Hakuleirillä

Nyt viikonloppuna oli yksi kesän kohokohdista, kun osallistuimme SPL Ylä-Savon järjestämälle hakuleirille. Kouluttajana meillä oli Ulla Komppa. Leiri oli kyllä hyvin antoisa ja toivottavasti oppi meni selkärankaan. Mukavaa oli myös nähdä erilaisia ja eritasoisia koiria. Vähän taas avasi paremmin tätäkin maailmaa.

Lauantaina meillä oli kaksi kierrosta ja päivä venyikin 12 tuntiseksi. Osallistuin lauantaina Ruskan kanssa, joka teki ensimmäisessä vedossaan helpohkon perusreenin. Tiesin kyllä, että ollaan hyvinkin Ruskan mukavuusalueella, mutta tahdoin tehdä ihan vaan hauskan ja helpon harjoituksen, kun viime reenit ovat olleet aika kakkoja. Toki sitten näillä ei juuri koiraa eteenpäin viedä. Ruskalla oli siis neljä suoraa pistoa. Ensimmäinen etukulma oli n.70 metrissä. Toisella oli umppari. Umpparilla kävin hakemassa koiran, muilla maalimiehet kuljettivat. Ruska teki aika perusvarmasti ja omaan tyyliin. Suorat se teki hyvin sinne 30 metriin asti, jonka jälkeen hieman poikkesi linjalla, mutta jatkoi matkaa syvemmälle. Kouluttajan mielestä näissä ei nyt suurta ongelmaa ole, kun jatkaa määrätietoista etenemistä ja etsimistä, eikä kovin kauksi lähde haahuilemaan. Etukulmat löytyivät hyvin, mutta toiselle lähti ensimmäisellä lähetyksellä vinoon ja jouduin korjaamaan. Toisella meni paremmin, mutta aika samaa rataa kuin ensimmäinenkin suora. Kolmonen ja nelonen ihan ok. Ilmaisu oli hyvää ja käyttäytyi hyvin maalimiehellä. Ilmaisi jokaisella maalimiehellä sen joku 10-15 haukkua. No, tämänhän se Ruska osaa. Toisella kierroksella lähdettiin vahvistamaan laatikoita ja hieman pidennettiin reeniä. Nyt tehtiin siis kuusi pistoa, joista etukulmat olivat samanlaiset, mutta toisinpäin. Kolmonen ja nelonen olivat avuilla, niin että maalimies antoi äänen suorasta linjasta, jonka jälkeen lähti etenemään takalinjalla. Nämä toimi Ruskalla hyvin, vaikka lähetin koiran liian hätäisesti äänen jälkeen. Kaksi viimeistä olivat sitten taas vaan suoraa takalinjalla. Nyt sai haukkua hieman pitempään. Ruska toimi taas varsin mukavasti ja sillä oli hauskaa. Jaksoi myös toisen kieroksen hyvin, vaikka oli eka kieros jo takana ja ilma oli lämmin, suorastaan kuuma.

Kouluttaja antoi meille ohjeeksi vahvistaa laatikoita juuri tuollaisella ääni avulla. Suoria kannattee vahvistella, mutta ne eivät ole ongelma. Kyllähän se Ruska lähti tuolla taas selvästi paremmin tekemän niitä suoria kuin mitä se on omissa reeneissä esittänyt. Myös maalimiehen asentoa voisimme muutella ja laittaa maalimiehiä yllättäviin paikkoihin, kuten esimerkiksi puihin ja kivien päälle. Reenit pitäsi pitää vaihtelevina ja hyvä huomio oli, että loppu kohden voisimme nostatella virettä avuilla.

Sunnuntaina teimme sitten ensimmäisen etukulman tyhjänä. Lähti hyvin meni minusta aikalailla takakulmaan, jossa lähti hyvin työskentelemään eteenpäin. Kaarsi itsenäisesti takaisin ja sitten huutelinkin luokse. Nätti ja hyvä tyhjä. Sitten toinen etukulma, joka oli taas syvällä ja siellä oli umppari. Meni mielestäni aika hyvin ja löysi maalimiehen. Yhdessä kohdassa vähän katkoi ilmaisua, mutta jatkoi. Maalimies kuljetti takalinjaa pitkin ja toi sitten keskilinjaa kohti. Kolmonen ja nelonen olivat taas äänellä, niin että maalimies eteni taas takalinjalla joitain 20-30 metriä. Nousi äänestä hyvin ja lähti suoraan ja oli kuulemma tehnyt hyvän laatikon molemmilla, vaikka taas turhan hätäseen päästin menemään. Nelosella ilmaisi niin pitkään, että pääsin paikalle. Viides oli suora. Ruska oli aika liekeissä, joka kuului sitten myös ilmaisussa. Jospa me näillä opeilla päästäisiin eteenpäin, kun vaikuttaa olevan just eikä melkeen Ruskan laji tämä.

Nonan kanssa päästiin sunnuntaille mukaan. Tehtiin sitten ensimmäisenä kaksi hajuhakua niin, että lähdettiin kiertämään maalimiehen taakse. Käytiin ponjaamassa maalimies ja kierrettin takaisin keskilinjalle. Siitä suora lähetys. Maalimiehet olivat n.20 -30 metrissä. Ensimmisellä maalimiehelle Nona oli kovasti menossa, mutta en lähetyksessä vielä päästynyt. Sitten kun päästin, niin lähti aika lepposeen tahtiin, mutta kiersi hyvin maalimiehen luokse. Ei oikeen innostunut leikkimään pallolla. Söi kyllä ensin ruuat. Toinen maalimies meni hieman nuivemmin. Lähetyksessä ei oikeen reagoinut, vaan lähti siitä tallustelemaan nenä maassa. Sitte kuitenkin keksi mennä maalimiehen luokse. Kolmas ja neljäs oli äänellä. Kuunteli kyllä äänen, mutta lähetyksessä ei enää oikeen reägoinut siihen, että pitäsi mennä, vaan jäi nuohoamaan jälkiä. Mentiin hieman lähemmäksi ja siitä lähti taas aika verkkaseen, mutta meni maalimiehelle. Neljännellä lähti vähän paremmin, juoksi tarpeeksi pitkälle, mutta ei oikeen osannut työstää maalimiestä ja tuli takaisin, mutta sujahtikin nuohomaan jälkiä vähän matkan päähän. Uudestaan taas vähän lähempää, nyt meni maalimeiehelle asti. Nona oli kyllä hyvin nuiva ja aika haluton. Meidän pitäsi siis ilmiesemmin hieman nostetella sitä, että harjoitukset eivät vaan olisi tuollaisia matalavireisiä. Hajuhakuja voisimme alkaa tekemään, mutta nyt maalimiehet voisivat näyttäytyä kunnolla. Minun myös pitäsi mennä maalimiehen luokse, kun koira on sen löytänyt. En ymmärrä, miksi minä en tässä reenissä mennyt. Tämä oli toisaalta eka kunnollinen harjoitus, sillä en ole Nonaa juurikaan lähetellyt, vaan se on saanut lähteä hajun saatuaan. Reenien loputtua Nona jäi hengailemaan alueelle ja oli jo paljon halukkaampi leikkimään pallolla. Kerättiin merkit pois ja lähti innolla juoksemaan metsään ja ponjaili välillä ihmisiä..oli siis paljon enemmän oma itsensä. Pitää kai koittaa laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää korjata tilannetta, jos se vielä onnistuu.