Tuplanolla & tuplaserti

Eilen käytiin Ruskan kanssa Maaningalla aksaamassa. Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Ensimmäisellä radalla tehtiin aika perusvarmaa suoritusta. Jotain kertoo sekin, että en oikeestaan edes muista, miten se rata meni. Puhtaasti päästiin kuitenkin loppuun ja aikakin riitti. Ruska kulki nyt ihan mukavasti, alussa oli vähän tahmee, mutta loppukohden hieman meno parani. Oman suorituksen jälkeen mentiin kävelylle ja kun sieltä tultiin takasin kisa-alueelle valmistauduttiin siellä jo palkintojen jakoon. Tulokset olivat hyvin mieleiset, kun meidät kuulutettiin toiselle sijalle. Voiton vei seurakaveri ja koska hänen koira oli valio siirtyi agilityserti meille. SIIS SERTI...MEILLE. Aika eufoorinen olo oli tämän kisan jälkeen. Seuraava agilityrata vaikutti mukavalta, muutama vähän tiukempi kohta, mutta Ruskan kanssa niistä selvittiin. Alku oli taas tahmeaa ja alussa oli hieman käännöstä, niin Ruskakaan ei päässyt vauhtiin. Loppua kohden parani. Puomin ylösmenokontakti vähän jännitti, koska puomille ammuttiin suoraan putkesta. Piti jäädä varmistaan ylösmeno, joka vähän aiheutti sen, että tuli hieman kiire alasmenolle. Puomin jälkeen tuli hyppy ja kännös, johon piti ehtiä linjaamaan. Ruska kuunteli hyvin sekä yläsmenon että alasmenon, vaikka vähän jäin jälkeen. Lopun pyöritykset eivät menneet ihan niin kaunisti kuin ajattelin, mutta puhtaasti tultiin maaliin. Samalla kaavalla kävelylle heti suorituksen jälkeen ja kun taas saavuimme metsästä kisa-aluelle lueteltiin siellä juuri tuloksia. Tällä kertaa aloittivat palkintojen jaon mineillä. Luettelivat ensin kolmanneksi sijoittuneen, joten sai jännittää todella tuliko sijoitusta tällä radalla. Tulihan se, toiseksi taas ja yllätys oli suuri, kun meille ojennettiin toinenkin agilityserti. Voittaja koirakko ei voinut vielä vastaanottaa sertiä, joten se siirtyi meille. SIIS TUPLASERTI!! Ihan tähän en olisi uskonut, vaikka kyllähän me ollaan haaveiltu serteistä. Eilen oli kyllä tuuri hyvin kohdallaan, kun eihän me mitään nopeimpia olla. Positiivista kuitenkin oli, että voitettiin kuitenkin joitakin koirakkoja ihan vaan ajassa, joten kyllä se Ruska sieltä koomastaan alkaa taas herätä. Nyt saadaan rauhassa ootella vuoden päivät ja toivoa, että kolmaskin serti olisi meille mahdollinen. Hyppyrata vaikutti aika mukavalta, vaikka alussa oli vähän vääntöä ja kääntöä. Yritimme lähteä Ruskan kanssa yhtä aikaa, mutta siltikin meno oli aika nihkeää. Kun pääsimme hieman sujuvammille linjoille, niin meno parani ja loppusuoralla jo mentiinkin hyvää vauhtia. Oli Ruskalla kiire palkalle. Harmiksi viimeinen hyppy jäi ottamatta, en oikeen tiedä mikä häiriö Ruskaan tuli, mutta siitä hypyn ohi se vaan juoksi. Loppusuora oli kolmen hypyn mittainen vinosuora, joten ihan paras linja ei meillä ilmeisesti ollut. Päivä oli sen verran huikea jo muuten, joten yksi hyppy nyt mitään enää haitannut. Palkinnoksi saatiin vielä kasa possunkorvia, niin on mitä rouskutella.

Sertikuva.