Pääsiäispäivät vietettiin Kajaanissa, sunnuntaina oli luvassa Vappu Alatalon motivaatiokoulutus ja maanantaina luento psyykkisestä valmentautumisesta. Osallistuttiin Ruskan kanssa motivaatiokoulutukseen. Meidän vuorolla paneuduttiin viretilaan tokoillessa, etenkin seuraamisessa. Ensin näytettiin meidän perusseuraaminen ja sen jälkeen yritimme viritellä koiraa sopivaan vireeseen. Noh, tässä vaiheessa homma kosahti, sillä minun "virittelyt" eivät joko virittäneet koiraa oikein tai sitten koiran vire ehti jo laskea. Kävi myös ilmi, että kävely on hyvin haastavaa, etenkin jos kääntyy vasemmalle. Täytyisi siis itsellä taas harjoitella tuota steppaamista. Eipä se ihme, että kokeessa käännös vasemmalle kosahti. Uusi yritys viritellä koiraa, käytin välillä lelua ja sitten otin sen vaan pois. Taas ehti Ruskan vire laskea ennen liikkeen aloittamista. Hankalaa oli nähdä se oikea tila ja tein hieman konemaisesti virityksen ja siirtymän liikkeen alkuun. Nyt saammekin sitten keskittyä siihen, että "liike" alkaa jo ennen kehäänmenoa. Viimeisellä kerralla Ruska lähti hakemaan "palkkaa", tutussa hallissa kun oltiin, niin lähti repulle. Tässä kohtaa Vappu ohjeisti juoksemaan karkuun ja niin sitä juostiin. Sieltä se Ruskakin sitten pinkoi mukaan innoissaan ja sitten siitä lähdettiin suoraa seuraamiseen. Tämä oli toimiva kompinaatio ja kuulemma oikea kohta. Jotain saatoin siis oppia. Kiitosta saatiin myös siitä, että osasin palkata oikeissa kohdissa, mutta noottia siitä, että potkin koiraa käännöksissä. Vapun mielestä Ruska oli myös oikeen mukava porokoira. ;) Ruska sai yllättäen myös enenmmän kehuja sen otteistaan ja olemuksesta ja jopa ulkonäöstä. Minun on helppo yhtyä kehuihin. :)
Tässäpä sitä olis taas työsarkaa reenailla viretila kuntoon, en rehellisesti tiedä jaksanko motivoutua siihen ihan perusteellisesti. Toki joudummehan me joka tapauksessa kiinnittämään huomiota siihen, että tekeminen on kivaa. Pitäsi vaan löytää se kunnon tokoilumotivaatio. Loppupäivä meni sitten kuunnellessa ja katsellessa muita koirakkoja. Ihan mielenkiintoisia tapauksia oli ja toivottavasti jäi oppiakin mieleen.
Maanantaina sitten luennolle. Luennolla käsiteltiin viretilaa, jännittämistä ja keskittymistä. Paljon tuli asiaa, osa oli jo hyvin tuttua, toki lajispesifit esimerkit olivat hyviä ja tarpeellisia. Välillä tehtiin keskittymisharjoituksia sekä jaettiin keinoja saada jännittäminen hallintaan ja lopuksi oli vielä rentoutuminen. En nyt hirveästi tähän rustailla luennosta. Pitää yrittää kirjoitella muistiinpanot paremmalla ajalla puhtaaksi. Paljon hyvin keinoja tuli, joita varmaan tulemme testailemaan reeneissä ja kisoissa, meillä kun selvästi kisoissa alisuoriudutaan.
Tänään lauantaina sitten pyörähdimme taas Kajaanissa Sulkalan Katjan tokokoulutuksessa. Osallistuttiin Nonan kanssa vähän jo kouluttajankin vuoksi. Tehtiin Nonan kanssa seuraamista, noutoa ja kaukojen vaihtoja, lopuksi vielä paikallaoloa ryhmässä. Nona työskenteli mukavalla otteella. Seuraamisessa kontakti hieman herpaantui, kun Katja käveli takana. Vielä ei Nona kestänyt namikäden katoamista, eli on vielä kädessä kiinni. Tämä olisi nyt sellainen projekti, joka meidän pitäisi alkaa reenaamaan samoin myös perusasentoreenit ja kontakti. Sitten noutamista, ensin nostamista ja luovuttamista, sen jälkeen hakemista. Nona nosti kapulan mielestäni melko hyvin, väljähän se luovutus vaan on. Ensimmäisellä kerralla heitettäessä otti kapulan vähan huonosti suuhun, pohti hieman voiko ottaa, mutta otti sitten ja tuli ihan hyvällä vauhdilla takaisin. Toisella hetsattiin vähän, niin otti paremmin ja kolmannella vielä pieni juoksukisa kapulalle. Katjan mielestä nouto oli hyvällä mallilla, mutta muistutti, että liikaa ei kuulemma kannata hetsailla. Viimeisenä sitten kaukojen vaihtoja. Maahan-istu, maahan-ylös ja istu-ylös. Nämäkin kuulemma meni hyvin. Aika hyvin jalat paikallaan pysyivätkin. Tekniikkaa siis vaan hiomaan ja samalla käskyjen opettelua. Pitäsi vaan päättää mitä käskyjä haluaa käyttää. Katjalta saatiin kyllä paljon positiivista palautetta, onhan Nona vielä nuori koira, joten hirveää kiirettä ei tarvi pitää. Nonan kanssa oli kyllä mukava touhuilla, kun neiti teki niin kivasti hommia, välillä toki pystyi käydä tykkäämässä muistakin ihmisistä. ;) Alkaa se Nonakin pikkuhiljaa tottua häiriöihin, sillä työskentelymoodi on selvästi parantunut, vaikka häiriöitä on ollut tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti