Tänään vietettiin päivä SPL YLä-Savon järjestemällä jälkileirillä. Kouluttajana oli Raimo Laakko. Tulipas kyllä asiaa ja oppia niin paljon, että mehut vei päivä. Vähän vaikutti toki tuo lähes 30 asteen paahdekin. Olin mukana Nonan kanssa. Heti kättelyssä tuli selväksi, että se minun ohjaaminen on vähän sitä sun tätä, niin kuin kyllä tiesinkin. Muutenkin jäljestämisestä avautui ihan erilainen maailma. Tänään pureuduttiin peltojälkeen, joka vaatii koiralta tarkkaa työskentelyä. Nonan kanssa teimme ehkä noin 20 askeleen jäljen. Jälki poljettiin kunnon janaksi eli uusi askel alkoi siitä mihin vanha loppui. Tässä ollaan Nonan kanssa tehty "väärään" malliin, mutta ehditään onneksi korjaamaan tapamme. Nona oli näkemässä, kun tein jälkeä ja siitä suoraan vaan siitten lähdimme ajamaan. Ohjaaminen kädellä oli hieman haasteellista, kun kadotin itsekin jäljen ja Nona ehti vähän rynnimään. Liinakin mahtoi kiristyä liikaa välillä, kun lysähti maahan, mutta jatkoi kyllä siitä matkaa, kun vähän vinkkasi. Lopussa oli kasa nameja ja sinne pysähdyttiin kehumaan koiraa. Kouluttajan mukaan ihan kehityskelpoinen yksilö on Nona, vielä kun ohjaajakin saataisiin kehittymään. Iltapäivällä teimme toisen samanlaisen pätkän ja nyt meno oli jo selvästi tarkempaa ja parempaa. Pari kertaa nosteli päätään ja nyt jäi vaan mäiskyttelemään nameja, mutta selvää oppimista oli jälkien välillä tapahtunut. Tätä reeniä vaan nyt lisää ja tarpeeksi usein. Jossain vaiheessa saa sitten pohdiskella sitä jäljen ajamisen jatkuvuutta, että jälki ei keskeytyisi aina namin syömiseen. Muutenkin päivän teemaan sopivana sitä asennetta jälkeen pitää lähteä rakentamaan kunnolliseksi.
Muut koirat olivat jo selvästi pidemmällä, vaikka aika monta nuorta koiraa oli. Pari virkakoiraakin oli mukana, joten heidän työskentelyään oli mukava nähdä. Päivän aikana alkoi omakin silmä vähän erottamaan niitä pieni merkkejä, mitä koirat jälkeä ajaessa antoivat. Osalla koirista keskittymistä olisi saanut parantaa ja tämän pystyi huomaamaan esimerkiksi hännän asennosta. Päivän aikana käytiin läpi mm. tyhjien askelien merkkaus, paalun mukaan tuleminen, rynniminen aloittamisessa, alustan vaihdos, esineilmaisun rauha ja asenteen parantamista. Siinäpä sitä riittää työsarkaa, eikä mahda edes loppua tuohon. Meidän suunta on kyllä siellä metsäjälellä, jossa ei ihan noin tarkkaa työskentelyä vaadita, mutta hyvät pohjat on varmasti tarpeen luoda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti