisi saada vauhtia. Tätä siis reeniohjelmaan. Myös etupalkan käyttöä radalla pitäsi taas tehdä, josko sieltä se into löytyis.

Nukan kanssa tehtiin ensin samaa rataa. Alku oli hyvä, palkkaus ennen keppejä. Kepit erikseen, vähän oli hakemista taas ja melko hitaasti ne sujuu. Sama homma palkaa loppuun vaan. Pöytä ei ollut mielessä Nukalla, ehdotti kontaktiasentoa siihen. :) Sitten taas kellotukset, ja edelleen pakkovalssi parempi. Nukka muuten liikkuu selvästi vauhdikkaammin kuin Ruska. Keinu meni lentokeinuksi ja sitten pikkukoiraa alkoi vähän epäilyttää aksahommat. A:n kontaktikin oli hidas. Toisella kiekalla aloitettiin sitten keinusta ja kyllähän se sieltä löytyi. Keinuakin saisi tehdä nopeammaksi. Nukan kanssa sitten tehtiin pientä vauhtipätkää, jossa ei ollut kontakteja ja keppejä. Eka kerralle olisi tahtonut mennä pöydälle, mutta toisella vedolla tuli hyvällä vauhdilla leluvedätyksellä. Kyllä se Nukkakin jotain oppii ja jos tuo asenne pysyy, niin vauhtikin olisi ihan mukavaa. Leluun syttyi hyvin ja tykkäsi taistella. Voihan Nuksutin <3 Aksareenien lopuksi lähdettiin tyttöjen kanssa käymään porokoirien Gamin ja Nokin kanssa lenkillä. Oli tarkoitus riekututtaa, mutta poliisi Gami oli toista mieltä, etenkin kun riekkumiset vaikuttivat melko hurjilta. Mukavaa oli kuitenkin tavata nämä herrat.

Sitten torstaina suuntasimme kulkumme kohti etelää. Iltapäivä meni matkanteossa ja illasta olimme perillä Lohjalla. Täällä sitten vietämme loman ensimmäisen viikon juhannukseen asti. Eilen kävimme ihailemassa kunnon agilityä Kirkkonummella agilityn sm:ssä. Kylläpä vaan oli taitavia koirakkoja. Kävi hyvin selväksi lajin haasteet: kaikki on niin pienestä kiinni. Nyt jatkamme lomailua ja suuntaamme kohti Kustavia mökkeilemään. Tytöt saavat rellestää vapaana saaressa ja Nona päsee nauttimaan vesileikeistä. Josko vähän jaksaimme ja muistaisimme reenaillakin, vaikka motivaatiota ei kyllä tottisteluun taas meinaa löytyä. Juhannuksena käymme Ruskan kanssa kokeilemassa vähän aksaamista TSAU:n kisoissa. Hidashan se on taas, mutta näillä mennään.

Aksaa ja vähän reeniä

Nyt on viikot vierähtäneet melko hurjaa vauhtia ja tuntuu, että mitään ei saa aikaan. Kuumat kelit eivät oikeen innostaneet reenailemaan ja yhä edelleen tokoilumotivaatio on ihan hukassa. Harmittaa ja ottaa kovasti päähän, kun en vaan millään löydä itselle sopivaa reenivirettä. Vähän pakolla vedetyt reenit eivät oikeen tuota tulosta.

Olemme siis tehneet lähinnä pieniä aksareenejä ja nyt on keskitytty jälkeen ja hakuun vähän enemmän. Myös lenkkeilyä ollaan harrastettu vähän pitemmän kaavan kautta ja käyty vähän kuntouttamassa myös tätä hihnan päätä. Juoksulenkeille ollaan menty koko lauman voimin ja Nona ja Ruska ovatkin saaneet kirmailla vapaana. Nukan kanssa olemme joutuneet ottamaan flexikuurin, kun neidin korvat meinaavat välillä kadota, kun joku hyvä haju tulee nenään. Nukka on nyt pari kertaa ottanut ritolat jonkun eläimen perään, eka kerralla heitti jonkun viiden minsan keikan ja toisella ehkä jo jotain vartin. Punkkikausikin on korkattu auki: Nonalta on löytynyt pari punkkia ja Nukalta yksi, joka oli kyllä saanut maistaa myrkkyä. Litkut on siis laitettu nyt suosiolla niskaan, vähän jo tulevan etelänreisuunkin takia. Nona on sitten joutunut pitämään uinnista vähän taukoa, mutta eiköhän me kohta päästä yhdessä polskuttelemaan.

Viikonloppuna oli oman seuran aksakisat ja Ruska kanssa siellä oltiin mukana. Olipas vaan aika mielenkiintoiset radat Timo Vertasella. Tosi haastavat, mutta oikeestaan kivat. Ruska on nyt juoksujen jälkeen löytänyt itsestään laaman ja vauhti on sen mukainen. Eka radalla meno oli ehkä ihan kohtuullista, mutta oma ohjausmoka aiheutti hylyn. Toisen radan aikaan tuli kissoja ja koiria taivaan täydeltä, eikä porokoira olisi millään tahtonut juosta vesisateessa. Ne oli varmaan maailmanhistorian hitaimmat kepit, kaiken lisäksi kepeille vienti oli sen verran haastava, että sinkosi suoraan eteenpäin ja tuli sieltä pokkana aloittamaan kepit kävellen toisesta välistä. Puuh ja vielä puuh..Loppua kohti vähän paranti otettaan, mutta tulos oli jotain 14.. Viimeillä hyppyradalla alkuvauhti karsea ja kepit samoten toosi hitaat. Kolmennaksi viimeisellä esteellä sitten hylky, kun oli ohjaajalla taas vähän väärät linjat. Loppua kohti vauhti taas parani, kun oli palkka muistutuksena maalissa. Kokemusta siis lähinnä karttui noista kisoista. Nyt on vähän pohdinnassa kehtaako tollaisen laaman kanssa lähteä kisailee seuaavaan pariin kuukauteen.

Nonan kanssa ollaan yritetty tehdä vähän jälkiharjoituksia. Ilmeisesti työskentely ei vielä täytyä vaatimuksia, Nona jää edelleen syömään nameja ja välillä hakee asekelia sivusta. Myös häiriöt eli pihalla liikkuvat ihmiset vähän häiritsevät. Nyt ehkä vaan enemmän reeniä ja vähän pitempää jälkeä. Nämä viimeiset jäljet ovat olleet tosi lyhyitä, ehkä joku 20 askelta. Myös tuuliharjoituksia on käyty tekemässä ja tämä on iskostunut hyvin mieleen. Viimeisissä reeneissä Nona otti hajun jo kaukaa (vastatuuli) ja lähti juoksujalkaa suoraan maalimiehen luokse. Ruska on harjoitellut ilmaisua ja umpparia. Pitäsi varmaan muistuttaa suorista pistoista ja tehdä hallintaa. Muutoin maastot olisvat kyllä kivassa kunnossa, mutta sen tottistelu on vaan niin vaiheessa.  Nukkakin on päässyt muistelemaan ukkojen ettimistä ja kyllä sillä jotain on mieleen jäänyt. Tehtiin viime reeneissä yksi suora pisto. Otti hajun jo ennen lähettämistä, joten menohalut olivat valtavat. Meni nyt hyvin nenällä, eikä edes yrittänyt pomppia.

Aksaa ollaan käyty pienesti reenaamassa. Nukan kanssa harjoiteltu keppejä ja kontakteja. Ruskallekin yritetty muistutella kontakteista ja yritettiin rustailla kepeille sitä hyvää vauhtia. Nyt ei oikeen millään saa ideaa siitä, miten nuo Ruskan kepit saisi vauhdikkaammaksi. Olivat keväällä jo tosi hyvät ja se vauhti kisoissakin olisi se ideaali. Nonan kanssa tehtiin pientä ratapätkää, jossa harjoitelttiin välistä vetoa ja päällejuoksua. Nona lähtee tosi herkästi liikkeeseen mukaan, joten ei hae hyppyjä ihan automaattisesti..onpa yllättävää..:) Muutenkin saa kyllä olla tarkkana liikkeen ja ohjauksen ajoituksen kanssa, muuten alkaa vähän kyselemään. Mutta vahvistamisen kautta oppii kyllä äkkiä ja se asenne millä Nona työskentelee on loistava. Hyppyjä olen nyt hieman nostanut, ne ovat nyt 30 ja vähän sitä hypyn hakemistakin on yritetty tehdä.

Jälkileirillä

Tänään vietettiin päivä SPL YLä-Savon järjestemällä jälkileirillä. Kouluttajana oli Raimo Laakko. Tulipas kyllä asiaa ja oppia niin paljon, että mehut vei päivä. Vähän vaikutti toki tuo lähes 30 asteen paahdekin. Olin mukana Nonan kanssa. Heti kättelyssä tuli selväksi, että se minun ohjaaminen on vähän sitä sun tätä, niin kuin kyllä tiesinkin. Muutenkin jäljestämisestä avautui ihan erilainen maailma. Tänään pureuduttiin peltojälkeen, joka vaatii koiralta tarkkaa työskentelyä. Nonan kanssa teimme ehkä noin 20 askeleen jäljen. Jälki poljettiin kunnon janaksi eli uusi askel alkoi siitä mihin vanha loppui. Tässä ollaan Nonan kanssa tehty "väärään" malliin, mutta ehditään onneksi korjaamaan tapamme. Nona oli näkemässä, kun tein jälkeä ja siitä suoraan vaan siitten lähdimme ajamaan. Ohjaaminen kädellä oli hieman haasteellista, kun kadotin itsekin jäljen ja Nona ehti vähän rynnimään. Liinakin mahtoi kiristyä liikaa välillä, kun lysähti maahan, mutta jatkoi kyllä siitä matkaa, kun vähän vinkkasi. Lopussa oli kasa nameja ja sinne pysähdyttiin kehumaan koiraa. Kouluttajan mukaan ihan kehityskelpoinen yksilö on Nona, vielä kun ohjaajakin saataisiin kehittymään. Iltapäivällä teimme toisen samanlaisen pätkän ja nyt meno oli jo selvästi tarkempaa ja parempaa. Pari kertaa nosteli päätään ja nyt jäi vaan mäiskyttelemään nameja, mutta selvää oppimista oli jälkien välillä tapahtunut. Tätä reeniä vaan nyt lisää ja tarpeeksi usein. Jossain vaiheessa saa sitten pohdiskella sitä jäljen ajamisen jatkuvuutta, että jälki ei keskeytyisi aina namin syömiseen. Muutenkin päivän teemaan sopivana sitä asennetta jälkeen pitää lähteä rakentamaan kunnolliseksi.

Muut koirat olivat jo selvästi pidemmällä, vaikka aika monta nuorta koiraa oli. Pari virkakoiraakin oli mukana, joten heidän työskentelyään oli mukava nähdä. Päivän aikana alkoi omakin silmä vähän erottamaan  niitä pieni merkkejä, mitä koirat jälkeä ajaessa antoivat. Osalla koirista keskittymistä olisi saanut parantaa ja tämän pystyi huomaamaan esimerkiksi hännän asennosta. Päivän aikana käytiin läpi mm. tyhjien askelien merkkaus, paalun mukaan tuleminen, rynniminen aloittamisessa, alustan vaihdos, esineilmaisun rauha ja asenteen parantamista. Siinäpä sitä riittää työsarkaa, eikä mahda edes loppua tuohon. Meidän suunta on kyllä siellä metsäjälellä, jossa ei ihan noin tarkkaa työskentelyä vaadita, mutta hyvät pohjat on varmasti tarpeen luoda.