Perjantaina käytiin hallilla tokoilemassa. Ruskan kanssa tehtiin takapalkan kanssa tottista. Yritys olisi rakentaa kestävyyttä tottikseen, josko me sinne kokeeseen uskallettaisiin kokeilemaan (jos edes päästään). Ruska toimii ihan hyvin ja selvästi on hyvässä vireessä, mutta...seuraamisessa alkaa vähän poikittaa ja takasin tullessa (kun palkka on edessä) kontakti vähän katkeilee. Luoksetulo on taas jotain ihan hirveää, ei meinaa lähtee ollenkaan liikkeelle, jos lähtee pysähtyy parin askeleen jälken. Voihan pylly!! Etupalkkalla lähtee kyllä. Mahtaa tuo takapalkka sekoittaa luoksetulon tokon pysäytykseen. Noh, tätä pitää työstää.
Nonan kanssa yritimme lähinnä leikkiä ja ottaa perusasentoharjoituksia. Nämä onnistuu ihan ok, mutta seuraamista saisi alkaa viemään eteenpäin. Minulla ei selvästikään ole oikat keinot käytössä, kun koira lässähtää heti kättelyssä. Lenkillä Nona saattaa kyllä esittää oikeen mallikasta seuraamista eli tunnetilaa pitäsi työstää "koulutushetkissä". Otettiin myös paikallaoloa vähän eri ympäristössä, sillä tätä on tehty lähinnä vaan kotona. Tämä Nonalla aika hyvä, nyt pitäisi työstää vielä nouseminen perusasentoon.
Nukan kanssa yritimme lähinnä pitää hauskaa. Kappas, Nukkahan sytty tekemään hommia, sillä esitti hyvin taitavaa koiraa. Otettiin seuraamista pätkissä ja käännöksiä. Namit olivat auttamassa, mutta välillä kesti jo hyviä pätkiä ilman palkkaa. Tästä Nukasta tykkään kovasti: se tekee hommia keskittyneesti ja halukkaasti ja sillä on siinä myös tekemisen meininkiä mukana. Jospa me vielä päästäis eteenpäin.
Reenien jälkeen lähdimme käymään vielä lenkillä, joka sai sitten vähän ikävän päätöksen. Olimme juuri kääntymässä eli melko kaukana jo autosta, kun Nukka syöksähti pientareen puolella. Se oli koko matkan ajan tehnyt näitä "myyräloikkia". Nyt heti loikan jälkeen Nukka hyppäsikin takasin ilmaan ja ulvahti. Menin katsomaan, mikä ihme oli aiheuttanut tämän reaktion. No kyyhän sieltä pientereelta pilkisteli. Sitten alkoi eläinlääkärien numeroiden metsästäminen. Kyllpä sitä oli taas niin huonosti varautunut tällaisiin, kun ei itseltä lyötynyt päivystysnumeroita tohtoroille saati sitten tiennyt, miten kannattaa toimia. Onneksi oli auttavainen kaveri, joka kaivoi meille numeron. Siinä yrittäessä tavoitella tohtoria, pohdin voinko kävelyttää Nukkaa koko matkaa takaisin autolle, joka oli ainakin 3 kilometrin päässä. Eipä siinä muu auttanut, kun yrittää tallustella autoa kohti, vaikka Nukka alkoi selvästi mennä melko vaisuksi ja kuono alkoi turpoamaan.Viimeisen kilsan otin koiran sitten hartiolle ja kannoin loppuun, kun oli sen verran vaisu ja haluton liikkumaan. Matkan aikana saimme onneksi eläinlääkärin kiinni ja kutsun tulla näytille. Heti autolle päästyämme karautimme kohti Iisalmea, jossa Nukalle laitettiin suonensisäinen nesteytys ja annettiin vähän kipulääkettä. Ilta vierähtikin siellä nesteytyksessä ja kotiin pääsimme puolenyön tiennoilla. Jospa tästä selvittäisiin ilman suurempia vauriota. Kuono turposi melkoiseksi, mutta muuten Nukka on ollut melko pirteän oloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti